Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Kiitos tuosta liimakoukku-vinkistä! Ei vitsit kuin kätsää enkä tiennyt moisista mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tuosta liimakoukku-vinkistä! Ei vitsit kuin kätsää enkä tiennyt moisista mitään. 

Hyviä ovat! Kannattaa vaan lukea ohjeet kunnolla ja noudattaa niitä, mm. liimauskohdat pitää puhdistaa, että pysyy.

Tänään ilahdutti: kreikkalaista jugurttia, veitsellä rouhittuja saksanpähkinöitä, vähän hunajaa ja omenanpaloja. Kiva iltapala, ja tulee hyvä mieli, kun jaksaa edes välillä pitää itsestään huolta.

Onks muilla ollut pieniä ilonaiheita?

Vierailija kirjoitti:

Tänään ilahdutti: kreikkalaista jugurttia, veitsellä rouhittuja saksanpähkinöitä, vähän hunajaa ja omenanpaloja. Kiva iltapala, ja tulee hyvä mieli, kun jaksaa edes välillä pitää itsestään huolta.

Onks muilla ollut pieniä ilonaiheita?

Pannukakku.

Nainen sanoi neljänsillä treffeillä "mun eksä haluis kattoo, kun mua panee joku isomunanen". Se oli aika kova niitti. Kaipaan sitä seksiä, mutta toi olis mulle liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Nainen sanoi neljänsillä treffeillä "mun eksä haluis kattoo, kun mua panee joku isomunanen". Se oli aika kova niitti. Kaipaan sitä seksiä, mutta toi olis mulle liikaa.

Virkistävän erilainen viesti. Näitten kuulumisketjujen ongelma on, että kirjoittajista enemmistö on iäkkäitä naisia, joiden elämä on aika kaavoihin kangistunutta muiden katsomana. Heille tuttua ja turvallista, muille kuolettavan tylsää. He valtaacat nämä ketjut ja muut kyllästyy ja jättäytyy pois. Nämä on mummojen ketjuja. Joku poikkeus joskus joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi kaveri, jolle voin soittaa. Kauhean usein en kehtaa, etten häiritse. Äsken soitin, ja hän oli katsomassa leffaa seurustelukumppaninsa kanssa. Tuli nolo fiilis. Hitto, pitikin soittaa. Olisi pitänyt arvata, että on muuta tekemistä kuin höpöttää mun kanssani arkipäiväisyyksiä. 

Tuo on niin inha tunne kun toinen onkin tekemässä jotain muuta ja sitten pitää vaan iloisesti toivottaa hauskaa iltaa tmv. Itse siis olen (tai oikeammin olin) niin tottunut siihen ettei kukaan ikinä vastaa joten sitten aina ilahduin hirveästi kun toinen vastasikin. Ja sitten tuli tuo kylmä suihku, että paha paikka / väärä hetki / teen sitä / olen sen kanssa joten palataan tuut tuut tuut..

Todellisuudessa se palaaminen oli sitä, että toisesta ei kuulu ja sitten itse kokeili onneaan taas joskus kuukauden päästä laittamalla jonkun viestin. Kyllä sitä aika nopsaan (vaikka ihan liian hitaasti) ymmärsi ettei kukaan kaipaa mua elämäänsä kuin vain silloin kun ei oikeasti ole mitään muuta tekemistä tai kukaan muu ei lähde vaikka olisi menofiilis. Sitten muistettiin että ai juu, sehän lähtee kuskiksi tai kaveriksi vaikka vartin varoitusajalla.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tuosta liimakoukku-vinkistä! Ei vitsit kuin kätsää enkä tiennyt moisista mitään. 

Nämä on just sellaisia normaaleita niitä-näitä- juttuja mitä tuttujen ja kaverien kanssa jutellaan. Ei siis mitään sillä tavalla merkityksellistä tai maailmaa mullistavaa saati syvällisiä vaan sellaista arkista juttelua.

Yksinäinen jää näistäkin osattomaksi ja mitä et osaa / arvaa itse selvittää, etsiä ja keksiä niin siinähän sitten olet ilman.

Hei Sinä joka mietit sitä kun kanavat eivät näy, Osa edullinen hd digiboksi kympillä tai parilla ja taas toimii tv. Meillä oli sama juttu ja oltiin kesä ilman telkkaria, ostin Puuilosta syksyllä digiboksin ja nyt voin katsoa joululeffoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen sanoi neljänsillä treffeillä "mun eksä haluis kattoo, kun mua panee joku isomunanen". Se oli aika kova niitti. Kaipaan sitä seksiä, mutta toi olis mulle liikaa.

Virkistävän erilainen viesti. Näitten kuulumisketjujen ongelma on, että kirjoittajista enemmistö on iäkkäitä naisia, joiden elämä on aika kaavoihin kangistunutta muiden katsomana. Heille tuttua ja turvallista, muille kuolettavan tylsää. He valtaacat nämä ketjut ja muut kyllästyy ja jättäytyy pois. Nämä on mummojen ketjuja. Joku poikkeus joskus joukossa.

Kannattaa siirtyä ylilaudalle. Siellä sinä virkistyt!

Ettekö kestä edes kohteliasta kommentointia, kun heti alatte ajaa pois?

On ihan ok, että on mummoketjuja, mutta mummojen ei pitäisi vallata kaikkia ketjuja. Pitäisi jättää tilaa myös muille. Harva nuorempi jaksaa pelkästään mummojen kuulumisia. Silti heitä ei ole oltu ajamassa pois. 

Voisiko tässä piillä myös syy yksinäisyyteenne? Ette avoimesti kohtaa muita. Muumioidutte omaan kuplaanne, kuka mistäkin syystä. Miksi ette suvaitse erilaisia ihmisiä? Heidän kauttaan pääsisitte kurkistamaan  maailmaan, joka on teille ehkä vieras. Saisitte uusia virikkeitä ja ideoita. Maailma avartuisi. Tiedoksenne: ikä ei kerro mitään. Mummojakin on monenlaisia.

Viihdytte kuitenkin hyvin keskenänne. Miksi siis valtaatte muutkin ketjut? Kontrollintarve? Pelkäättekö, että ketjunne loppuu? Luuletteko voivanne hallita ketjuja? Miksi monet asiat ovat teille uhka?

Selasin ketjua ja muutama harva ehkä nuorehko tällä on aito ja kirjoittaa kiinnostavia asioita elämästään. Ne olivat valopilkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen sanoi neljänsillä treffeillä "mun eksä haluis kattoo, kun mua panee joku isomunanen". Se oli aika kova niitti. Kaipaan sitä seksiä, mutta toi olis mulle liikaa.

Virkistävän erilainen viesti. Näitten kuulumisketjujen ongelma on, että kirjoittajista enemmistö on iäkkäitä naisia, joiden elämä on aika kaavoihin kangistunutta muiden katsomana. Heille tuttua ja turvallista, muille kuolettavan tylsää. He valtaacat nämä ketjut ja muut kyllästyy ja jättäytyy pois. Nämä on mummojen ketjuja. Joku poikkeus joskus joukossa.

Kannattaa siirtyä ylilaudalle. Siellä sinä virkistyt!

Ettekö kestä edes kohteliasta kommentointia, kun heti alatte ajaa pois?

On ihan ok, että on mummoketjuja, mutta mummojen ei pitäisi vallata kaikki

Lähinnä toivon sinulle virkistystä kaltaistesi seurassa. Vauvallakin on seksiosio.

Saanko kirjoittaa viestini vaikka minulla on mies? En siis ole yksinäinen.

Mutta imurin perk...Meillä on siis useamman vuoden vanha laadukas imuri, Philips jotain (allergiasuodatin jne).

Käsittämättömän kömpelö ja painava, kaatuilee nurin joka maton reunaan, vaikka on ihan sellainen "coupe"-mallinen, jossa on vain kaksi isoa pyörää takana.

Onneksi se on tehokas. 

Ja mikä pahinta: Kiltti anoppini antoi sen meille ilmatteeks, koska pahan allergian vuoksi osti itselleen vielä tehokkaamman imurin.

Emme missään tapauksessa ole anopille tästä sanoneet. 

Kiitos kun sain sanoa tämän.

Miksi (totaali)yksinäisen ihmisen elämän oletetaan (vaaditaan?) olevan täynnä kaikenlaista säpinää ja vauhdikkaita käänteitä, joita sitten ei-yksinäisten olisi mukava lukea tässä ketjussa kun se oma elämä on tylsää ja tasapaksua?

Ja sitten kun se (totaali)yksinäisten elämä on ihan samanlaista tasaista ja tylsää arkea kuin se omakin elämä niin alkaa mummottelu ja syyttely kuinka mummot valtaa kaikki ketjut ja on ihan vääränlaisia eikä hyväksy ketään omana itsenään. Eihän me olla muualla kuin tässä yhdessä ketjussa juttelemassa näitä tylsiä ja tavallisia asioitamme, mutta silti me (totaali)yksinäiset ollaan vääränlaisia joita pitää moittia. Ei siis kelvata tällaisina edes tähän ketjuun vaan ollaan täälläkin väärässä paikassa.

Tätäkään ketjua ei ole mikään pakko kenenkään lukea jos nämä jutut on vääränlaisia. Tällä palstallahan on tuhansia ketjuja joissa lienee olevan sitten sitä mielekkäämpää sisältöä. Jos ei ole niin sitten avaa ketjun ja alkaa tuottamaan siihen sitä sähäkkää säpinäsisältöä omasta elämästään muiden luettavaksi. Ei pidä ulkoistaa sitä itselle mielekästä sisältöä muiden vastuulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tuosta liimakoukku-vinkistä! Ei vitsit kuin kätsää enkä tiennyt moisista mitään. 

Hyviä ovat! Kannattaa vaan lukea ohjeet kunnolla ja noudattaa niitä, mm. liimauskohdat pitää puhdistaa, että pysyy.

Käyn huomenna hakemassa muutaman, mutta olen jo suunnitellut valmiiksi niille paikat ja senkin mitä niihin laitan roikkumaan. Onpa hassua kuinka pikkujutusta voikaan tulla näin kiva ja aikaansaava olo. On jotain mitä odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Hei Sinä joka mietit sitä kun kanavat eivät näy, Osa edullinen hd digiboksi kympillä tai parilla ja taas toimii tv. Meillä oli sama juttu ja oltiin kesä ilman telkkaria, ostin Puuilosta syksyllä digiboksin ja nyt voin katsoa joululeffoja. 

Kiitos! Mä itseasiassa jossain vaiheessa tuota digiboxi-juttua mietinkin, mutta sitten ajattelin ettei sellaisia varmaan enää sitten ole olemassakaan kun kaikkialla vaan puhuttiin siitä, että telkkarin täytyy olla sellainen ja tällainen ja nyt kaikkien täytyy ostaa uusi telkkari että kanavat edelleen näkyy.

Tyhmä minä etten sitten selvittänyt asiaa, mutta onneksi sinä tiesit ja viitsit vielä jakaakin tiedon! Kiva ketju tässäkin mielessä.

Yksinäisestä luullaan, että on valmiina lähtöön heti jos joku pyytää johonkin. On meilläkin normaalit menot, lääkärit, kaupassa käynti, käymme suihkussa ja nukummekin. Emme odota koko ajan valmiina jos nyt joku soittais ja pyytäis seuraansa.

Ollu monta päivää kotona, hoitanu yksin kipeitä lapsia yötä myöten, niin yksinäinen olo et itku tulee. Kunpa asiat olis menny toisin, kaipaan aikuista turvallista seuraa arkeeni niin että sattuu. Oon myös siivoillu ja kuurasin vessan aamulla, tein ruuan, siivosin lisää ja totesin et nyt tuo tauti on mullaki

Itsekin yritän paljon ja loppuun asti yritän löytää elämästäni jotain hyvää. Sitten välillä vaan koen merkityksettömäksi tämän kaiken. Tuntuu, ettei tekemilläni asioilla ole mitään väliä ja elämä kuitenkin pysyy ennellaan kaikesta huolimatta ja mikään ei muutu. Tämä fiilis tulee sitten, kun olen elänyt pitkään ajatuksella, että en anna periksi asioissa ja teen kaikkea paljon ja yritän vaan nähdä asiat merkityksellisinä. Sitten lipulta se vaan ei enää riitä ja loppuu se ajatus, kuinka elämässäni olisi kovin paljon toivoa eri asioihin kuitenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ollu monta päivää kotona, hoitanu yksin kipeitä lapsia yötä myöten, niin yksinäinen olo et itku tulee. Kunpa asiat olis menny toisin, kaipaan aikuista turvallista seuraa arkeeni niin että sattuu. Oon myös siivoillu ja kuurasin vessan aamulla, tein ruuan, siivosin lisää ja totesin et nyt tuo tauti on mullaki

Miten sä olet yksinäinen, kun sulla on peräti monta lasta!! Sulla on elämäntehtävä niissä lapsissa. Sä voit puhua niiden kanssa, pitää sylissä ja ne halaa sua. Kehtaatkin puhua yksinäisyydestä ! Mua ei ole vuosiin kukaan koskenut. Ai ompas,  koronapiikin antaja kun laittoi laastarin kaksi vuotta sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollu monta päivää kotona, hoitanu yksin kipeitä lapsia yötä myöten, niin yksinäinen olo et itku tulee. Kunpa asiat olis menny toisin, kaipaan aikuista turvallista seuraa arkeeni niin että sattuu. Oon myös siivoillu ja kuurasin vessan aamulla, tein ruuan, siivosin lisää ja totesin et nyt tuo tauti on mullaki

Miten sä olet yksinäinen, kun sulla on peräti monta lasta!! Sulla on elämäntehtävä niissä lapsissa. Sä voit puhua niiden kanssa, pitää sylissä ja ne halaa sua. Kehtaatkin puhua yksinäisyydestä ! Mua ei ole vuosiin kukaan koskenut. Ai ompas,  koronapiikin antaja kun laittoi laastarin kaksi vuotta sitten. 

No, lasten kanssa ei ehkä puhuta aikuisten asioita, mitkä mietityttää, ei jaeta kotitöitä, vaihdeta vuoroa että toinen saa hetken hengähtää.