Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

On tosi tärkeää ymmärtää, että yksinäisyyttä on monenlaista. On ihmisiä, joilla ei ole oikeasti yhtään numeroa puhelimessaan, ja sitten on sellaista yksinäisyyttä, että saattaa olla joitain ihmisiä ympärillä, mutta on silti oikeasti yksin. Näitä ei pidä arvottaa, mutta on hyvä todeta se, että yksinäisyys ei ole vain yhdenlaista.

Mulla on joitain kavereita, ja tajuan todellakin sen, että se on eri asia kuin ettei olisi ketään. Yleensä olen silti aina yksin, eikä kukaan tiedä, mitä mulle kuuluu. Mulla ei ole kenenkään elämässä sellaista roolia, että he kokisivat mut aidosti läheiseksi.

Mä olen yksinäinen pitkin päivää, kun haluaisin kertoa jonkun tapahtuneen asian jollekin, mitta ei ole ketään. Ja näin iltaisin se yksinäisyys aina korostuu, kun työpäivä on ohi, ja ihmiskontaktit vähissä.

Vierailija kirjoitti:

On tosi tärkeää ymmärtää, että yksinäisyyttä on monenlaista. On ihmisiä, joilla ei ole oikeasti yhtään numeroa puhelimessaan, ja sitten on sellaista yksinäisyyttä, että saattaa olla joitain ihmisiä ympärillä, mutta on silti oikeasti yksin. Näitä ei pidä arvottaa, mutta on hyvä todeta se, että yksinäisyys ei ole vain yhdenlaista.

Mulla on joitain kavereita, ja tajuan todellakin sen, että se on eri asia kuin ettei olisi ketään. Yleensä olen silti aina yksin, eikä kukaan tiedä, mitä mulle kuuluu. Mulla ei ole kenenkään elämässä sellaista roolia, että he kokisivat mut aidosti läheiseksi.

Mä olen yksinäinen pitkin päivää, kun haluaisin kertoa jonkun tapahtuneen asian jollekin, mitta ei ole ketään. Ja näin iltaisin se yksinäisyys aina korostuu, kun työpäivä on ohi, ja ihmiskontaktit vähissä.

Ja toiset, ihan sosiaaliset ihmiset, saattaa elämäntilanteet ajaa yksinäisyyteen. Jotkut asiat elämässä vievät niin paljon, ettei sosiaalisten suhteiden vaalimiselle vain jää aikaa tai voimia. Kun tähän tulee vielä paikkakunnalta tai maasta muuttoa, niin sosiaalinen piiri kapenee olemattomaksi. Onneksi on perhe ja hyvän päivän tuttuja töissä.

Vierailija kirjoitti:

Töiden jälkeen kävin kaupassa ja sitten pitkälle lenkille koiran kanssa. Ihana aurinkoinen keli! 

Nyt illalla lähdin yksin elokuviin. Nautin siitä. Ennen elokuvan alkua en selaa puhelinta vaan kuuntelen toisten ihmisten juttelua hämärässä salissa.

Uusi lenkki koiran kanssa, ja nyt alan lukea Inari Fernandezin uutta kirjaa "Vapaus".

Vapaa viikonloppu edessä. Niin nautinnollista.  

Ai ettäs nautin elokuvista teatterissa. Tumma katsomo, hipihiljaista. Koemme samaa, kukin erilailla omassa kuplassa.

Kotonakin tykkään kattoa leffat yksin. En kestä puhetta sasti pujottelua mahdollisten mainosten aikaan. Leffa on katsottava alkutrksteistä lopputeksteihin asti.

Ootko käyny Sodankylässä?

Olen aamusta iltaan yksinäinen ja masentunut ja surullinen, mutta yksinäisyys korostuu silloin, kun tarvitsisin jonkun apua enkä voi pyytää keneltäkään. Tai jos haluaisin kysyä neuvoa hankalassa asiassa. Myös harvinaisia ilon hetkiäni haluaisin jakaa.

Anteeksi negatiivisuuteni.

Vierailija kirjoitti:

Olen aamusta iltaan yksinäinen ja masentunut ja surullinen, mutta yksinäisyys korostuu silloin, kun tarvitsisin jonkun apua enkä voi pyytää keneltäkään. Tai jos haluaisin kysyä neuvoa hankalassa asiassa. Myös harvinaisia ilon hetkiäni haluaisin jakaa.

Anteeksi negatiivisuuteni.

Monen silmiin ja korviin olet varmaan negatiivinen, mutta minusta ihan normaali. Ihan samanlaiseksi tämä yksinäisyys on minutkin muuttanut ja pahoin pelkään muutoksen olevan pysyvää eli en usko, että enää palaan ennalleni. Etenkin kun lienee varmaa, ettei kenellekään ihan ymmärrettävästi riitä ymmärrys tai sietokyky sen odotteluun että alkaisin muuttua takaisin sellaiseksi entisenlaiseksi joka oli ihan peruspositiivinen ja sosiaalinen ihminen joka luotti tulevaan ja muihin ihmisiin. Siihen että elämä kantaa. Omasta mielestäni olin niin tavallinen kuin tavallinen vain olla voi. En mikään juhlien keskipiste tai missihymyinen ilopilleri mutta en myöskään mikään jurottava mörökölli, mutta ilmeisesti sitten todella tylsää seuraa pidemmän päälle.

Yksinäisyys on minusta siinä mielessä vähän samanlainen tilanne kuin työttömyys. Kumpainenkin vaatii aikamoista muutosta ajatusmaailmaan ja elämänasenteeseen etenkin pitkittyessään eli enää ei pärjää sillä aiemmalla ns. "normaalin" ihmisen asenteella vaan ajatusmalleja joutuu muuttamaan melko paljonkin jotta selviytyy edes jotenkin. Eikä se muutos tietenkään ole ns. "normaalien" silmissä mitenkään toivottua mallia eikä sitä kehityssuuntaa olisi itsekään itselleen toivonut.

Siinä onkin sitten melkoinen kierre oikaistavaksi kun siinä omassa elämässä et enää pärjää niillä entisillä, normaaleilla eväillä mutta muut ihmiset, mukaan luettuna työnantajat / rekrytoijat karsastaa aiempaakin enemmän, koska et enää sovi siihen muottiin mikä ns "normaalille" ihmiselle on määritelty.

Toivottavasti sulla on tänään kuitenkin edes joku kiva hetki. Ihan sama vaikka se ei kenenkään muun mielestä olisi kivaa tai merkityksellistä.

Luin kirjan.  Sitten lauloin lauluja. Sitten kuuntelin you tubea  lauluja.  Sitten tulikin tytär kaverin kanssa ja  työntekijän kanssa  tytär oli minua kaivannut  kovasti 3 kertaa halasi minua .  Jäi hyvä olo .  Kun lähti  halasi  vielä.  Odottaa innolla  ensi kuuta.  Että nähdään . 

Vierailija kirjoitti:

Mulla alkoi pitkästä aikaa vapaa viikonloppu ja oikein jo puolilta päivin kun oli vaan lyhyt aamuvuoro tänään. Edellinen vapaa la-su olikin kesäkuussa ja vaikka sinänsä onkin ihan yhdentekevää onko vapaalla pe-la vaiko su-ma niin on tällaisessa normaalissa viikonlopussa oma viehätyksensä. Muutenkin sitä on harvemmin se kaksi vapaata peräkkäin eli usein on sunnuntain lisäksi tiistai tai torstai.. Ja siinä sitten lieneekin yksi iso syy sille miksi pullahdin kaveriporukasta ulkopuolelle. Nämä on näitä epäsäännöllisen vuorotyön iloja.

Viikonlopun ja kivan sään kunniaksi päätin lähteä pidemmälle kävelylenkille ja samalla sitten aikaa tappaakseni myös käydä ikeassa. Muutenkin tykkään siitä että on jokin päämäärä tai syy kävellä vaikka sitten kauemmaksikin ja itseni tuntien jätin pankkikortin matkasta eli otin vain vähän käteistä, koska aina sitä löytää mukamas jotain tarpeelllista ja nättiä ;-) Nyt sitten on uusi torkk

Eikö työaikalaki sano tuohon mitään? Ainakaan ei ole ergonomista yksittäiset vapaapäivät jatkuvana toimintana.

Vierailija kirjoitti:

Tuijottelen täällä whatsppia, että kehtaisinko jollekin laittaa viestiä ihan muuten vaan, kun on niin yksinäinen olo. En taida kehdata, kun ei ole oikein mitään asiaa.

Mä teen tota ihan sama! Lopulta päädyn laittamaan hassun meemin eräälle kaverille ja hän laittaa siihen naurunaaman. Meillä on vuosien ketju whatsapissa tuota että jompikumpi laittaa meemin ja toinen laittaa naurunaaman. Noh, sitten menen ig ja sieltä löytyy ehkä hauskoja videoita tai hyviä musiikkijuttuja. Lueskelen kommentteja mutta en kommentoi itse mitään. Hävettää huomata myöhemmin että kaikkien muiden kommenteista on tykätty ja niihin on vastattu mutta omani napottaa siellä yksinäisenä kuin kukaan muu ei sitä näkisi kuin minä. En siis viitsi enää kommentoida mihinkään. 

Facesta poistuin saman syyn vuoksi, olin siellä vain yleisönä muille. Koin sen todella epäsosiaalisena mediana kohdallani.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten itse ajattelin tulevaisuuteni ollessani nuorempi. Kai minä toivoin muutosta johonkin asiaan. Toisaalta minulla meni nuoruus ilman ystäviä ja näin "tuttu" asia minulle tuo kaikki. En ala enempää nyt kirjoittaa, mutta paljon kiusaamista taustalla myös.

Vuosia sitten koin myös sen hetken, kun tavallaan muulla ei ollut väliä kuin sillä, että pääsen muuttamaan ja on edes perusjutut kunnossa ja voimaa jatkaa eteenpäin. Koirani hoisin ja se oli minulle tärkeä. Näin elämä jatkui eteenpäin ja minä ehkä jotain oppineena ymmärsin, että välillä täytyy valita huonoista vaihtoehdoista, vaikka kumpikaan ei tunnu oikealta. Pitää vaan tehdä päätöksiä. Toisaalta nämä päätökset voivat vaikuttaa elämään pitkän aikaa esim asuinpaikan muodossa. 

Jos mietin tätä päivää niin en minä oikeastaan häpeä sitä ettei ole ystäviä. Enemmän soimaan itseäni jos minusta ei ole ystäväksi muille jonkun asian vuoksi tai en

Silloin kunnistunnyksin pihakeinussa ja naapureillanon vieraita ja iloinen puheensorina kuuluu. Välillä tieltä menee ystävykset lenkillä ja selvästi jakavat siinä lenkkeillessä elämäänsä toisilleen. 

Siinä kun pyöräilen iltalenkillä kaupan ja baarin ohi ja terassilla ystävysten nauru raikaa, ja kun istahdan rannalla hetkeksi katselemaan auringonlaskua niin rannalla kaverukset ihastelevat yhdessä samaa. 

Juhannuksena kun toivottelee hyviänjusseja ja takaisin tulee sama toivotus kaveriporukan nauravaisella kuvalla ryyditettynä.

Noin esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuijottelen täällä whatsppia, että kehtaisinko jollekin laittaa viestiä ihan muuten vaan, kun on niin yksinäinen olo. En taida kehdata, kun ei ole oikein mitään asiaa.

Laita! Lyön vaikka vetoa että just joku tuijottelee puhelintaan ja miettii että vitsi kun kukaan ei ees laita viestiä. Laita vaan että moi, tulit mieleeni, mitä sulle kuuluu.

Tämä on mahtava ketju kun voin lueskella yksinäisten kommentteja elämästä ja voin samaistua monien kokemuksiin yksinäisyydestä ja yksin olemisesta.niin surullista että on näin paljon ihmisiä yksin vastoin omaa tahtoaan.tästä puhutaan julkisestikin paljon mutta kukaan ei osaa tehdä asialle mitään yhteisöllisesti mutta onko se niin että tämä jää kunkin yksilön omaksi ongelmaksi.

Auts, nyt hajoaa kyllä pää. Olen yksinäinen pienen vanhempi, ja yleensä selvitään viikonlopuista olemalla aktiivisia. Käydään paljon ulkona ja tapahtumissa. Mutta nyt aloitettiin infektiokausi, joten jumissa ollaan, mihinkään ei voi mennä. Onkohan tää nyt tätä taas toukokuuhun saakka? Seinät kaatuu päälle, tuntuu niin yksinäiseltä, että itkettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuijottelen täällä whatsppia, että kehtaisinko jollekin laittaa viestiä ihan muuten vaan, kun on niin yksinäinen olo. En taida kehdata, kun ei ole oikein mitään asiaa.

Laita! Lyön vaikka vetoa että just joku tuijottelee puhelintaan ja miettii että vitsi kun kukaan ei ees laita viestiä. Laita vaan että moi, tulit mieleeni, mitä sulle kuuluu.

Valitettavasti ei. Usein ei vastata ollenkaan, tai vastataan päivän parin päästä. Aina on kiire tai parempaa tekemistä.

Jäin eläkkeelle maaliskuussa 2018 ja siitä asti olen tuntenut itseni tarpeettomaksi. En ymmärrä, mihin nämä 7 ja puoli vuotta ovat menneet, kun kaikki päivät ovat olleet samanlaisia.

Olin hyvä ja tarpeellinen vaativassa työssäni, ja työnantajakin kiitti minua erinomaisesta työstäni. Nykyään kukaan ei kiitä eikä kehu.

Eilen illalla päätin, että tänään en kyhjötä kotona vaan yritän alkaa elää, kun vielä olen sentään terve ainakin fyysisesti.

Sain mentyä pesukoneen ostoon, vaikka pelkäsinkin, että mokaan sosiaalisessa tilanteessa. Uusi kone tuodaan ja asennetaan tiistaina. Hinta kyllä kirpaisi, kun kone kotiin tuotuna ja asennettuna maksoi 599 euroa. Onneksi on sentään säästöjä sen verran, ettei se talouttani kaada. Myyjä oli mukava ja asiallinen. 🙂

Vierailija kirjoitti:

Olen aamusta iltaan yksinäinen ja masentunut ja surullinen, mutta yksinäisyys korostuu silloin, kun tarvitsisin jonkun apua enkä voi pyytää keneltäkään. Tai jos haluaisin kysyä neuvoa hankalassa asiassa. Myös harvinaisia ilon hetkiäni haluaisin jakaa.

Anteeksi negatiivisuuteni.

Ei täällä tartte pyytää anteeksi, hyvä että jaat. Saan täysin kiinni tuosta mitä sanot. Myös mulle vaikeimpia hetkiä on ne, kun itse tarvitsisi apua tai tukea, mutta ei ole ketään. Tai mulla itse asiassa kyllä on jonkin verran kavereita ja lapsuudenperhettä, mutta olen oppinut kipeästi, että on aivan turhaa pyytää heiltä mitään apua tai tukea. En ole kenenkään elämässä sellaisessa asemassa, että olisin huomion arvoinen. Enemmänkin olen kaikille se tyyppi, jolle voi laittaa moikka-viestin muutaman kerran vuodessa, jos ei ole yhtään mitään muuta tekemistä. Myöskään mun apu ei kelpaa heille, olen kyllä tarjoutunut avuksi esim vauvojen synnyttyä jne.

Vierailija kirjoitti:

Jäin eläkkeelle maaliskuussa 2018 ja siitä asti olen tuntenut itseni tarpeettomaksi. En ymmärrä, mihin nämä 7 ja puoli vuotta ovat menneet, kun kaikki päivät ovat olleet samanlaisia.

Olin hyvä ja tarpeellinen vaativassa työssäni, ja työnantajakin kiitti minua erinomaisesta työstäni. Nykyään kukaan ei kiitä eikä kehu.

Eilen illalla päätin, että tänään en kyhjötä kotona vaan yritän alkaa elää, kun vielä olen sentään terve ainakin fyysisesti.

Sain mentyä pesukoneen ostoon, vaikka pelkäsinkin, että mokaan sosiaalisessa tilanteessa. Uusi kone tuodaan ja asennetaan tiistaina. Hinta kyllä kirpaisi, kun kone kotiin tuotuna ja asennettuna maksoi 599 euroa. Onneksi on sentään säästöjä sen verran, ettei se talouttani kaada. Myyjä oli mukava ja asiallinen. 🙂

Hyvä sinä! Mitä muuta haluaisit tehdä, jos uskaltaisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin eläkkeelle maaliskuussa 2018 ja siitä asti olen tuntenut itseni tarpeettomaksi. En ymmärrä, mihin nämä 7 ja puoli vuotta ovat menneet, kun kaikki päivät ovat olleet samanlaisia.

Olin hyvä ja tarpeellinen vaativassa työssäni, ja työnantajakin kiitti minua erinomaisesta työstäni. Nykyään kukaan ei kiitä eikä kehu.

Eilen illalla päätin, että tänään en kyhjötä kotona vaan yritän alkaa elää, kun vielä olen sentään terve ainakin fyysisesti.

Sain mentyä pesukoneen ostoon, vaikka pelkäsinkin, että mokaan sosiaalisessa tilanteessa. Uusi kone tuodaan ja asennetaan tiistaina. Hinta kyllä kirpaisi, kun kone kotiin tuotuna ja asennettuna maksoi 599 euroa. Onneksi on sentään säästöjä sen verran, ettei se talouttani kaada. Myyjä oli mukava ja asiallinen. 🙂

Hyvä sinä! Mitä muuta haluaisit tehdä, jos uskaltaisit?

Haluaisin käydä kävelylenkeillä päivittäin, mutta asun kaupungissa, ja yksin on niin hermostuttavaa lähteä, kun joka paikassa tulee ihmisiä vastaan, ja mietin, mitä ne minusta ajattelee, kun ei ole hienoja ulkoiluvaatteitakaan. Tiedän, että turhaan jännitän, mutta en silti saa lähdettyä yksin.

Lisään vielä, että kiitän kaikista myötätuntoisista ja ymmärtäväisistä viesteistä. Mukavia ihmisiä on tässä ketjussa. 🥰

Minulla on tänään synttäripäivä, siis sellainen isompi, jolloin tavan mukaan sukulaiset ja tuttavat tulevat kahville, lahjapakettien paperit kahisevat, on kukat ja kakut, otetaan kuvia ym. 

Luonani ei ole tänään käynyt kukaan, ei kukaan ole soittanut, ei kukaan ole lähettänyt mitään viestiä. 

Sain viikolla ainoan kortin, jossa valmiiksi printattu teksti jossa toivotettiin "ikimuistoisen riemukasta synttäripäivää"

No onhan tämä ikimuistettavan riemukasta. 

Mulla yksinäisyys estää jopa työpaikkojen saamisen. Kukaan ei tunne minua enkä itse tunne ketään, joten välistä jään. Lisäksi en ole kuin osatyökykyinen.