Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Olispa meidän kulttuuri enemmän kuin vaikka Espanjassa. Ei siellä jätetä sukua ja perhettä. Ei tarvitse miettiä, kehtaako olla yhteyksissä omaan serkkuunsa tai lapseensa, ettei häiritse.

Tää on ihana ketju, ja mä ajattelen joka päivä lämmöllä kaikkia teitä, jotka tänne elämästänne kerrotte. Toivon teille kaikkea hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noista postikorteista. Just tajusin että mullakin on jossain laatikossa nippu erilaisia kortteja jotta on mistä laittaa synttäri- ja nimpparionnittelua, mutta ei mulla ole enää vuosiin ollut ketään ketä onnitella mistään asiasta. Tietenkin on lisäksi kauniita joulukortteja ja ystävänpäiväkortteja. Taitaa olla postimerkkejäkin.

Miten sitä tämänkin oli jotenkin unohtanut kokonaan. Sitä on paljon kaikenlaista mikä tuottaa mieleen muistuessaan mielipahaa ja alakuloa vaikka tämäkin asia on just sellainen, että iloahan noista pitäisi vaan olla. 

Tulee sellainen tuplasuru. Suree sitä ettei sille olekaan käyttöä ja sitten sitäkin kuinka iloisena ja toiveikkaana sitä aikanaan sen hankki olettaen tarvetta olevan. Ehkä jopa tavallaan triplakin, koska nuo tuollaiset tavarat vaan vie turhaan tilaa eli ainakin laskee elämänlaatua silläkin tavalla.

Nyt kun aloin

Kokeile postcrossinkia? Postcrossing Suomi.

Maailman onnellisimman maan asukkaat kertovat elämästään. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Maailman onnellisimman maan asukkaat kertovat elämästään. Surullista.

Suomi on monella tavalla onnellinen maa, mutta näissä yksinäisyysasioissa me ollaan kyllä ihan pohjasakkaa.

En ole se, jolle vastasit postcrossingista, mutta alkoi kiinnostaa, niin kävin sivuilla. Vaikutti tosi hauskalta, mutta miten uskaltaisin antaa kotiosoitteeni jollekin random-sivustolle, joka hallinnoi 770 000 ihmisen asiakasrekisteriä ilman mitään takeita tietosuojasta?

Vierailija kirjoitti:

Tuleva joulu on jo ahdistanut viikkoja kun taas ypöyksin. Juhannus menee kun voi ajella ulkona valoisassa "pakoon" mutta joulu on paha. Nolottaakin että on niin kykenemätön, ettei ketään.

Ihme, että tulevaa joulua on mainostettukin jo lokakuusta alkaen, ja sitä oikein hoetaan yhdessäolon juhlaksi. Lehdissäkin kartanon kokoiset kodit koristeltu viimeisen päälle, jotta suku sinne sitten kokoontuisi. Mietin, miksei sitä joulua voisi viettää vähän rauhallisemmin ja hiljentyen omissa oloissaankin. Aivan kuin yksinäisten joulu olisi nykyään vaiettu asia, ja vierestä olisi vaan seurattava muiden juhlahumua. 

Mietin yksinäisillä aamulenkeilläni, että pimeys on oikeastaan siellä ystäväni. On hiljaista ja lumi vain valaisee maisemia.  En pidä kirkkaista valoista, kun ne paljastavat liikaa, mutta pehmeästi kietova pimeys tuntuu jotenkin turvalliselta. En sitä keski-ikäisenä naisihmisenä enää pelkääkään. Sisätiloissakin vähennän valaistuksen iltaisin minimiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleva joulu on jo ahdistanut viikkoja kun taas ypöyksin. Juhannus menee kun voi ajella ulkona valoisassa "pakoon" mutta joulu on paha. Nolottaakin että on niin kykenemätön, ettei ketään.

Ihme, että tulevaa joulua on mainostettukin jo lokakuusta alkaen, ja sitä oikein hoetaan yhdessäolon juhlaksi. Lehdissäkin kartanon kokoiset kodit koristeltu viimeisen päälle, jotta suku sinne sitten kokoontuisi. Mietin, miksei sitä joulua voisi viettää vähän rauhallisemmin ja hiljentyen omissa oloissaankin. Aivan kuin yksinäisten joulu olisi nykyään vaiettu asia, ja vierestä olisi vaan seurattava muiden juhlahumua. 

Ne on mainoksia. Mielikuvien luontia pyrkimyksenä myydä enemmän. Ei tavallisten ihmisten joulut ole kuin Hallmark-elokuvissa. 

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihana ketju, ja mä ajattelen joka päivä lämmöllä kaikkia teitä, jotka tänne elämästänne kerrotte. Toivon teille kaikkea hyvää.

Mun mielestä tämä on vähän masentava. Aina välillä käyn vilkaisemassa, mutta ahdistuneena suljen pian. Tässä olisi tilaisuus jutustella keskenään mistä vaan tai kuten ketjun aihe on "arkisista asioista", mutta lähinnä nyt vaan hoetaan sitä yksinäisyyttä.

Mulle puhuttiin ihan randomisti ruokakaupassa yksi päivä, toinen asiakas. Se oli niin tavallisesta poikkeavaa että häkellyin täysin ja olin normaaliakin nolompi, hävettää vieläkin. Hirveä kierre, kun ei ole arjessa kontakteja niin vähäisetkin puhetaidot rapistuu ja kun joskus tulee kohtaaminen niin tuntuu että ei osaa tehdä mitään oikein ja sen jälkeen sulkeutuu entisestään omaan kuoreensa. 

Mikä olisi matalan kynnyksen harrastus jossa tapaisi ihmisiä ryhmässä? Jokin muu kuin liikuntaharrastus. Välillä mietin että tässä saattaa olla 30-40 vuotta vielä elinaikaa jäljellä ja en haluaisi elää loppuvuosia kuten tähän saakka aikuisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Maailman onnellisimman maan asukkaat kertovat elämästään. Surullista.

Maailman onnellisimmassa maassa onnellisuus jakautuu käsittämättömän epätasa-arvoisesti kasautuen onnekkaille ja epäonnekkaille siitä ei sitten jää murusiakaan. Onnekkuus ja onnellisuus kulkee pitkälti käsi kädessä eli siinäkin on jo tuota kasautumista ja hyvä vaan ruokkii hyvää. Sinänsä se on mukavaa, ettei ihmisen tarvitse olla mikään super millään tavalla kuuluakseen noihin onnellisten ja onnekkaiden joukkoon mutta sen vastapuoli on sitten se, ettei tarvitse olla myöskään mitenkään vähemmän super millään tavalla jäädäkseen osattomaksi tuosta kaikesta. Se on niin tuuristaan kiinni onko onnekas vaiko ei.

Vierailija kirjoitti:

Mulle puhuttiin ihan randomisti ruokakaupassa yksi päivä, toinen asiakas. Se oli niin tavallisesta poikkeavaa että häkellyin täysin ja olin normaaliakin nolompi, hävettää vieläkin. Hirveä kierre, kun ei ole arjessa kontakteja niin vähäisetkin puhetaidot rapistuu ja kun joskus tulee kohtaaminen niin tuntuu että ei osaa tehdä mitään oikein ja sen jälkeen sulkeutuu entisestään omaan kuoreensa. 

Mikä olisi matalan kynnyksen harrastus jossa tapaisi ihmisiä ryhmässä? Jokin muu kuin liikuntaharrastus. Välillä mietin että tässä saattaa olla 30-40 vuotta vielä elinaikaa jäljellä ja en haluaisi elää loppuvuosia kuten tähän saakka aikuisuutta.

Voisko kuoro olla sun juttu? Siitä mun musta tutkimustakin, että se on paras harrastus saada sosiaalisuutta ja ehkä kavereita tai ystäviäkin elämäänsä. Kuoroja löytyy monentasoisia, ei tarvitse olla hyvä laulaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihana ketju, ja mä ajattelen joka päivä lämmöllä kaikkia teitä, jotka tänne elämästänne kerrotte. Toivon teille kaikkea hyvää.

Mun mielestä tämä on vähän masentava. Aina välillä käyn vilkaisemassa, mutta ahdistuneena suljen pian. Tässä olisi tilaisuus jutustella keskenään mistä vaan tai kuten ketjun aihe on "arkisista asioista", mutta lähinnä nyt vaan hoetaan sitä yksinäisyyttä.

Se yksinäisyys vaan oikeasti vaikuttaa aivan kaikkeen vaikka en mä mitään hokemista ole ihmeemmin huomannut. Ihan samalla tavalla sellaisen ei-yksinäisen arkiset sisältää niitä muita ihmisiä ja perheellisellä sitten tietenkin se perhe on isossa roolissa, mutta sitä ei ehkä niin edes huomioida kun se on ihan normaalia että niitä näitä arkisia asioitaan jutellessa mainitsee kuinka teki maijan kanssa sitä tai kuinka make teki ruokaa (tai jotain tolloa) ja sitten oli se meno miian kanssa ja maken kanssa juteltiin just lomasuunnitelmista jne. 

Yksinäinen ei voi puhua mitään tuollaisia vaan ne arkiset asiat on yksin tekemisiä ja sitä että yksin teki sitä ja yksin mietti tätä. Harvempi valitsee yksinäisyyttä joten tietenkin sitä harmittelee välillä ruokaa laittaessaan kuinka kiva olisi syödä yhdessä. Jos se yhdessä syöminen ei olisi kivaa eikä sillä olisi mitään merkitystä niin ei kai ihmiset sitten kävisi yhdessä syömässä ravintoloissa tai istuisi yhdessä iltaa pitkän kaavan mukaan esim jouluna. Kaikki kai sitä olisi vaan omin nokkineen jos tuo yhdessäolo olisi aivan tarpeetonta eikä nostaisi elämänlaatua.

Olen yksin mökillä. Täydellinen hiljaisuus. Nautin siitä. Ahdistaa kaupunkiin paluu, siellä patterit nakuttaa ja naapurit kolistelee. Yritän saada uutta asuntoa, mutta se ei ole helppoa. Söin epäterveellissen aamupalan, maitoa ja suklaakeksejä. Lounaalla sitten oikeaa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailman onnellisimman maan asukkaat kertovat elämästään. Surullista.

Maailman onnellisimmassa maassa onnellisuus jakautuu käsittämättömän epätasa-arvoisesti kasautuen onnekkaille ja epäonnekkaille siitä ei sitten jää murusiakaan. Onnekkuus ja onnellisuus kulkee pitkälti käsi kädessä eli siinäkin on jo tuota kasautumista ja hyvä vaan ruokkii hyvää. Sinänsä se on mukavaa, ettei ihmisen tarvitse olla mikään super millään tavalla kuuluakseen noihin onnellisten ja onnekkaiden joukkoon mutta sen vastapuoli on sitten se, ettei tarvitse olla myöskään mitenkään vähemmän super millään tavalla jäädäkseen osattomaksi tuosta kaikesta. Se on niin tuuristaan kiinni onko onnekas vaiko ei.

Oikein hyvä kirjoitus. Olen pohdiskellut samaa jo pitkään. Kaikki on ilmeisesti vain sattumasta ja hyvästä onnesta kiinni, vaikka yrittäisi kuinka pyristellä parempaan suuntaan. Nykyään kun vielä vaaditaan mahdottomia ja täydellisyyttä, ja riman alittajat jää armotta paitsioon. Sitten saa tämän ikuisen epäonnistajan leiman, jotta muut tuntisivat itsensä vielä paremmiksi. On vain tyydyttävä tähän osaansa, ja elettävä sen kanssa parhaan taitonsa mukaan.  

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihana ketju, ja mä ajattelen joka päivä lämmöllä kaikkia teitä, jotka tänne elämästänne kerrotte. Toivon teille kaikkea hyvää.

Kiitos samoin. Onneksi löysin tämän ketjun, että jaksaisi jatkaa tätä mutkikasta polkua, eikä kaikki olisi ihan toivotonta. 

Meille on satanut lunta 20cm ainakin on jo lumikertymä. Talvi tuli yhdessä yössä. Ihan kiva, kun on valoisaa. Asun haja-asutusalueella, naapureita ei juuri ole. Kaupunkiin on 40 km. Mutta harvemmin tulee käytyä. On minulla sukua ympärillä, mutta eipä ne yhteyttä pidä, vaikka itse yritän käydä ja soitella. Ovat vielä työelämässä. Mutta ehtivät he ulkomailla matkustella, Thaimaassa ja Espanjassa, Euroopassa useamman kerran. Ohi ajavat, kun lähtevät. Kesällä ei käynyt kukaan, paitsi lapset perheineen lomiensa aikana. Asuvat kauempana. 

Hirvittävän yksinäistä on. Mies käy töissä ja toimii yhdistyksissä, illat poissa tai istuu tietokoneella. Mitähän sitä keksisi? Ystävät kun jäivät työpaikalle. 

Vierailija kirjoitti:

Meille on satanut lunta 20cm ainakin on jo lumikertymä. Talvi tuli yhdessä yössä. Ihan kiva, kun on valoisaa. Asun haja-asutusalueella, naapureita ei juuri ole. Kaupunkiin on 40 km. Mutta harvemmin tulee käytyä. On minulla sukua ympärillä, mutta eipä ne yhteyttä pidä, vaikka itse yritän käydä ja soitella. Ovat vielä työelämässä. Mutta ehtivät he ulkomailla matkustella, Thaimaassa ja Espanjassa, Euroopassa useamman kerran. Ohi ajavat, kun lähtevät. Kesällä ei käynyt kukaan, paitsi lapset perheineen lomiensa aikana. Asuvat kauempana. 

Hirvittävän yksinäistä on. Mies käy töissä ja toimii yhdistyksissä, illat poissa tai istuu tietokoneella. Mitähän sitä keksisi? Ystävät kun jäivät työpaikalle. 

Lisäys tähän vielä, että kun alkaa oikein ahdistaa kotipiiri, niin lähden ajelee ja mietin minne menisi kylään, vaikka yöksi, niin ei vaan ole ketään. Kukaan ei niin paljoa kaipaa, että käymäänkään kutsuisi. Mutta somessa näyttävät olevan pitkiä aikoja, instagrammia selaavat tai facebookkiin päivittävät leipomuksistaan. Olisipa se kiva leipoa yhdessä, kun on itsellä iso uuni, mutta ei ole ehdotus saanut vastakaikua. Pihatöitäkin olisi voinut vuorotellen yhdessä tehdä, sehän olisi aivan ihanaa. 

Sama

Vierailija kirjoitti:

Meille on satanut lunta 20cm ainakin on jo lumikertymä. Talvi tuli yhdessä yössä. Ihan kiva, kun on valoisaa. Asun haja-asutusalueella, naapureita ei juuri ole. Kaupunkiin on 40 km. Mutta harvemmin tulee käytyä. On minulla sukua ympärillä, mutta eipä ne yhteyttä pidä, vaikka itse yritän käydä ja soitella. Ovat vielä työelämässä. Mutta ehtivät he ulkomailla matkustella, Thaimaassa ja Espanjassa, Euroopassa useamman kerran. Ohi ajavat, kun lähtevät. Kesällä ei käynyt kukaan, paitsi lapset perheineen lomiensa aikana. Asuvat kauempana. 

Hirvittävän yksinäistä on. Mies käy töissä ja toimii yhdistyksissä, illat poissa tai istuu tietokoneella. Mitähän sitä keksisi? Ystävät kun jäivät työpaikalle. 

Lähde sinäkin vaikka lomalle Espanjaan. Mikä ettei? Sinulla kaiketi on vapaus matkustaa, minne haluat.