Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Tosi masentunut olen, mikään ei tunnu onnistuvan

Lämmin 🥰 etähalaus täältä kyllä se helpottaa mutta yleensä masennukseen on joku syy jota olis hyvä selvittää.

Ootko itelles liian ankara ja vaativa? Johtuuko lapsuudesta jos vanhemmat oli vaativia? Vai puolisosta joka käyttäytyy huonosti ja alistavasti ym.?

Vierailija kirjoitti:

Täällä ulkomailla asuva vähän yksinäinen. Lasten lukuvuoden eka kouluviikko on ohi, molemmilla uusi koulu mutta alkoi ihan hyvin. Sää on liian kuuma vuodenaikaan nähden, odotellaan normaalimpia ilmoja ettei kotiin tullessa olisi aivan poikki ja vaatteet hiestä läpimärät. Jaksaisi paremmin puuhailla kaikenlaista vapaa-ajalla. Nyt juuri joku koputti ikkunaan, tätä harrastaa naapurit aina unohdettuaan alaoven avaimen. Ehkä tämmöiset jutut tekee sen ettei olekaan niin yksinäinen mitä Suomessa olisi, arjen kohtaamisia on enemmän mikä sekin ilahduttaa mutta en jaksa selittää asioitani ihan kaikille kyselijöille ja puolitutuille joita täällä riittää. Mukavaa illanjatkoa kaikille

Voi kumpa suomalaisetkin olis sellasia ett tuosta vaan koputeltais naapurin ovea kun omat avaimet unohtui tai tarttis jotain lainata vuoroin kummankin. Sellasta sosiaalista yhteiseloa ilman ett aina ekaks tulis mieleen ett enhän mä ny voi häiritä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ulkomailla asuva vähän yksinäinen. Lasten lukuvuoden eka kouluviikko on ohi, molemmilla uusi koulu mutta alkoi ihan hyvin. Sää on liian kuuma vuodenaikaan nähden, odotellaan normaalimpia ilmoja ettei kotiin tullessa olisi aivan poikki ja vaatteet hiestä läpimärät. Jaksaisi paremmin puuhailla kaikenlaista vapaa-ajalla. Nyt juuri joku koputti ikkunaan, tätä harrastaa naapurit aina unohdettuaan alaoven avaimen. Ehkä tämmöiset jutut tekee sen ettei olekaan niin yksinäinen mitä Suomessa olisi, arjen kohtaamisia on enemmän mikä sekin ilahduttaa mutta en jaksa selittää asioitani ihan kaikille kyselijöille ja puolitutuille joita täällä riittää. Mukavaa illanjatkoa kaikille

Voi kumpa suomalaisetkin olis sellasia ett tuosta vaan koputeltais naapurin ovea kun omat avaimet unohtui tai tarttis jotain lainata vuoroin kummankin. Sellasta sosiaalista yhteiseloa ilman ett aina ekaks tuli

Tästä tuli mieleen, että mulla kuoli vähän aikaa sitten läheinen, ja mulle todellakin tehtiin selväksi, kun soitin parille kaverille, että ei olisi pitänyt. Häiritsin. Viestiä saa, mutta ei soittaa. Olisin todella kaivannut juttuseuraa surussani. Enpä muista vastaavaa yksinäisyyden tunnetta ennen kokeneeni kuin tuolloin, vaikka yksinäisyys muuten tuttua onkin.

Vierailija kirjoitti:

Makaan sohvan pohjalla karseassa flunssassa. Olo on kuin raadolla. Tällaisina hetkinä, kun täytyy saada levätä rauhassa, yksineläminen on siunaus. Ei tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin oman olotilan kestämiseen.

Jos olisin nyt terve, niin siltikin olisin kotona yksin, koska kavereita ei juurikaan ole. Tietyllä tavalla elämä valuu hukkaan. Mutta olen yrittänyt hyväksyä tilanteen. Minun ei ole helppoa tutustua uusiin ihmisiin, sillä minut koetaan tylsänä seurana. Olen introvertti ja asiakeskustelija.

Ehkä olet älykäs siis keskimääräistä älykkäämpi. Sellaiset voivat jäädä yksin koska ne perushöpötykset ei aina oikein jaksa kiinnostaa ja niitä jotka haluis keskustella vähän erikoisemmista jutuista ei oikein ole.

Tsemppiä sinne! 🥰 Löytyiskö netistä mitään mielenkiintoisia keskustelupalstoja johonkin tiettyyn sua kiinnostavaan aiheeseen liittyen?

Vierailija kirjoitti:

Tuohon viestiin, jossa kerroin syöväni monta päivää samaa ruokaa. Ehkä itselle vähän pakollista ja ruokamenot pitää pysyä hyvin alhaisina. Budjetti kuulle on noin 150 euroa. En tiedä kuitenkaan nautinko monestikaan siitä, että syön monta päivää samaa. Sitten toisaalta iloitsen, kun ruokalasku pienenee.

Ehkä arvostan tuokaa sitä kautta, että onneksi on edes jotain ruokaa. Ymmärrän toisaalta myös, että moni haluaa syödä kuitenkin useammin eri ruokia ja panostaa ruokaan enemmän varsinkin jos pystyy. 

Ruokabudjetti 150 e kuukaudessa kuulostaa ihan hurjan  tiukalta. Toki jos tekee tiukkaa taloudellisesti niin ymmärrettävää. Itsekin suht pienituloinen mutta ruokaan riittää enemmän rahaa kyllä. Oletko työtön vai hyvin pienellä eläkkeellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku mietti tuolla edellä, miksi täällä ei paljon kommentoida muiden viestejä.

En ole varma, mutta syy voi olla se, että täällä oli aiemmin vähän samantyylinen ketju. Siinä ketjun perustaja kertoi, että se on hänen ketjunsa ja alkoi kommentoida asiattomasti muita kirjoittajia, joiden mielipiteet oli hänestä vääriä, ja poistatti asiallisia viestejä. Monet jätti ketjun.

Ehkä siksi ollaan varovaisia kommentoinnin kanssa. Tämä ketju toimii hyvin. Kiva, että se on perustettu

Aika harvoin tällä palstalla päästään 12. sivulle ilman, että menee ollenkaan asiattomaksi. Kiitän kaikkia keskustelijoita siitä. Tää on arvokasta ja toivoinkin, että lievitettäisiin toistemme yksinäisyyttä jotenkin, ja jokainen saisi kertoa, mitä mielessä on juuri nyt. En välttämättä ajattele, että toisten juttuja on pakko kommentoida, mutta ois ihanaa, jos tämä olisi turv

🥰

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ulkomailla asuva vähän yksinäinen. Lasten lukuvuoden eka kouluviikko on ohi, molemmilla uusi koulu mutta alkoi ihan hyvin. Sää on liian kuuma vuodenaikaan nähden, odotellaan normaalimpia ilmoja ettei kotiin tullessa olisi aivan poikki ja vaatteet hiestä läpimärät. Jaksaisi paremmin puuhailla kaikenlaista vapaa-ajalla. Nyt juuri joku koputti ikkunaan, tätä harrastaa naapurit aina unohdettuaan alaoven avaimen. Ehkä tämmöiset jutut tekee sen ettei olekaan niin yksinäinen mitä Suomessa olisi, arjen kohtaamisia on enemmän mikä sekin ilahduttaa mutta en jaksa selittää asioitani ihan kaikille kyselijöille ja puolitutuille joita täällä riittää. Mukavaa illanjatkoa kaikille

Voi kumpa suomalaisetkin olis sellasia ett tuosta vaan koputeltais naapurin ovea kun omat avaimet unohtui tai tarttis jotain lainata vuoroin kummankin. Sellasta sosiaalista yhteiseloa ilman ett aina ekaks tuli

Tuossa vaan tulee lopulta sellainen ongelma että itse on aina pyytämässä tavaraa/apua, sillä naapureilla on ne omat vehkeet ja apujoukot kuitenkin jo eivätkä he tarvitse tai halua minulta mitään 😁 tästä syystä meillä kaikilla seisoo kuomukärryt pihassa, vaikka yhdelläkin pärjättäisiin.

Tulin juuri töistä ja näin Podimo-mainoksen, jossa Sointu Borg lukee jonkun kuuntelijan kokemuksen, kuinka hänet skipattiin, kun kilisteltiin kaikille ryhmässä olijoille vuorotellen. Se vei mut nuoruusaikoihin, kun mukamas kuuluin yhteen 7 hengen porukkaan. Kaikille muille askarreltiin pitkin vuotta mahtavia A3-kokoisia 18 v. synttärikortteja ja juhlittiin. Tuli mun vuoroni, en saanut mitään korttia eikä juhlittu. Söin 18 v. synttärikakun yksinäisenä perheeni kanssa, joka kyseli tuleeko kukaan kaveri. Muistin tämän tuosta Soinnun lukemasta tekstistä ja alkoi itkettämään. Koko lapsuus ja nuoruus oli tuollaista. Tästä synttärikokemuksesta on aikaa pian 30 vuotta, mutta ulkopuolisuuden tunne ei ole väistynyt.

Nyt aikuisena olen ajatellut olevani introvertti ja että en jaksa ihmisiä ja yhteydenpitoa, mutta olen herännyt pohtimaan onko se kuitenkin vain suoja, jonka olen luonut itselleni yksinäisyyttä vastaan. Onhan se osittain tottakin, kuormitun herkästi ja ihmisten tapaaminen nykyisin on väsyttävää. Täysin yksin en ole, on puoliso ja lapsia, mutta ei yhtään ystävää, jota tapaisin. Lapsuuden-/nuoruuden ystäviä ei ole. Töissä saan juteltua muiden kanssa. Ehkä tähän on jo tottunut.

Tänään saunaa ja kirjoittelua. Lueskelen Ulla-Lena Lundbergin Liekinkantajat-kirjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ulkomailla asuva vähän yksinäinen. Lasten lukuvuoden eka kouluviikko on ohi, molemmilla uusi koulu mutta alkoi ihan hyvin. Sää on liian kuuma vuodenaikaan nähden, odotellaan normaalimpia ilmoja ettei kotiin tullessa olisi aivan poikki ja vaatteet hiestä läpimärät. Jaksaisi paremmin puuhailla kaikenlaista vapaa-ajalla. Nyt juuri joku koputti ikkunaan, tätä harrastaa naapurit aina unohdettuaan alaoven avaimen. Ehkä tämmöiset jutut tekee sen ettei olekaan niin yksinäinen mitä Suomessa olisi, arjen kohtaamisia on enemmän mikä sekin ilahduttaa mutta en jaksa selittää asioitani ihan kaikille kyselijöille ja puolitutuille joita täällä riittää. Mukavaa illanjatkoa kaikille

Voi kumpa suomalaisetkin olis sellasia ett tuosta vaan koputeltais naapurin ovea kun omat avaimet unohtui tai tarttis jotain lainata vuoroin kummankin. Sellasta sosiaalista yhteiseloa ilman ett aina ekaks tuli

Mä kyllä introverttinä kammoan, että joku koputtaisi ovelleni. Naapurin kanssa haluan olla tervehtimisväleissä ja ehkä vaihtaa muutaman sanan säästä tms. Missään nimessä en halua tutustua heihin sen paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Tulin juuri töistä ja näin Podimo-mainoksen, jossa Sointu Borg lukee jonkun kuuntelijan kokemuksen, kuinka hänet skipattiin, kun kilisteltiin kaikille ryhmässä olijoille vuorotellen. Se vei mut nuoruusaikoihin, kun mukamas kuuluin yhteen 7 hengen porukkaan. Kaikille muille askarreltiin pitkin vuotta mahtavia A3-kokoisia 18 v. synttärikortteja ja juhlittiin. Tuli mun vuoroni, en saanut mitään korttia eikä juhlittu. Söin 18 v. synttärikakun yksinäisenä perheeni kanssa, joka kyseli tuleeko kukaan kaveri. Muistin tämän tuosta Soinnun lukemasta tekstistä ja alkoi itkettämään. Koko lapsuus ja nuoruus oli tuollaista. Tästä synttärikokemuksesta on aikaa pian 30 vuotta, mutta ulkopuolisuuden tunne ei ole väistynyt.

Nyt aikuisena olen ajatellut olevani introvertti ja että en jaksa ihmisiä ja yhteydenpitoa, mutta olen herännyt pohtimaan onko se kuitenkin vain suoja, jonka olen luonut itselleni yksinäisyyttä vastaan. Onhan se osittain tottakin, kuormitun h

Aika ikävästi tehty sun "kavereilta". Toisaalta sun elämä kuulostaa nyt kivan tasapainoiselta ja seesteiseltä. Olet siis pärjännyt aika kivasti ilman noita ns. kavereitakin 🥰 saattaa olla, että tuommoiset itsekkäät, vähäisellä empatiakyvyllä varustetut kaverit on enemmän kirous kuin siunaus ja toisinaan aikamoisia energiasyöppöjä aikuiselämässä...kokemusta on.

Yhdessä kerrostalossa oli kivat seinänaapurit. Rapussa moikattiin. He lainasi meiltä etikkaa, me särkylääkettä heiltä. Mutkattomat välit. Moikkailtiin pitkään, vaikkei enää samassa talossa asuttu.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon viestiin, jossa kerroin syöväni monta päivää samaa ruokaa. Ehkä itselle vähän pakollista ja ruokamenot pitää pysyä hyvin alhaisina. Budjetti kuulle on noin 150 euroa. En tiedä kuitenkaan nautinko monestikaan siitä, että syön monta päivää samaa. Sitten toisaalta iloitsen, kun ruokalasku pienenee.

Ehkä arvostan tuokaa sitä kautta, että onneksi on edes jotain ruokaa. Ymmärrän toisaalta myös, että moni haluaa syödä kuitenkin useammin eri ruokia ja panostaa ruokaan enemmän varsinkin jos pystyy. 

Ruokabudjetti 150 e kuukaudessa kuulostaa ihan hurjan  tiukalta. Toki jos tekee tiukkaa taloudellisesti niin ymmärrettävää. Itsekin suht pienituloinen mutta ruokaan riittää enemmän rahaa kyllä. Oletko työtön vai hyvin pienellä eläkkeellä?

Ehkä tarkoitat kysymykselläsi hyvää, mutta en ala nyt enempää selittää asiaa. Kyllä tuo budjetti on se mihin pyrin. Vinkkinä onhan täälläkin tuo miten syödä 100 eurolla kuussa, ketju. Kyllä moni säästää, vaikka ei tarvisikaan niin paljon. Oikeastaan tämä on itselleni tapakin. Joskus tosin menee enemmän rahaa, mutta jos pakastimeen saa, alesta tavaraa niin sitten voi taas toisessa kuussa pärjätä vähemmällä. 

Itse olen ollut yövuorossa koko viikon. Lenkillä käynyt arkisin, äänikirjaa kuunnellen. Lenkin jälkeen ruokaa laitan, jos tekee mieli syödä niin syön, muuten pakkaan evääksi ruokatunnille. Nyt vapaapäivänä siivosin ja suunnittelin, että huomenna vois poiketa keskustassa ja ehkä ostan jo syyskanervat ulkoruukkuihin. Toinen lasi viiniä menossa ja illan telkkariohjemia alan katsomaan. Kivaa viikonloppua kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut yövuorossa koko viikon. Lenkillä käynyt arkisin, äänikirjaa kuunnellen. Lenkin jälkeen ruokaa laitan, jos tekee mieli syödä niin syön, muuten pakkaan evääksi ruokatunnille. Nyt vapaapäivänä siivosin ja suunnittelin, että huomenna vois poiketa keskustassa ja ehkä ostan jo syyskanervat ulkoruukkuihin. Toinen lasi viiniä menossa ja illan telkkariohjemia alan katsomaan. Kivaa viikonloppua kaikille.

Kuulostaa kivalta illalta.itse aion tehdä samoin huomenillalla.tsemppiä sinulle

Istun sohvalla, katselen tummenevaa iltaa.

Viikko takana puurtamista, hetki levähtää.

Hyvä olo omissa nahoissa.

Mä olen se nainen jonka ympäriltä tuolit viedään. Mä olen se, joka vaan jotenkin unohtuu välistä, kun ringissä kysytään kuulumisia. Ei mulla ole yleensä mitään hauskaa sanottavaa. Ei ole kärkeviä mielipiteitä, jotka osaisin vimmalla perustella. Ei mun kanssa synny jänniä keskusteluja. Oon mielestäni kiva ja empaattinen, hyvä kuuntelija, osaan ottaa muut huomioon, mutta jään jalkoihin. Välillä se surettaa, välillä ei. 

Mulla alkoi pitkästä aikaa vapaa viikonloppu ja oikein jo puolilta päivin kun oli vaan lyhyt aamuvuoro tänään. Edellinen vapaa la-su olikin kesäkuussa ja vaikka sinänsä onkin ihan yhdentekevää onko vapaalla pe-la vaiko su-ma niin on tällaisessa normaalissa viikonlopussa oma viehätyksensä. Muutenkin sitä on harvemmin se kaksi vapaata peräkkäin eli usein on sunnuntain lisäksi tiistai tai torstai.. Ja siinä sitten lieneekin yksi iso syy sille miksi pullahdin kaveriporukasta ulkopuolelle. Nämä on näitä epäsäännöllisen vuorotyön iloja.

Viikonlopun ja kivan sään kunniaksi päätin lähteä pidemmälle kävelylenkille ja samalla sitten aikaa tappaakseni myös käydä ikeassa. Muutenkin tykkään siitä että on jokin päämäärä tai syy kävellä vaikka sitten kauemmaksikin ja itseni tuntien jätin pankkikortin matkasta eli otin vain vähän käteistä, koska aina sitä löytää mukamas jotain tarpeelllista ja nättiä ;-) Nyt sitten on uusi torkkupeitto.

Kävelin myös ruokakaupan ohi ja siellä oli paprikat tarjouksessa tai siis mainos oli pihalla, mutta paprikat loppu. Ja mun niin alkoi tehdä mieli täytettyjä paprikoita että tuo on sitten ruokalistalla seuraavaksi. Ehdin myös kokea jo annoskateuttakin kotiinpäin kävellessä kun paristakin pihasta tuli ihana savun ja grillauksen tuoksu eikä mulla sitten ollut repussa kuin -30% tarralla bongattu kanahampurilainen, mutta tuohan olikin yllättävän jees vaikka ei nyt mikään maailman paras ja terveellisin iltaruoka ollutkaan. Harmittaa kyllä aina tuo ettei itsellä ole minkäänlaista grillausmahdollisuutta tai kai sitä jonkun kertakäyttögrillin kanssa voisi johonkin puistoon lähteä tuusaamaan mutta ei ole ihan oma juttu se. 

Itseasiassa sitähän oli tänään yllättävän paljon tekemistä ja ajatuksia kun näin niitä alkoi kirjaamaan, vaikka itsensä tuntee enemmänkin kuin joksikin automodella kulkevaksi zombiksi joka on vain elossa mutta ei elä. Pitäisikö sitä harkita ihan perinteistä päiväkirjaa.. hmmm. Joskus muksuna sellaista yritin pitää mutta en mä osannut kirjoittaa siihen mitään luontevasti vaan ennemminkin mietti vain sitä mitä tähän nyt pitäisi kirjoittaa että osaisi pitää päiväkirjaa.

Kiitti ap ketjusta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ulkomailla asuva vähän yksinäinen. Lasten lukuvuoden eka kouluviikko on ohi, molemmilla uusi koulu mutta alkoi ihan hyvin. Sää on liian kuuma vuodenaikaan nähden, odotellaan normaalimpia ilmoja ettei kotiin tullessa olisi aivan poikki ja vaatteet hiestä läpimärät. Jaksaisi paremmin puuhailla kaikenlaista vapaa-ajalla. Nyt juuri joku koputti ikkunaan, tätä harrastaa naapurit aina unohdettuaan alaoven avaimen. Ehkä tämmöiset jutut tekee sen ettei olekaan niin yksinäinen mitä Suomessa olisi, arjen kohtaamisia on enemmän mikä sekin ilahduttaa mutta en jaksa selittää asioitani ihan kaikille kyselijöille ja puolitutuille joita täällä riittää. Mukavaa illanjatkoa kaikille

Voi kumpa suomalaisetkin olis sellasia ett tuosta vaan koputeltais naapurin ovea kun omat avaimet unohtui tai tarttis jotain lainata vuoroin kummankin. Sellasta sosiaalista yhteiseloa ilman ett aina ekaks tuli

No jaa. Oma kokemus on ennemminkin se, ettei sen paremmin naapureihin kuin työkavereihinkaan kannata tutustua mitenkään paremmin vaan pitää hyvinkin etäisen asialliset ja viileät välit. Kumpaankin ihmisryhmään pätee se, ettei pidä syödä kuormasta (enkä siis meinaa mitään romanttista) koska siitä tulee yleensä ennemmin mutta viimeistään myöhemmin vain harmia ja riesaa. Ja sitten jos et ole halukas vaihtamaan työpaikkaa tai muuttamaan niin sittenpä onkin mukavaa.

Mä yritin tehdä tänään etätöitä sairaan muksun kanssa. Muutaman kaverin kanssa viestiteltiin ja lapsen kummitäti soitti lapselle puhelun, mikä oli kiva. Välillä ihmettelen sitä, miten yksin olen koko ajan, vaikka kavereita kyllä on jonkin verran Kaverisuhteet vaan ovat aika löyhiä, ja liian harvoin näen ketään tai oikeasti juttelen kenenkään kanssa. Kukaan ei esimerkiksi oikeasti tiedä, mitä mulle kuuluu, eikä kenelläkään tunnu koskaan olevan aikaa ihan vaan tavata ja jutella.

Itsellä pienen lapsen yksinhuoltajuus rajoittaa menemisiä tosi paljon, en pääse oikein koskaan mihinkään. Jonkun pitäisi haluta ja jaksaa tulla meille joku ilta iltaa istumaan. Mutta kiirettä on kaikilla. Sen huomaa sitten aika kipeästi, kun on itsellä joku suru tai muuten vaikea tilanne, ettei se oikein ole kenenkään asia. Hirveästi en tohdi apuja pyydellä, kun on niin monta kertas tullut kylmää kättä, ja toisaalta siksikään, kun en just nyt tässä elämäntilanteessa pysty myöskään hirveästi olemaan muille avuksi.

Tuijottelen täällä whatsppia, että kehtaisinko jollekin laittaa viestiä ihan muuten vaan, kun on niin yksinäinen olo. En taida kehdata, kun ei ole oikein mitään asiaa.