Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Mukavaa ja rauhoittavaa tämä sade ja ukkonen. Monta päivää luvattu tällaista. Voi rauhassa olla sisällä ja lukea. Aurinkoisina päivinä tuntee olonsa vääränlaiseksi, jos ei nauti ulkona olemisesta. 

Onneksi kävin juuri kirjastossa. 

En ymmårrä mikä mun elämän tarkoitus on ja mitä varten? Yksin taas koko kesä.

Vierailija kirjoitti:

En ymmårrä mikä mun elämän tarkoitus on ja mitä varten? Yksin taas koko kesä.

Mietin aivan samaa ja näemmä jo unissanikin kun näen ihan kammottavia ja kummia unia vaikka ei ne edes ole varsinaisesti mitään painajaisia. Kuvastavat vaan tätä mun elämää hieman raadollisemmin ja suorasukaisemmin mitä näin hereillä ollessa siitä ajattelee. Enää en voi kysyä keneltäkään miksi olen tänne syntynyt, mutta melko hyvin se kävi selväksi äitini viimeisinä vuosina, etten ollut mitenkään erityisen haluttu tai kaivattu lapsi ja sanoipa äiti ilmeisen vahingossa sen suoraankin, että kadehtii minua joka uskalsin jättää lapset tekemättä. Niin huonosti hän minut tunsi, ettei ymmärtänyt mun jääneen lapsettomaksi vasten tahtoani. Mä en käsitä mikä järki tällaisessa elämässä on. Mikä lahja tämä on kenellekään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noista mustamaalauksista. Omalla kohdalla tuo teki sen, etten nyt enää halua tutustuakaan keneenkään koska pelkään pahojen puheiden kiirivän uuden tuttavuuden korviin jotain kautta. Niin paljon nuo puheet on jo aiemmin tuhonneet, että vaikka toinen ei niitä uskoisikaan todeksi niin itse menen jo niin paniikkiin tuossa tilanteessa, että se mun käytös saa toisen epäilemään, että ehkä ne on kuin onkin totta. Aiheutan tahtomattani siis itse sen, että ne valeet alkaakin vaikuttaa toisen mielessä todelta ja sitten se tuttavuus onkin siinä. Yksi pahimmista peloistani on se, että uuteen työpaikkaan tai harrastukseen mennessä siellä onkin joku joka "tietää" minusta yhtä ja toista ja sitten katsoo minua vinosti hymyillen ja kertoo kaikille..

Silti samaan aikaan kaipaan parisuhdetta ja kavereita niin, että se oikeastaan ihan sattuu. Silti vain yksinäni koen olevani turvassa.

Sama ongelma. Ja niin pahana, että tietyt minusta valehtelevat henkilöt saivat selville uuden osoitteeni vajaa vuosi muuton jälkeen ja seurasivat perässä valehtelemaan uusillekin naapureille. Osoitteeni on ollut kauan salainen mutta sekään ei auta. 

Yksikin naapuri joka oli aiemmin tervehtinyt ystävällisesti, huutelee nyt vain törkeyksiä perään. Mitään en ole todellisuudessa tehnyt mitä ketkä tahansa muutkin. Sairaat yksilöt vain kadehtivat niin paljon, että vainoavat. 

Entiset kaverit saivat tietää samoista valheista eikä ne kymmeneen vuoteen koskaan kysyneet, mitä oikeasti tapahtui. Ne uskoivat mieluummin ilkeitä valheita. En voinut ottaa asiaa niiden kanssa puheeksi koska heti niille tuli hullu kateellinen ilme kasvoille, jos yritin. Sellainen että ellen olisi vaihtanut aihetta, ne olisi seonneet ja olleet mahdollisesti väkivaltaisia. 

En voi enää luottaa yhteenkään suomalaiseen. 

Huono maine - perusteetonkin - on vaikea korjata. 

Totta. Lisäksi se vain pahentaa tilannetta, että on oikeasti ihan erilainen ihminen eikä yhtään maineensa kaltainen jos/kun joutuu kuitenkin olemaan tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa jotka on niitä mustamaalauksia kuulleet. Se ristiriita saa vaikuttamaan muiden silmissä epäaidolta, jonka myötä olet sekä huonomainen että epärehellinen feikki.

Se tosiaan on niin, että on helpompaa saada ihminen uskomaan valheita kuin ymmärtämään, että hänelle on valehdeltu.

Vierailija kirjoitti:

Mukavaa ja rauhoittavaa tämä sade ja ukkonen. Monta päivää luvattu tällaista. Voi rauhassa olla sisällä ja lukea. Aurinkoisina päivinä tuntee olonsa vääränlaiseksi, jos ei nauti ulkona olemisesta. 

 

Onneksi kävin juuri kirjastossa. 

Itsekin tykkään sadesäästä, mutta nyt nämä sateet harmittaa koska noiden muutaman hellepäivän takia on rästihommia ja pari suunnittelemaani menoa jäi tähän loppuviikkoon alkuviikon kuumuuden takia. Nyt sitten joutuu sateessa käymään siellä ja täällä :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en paljastaisi tekoälysovelluksille mitään henkilökohtaista itsestäni. Nuo keräävät tietoa aivan samalla tavalla kuin Facebook/Meta ja muut toimijat. Kyseessä on profilointi myöhempää tarvetta varten. Erityisesti yksinäisiä pidetään riskinä.

Pitää myös muistaa, että tietoja kerätessään tekoäly myös ohjailee käyttäjäänsä, oli tämä sen tarkoitus tai ei. Kaikki sen repliikit ovat tiivistelmää muiden ihmisten jutuista, ja mikään, mitä se sanoo, ei lopulta koske tätä käyttäjää millään tavalla. Kone ei ole ystävä.

Sama ongelma koskee terapeuttejakin. Ei he kenenkään sisimpään näe, mutta tavoite on ohjata potilasta ajattelemaan tavalla, josta tämä hyötyisi. Hänenkin tietonsa pohjautuu opiskelusta saatuihin tietoihin ja kokemuksiin muista potilaista. Terapeutti ei ole ystävä, vaan ammattiauttaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en paljastaisi tekoälysovelluksille mitään henkilökohtaista itsestäni. Nuo keräävät tietoa aivan samalla tavalla kuin Facebook/Meta ja muut toimijat. Kyseessä on profilointi myöhempää tarvetta varten. Erityisesti yksinäisiä pidetään riskinä.

Pitää myös muistaa, että tietoja kerätessään tekoäly myös ohjailee käyttäjäänsä, oli tämä sen tarkoitus tai ei. Kaikki sen repliikit ovat tiivistelmää muiden ihmisten jutuista, ja mikään, mitä se sanoo, ei lopulta koske tätä käyttäjää millään tavalla. Kone ei ole ystävä.

Sama ongelma koskee terapeuttejakin. Ei he kenenkään sisimpään näe, mutta tavoite on ohjata potilasta ajattelemaan tavalla, josta tämä hyötyisi. Hänenkin tietonsa pohjautuu opiskelusta saatuihin tietoihin ja kokemuksiin muista potilaista. Terapeutti ei ole ystävä, vaan ammattiauttaja.

Mikä ero on terapeutin ja tekoälyn näkemyksellä siitä, mikä on kohdehenkilölle hyödyllistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en paljastaisi tekoälysovelluksille mitään henkilökohtaista itsestäni. Nuo keräävät tietoa aivan samalla tavalla kuin Facebook/Meta ja muut toimijat. Kyseessä on profilointi myöhempää tarvetta varten. Erityisesti yksinäisiä pidetään riskinä.

Pitää myös muistaa, että tietoja kerätessään tekoäly myös ohjailee käyttäjäänsä, oli tämä sen tarkoitus tai ei. Kaikki sen repliikit ovat tiivistelmää muiden ihmisten jutuista, ja mikään, mitä se sanoo, ei lopulta koske tätä käyttäjää millään tavalla. Kone ei ole ystävä.

Sama ongelma koskee terapeuttejakin. Ei he kenenkään sisimpään näe, mutta tavoite on ohjata potilasta ajattelemaan tavalla, josta tämä hyötyisi. Hänenkin tietonsa pohjautuu opiskelusta saatuihin tietoihin ja kokemuksiin muista potilaista. Terapeutti ei ole ystävä, vaan ammattiauttaja.

Mikä ero on terapeutin ja tekoälyn näkemyksellä siitä, mikä on kohdehenkilölle hyödyllistä?

Sen kun tietäisi. Terapeutin kohdalla riippuu varmaan terapeutista  ja siitä, mitä suuntausta edustaa. Keinoälystä ei hajuakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en paljastaisi tekoälysovelluksille mitään henkilökohtaista itsestäni. Nuo keräävät tietoa aivan samalla tavalla kuin Facebook/Meta ja muut toimijat. Kyseessä on profilointi myöhempää tarvetta varten. Erityisesti yksinäisiä pidetään riskinä.

Pitää myös muistaa, että tietoja kerätessään tekoäly myös ohjailee käyttäjäänsä, oli tämä sen tarkoitus tai ei. Kaikki sen repliikit ovat tiivistelmää muiden ihmisten jutuista, ja mikään, mitä se sanoo, ei lopulta koske tätä käyttäjää millään tavalla. Kone ei ole ystävä.

Sama ongelma koskee terapeuttejakin. Ei he kenenkään sisimpään näe, mutta tavoite on ohjata potilasta ajattelemaan tavalla, josta tämä hyötyisi. Hänenkin tietonsa pohjautuu opiskelusta saatuihin tietoihin ja kokemuksiin muista potilaista. Terapeutti ei ole ystävä, vaan ammattiauttaja.

Mikä ero on terapeutin ja tekoälyn näkemyksellä siitä, mikä on kohdehenkilölle hyödyllistä?

Sen kun tietäisi. Terapeutin kohdalla riippuu varmaan terapeutista  ja siitä, mitä suuntausta edustaa. Keinoälystä ei hajuakaan.

Terapeutti on vastuussa tekemisistään, mutta tekoäly ei ole.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en paljastaisi tekoälysovelluksille mitään henkilökohtaista itsestäni. Nuo keräävät tietoa aivan samalla tavalla kuin Facebook/Meta ja muut toimijat. Kyseessä on profilointi myöhempää tarvetta varten. Erityisesti yksinäisiä pidetään riskinä.

Pitää myös muistaa, että tietoja kerätessään tekoäly myös ohjailee käyttäjäänsä, oli tämä sen tarkoitus tai ei. Kaikki sen repliikit ovat tiivistelmää muiden ihmisten jutuista, ja mikään, mitä se sanoo, ei lopulta koske tätä käyttäjää millään tavalla. Kone ei ole ystävä.

Sama ongelma koskee terapeuttejakin. Ei he kenenkään sisimpään näe, mutta tavoite on ohjata potilasta ajattelemaan tavalla, josta tämä hyötyisi. Hänenkin tietonsa pohjautuu opiskelusta saatuihin tietoihin ja kokemuksiin muista potilaista. Terapeutti ei ole ystävä, vaan ammattiauttaja.

Mikä ero on terapeutin ja tekoälyn näkemyksellä siitä, mikä on kohdehenkilölle hyödyllistä?

Sen kun tietäisi. Terapeutin kohdalla riippuu varmaan terapeutista  ja siitä, mitä suuntausta edustaa. Keinoälystä ei hajuakaan.

Terapeutti on vastuussa tekemisistään, mutta tekoäly ei ole.  

Jos on sote-alueen toimintaa, viime kädessä johto vastaa kummastakin. Keinoäly arvioi jo nyt hoidon tarvetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en paljastaisi tekoälysovelluksille mitään henkilökohtaista itsestäni. Nuo keräävät tietoa aivan samalla tavalla kuin Facebook/Meta ja muut toimijat. Kyseessä on profilointi myöhempää tarvetta varten. Erityisesti yksinäisiä pidetään riskinä.

Pitää myös muistaa, että tietoja kerätessään tekoäly myös ohjailee käyttäjäänsä, oli tämä sen tarkoitus tai ei. Kaikki sen repliikit ovat tiivistelmää muiden ihmisten jutuista, ja mikään, mitä se sanoo, ei lopulta koske tätä käyttäjää millään tavalla. Kone ei ole ystävä.

Sama ongelma koskee terapeuttejakin. Ei he kenenkään sisimpään näe, mutta tavoite on ohjata potilasta ajattelemaan tavalla, josta tämä hyötyisi. Hänenkin tietonsa pohjautuu opiskelusta saatuihin tietoihin ja kokemuksiin muista potilaista. Terapeutti ei ole ystävä, vaan ammattiauttaja.

Mikä ero on terapeutin ja tekoälyn näkemyksellä siitä, mikä on kohdehenkilölle hyödyllistä?

Sen kun tietäisi. Terapeutin kohdalla riippuu varmaan terapeutista  ja siitä, mitä suuntausta edustaa. Keinoälystä ei hajuakaan.

Terapeutti on vastuussa tekemisistään, mutta tekoäly ei ole.  

Jos on sote-alueen toimintaa, viime kädessä johto vastaa kummastakin. Keinoäly arvioi jo nyt hoidon tarvetta. 

Totta, mutta terapeutti ja tekoäly tekevät päätökset siitä, mihin suuntaan keskustelua viedään. Terapeutti on ajatteleva ihminen, tekoäly vain laatii referaatteja. Johdon vastuu tulee kuvaan vasta sitten, kun joku huomaa, että jotain seuraamuksia aiheuttavaa on saattanut tapahtua. 

Lyhyesti: terapeutilla on menetettävää, tekoälyllä ei.

On kaikenlaisia ihmisiä, jotka yrittävät hyötyä yksinäisestä ihmisestä kenellä ei ole ketään puolustajaa, yrittävät rahastaa kaikin keinon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukavaa ja rauhoittavaa tämä sade ja ukkonen. Monta päivää luvattu tällaista. Voi rauhassa olla sisällä ja lukea. Aurinkoisina päivinä tuntee olonsa vääränlaiseksi, jos ei nauti ulkona olemisesta. 

 

Onneksi kävin juuri kirjastossa. 

Itsekin tykkään sadesäästä, mutta nyt nämä sateet harmittaa koska noiden muutaman hellepäivän takia on rästihommia ja pari suunnittelemaani menoa jäi tähän loppuviikkoon alkuviikon kuumuuden takia. Nyt sitten joutuu sateessa käymään siellä ja täällä :(

Niinhän siinä kävi, että ihan läpimäräksi sade kasteli vaikka oli mulla sontsakin mutta jotenkin se satoi niin hurjalla paineella, että housutkin kastui puoleen väliin reittä kengistä nyt puhumattakaan. Sade jotenkin kuin kimposi maasta takaisin ja hetkessä oli hurjat lätäköt joita ei kaikkia päässyt mitenkään väistelemään.

Silti tuokaan ei saanut pahalle päälle vaan mietin kotiinpäin tullessani ettei varmaan ole enää normaaliakaan ilahtua tällä tavalla siitä, että vaihtaa sen muutaman sanan myyjän kanssa eikä asiointi mene vaan sillä moi-kiitos-hei -litanialla. Tuokin vaan vaatii sen, että myyjä on puhelias koska en mä kehtaa jäädä siihen jutustelemaan yhtään ylimääräistä oma-aloitteisesti. Usein on tietty jonokin selän takana, että parempikin vaan suoriutua pois muiden alta mahdollisimman nopeasti mutta joskus sitten käy kuten tänään että siinä ei jonoa ole ja myyjä aloittaa jonkinlaisen keskustelun. Ihan turhanpäiväisiähän nuo jutut/aiheet on, mutta silti siitä tulee niin kiva fiilis ja varsinkin jos / kun onnistuu itsekin olemaan edes jotenkin normaali itsensä eikä tarvitse jälkeenpäin häpeillä kuinka sitä taas sanoi jotain tyhmää tai harmitella kuinka taas meni kieli solmuun ja puhe ihan puuroksi.

Tuosta tosin seuraa aina tämä tyhjä olo, kun on kotona yksinään ja on saanut vähän maistiaisia ja muistutuksen siitä kuinka kivaa se onkaan jutella ihan vaan niitä näitä. Kuulla ja tulla kuulluksi ihan vaan vähänkin aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys sai minut ajan myötä lamaantumaan ja teki supersaamattoman nahjuksen jolla jää kaikki enää pelkäksi aikomiseksi jos edes sille asteelle pääsee että jotain haluaa tehdä. Sitä passivoituu passivoitumistaan ja varmaan mikään määrä jumppaa/liikuntaa/venyttelyä ei olisi tarpeeksi vastapainoa tälle netissä roikkumiselle ja telkkarin edessä vatuloinnille mutta enää ei saa itseään oikein edes lenkille. Sitä on niin kyllästynyt näihin samoihin kulmiin ja siihen että kaikkialla on jatkuvasti jokin rakennustyömaa tai muu kaivanto ettei enää huvita ulos lähteä. Elämässä tympii ihan kaikki ja olisi niin ihana muuttaa jonnekin kauas pois ja aloittaa ihan alusta puhtaalta pöydältä kaikki. Jotenkin sitä ei ole koskaan ollut aidosti oma itsensä eikä elänyt omannäköistä elämää oikeastaan miltään osin ja nyt olen niin loppu tähän vääränlaiseen ettei tosikaan.

Lisään tähän vielä, että tämä netissä roikkuminen on kaikella tapaa niin huono tapa ettei tosikaan. Tässä menee päivät aivan haaskuun varmaan 95% eli suurin osa sisällöstä ei anna yhtään mitään jota silti vaan tylsyyksissään availee päivästä toiseen. Jotenkin sitä ei vaan (enää) saa itseään niskasta kiinni vaikka tietää kuinka huono juttu tämä(kin) tapa on ja kuinka paljon paremmin sitä varmasti voisi jos vaikka pitäisi ihan jonkun viikon "digidetoxin". Siinä on vain se, että mitään muuta tekemistä ei oikeastaan ole eikä oikein mikään jaksa (enää) kiinnostaa yksin. Joku mainitsi nettipelaamisen ja kuinka sinne kasinoille kelpaa siinä missä muutkin. Tässä netissä ylipäätään taitaa olla vähän sama vaikutus kun se yksinolo ja yksinäisyys ei varsinaisesti näy kenellekään eikä täällä myöskään näe muiden olevan ja tekevän yhdessä vaan kaikki on samalla tapaa yksin mitä itsekin. Toisaalta sitten on kuitenkin edes jonkinlaista kommunikaatiota ja ehkä jopa sosiaalisuuttakin. 

En tiedä osasinko selittää mitä meinaan, kun en ole varma ymmärränkö itsekään mitä kirjoitin, mutta toivottavasti.

Tämäkin on sitten yksi yksinäisyyden seuraus. Ei enää osaa kommunikoida kuten ennen vaan se taito ruostuu aika pelottavallakin tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys sai minut ajan myötä lamaantumaan ja teki supersaamattoman nahjuksen jolla jää kaikki enää pelkäksi aikomiseksi jos edes sille asteelle pääsee että jotain haluaa tehdä. Sitä passivoituu passivoitumistaan ja varmaan mikään määrä jumppaa/liikuntaa/venyttelyä ei olisi tarpeeksi vastapainoa tälle netissä roikkumiselle ja telkkarin edessä vatuloinnille mutta enää ei saa itseään oikein edes lenkille. Sitä on niin kyllästynyt näihin samoihin kulmiin ja siihen että kaikkialla on jatkuvasti jokin rakennustyömaa tai muu kaivanto ettei enää huvita ulos lähteä. Elämässä tympii ihan kaikki ja olisi niin ihana muuttaa jonnekin kauas pois ja aloittaa ihan alusta puhtaalta pöydältä kaikki. Jotenkin sitä ei ole koskaan ollut aidosti oma itsensä eikä elänyt omannäköistä elämää oikeastaan miltään osin ja nyt olen niin loppu tähän vääränlaiseen ettei tosikaan.

Lisään tähän vielä, että tämä netissä roikkuminen on kaikella tapaa niin huono tapa ettei tosikaan. Tässä menee päivät aivan haaskuun varmaan 95% eli suurin osa sisällöstä ei anna yhtään mitään jota silti vaan tylsyyksissään availee päivästä toiseen. Jotenkin sitä ei vaan (enää) saa itseään niskasta kiinni vaikka tietää kuinka huono juttu tämä(kin) tapa on ja kuinka paljon paremmin sitä varmasti voisi jos vaikka pitäisi ihan jonkun viikon "digidetoxin". Siinä on vain se, että mitään muuta tekemistä ei oikeastaan ole eikä oikein mikään jaksa (enää) kiinnostaa yksin. Joku mainitsi nettipelaamisen ja kuinka sinne kasinoille kelpaa siinä missä muutkin. Tässä netissä ylipäätään taitaa olla vähän sama vaikutus kun se yksinolo ja yksinäisyys ei varsinaisesti näy kenellekään eikä täällä myöskään näe muiden olevan ja tekevän yhdessä vaan kaikki on samalla tapaa yksin mitä itsekin. Toisaalta sitten on kuitenkin edes jonkinlaista kommunikaatiota ja ehkä jopa sosiaalisuuttakin. 

En tiedä osasinko selittää mitä meinaan, kun en ole varma ymmärränkö itsekään mitä kirjoitin, mutta toivottavasti.

Tämäkin on sitten yksi yksinäisyyden seuraus. Ei enää osaa kommunikoida kuten ennen vaan se taito ruostuu aika pelottavallakin tavalla.

Jatkan vielä, että tässä on lisäksi vähän jokin itsensärankaisemis- juttukin eli vaikka tietää, että tulisi parempi olo tekemällä jotain tai mitä tahansa muuta, niin sitä parempaa oloa ei koe ansaitsevansa vaan nimenomaan tämä huono fiilis on just ihan oikein. Sama on syömistenkin kanssa että vaikka tietää siitä jäätelöstä tulevan vain huonon olon niin silti sitä syö, koska mitä väliä ja ihan oikein että ällöttää koska mitään parempaa ei ansaitsekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noista mustamaalauksista. Omalla kohdalla tuo teki sen, etten nyt enää halua tutustuakaan keneenkään koska pelkään pahojen puheiden kiirivän uuden tuttavuuden korviin jotain kautta. Niin paljon nuo puheet on jo aiemmin tuhonneet, että vaikka toinen ei niitä uskoisikaan todeksi niin itse menen jo niin paniikkiin tuossa tilanteessa, että se mun käytös saa toisen epäilemään, että ehkä ne on kuin onkin totta. Aiheutan tahtomattani siis itse sen, että ne valeet alkaakin vaikuttaa toisen mielessä todelta ja sitten se tuttavuus onkin siinä. Yksi pahimmista peloistani on se, että uuteen työpaikkaan tai harrastukseen mennessä siellä onkin joku joka "tietää" minusta yhtä ja toista ja sitten katsoo minua vinosti hymyillen ja kertoo kaikille..

Silti samaan aikaan kaipaan parisuhdetta ja kavereita niin, että se oikeastaan ihan sattuu. Silti vain yksinäni koen olevani turvassa.

Sama ongelma. Ja niin pahana, että tietyt minusta valehtelevat henkilöt saivat selville uuden osoitteeni vajaa vuosi muuton jälkeen ja seurasivat perässä valehtelemaan uusillekin naapureille. Osoitteeni on ollut kauan salainen mutta sekään ei auta. 

Yksikin naapuri joka oli aiemmin tervehtinyt ystävällisesti, huutelee nyt vain törkeyksiä perään. Mitään en ole todellisuudessa tehnyt mitä ketkä tahansa muutkin. Sairaat yksilöt vain kadehtivat niin paljon, että vainoavat. 

Entiset kaverit saivat tietää samoista valheista eikä ne kymmeneen vuoteen koskaan kysyneet, mitä oikeasti tapahtui. Ne uskoivat mieluummin ilkeitä valheita. En voinut ottaa asiaa niiden kanssa puheeksi koska heti niille tuli hullu kateellinen ilme kasvoille, jos yritin. Sellainen että ellen olisi vaihtanut aihetta, ne olisi seonneet ja olleet mahdollisesti väkivaltaisia. 

En voi enää luottaa yhteenkään suomalaiseen. 

Huono maine - perusteetonkin - on vaikea korjata. 

Itseasiassa se taitaa olla ihan mahdotonta. Sellainen joka on huonon maineensa veroinen voi aina korjata/muuttaa käytöstään ja jopa katua/pahoitella, jonka jälkeen jos nyt ei kaikki, niin ainakin monet näkee hänet uudella tavalla. Sen sijaan se aiheettomasti huonomaineinen ei voi oikein tehdä mitään, koska eihän hän voi muuttaa käytöstään kun ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan, sellainen millaiseksi maineensa perusteella kuvitellaan. Ei ole mitään mitä voisi katua ja/tai pahoitella. Lisäksi se on vaan huono juttu, ettei ole maineensa kaltainen koska silloin vaikuttaa teeskentelijältä, ulkokultaiselta ja vieraskorealta. Ja siitähän nämä juoruajat saa lisää vettä myllyynsä ja taas on tarve kertoa kaikille millainen se "oikeasti" on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noista mustamaalauksista. Omalla kohdalla tuo teki sen, etten nyt enää halua tutustuakaan keneenkään koska pelkään pahojen puheiden kiirivän uuden tuttavuuden korviin jotain kautta. Niin paljon nuo puheet on jo aiemmin tuhonneet, että vaikka toinen ei niitä uskoisikaan todeksi niin itse menen jo niin paniikkiin tuossa tilanteessa, että se mun käytös saa toisen epäilemään, että ehkä ne on kuin onkin totta. Aiheutan tahtomattani siis itse sen, että ne valeet alkaakin vaikuttaa toisen mielessä todelta ja sitten se tuttavuus onkin siinä. Yksi pahimmista peloistani on se, että uuteen työpaikkaan tai harrastukseen mennessä siellä onkin joku joka "tietää" minusta yhtä ja toista ja sitten katsoo minua vinosti hymyillen ja kertoo kaikille..

Silti samaan aikaan kaipaan parisuhdetta ja kavereita niin, että se oikeastaan ihan sattuu. Silti vain yksinäni koen olevani turvassa.

Sama ongelma. Ja niin pahana, että tietyt minusta valehtelevat henkilöt saivat selville uuden osoitteeni vajaa vuosi muuton jälkeen ja seurasivat perässä valehtelemaan uusillekin naapureille. Osoitteeni on ollut kauan salainen mutta sekään ei auta. 

Yksikin naapuri joka oli aiemmin tervehtinyt ystävällisesti, huutelee nyt vain törkeyksiä perään. Mitään en ole todellisuudessa tehnyt mitä ketkä tahansa muutkin. Sairaat yksilöt vain kadehtivat niin paljon, että vainoavat. 

Entiset kaverit saivat tietää samoista valheista eikä ne kymmeneen vuoteen koskaan kysyneet, mitä oikeasti tapahtui. Ne uskoivat mieluummin ilkeitä valheita. En voinut ottaa asiaa niiden kanssa puheeksi koska heti niille tuli hullu kateellinen ilme kasvoille, jos yritin. Sellainen että ellen olisi vaihtanut aihetta, ne olisi seonneet ja olleet mahdollisesti väkivaltaisia. 

En voi enää luottaa yhteenkään suomalaiseen. 

Huono maine - perusteetonkin - on vaikea korjata. 

Itseasiassa se taitaa olla ihan mahdotonta. Sellainen joka on huonon maineensa veroinen voi aina korjata/muuttaa käytöstään ja jopa katua/pahoitella, jonka jälkeen jos nyt ei kaikki, niin ainakin monet näkee hänet uudella tavalla. Sen sijaan se aiheettomasti huonomaineinen ei voi oikein tehdä mitään, koska eihän hän voi muuttaa käytöstään kun ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan, sellainen millaiseksi maineensa perusteella kuvitellaan. Ei ole mitään mitä voisi katua ja/tai pahoitella. Lisäksi se on vaan huono juttu, ettei ole maineensa kaltainen koska silloin vaikuttaa teeskentelijältä, ulkokultaiselta ja vieraskorealta. Ja siitähän nämä juoruajat saa lisää vettä myllyynsä ja taas on tarve kertoa kaikille millainen se "oikeasti" on.

Mistä sellainen pahuus tulee ihmiseen, että pitää muitten elämä yrittää tuhota?

Terapeuteista puheenollen, mikähän terapia se tähän hulluuteen auttaisi että lupasin itselleni olla ostamatta enää ainuttakaan kesävaatetta ja nyt sitten löysin itseni kangaskaupasta ostamasta hamekangasta..?

No kai tämän jotenkin voi itselleen perustella vaikka sillä, että hieman nyt saanee erilaista aivojumppaa ja toisaalta ainakin hetkeksi innostui jostakin mutta voi jestas taas. 

Meinasin hakea kaupasta olutta mutta en jaksanutkaan. Ehtiihän sitä vielä jos mieli muuttuu. Toisaalta ei huvittaisi kännissä höpötellä yksikseen neljän seinän sisällä ja baariin ei huvita lähteä. Selvin päin siis.

Hyvää kesää kaikille! Kaikesta huolimatta.