Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Kattelin ex-tyttöystäväni kuvaa ja runkkailin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin menee tämäkin päivä telkkaria tuijottaessa, no tähän on jo tottunut. Jos huomenna kävis jossain, ehkä kirjastossa.

Tuleekohan sieltä telkkarista oikein mitään katsomisen arvoista viikonloppuisin nykyään, kuin niitä uusintoja tms. Joissain kirjastoissa on kuulemma Cine east-systeemi, millä pääsisi katsomaan elokuvia. Ajattelin etsiä sieltä jonkun mukavan klassikon, ja katsoa sen kotioloissa.  

Kuuntelen joskus iltaisin vaihteeksi radiota ja teen vaikka ristikoita samalla. Järvi Radiosta tulee vaan niin haikeita kappaleita, että vetää mielen apeaksi. Toivekonserteissa paljon terveisien saajiakin, kun joillakin on, jolle niitä lähettää. Täytyy etsiä varmaan joku toinen kanava tilalle. 

Cineast on ainakin sovellus kännykkään ja tabletille ainakin. En tiedä tietokoneista, kun sellaista itselläni ei ole. Harmi vaan siitä sovelluksesta, kun kuukaudessa voin vain tehdä neljä lainausta. Todella helmiä siellä on lainattavissa. Ainakin mun kirjastoseudulla tällein eli Ratamossa. Olisi mahdollisuus katsoa tv:n kauttakin, jos vain laitteet ovat yhteensopivia, mutta itselläni näin ei ole.

Itse kävin eilen yhdellä Suomen vanhimmista elokuvateattereista. Köln 75 -elokuva oli nimeltään. Elokuvassa kun ei kuultu Kölnin 1975 vuoden jazzia niin kotimatkalla kuuntelin sitten sen konsertin kännystäni.

Tämä päivä on aika mitään sanomaton. Töitä tehty ja syöty. Herätty tavallista aikaisemmin tähän päivään eli viideltä. Iltapäiväpäikkäreihin altistuin. On niin super rauhallinen päivä.

Mammografian tulos tuli, ei mitään muutoksia. Kerron sen täällä kun ei oikein ole ketään ketä minun terveys kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Mammografian tulos tuli, ei mitään muutoksia. Kerron sen täällä kun ei oikein ole ketään ketä minun terveys kiinnostaa.

Mahtavaa! Onnittelut!

Mulla on erikoinen tilanne just nyt meneillään. Kaveri, joka on laiminlyönyt meidän ihmissuhdetta niin kauan, että minäkin lopulta ymmärsin jättää hänet rauhaan, lähettääkin nyt itse aktiivisesti viestiä ja kysyy, miksi en ole ollut yhteyksissä. No siksi, kun mulle on jo vuosia ilmaistu, ettei koskaan ole oikein hyvä aika, ja aloiteet tulevat aina minulta. En tiedä, mitä vastaisin. Otan varmaan muutaman päivän miettimisaikaa ainakin, ja pohdin, onko tässä enää mun mielestäni jäljellä mitään pelastettavaa, ja mitä itse aidosti haluaisin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on erikoinen tilanne just nyt meneillään. Kaveri, joka on laiminlyönyt meidän ihmissuhdetta niin kauan, että minäkin lopulta ymmärsin jättää hänet rauhaan, lähettääkin nyt itse aktiivisesti viestiä ja kysyy, miksi en ole ollut yhteyksissä. No siksi, kun mulle on jo vuosia ilmaistu, ettei koskaan ole oikein hyvä aika, ja aloiteet tulevat aina minulta. En tiedä, mitä vastaisin. Otan varmaan muutaman päivän miettimisaikaa ainakin, ja pohdin, onko tässä enää mun mielestäni jäljellä mitään pelastettavaa, ja mitä itse aidosti haluaisin.

Jos olisin sinä, niin vastaisin rehellisesti niin kuin asia on sinusta tuntunut. Ja se, miten toinen vastaa, ja reagoi, vaikuttaa myös sitten siihen, mitä ajattelisin jatkosta. 

Vierailija kirjoitti:

Joku harmitteli minne luovuttaisi kutomuksiaan ja lankojaan. 

Lahjoita vaikka seurakuntaan tarvitseville jaettavaksi tai Konttiin. Varmasti menevät eteenpäin.

Joku koki tämän jotenkin loukkaavaksi.

Eikö kuitenkin ole hyvä että johonkin laittaa ylimääräiset kutomukset pois kotoa pyörimästä? Tietysti voi myös myydä jonnekin.

Itse vaan en osaa enkä viitsi tuollaista vaan vien kaiken tarpeettoman Konttiin.

Vierailija kirjoitti:

Yksin menee tämäkin päivä telkkaria tuijottaessa, no tähän on jo tottunut. Jos huomenna kävis jossain, ehkä kirjastossa.

Hyvä kun sanoit, mun pitäisi kanssa käydä palauttamassa muutama kirja vaikka tuntuu, että justhan mä ne hain. En siis ehtinyt lukea vaikka muuta ei olekaan kuin aikaa. Se aika vaan kuluu hirveän nopeasti ja niin se 4 viikkoa meni ihan hups vaan. Samoin tuntuu, että samoja laskuja saa olla alvariinsa maksamassa vaikka kerran kuukaudessa niissä ne eräpäivät edelleen on. 

Muutenkin tuntuu että mitään ei saa enää aikaiseksi eikä valmiiksi vaan kaikki etenkin kiva jää jotenkin vaiheeseen ja roikkumaan. Toisaalta tuntuu että kaikki aika ja energia menee pakollisten asioiden ja normiarjen pyörittämiseen niin, ettei sitten enää jaksa mitään mikä olisi elämisen arvoista. Mistään mitä tekee ei saa energiaa eikä enää tunnu edes nukkuminen piristävän vaan sitä on usein jopa väsyneempi aamulla kellon soidessa mitä oli nukkumaan mennessä. Nykyisin olen taas nipistänyt "ruutuajan" ihan minimiin koska tämä on hirmuinen aikasyöppö kun netissä notkuu mutta siltikin aika vaan katoaa johonkin eikä päiviä toisistaan erota oikeastaan yhtään mikään. En siis oikein tiedä onko se säännöllinen elämänrytmikään nyt niin hehkuttamisen arvoinen asia vaikka usein sanotaan, että pitäisi mennä nukkumaan ja herätä samaan aikaan plus syödä säännöllisesti samoihin aikoihin eikä vapaapäivinäkään sotkea tuota rytmiä. Tai voihan se olla, että olisi jotenkin vielä huonommin asiat jos eläisi ns kuin pellossa eikä toistaisi samoja asioita päivästä toiseen kuin ohjelmoitu robotti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin menee tämäkin päivä telkkaria tuijottaessa, no tähän on jo tottunut. Jos huomenna kävis jossain, ehkä kirjastossa.

Tuleekohan sieltä telkkarista oikein mitään katsomisen arvoista viikonloppuisin nykyään, kuin niitä uusintoja tms. Joissain kirjastoissa on kuulemma Cine east-systeemi, millä pääsisi katsomaan elokuvia. Ajattelin etsiä sieltä jonkun mukavan klassikon, ja katsoa sen kotioloissa.  

Kuuntelen joskus iltaisin vaihteeksi radiota ja teen vaikka ristikoita samalla. Järvi Radiosta tulee vaan niin haikeita kappaleita, että vetää mielen apeaksi. Toivekonserteissa paljon terveisien saajiakin, kun joillakin on, jolle niitä lähettää. Täytyy etsiä varmaan joku toinen kanava tilalle. 

Cineast on ainakin sovellus kännykkään ja tabletille ainakin. En tiedä tietokoneista, k

Kokeilenkin tätä Cineast-sovellusta tietokoneen kautta. Eihän se tietysti vastaa oikeaa leffakäyntiä, mutta parempi kuin ei mitään. Valikoima näyttää ainakin hyvin mielenkiintoiselta. 

Jazz on alkanut kiinnostaa entistä enemmän, ja radiostakin tulee toisinaan mielenkiintoisia lähetyksiä aiheeseen liittyen. Kuuntelin toissailtana eräältä kanavalta mielenkiintoista pitkäkestoista konserttia, jossa esiintyjä puhui välillä ranskaa. Vaatii kyllä erinomaista lahjakkuutta osata soittaa rennosti ja improvisoiden jazzia, hyvää rytmitajuakin. Itsekin soitonharrastajana olen yrittänyt päästä kiinni tähän tyyliin.  Onneksi ei ole juuri kuuntelijoita kritisoimassa harjoituksia. Tässähän se talvi meneekin musiikkiin keskittyessä ja välillä hyviä elokuvia katsellessa. 

Laskettuun aikaan kuusi viikkoa ja äitiysloma häämöttää, millään en jaksaisi enää töissä keskittyä. Samalla pelottaa miten vauvavuosi tulee meillä menemään. Asumme ulkomailla ja kummallakaan ei ole perhettä lähellä, koen olevani tosi yksinäinen välillä ja pelkään että se vaan korostuu kun jään vauvan kanssa yksin kotiin. Pitää varmaan alkaa aktiivisesti käymään kerhoissa ja muissa kun vauva on vanhempi, että tapaisi muita äitejä. Miksi kavereiden saaminen aikuisena on niin hankalaa?

Kyllä on.Ainakin minä ja verottaja.Verottajalle sinä olet kaikki kaikeassa eikä hän päästä sinua koskaan helpolla eikä  pois työsi ääreltä.Hän koluaa sinusta kaiken mitä irti saa oman edun nimeen  ,mutta minä  päästän,enkä toivo sinulta liikoja enkä haali etujasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku harmitteli minne luovuttaisi kutomuksiaan ja lankojaan. 

Lahjoita vaikka seurakuntaan tarvitseville jaettavaksi tai Konttiin. Varmasti menevät eteenpäin.

Joku koki tämän jotenkin loukkaavaksi.

Eikö kuitenkin ole hyvä että johonkin laittaa ylimääräiset kutomukset pois kotoa pyörimästä? Tietysti voi myös myydä jonnekin.

Itse vaan en osaa enkä viitsi tuollaista vaan vien kaiken tarpeettoman Konttiin.

Ajatella että kaikki ei ole samanlaisia eikä ajattele samalla tavalla. Toisekseen kenenkään muun tuntemukset ei ole sen oikeampia tai väärempiä kuin vaikkapa sinun eli turha se on kilpeään kiillottaa kertomalla kuinka MINÄ teen näin ja pyöritellä silmiään toisen tekemisille ja tekemättä jättämisille. 

Sille on aina syynsä miksi sinä ajattelet noin ja miksi joku toinen ajattelee niin. Omassa mielipiteessä ei ole mitään väärää eikä edes sen kertomisessa, mutta sen voi aina kertoa myös niin ettei dissaa toisen näkökulmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on erikoinen tilanne just nyt meneillään. Kaveri, joka on laiminlyönyt meidän ihmissuhdetta niin kauan, että minäkin lopulta ymmärsin jättää hänet rauhaan, lähettääkin nyt itse aktiivisesti viestiä ja kysyy, miksi en ole ollut yhteyksissä. No siksi, kun mulle on jo vuosia ilmaistu, ettei koskaan ole oikein hyvä aika, ja aloiteet tulevat aina minulta. En tiedä, mitä vastaisin. Otan varmaan muutaman päivän miettimisaikaa ainakin, ja pohdin, onko tässä enää mun mielestäni jäljellä mitään pelastettavaa, ja mitä itse aidosti haluaisin.

Jos olisin sinä, niin vastaisin rehellisesti niin kuin asia on sinusta tuntunut. Ja se, miten toinen vastaa, ja reagoi, vaikuttaa myös sitten siihen, mitä ajattelisin jatkosta. 

Kiitos tästä. Näin sitä taas huomasi, ettei itse osaa (enää) edes tällaiseen asiaan reagoida ns normaalilla tavalla vaikka just noinhan sitä pitäisi ja haluaisikin toimia jos tuollainen tilanne eteen tulisi. En siis ole tuo kenelle vastasit, mutta pistän tämän korvan taakse vastaisuuden varalle. Hitsit millaiseksi pökkelöksi sitä onkaan mennyt. Ehkä siis ihan hyvä ettei tuollaista yhteydenottoa kannata ainakaan henkeään pidätellen odotella vaikka nythän sitä kyllä osaisi toimia just oikein. Tämä on niin tätä vaikka yleensä se on mennyt just tasan toisinpäin eli vasta jälkeenpäin on tajunnut mitä olisi pitänyt sanoa ja tehdä.

Täällä kanssa yksi jazziin hurahtanut ja tuntuu siis niin kummalta, että pari syksyä sitten se vaan iski vaikka ennen en oikeastaan tainnut oikein sietääkään. Samoin kävi myös klassisen kanssa vaikka vähänlaisesti sitä edelleen kuuntelen. Siinä miellyttää eniten sellainen olisiko se jotakin barokkia ehkä tai jotain sellaista jylhää kirkossa soitettavaa mutta ei siis mitään virsiä. Ehkä voisikin ajankulukseen ihan selvittää mikä se tyylilaji on joka itseä kiehtoo.

Ja tietty senkin että miksi ;-) Pitkään meni etten voinut sietää oikein mitään musiikkia enkä siis edes niitä omia nuoruuden suosikkeja.

Monesti mietin, että sellainen paikka olisi kiva missä voisi kuunnella jazzia mutta ei siis mikään ravintola vaan ehkä enemmänkin kuin joku hotellin aulabaari. Sellainen suht hämyinen ja tunnelmallinen mutta ilman mitään humalaista örisijää tai muutenkaan pubi-meininkiä. Tuollaisessa voisi käydä yksinkin istumassa ja ottamassa drinkin kaksi tai kahvilla ihan alkuillastakin. Miksei kyllä toisaalta joku trubaduurikin voisi olla kiva kuunneltava ja silloin miksei voisi olla paikka pubikin, mutta taas tullaan siihen ettei siellä saisi olla ainakaan kovin päihtyneitä kanssa-asiakkaita.

Joo, olen hankala ja syystäkin yksin.

Mun yks kaveri ei enää huolinut  mua luokseen käymään kun luuli että oli löytänyt miehen, nyt kun tajusi että mies ei ollutkaan kiinnostunut niin kelpaisinkin kyläilee, en enää viitsi edes mennä kun aikoinaan valehteli, että ei ole kotona vaikka tiesin että oli. 

Vierailija kirjoitti:

Joku harmitteli minne luovuttaisi kutomuksiaan ja lankojaan. 

Lahjoita vaikka seurakuntaan tarvitseville jaettavaksi tai Konttiin. Varmasti menevät eteenpäin.

Hassua, itse taas käsitin että hän haluaa niille itse käyttöä.

Tänään oon kattonut tv ohjelmia ja välillä Ruudusta Syke sarjaa. Jotenkin olen tottunut tähän yksin oloon enkä nyt kaipaakkaan mitään seuraa. Ehkä tuo pimeys ulkona rauhoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Tänään oon kattonut tv ohjelmia ja välillä Ruudusta Syke sarjaa. Jotenkin olen tottunut tähän yksin oloon enkä nyt kaipaakkaan mitään seuraa. Ehkä tuo pimeys ulkona rauhoittaa.

Mulla menee ihan kausissa ja jaksoittain tämä, että välillä kaipaa seuraa niin että sattuu ja välillä sitten on ihan ok olla yksin. Tosin ehkä mulla voi olla jotain hormonaalista ja ehkä myös mielenterveydellistä synkronointia tässä eli yleensä silloin kun kaipaisin seuraa niin on muutenkin sellainen ihan pirtsakka ja aikaansaava olo, kun taas sitten kun muutenkin on ihan evvk ja aivan sama- fiilis ja muutenkin lamaantunut niin eipä ketään kaipaakaan sitä näkemään, vaan on ihan mieluusti se maailman surkein aivan yksinään.

Nämä kaudet vaihtelee aika tarkalla rytmillä mutta näin vanhemmiten pimeyskin tekee osansa vaikka en koskaan ole ollut kevätihminen vaan se on ollut aina se inhokki-vuodenaika. Nykyisin tämä pimeyskin vaan on vähän liikaa vaikka siitä kyllä tykkäänkin. Lisäksi nuo huiput ja laskut on tosi paljon jyrkempiä ja etenkin sinne synkkyyteen syöksyy ihan hetkessä ja tavallaan ilman mitään ennakkovaroitusta. Kyllä sen tietää, että jossain vaiheessa se taas tulee mutta nykyään se tulee niin äkkiä ja sitä menee heti tosi syvälle.

Vierailija kirjoitti:

Olen yksin mökillä. Täydellinen hiljaisuus. Nautin siitä. Ahdistaa kaupunkiin paluu, siellä patterit nakuttaa ja naapurit kolistelee. Yritän saada uutta asuntoa, mutta se ei ole helppoa. Söin epäterveellissen aamupalan, maitoa ja suklaakeksejä. Lounaalla sitten oikeaa ruokaa.

Itsekin kärsin tästä tilanteesta, että olen yksinäinen ja tavallaan kuin erakko mutta silti joudun sietämään muiden ihmisten aiheuttamaa meteliä. Saan siis vain huonot puolet kun joudun kuuntelemaan muiden elämää olematta osa kenenkään elämää.

Haluaisin niin muuttaa jonnekin korpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleva joulu on jo ahdistanut viikkoja kun taas ypöyksin. Juhannus menee kun voi ajella ulkona valoisassa "pakoon" mutta joulu on paha. Nolottaakin että on niin kykenemätön, ettei ketään.

Ihme, että tulevaa joulua on mainostettukin jo lokakuusta alkaen, ja sitä oikein hoetaan yhdessäolon juhlaksi. Lehdissäkin kartanon kokoiset kodit koristeltu viimeisen päälle, jotta suku sinne sitten kokoontuisi. Mietin, miksei sitä joulua voisi viettää vähän rauhallisemmin ja hiljentyen omissa oloissaankin. Aivan kuin yksinäisten joulu olisi nykyään vaiettu asia, ja vierestä olisi vaan seurattava muiden juhlahumua. 

Ne on mainoksia. Mielikuvien luontia pyrkimyksenä myydä enemmän. Ei tavallisten ihmisten joulut ole kuin Hallmark-elokuvissa. 

Toki mutta miksi kaikissa mainoksissa pitää korostaa sitä yhdessäoloa ja kokemusten jakamista? Miksi kaikki mainonta on kohdistettu perheellisille ja/tai parisuhteessa eläville tai ainakin heille joilla on sosiaalisia suhteita ja ystäviä. Miksi jäätelöstä lähtien kaikkea pitää mainostaa sillä ajatuksella että tämä on tehty jaettavaksi?