Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Se on valtiovalta sitten pilannut Suomen talousidentiteetin taitamattomuudellaan. Nice. Ja entiset tuhlarit halutaan takaisin valtaan. En ymmärrä meitä suomalaisia. 

Tsempit kaikille yksinäisille  

Sinä joka jäit yksin tietovisailuun, uudet tuttavasi ovat ehkäpä kateellisia sinulle, ulkonäöstäsi,vaatetuksesta ym. 

Kun minulla on jo ikää kertynyt ja vastaavia porukasta jättämisiä kokenut, olen ymmärtänyt syyn ja se on ollut katellisuus minua kohtaan.

Yksin ollut jo  kolme päivää, en käynyt kun kaupassa, surullinen ja väsynyt olo, kukaan ei kaipaile minua.

Tietovisajuttu. Olipa sinulla törppöjä kavereita. Sen, joka pyysi sinut mukaan, olisi pitänyt huolehtia, ettet jää yksin. Jotkut vaan ovat idiootteja. 

Mä en saa enää nykyään nukuttua. Kohta jos ei uni tule, niin en tiedä mitä teen. Viimeiselle matkalle varmaan... 

Vierailija kirjoitti:

Mä en saa enää nykyään nukuttua. Kohta jos ei uni tule, niin en tiedä mitä teen. Viimeiselle matkalle varmaan... 

En minäkään saa nukuttua. Olen niin monia keinoja yrittänyt: painopeitto, auttoi hetkisen. Lämmin maitokaakao illalla, auttaa ehkä hiukan. Melatoniini, apu kyseenalainen enkä voi lääkityksen takia käyttää kuin ehkä joskus hätätilanteessa, varsinaisia unilääkkeitä en haluaisi millään. Olen laskenut lampaita, ottanut käyttöön hengitystekniikan, jossa nenän kautta ilmaa sisään ja suun kautta hitaasti ulos, olen pitänyt väkisin silmiä auki (erikoinen unineuvo tosiaan) jne. Tällä hetkellä päivittäisen ulkoilun lisäksi syön iltaisin päivän pääaterian ja lounaalla kevyemmin, menen nukkumaan klo 21. Luen kirjaa, ei mitään mielenkiintoista, vaan vaikkapa lasten satuja, laitan rauhallisen lukijan äänikirjan tulemaan hetkiseksi ja painan pään tyynyyn. Laitan kasvoille hyvän, pehmeän unimaskin ja korvatulpat korviin. Yöllä herätessä usein alkaa miettiminen ja valvominen, jota yritän selättää rauhallisella unimusiikin tai äänikirjan kuuntelulla. Olen alkanut myös meditoimaan kerran päivässä.

Minä valvon ihan suosiolla koko yön, jos uni ei ole tullut klo 4 mennessä. Viime yö meni valvessa, virkkasin torkkupeittoa ja kuuntelin äänikirjaa. Menee se yö valvoessakin, kun ei tarvitse aamulla töihin vääntäytyä, eikä olla seuraavana päivänä skarppina.

Torkkupeitto ei ole torkkuja varten, niitähän ei kannata ottaa, jos seuraavana iltana aikoo saada unen päästä kiinni.

Täällä suositellaan lemmikin hankkimista. Yksinäisen täytyy ottaa huomioon sekin kuka hoitaa sitä jos itse on jostakin syystä estynyt.

Ja eläinlääkärikulut ovat kalliita, sekin on huomioitava.

Minä otin pienen ja söpön koiran, joka on sosiaalinen ja haluaa tervehtiä kaikkia vastaantulijoita. Kun lähden sen kanssa kävelylle, ihmiset hymyilevät ja pysähtyvät paijaamaan ja juttelemaan. Kotona se on oivaa seuraa ja nukkuu vieressäni. En ole enää yksinäinen.

Vierailija kirjoitti:

Sinä joka jäit yksin tietovisailuun, uudet tuttavasi ovat ehkäpä kateellisia sinulle, ulkonäöstäsi,vaatetuksesta ym. 

Kun minulla on jo ikää kertynyt ja vastaavia porukasta jättämisiä kokenut, olen ymmärtänyt syyn ja se on ollut katellisuus minua kohtaan.

Kovin vaikea on kuvitella, että minulle olisi joku kateellinen jostain / mistään mutta mahdollista sekin tietenkin on ja ei kai oikein kademielinen aina edes tarvitse syytä sille. Olisi kyllä mukava tietää mikä "se jokin" minussa kateellisuutta aiheuttaa, koska ei tuo visailukokemus mitenkään ainutkertaisen uniikki tilanne ollut vaan vastaavaa oli tapahtunut sitä ennen ja valitettavasti myös sen jälkeen. Ei haittaisi yhtään heivata "se jokin" elämästä, jos sen myötä saisin jatkossa kokea ihan normaalia kohtelua enkä aina olisi se joka pullautetaan porukasta tai jolle ollaan inhottavia vaikka kaikille muille ollaan mukavia.

Vierailija kirjoitti:

Täällä suositellaan lemmikin hankkimista. Yksinäisen täytyy ottaa huomioon sekin kuka hoitaa sitä jos itse on jostakin syystä estynyt.

Ja eläinlääkärikulut ovat kalliita, sekin on huomioitava.

Totta. Itselläni oli koira jonka kanssa tuo tuli huomattua ja oikeasti oli tosi hankalaa lähteä lenkittämään kun toinen käsi oli kipsissä. Tosin kyllä se jo kohtuu helposti meni kun sitä sen 6 viikkoa oli harjoitellut 3-4x päivässä, mutta yksikätisenä tuli huomattua muutenkin kuinka hirveän tärkeää se on etenkin yksinäiselle yksinasuvalle että toimintakyky on normaali.

Enkä voi väittää sitäkään nautinnoksi kun kävi lenkillä reilun 39 asteen kuumeessa ja olo oli muutenkin sellainen, etten ihan ollut varma olenko täysin tässä maailmassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä valvon ihan suosiolla koko yön, jos uni ei ole tullut klo 4 mennessä. Viime yö meni valvessa, virkkasin torkkupeittoa ja kuuntelin äänikirjaa. Menee se yö valvoessakin, kun ei tarvitse aamulla töihin vääntäytyä, eikä olla seuraavana päivänä skarppina.

Torkkupeitto ei ole torkkuja varten, niitähän ei kannata ottaa, jos seuraavana iltana aikoo saada unen päästä kiinni.

Ajattelin vähän samaa, eli mitäs siellä sängyssä tuskailee unettomana, jos ei kerta kaikkiaan saa nukutuksi. Yritän tietysti ensin kuunnella, mitä ääniä ulkoa kuuluu, onko muitakin valvojia. Tavarajuna kolisteli yöllä pariinkin otteeseen, ja ainakin siinä kuljettajan on pysyttävä hereillä. Joku tuli töistä vasta klo 2, joten myöhään meni. Kolmen aikaan on postin jakaja jo liikkeellä, otaksun. Aamuyöstä alkaa kuulua renkaiden ulina valtatiellä, lumiaurakin lähitiellä joskus. Ehkä siinä välissä aina kuitenkin nukahdan, vaikken sitä huomaakaan. 

Pahinta tietysti, kun alan yöllä murehtimaan asioita, joille en ole voinut mitään. Ja mihin kaikki vuodet ovat menneet, sekin oikein ahdistaa. Silloin on pakko nousta ja liikuskeltava hiljaa, katseltava yötaivasta ja rauhoituttava. Tai istun keinutuolissa ja halaan itseäni, ei mitään hätää. Ehkä seuraava yö on parempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä joka jäit yksin tietovisailuun, uudet tuttavasi ovat ehkäpä kateellisia sinulle, ulkonäöstäsi,vaatetuksesta ym. 

Kun minulla on jo ikää kertynyt ja vastaavia porukasta jättämisiä kokenut, olen ymmärtänyt syyn ja se on ollut katellisuus minua kohtaan.

Kovin vaikea on kuvitella, että minulle olisi joku kateellinen jostain / mistään mutta mahdollista sekin tietenkin on ja ei kai oikein kademielinen aina edes tarvitse syytä sille. Olisi kyllä mukava tietää mikä "se jokin" minussa kateellisuutta aiheuttaa, koska ei tuo visailukokemus mitenkään ainutkertaisen uniikki tilanne ollut vaan vastaavaa oli tapahtunut sitä ennen ja valitettavasti myös sen jälkeen. Ei haittaisi yhtään heivata "se jokin" elämästä, jos sen myötä saisin jatkossa kokea ihan normaalia kohtelua enkä aina olisi se joka pullautetaan porukasta tai jolle ollaan inhottavia vaikka kaikille muille

Kateellinen ihminen voi olla kateellinen aivan mistä tahansa. Järjettömintä, mitä olen kuullut, on vakavasti sairastuneen kadehtiminen siksi, että hän kuulemma saa lorvailla saikulla ja sääliä osakseen muilta ihmisiltä. Myös perinteisesti ajateltuna paremmassa asemassa oleva voi olla kateellinen jollekulle ns. huonommassa asemassa olevalle. Näin varsinkin silloin, jos se altavastaajana pidetty vaikuttaa olevan tyytyväinen elämäänsä eikä koko ajan surkuttele tilannettaan. 

Kateellisten logiikkaa ei siis kannata jäädä murehtimaan, koska sitä ei ole. Kateuden sanotaan vievän kalatkin vedestä mutta kyllä se samalla vie loogisen ajattelun ja suhteellisuudentajun. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en saa enää nykyään nukuttua. Kohta jos ei uni tule, niin en tiedä mitä teen. Viimeiselle matkalle varmaan... 

Minulla meni viime yö tupakoidessa ja syödessä, jospa ensi yö parempi.

Minulla oli kerran unettomuutta kuukausia. Viimein menin lääkätiin. Tilanne oli jo niin paha, että pelotti. Sain jotain mietoja mielialalääkkeitä. Ei apuja. Valvottuani noin kolme kuukautta, ahdistus oli valtava. En uskaltanut ulos, en kauppaan. Kaikki pelotti. Vakava masennus. Lääkkeet ei tehonneet, monia kokeiltiin. Ect-hoito pelasti minut elämään. Mietin vaan, jospa alkuvaiheessa olisin saanut oikeaa lääkettä nukkumiseen. Ehkä kaikelta vakavammalta olisin säästynyt. Ehkä. Ehkä en.

Vierailija kirjoitti:

Tietovisajuttu. Olipa sinulla törppöjä kavereita. Sen, joka pyysi sinut mukaan, olisi pitänyt huolehtia, ettet jää yksin. Jotkut vaan ovat idiootteja. 

Mutta kuten tuokin tapaus sen kertoi, niillä on aina seuraa ja kavereita. Ei haittaa yhtään törppöys eikä muukaan mulkkuus mutta jostain syystä yksinäisyyteen sysätään herkästi just ne tyypit jotka ei ole törppöjä eikä mulkkuja eikä muutenkaan ilkeitä saati inhottavia muita ihmisiä kohtaan.

Tasan ei mene intiaanit kanootissa.

Olen katsonut joskus amerikkalaisia ns. reality-sarjoja Erakot ja Saari ilman lakeja. Niissäkin useimmat elivät enimmäkseen yksin, mutta yllätyksellistä, että heillä kuitenkin on ollut usein joku naapuri tai ystävä jossain kauempana. Mielenkiintoisin tyyppi Erakoissa oli luolassa asustava mies, joka ei pitänyt ihmisistä. Hänellä oli elämäntehtävänä kerätä jalometalleja myyntiä varten. Lisäksi Saari ilman lakeja sarjassa paras tyyppi se valkopartainen filosofoiva positiivinen mies, joka kissansa kanssa eleli. Erikoista kuitenkin, että näillä kaikilla on jotain tukea saatavilla. Täällä Suomessa erakoitunut yksin asuva olisi todella sitten yksin, vaikka olisi ihmisten keskellä.  

Vierailija kirjoitti:

Yksin ollut jo  kolme päivää, en käynyt kun kaupassa, surullinen ja väsynyt olo, kukaan ei kaipaile minua.

Samat tunnelmat. Kun en ole töissä, kaikki sosiaalinen elämä loppuu kuin seinään. Päivät menee hiljaisuudessa, ei ole ketään kenelle puhua. Näin ollut niin pitkään, että mietin miten valtava määrä ihan tavallisia asioita mitä ihmiset normaalisti puhuu on jäänyt minulta ääneen sanomatta. 

Itselläkin alkaa usein pyöriä päässä oikein kunnon moitelista jossa syyttelen itseäni asioista joille en ole voinut mitään kuin niistäkin joissa olen toiminut jotenkin väärin / tyhmästi. Ihan sama olenko mokannut vaan vähän jossain pikkujutussa, ollut jotenkin takalukossa kun olisi pitänyt olla sosiaalisempi vai onko suustani karannut viaton sammakko tai onko kyseessä jokin valinta / päätös joka näin jälkikäteen on osoittautunut tosi huonoksi. Olisi pitänyt olla parempi ja tietää paremmin eikä olla se jota aina saa kaikki hävetä.

Yhtä kaikki, minä olen yksin syyllinen ja myös maksan tästä syyllisyydestäni enkä ilmeisesti ikinä saa armahdusta sen paremmin itseltäni kuin muilta ihmisiltäkään. Tämä on todellinen elinkautinen kaikilla tavoin vaikka mitään oikeasti pahaa en ole edes tehnyt vaan pikemminkin jättänyt paljon kaikkea tekemättä ihan silkasta pelosta ja arkuudesta vaikka aina on käsketty olemaan reipas.

Mä olen ihan vääränlainen tähän maailmaan.