Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

200 viestiä vajaassa viikossa, aika paljon, sanoisin :)

Voi, kunpa osaisi itsekkin nauttia samasta ruoasta monta päivää putkeen. Poikkeuksena kaalilaatikko ja lihakeitto. Nytkin on pakkasessa monta rasiaa valmiita annoksia, kun aina tekee liikaa kerralla. Kokkauksen laadusta en tiedä, mutta hieman hifistelijä olen ja tykkään tehdä kauniita annoksia lautaselle. Sitten, kun on vähän sitä ja vähän tuota ja lisukkeeksi tätä, onkin ruokaa koko kompanjan tarpeisiin.

Tuohon viestiin, jossa kerroin syöväni monta päivää samaa ruokaa. Ehkä itselle vähän pakollista ja ruokamenot pitää pysyä hyvin alhaisina. Budjetti kuulle on noin 150 euroa. En tiedä kuitenkaan nautinko monestikaan siitä, että syön monta päivää samaa. Sitten toisaalta iloitsen, kun ruokalasku pienenee.

Ehkä arvostan tuokaa sitä kautta, että onneksi on edes jotain ruokaa. Ymmärrän toisaalta myös, että moni haluaa syödä kuitenkin useammin eri ruokia ja panostaa ruokaan enemmän varsinkin jos pystyy. 

Mä teen isohkoja annoksia ja pakastan osan. Kaksi päivää menee helposti samaa ruokaa. Esim. hernekeiton teen kuivatuista herneistä, helppo pakastaa, mutta sulaa tosi hitaasti. Jauvelihamakaronilaatikkoa teen kanssa ison padan ja pakastan osan. Perunoita keitän kerralla enemmän, loput paistan annoksiin.

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä ulkoilen ja kävelen paljon. Tänäänkin kävelyä ja pyöräilyä. Ilman ulkona oloa tuskin pärjäisin niin, että esim unenpäästä saisin enää kiinni. Samoin aikaa kuluu ulkoillessa. Joku kirjoitti hyvin, että ehkä elämä maaseudulla on erilaista kuin kaupungissa. Minäkin mietin miten aikani kuluisi siellä.  Muuten mitäpä tästäkään päivästä kovin sanottavaa on. Hyvä päivä kuitenkin ollut.

Chatista tms joku kirjoitti. Itsekin kävin yhdessä paikassa pitkään ihan vaan seuran vuoksi, vaikka sivuston tarkoitus hieman toinen Kädet täristen kirjoitin parin tyypin kanssa. Olivat ihan mukavia, mutta jännitin jo sitäkin. Ymmärrän, ettei joku voisi käydä tuollaisessa paikassa, mutta itse sain jotain seuraa tuostakin ja pari talvea meni niin. Ehkä se on jokin yksinäisyyden pohja itselleni, että ainoa seura on joku melko ns  tuntematon ihminen ruudun takana joka kuitenkin piristää sinua ja on mukava ja auttaa selviämää

Missä tämmönen chat on?

En ole muutamaan päivään puhunut kenenkään kanssa. Tänään sitten kävin alzheimerin sairautta potevan sukulaisen luona, ja se käynti piristi tosi paljon. Juteltiin ihan niitä näitä, aiheet tietenkin pomppivat sekaisin ja sinne tänne, mutta meillä oli tosi hauskaa. Huomasin, että me molemmat piristyttiin, vaikka jutut olivat niitä näitä ja väärin muistettuja. 

Pesin vaatteet alakerran  koneessa. Sen jälkeen laiton vaatteet kuivuvaan. Sen jälkeen lauloin muutamia lauluja . Sen jälkeen luin kirjan loppuun. Sen jälkeen Katsoin elokuvan .  Sitten kävin 2 kaupassa ostoksilla. Siinähän se päivä meni hyvin.  viihdyn hyvin yksin.

No yksin täälläkin istutaan ja odotellaan suomen kaunein koti ohjelman alkamista. Olen ollut yksin jo toistakymmentä vuotta. Mieheni kuolemasta asti ja runsaan vuoden eläkkeellä. Tänään kävin naapurikaupungissa ruokaostoksilla että tulisi edes jotain vaihtelua mutta yksinäinen viikonloppu jälleen edessä

Oon onnellinen, että aloitin tämän ketjun :). Teidän juttuja on tosi hyvä lukea. On piristänyt munkin mieltä tällainen yhteisö.

Joku kyseli lemmikkiasioista, voisin osaltani siihen vastata: Mulla oli ennen koira, ja siitä oli kyllä paljon iloa ja seuraa, ja tuli ulkoiltua paljon. Samaan aikaan se kuitenkin myös rajoitti mun elämistä merkittävästi, kun sille ei ollut hoitajia. Valitsin aina koiran hyvinvoinnin ensin, ja tunsin siitä suurta vastuuta. Siksi en esimerkiksi lähtenyt nuorena aikuisena kauheasti viihteelle yms paikkoihin, joissa olisi ehkä saattanut tavata esim. puolison. Koira joutui olemaan työpäivieni ajan yksin, en todellakaan halunnut että se joutuisi olemaan enää yhtään enempää kuin oli pakko.

Eli ajattelen, että ainakin suuritöisen lemmikin hankkiminen avuksi yksinäisyyteen on vähän kaksipiippuinen juttu. Kauhea ikävä kyllä sitä elukkaa, se oli maailman rakkain otus.

Ap

Kiitos Ap, että avasit ketjun

Hyvää yötä kaikille :)

Suomessa on paljon yksinäisiä jotka ovat vasten omaa tahtoaan yksin syystä tai toisesta.yksin sinä tänne maailmaan tulet ja yksin täältä myös lähdet.eipä se tietenkään ketään lohduta jos siinä välissä on vain yksi äisyys.

Hetkellisesti parempi päivä, pääsin siirtymään sängystä terassille saakka ihastelemaan syksyn saapumista. Sairastavalle tällainen pienikin siirtymä on luksusta. Alla oli myös muutama tunti yöunta. Käytännössä lähinnä horrostan vaikean hermokipuni kanssa, ja päiviä sitten fatiikin lisäksi vaivaa ihan unenpuutekin. Mutta tänään tosiaan ulkoilmassa, syystuulessa, minä! Ja muutama askelkin! Ruokahalu on ollut viikkoja kadoksissa, mutta omenakaurapaistos tuoksui ihanalle. Sain minä sitä muutaman lusikallisen maistettuakin, mutta etenkin sen hajumuistot vie aina lapsuuteen, maalle, äidin keittiöön.

Äidillekin soitin; hänellä on Alzheimer, ja keskusteluissa liikumme nykyisin pitkälti menneisyydessä -  siellä missä me molemmat olimme vielä toimintakykyisiä, missä elämä kantoi.  Nuoruuteni syksyt olivat sadonkorjuun kiireisiä; sekä metsän antimet että omat viljelmät kerättiin talteen, säilöttiin ja mehustettiin. Oli kiireistä ja mukavaa. Nyt minulla on loputtomasti aikaa, kuten myös äidillä. Me kaksi varista muistoinemme.

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikille! 

Miten sinun päiväsi on kulunut? 

Tänään yksinäisyys on vyörynyt hyökyaallon lailla niskaan ja ajattelin kokeilla kirjoitella tähän ketjuun. Monen viesteissä on paljon asioita, joihin voin samaistua. Niin lakanoiden ostot, kehtaanko soittaa muuten vaan - mietinnät ja moni muukin asia. Toisaalta lohduttavaa, etten ole "yksin yksinäisyydessäni" ja toisaalta harmittaa muidenkin puolesta, kun tietää mitä tämä yksinäisyys on.

Miten te meinasitte viettää illan? 

Itse lähden kohta käymään kaupassa ja yritän taas kerran, keksiä jonkin hyvän ruoan, jonka osaisin tehdä vain yhden ihmisen tarpeisiin. Vaikka on paljon yksin vietettyjä vuosia, niin en vaan opi tekemään järjellä yhdelle ihmiselle ruokaa. 

Mitä ruokia te yleensä teette?

Mikä on mielestäsi parasta "lohtu mättöä" yksinäiseen iltaan?

Mä olen kasvisten kanssa värkkääjä😁 eli silppuan pilkon raastan höylään paloittelen, ja teen yleensä jotain wokkijuttuja tai curryjä! Kun oli loppukesästä halpaa paprikaa kesäkurpitsaa kukkakaalia niin söin niillä itseni ähkyyn plus pakastin niitä talven varalle sekä tein säilykkeitä. Kummasti elon myötä maku muuttunut. Enää ei lempiruoka ole pitsa tai hamppari vaan paras annos on rucola tomaatti punasipuli mozzarella pesto salaatti! Kylkeen patonkia jota kastaa balsamico oliiviöljyseokseen, ainettä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäiselle on hyvä ystävä kissa tai koira. Voi jutella, pitää huolta toisesta ja saa ihanan unikaverin. Koiran kanssa ulkoillessa tapaa muita koiraihmisiä ja tulee juteltua. Ainakin maalla pienen koiran kanssa kaikki juttelee. Pienempikin lemmikki on hyvä. Kiva tulla kotiin kun koti ei ole tyhjä.

Itse nautin kun vihdoin asun yksin ja päätän omista asioistani. Elämäni on ollut seurallista, nyt, yli 60v., on aikaa itselle ja rauhoittumiselle. 

Onhan lemmikki tärkeä. Itsellekin oli ja uskon, että moni saa seuraa lemmikeistä. Toisaalta varsinkin yksinäisen tulee muistaa se, että lemmikki on riippuvainen sinusta ja jos sairastut tai sinulla on menoa yms niin sen hoitoon liittyvät asiat ovat monesti vaikeita. En minäkään olisi isoa koiraani voinut edes hoitolaan hoitoon viedä. Stressasi uusia paikkoja. Äitini hoisi ne harvat kerrat, kun reissussa ilman koiraa olin. Sen e

Oi, minusta olisi ihanaa hoitaa muiden lemmikkejä kun he ovat reissussa! Omaa en viitsi enää ottaa, on niin paljon kuluja ja murhetta. Viimeinen kissa lähti sateenkaarisillalle 18 v ikäisenä pari vuotta sitten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikille! 

Miten sinun päiväsi on kulunut? 

Tänään yksinäisyys on vyörynyt hyökyaallon lailla niskaan ja ajattelin kokeilla kirjoitella tähän ketjuun. Monen viesteissä on paljon asioita, joihin voin samaistua. Niin lakanoiden ostot, kehtaanko soittaa muuten vaan - mietinnät ja moni muukin asia. Toisaalta lohduttavaa, etten ole "yksin yksinäisyydessäni" ja toisaalta harmittaa muidenkin puolesta, kun tietää mitä tämä yksinäisyys on.

Miten te meinasitte viettää illan? 

Itse lähden kohta käymään kaupassa ja yritän taas kerran, keksiä jonkin hyvän ruoan, jonka osaisin tehdä vain yhden ihmisen tarpeisiin. Vaikka on paljon yksin vietettyjä vuosia, niin en vaan opi tekemään järjellä yhdelle ihmiselle ruokaa. 

Mitä ruokia te yleensä teette?

Mikä on mielestäsi parasta "lohtu mättöä" yksinäiseen iltaa

 

Minäkin pyrin tuohon! Mistä sait innostuksen kasviksiin, siirryitkö kasvisruokavalioon kokonaan?

Vierailija kirjoitti:

Tuohon viestiin, jossa kerroin syöväni monta päivää samaa ruokaa. Ehkä itselle vähän pakollista ja ruokamenot pitää pysyä hyvin alhaisina. Budjetti kuulle on noin 150 euroa. En tiedä kuitenkaan nautinko monestikaan siitä, että syön monta päivää samaa. Sitten toisaalta iloitsen, kun ruokalasku pienenee.

Ehkä arvostan tuokaa sitä kautta, että onneksi on edes jotain ruokaa. Ymmärrän toisaalta myös, että moni haluaa syödä kuitenkin useammin eri ruokia ja panostaa ruokaan enemmän varsinkin jos pystyy. 

En mäkään rikas ole, mutta onhan se juhlaa että pakkasessa on itse kasvatettuja yrttejä ja puolukkaa ja mustikkaa pitkälle talveeen. Tuntuu että ihan herrana elää kun ruopsauttaa makkarakeittoon persiljaa pakkasesta. Ja halpaa on! Yhdetsä 1,50€ siemenpussista saa jo pussitolkulla pakkaseen. 

Siivosin pihaa, mahdoton määrä männynneulasia tuli sateiden aikaan. Eka kerta tällä viikolla kun kävin kaupassa ja tietysti unohdin osaa sipuleita. Pihatöiden jälkeen olin hiestä märkä, joten oli pakko mennä heti suihkuun. Tosi kiva juttu podcastissa; Kauniit ja muumiot. En tiedä mitä hyötyä on noista asioista tietäminen, mutta siitä huolimatta tosi kiinnostavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikille! 

Miten sinun päiväsi on kulunut? 

Tänään yksinäisyys on vyörynyt hyökyaallon lailla niskaan ja ajattelin kokeilla kirjoitella tähän ketjuun. Monen viesteissä on paljon asioita, joihin voin samaistua. Niin lakanoiden ostot, kehtaanko soittaa muuten vaan - mietinnät ja moni muukin asia. Toisaalta lohduttavaa, etten ole "yksin yksinäisyydessäni" ja toisaalta harmittaa muidenkin puolesta, kun tietää mitä tämä yksinäisyys on.

Miten te meinasitte viettää illan? 

Itse lähden kohta käymään kaupassa ja yritän taas kerran, keksiä jonkin hyvän ruoan, jonka osaisin tehdä vain yhden ihmisen tarpeisiin. Vaikka on paljon yksin vietettyjä vuosia, niin en vaan opi tekemään järjellä yhdelle ihmiselle ruokaa. 

Mitä ruokia te yleensä teette?

Mikä on miel

 

En ole vegaani, rakastan vain kasviksia! 😁 Ensin huomasin etten voi syödä lammasta enää, tulee kovat vatsanpurut. Sitten kokolihasta tuli samaa vaivaa. Kalaa ennjaksa laittaa vaikka siitä tykkäänkin. Se värikimara ja makujen sinfonia vain vetää puoleensa, eikä hinta päätänhuimaa, paitsi talvella on kalliimpaa. Proteiinina on usein juustoa tai tofua 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäiselle on hyvä ystävä kissa tai koira. Voi jutella, pitää huolta toisesta ja saa ihanan unikaverin. Koiran kanssa ulkoillessa tapaa muita koiraihmisiä ja tulee juteltua. Ainakin maalla pienen koiran kanssa kaikki juttelee. Pienempikin lemmikki on hyvä. Kiva tulla kotiin kun koti ei ole tyhjä.

Itse nautin kun vihdoin asun yksin ja päätän omista asioistani. Elämäni on ollut seurallista, nyt, yli 60v., on aikaa itselle ja rauhoittumiselle. 

Onhan lemmikki tärkeä. Itsellekin oli ja uskon, että moni saa seuraa lemmikeistä. Toisaalta varsinkin yksinäisen tulee muistaa se, että lemmikki on riippuvainen sinusta ja jos sairastut tai sinulla on menoa yms niin sen hoitoon liittyvät asiat ovat monesti vaikeita. En minäkään olisi isoa koiraani voinut edes hoitolaan hoitoon viedä. Stressasi uusia paikkoja. Äitini hoisi ne h

Mä olen myös ajatellut alkaa tarjoutua jossain facebookin paikallisryhmässä koiranhoitajaksi. Ei pysty enää omaa ottamaan, mutta voisi auttaa muita ja saada iloa itsellekin.

Tänään on ollut mukava lukea teidän muiden juttuja, vaikka ei kaikilla niin mukavia juttuja olekaan mielen päällä. Ei ole mullakaan, mutta ehkä tämä tästä tai sitten ei. Toisaalta se lohduttaa etten ole ainoa yksinäinen jonka ajatukset on apeita oikeastaan aina, mutta toisaalta taas en haluaisi tällaista elämää edes pahimmalle vihamiehelle jota siis sellaistakaan ei ole. Ei ole enää ketään ja ehkä se on jo ihan ok.