Kertokaa millaista on olla psykiatrisessa osastohoidossa 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus hajosi kun oli niin pitkä viesti, mutta siis piti vastata tuohon

"Minkäikäinen olit ja miksi jouduit osastolle?"

 

Olin 14 ja koulussa kiusattiin rajusti joka johti hieman siihen sun tähän ja sossut yms päättivät että osastolle.

 

Mikset saanut pitää puhelinta mukana?

Ei tullut koskaan mieleen kysyä, kaikille oli sama sääntö. Oletan että ehkä siellä oli joskus perseilty jotenkin puhelinten kanssa/tilailtu pizzoja tms niin tekivät tuon säännön että puhelimet sai vain siksi aikaa kun soittaa ja omahoitaja on siinä koko ajan vieressä puhelun ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus hajosi kun oli niin pitkä viesti, mutta siis piti vastata tuohon

"Minkäikäinen olit ja miksi jouduit osastolle?"

 

Olin 14 ja koulussa kiusattiin rajusti joka johti hieman siihen sun tähän ja sossut yms päättivät että osastolle.

 

Ootko m vai n?

N

Olin erittäin laadukkaassa psykiatrisessa hoidossa n.20 vuotta sitten.

 Päivät kuluivat yksilöterapiassa, ryhmäterapiassa, taideterapiassa ja muissa vapaaehtois-puuhissa: Askartelu, jumppa, kuntosali, kirjasto, ulkoilu tai käytiin jopa elokuvissa illalla tai saunottiin rantasaunassa.

Jokaisella oli myös keittiövuorot. Jokainen päivä oli myös uuvuttava ja onneksi sai levätä kahdenhengen huoneessa hiljaa.

Keskustelu oli melko vilkasta, joskus jopa riideltiin. Hoitajat olivat kuin osa porukkaa, erittäin ammattitaitoisia mutta jämeriä.  

 Meidän osastolla ei muistaakseni ollut ns.pyöreää koppia.

Koska minulla oli ns. täydet oikeudet, sain käydä kaupungilla asioilla tms.

Vaikka hoito oli raskasta ja siihen piti sitoutua, lähtisin milloin tahansa uudestaan.

Osasto oli erittäin viihtyisä ja saimme itsekin sisustella esim.päiväsalia.

Nykyisessä asuinpaikassani olin vuorokauden  toisessa psykiatrisessa sairaalassa. Osasto oli hyvin viihtyisä, ei siinä mitään.

Kaikki istuivat selaillen kännykkäänsä tai katsoivat telkkua. Kukaan ei puhunut keskenään.

 Kysyin hoitajilta milloin alkaa ryhmäterapiat tai askartelutuokio tms muu toiminta.

 He katsoivat minua kuin hullua (sic!) ja vastasivat ettei täällä ole mitään toimintaa.  Minulle kyllä kaivettiin esille erittäin huonot muutamat värikynät ja kopiopaperia että jos tahtoisin saisin kyllä piirtää....

 Eräs potilas neuloi sukkaa ja sanoi että hänen pitää muistuttaa sanoa hoitajille, että ottavat sukkapuikot pois heti kun hän lopettaa neulomisen, hänellä on taipumus satuttaa heti niillä itseään.

  Soitin miehelleni, että tulee hakemaan minut pois vaikka hoitajat pyysivät, että jäisin muutamaksi päiväksi.

  En jäänyt koska en saanut mitään hoitoa.

 Anteeksi, tuli pitkä juttu, mutta käsitän, että nykyinen psykiatrinen hoito on juuri tuota jälkimmäistä tänäpäivänä.

Minä pääsin aikoinani "Rolls Roycen" kyytiin, nykyään on tarjolla "Ladaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus hajosi kun oli niin pitkä viesti, mutta siis piti vastata tuohon

"Minkäikäinen olit ja miksi jouduit osastolle?"

 

Olin 14 ja koulussa kiusattiin rajusti joka johti hieman siihen sun tähän ja sossut yms päättivät että osastolle.

 

Miten sinä olet pärjännyt elämässä ja mitä niille kiusaajille kävi?

Ihan ok:sti, kiusaajista en tiedä että mitä nykyisin tekevät.

Vierailija kirjoitti: Miksei karkkia muka saa olla?

Oletan että ehkä ajattelivat että pitää olla terveet elintavat ja siksi rajoittivat.

Vierailija kirjoitti:

Vähän kun jossain leirikoulussa tai rippileirillä olisi

No toki, toki..... Jos sellaisia pikkuseikkoja kuten pakkolääkityksellä lobotoimointi, väkisin piikillä antipsykoottia, ajattelu sattuu, pissaaminen ei kohta onnistu kun hermosto menee.. jollain laitettu katetri kun tullut sisäelinvaurio yms. ei oteta huomioon 

😇

Puhelimet kannattaisi ottaa nykyäänkin pois, sain itse paljon tuhoa aikaan kun psykoosissa viestittelin ihmisille. Mutta ehkä tuo sitten nykyään rikkoo jotain lakia.

Olin yhden yön psykiatrisella osastolla. Olo oli hirveä. Vielä hirveämpää oli päästää irti, ja myöntää, että nyt on niin huono olo, että tarvitsen apua. 

Osa potilaista oli pelottavan sekaisin. Pelkäsin, että yksi mies tulee yöllä huoneeseeni. 

Kaikki ovet oli lukittuna ja oltiin monen oven takana. 

Kun lähdin pois, yksi hoitaja tuli halaamaan minua ja sanoi, älä tulee enää takaisin. Lupaa, ettet tule enää takaisin. En enää mennyt. 

Kamala paikka. 

Vierailija kirjoitti:

Olin yhden yön psykiatrisella osastolla. Olo oli hirveä. Vielä hirveämpää oli päästää irti, ja myöntää, että nyt on niin huono olo, että tarvitsen apua. 

Osa potilaista oli pelottavan sekaisin. Pelkäsin, että yksi mies tulee yöllä huoneeseeni. 

Kaikki ovet oli lukittuna ja oltiin monen oven takana. 

Kun lähdin pois, yksi hoitaja tuli halaamaan minua ja sanoi, älä tulee enää takaisin. Lupaa, ettet tule enää takaisin. En enää mennyt. 

Kamala paikka. 

Joo sama. Taputeltiin selkään kaiken osastolla kokemani väkivallan jälkeen että älä tule enää takaisin 🥰 Olin vaan niin joo 😊😊😊😊😊

   Halveksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus hajosi kun oli niin pitkä viesti, mutta siis piti vastata tuohon

"Minkäikäinen olit ja miksi jouduit osastolle?"

 

Olin 14 ja koulussa kiusattiin rajusti joka johti hieman siihen sun tähän ja sossut yms päättivät että osastolle.

 

Miten sinä olet pärjännyt elämässä ja mitä niille kiusaajille kävi?

Ihan ok:sti, kiusaajista en tiedä että mitä nykyisin tekevät.

Miten nyt voit 🙂

Ööö.  Vähän rajoittavat täällä netin käyttöä.  Minä en kyllä ymmärrä miksi jotkut rajoittaa ööö.  

Mikä nimi olisi hyvä toiseksi nimeksi Öivalle?

Öö.  Miksi jotkut täällä lähti jo nukkumaan, minä en kyllä ymmärrä 

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti kenellekään ei ole aikaa asiakkaille, kun kaikki "laadukas kirjaaminen" vie niin pirun paljon aikaa. Ja lähinnä hoito perustuu lääkitykseen ja rutiineihin: tiettyy aikaan otetaan lääkkeet, syödään ja nukutaan. Mutta itse asiassa tämä onkin se kuntoutuksen perusta, tästä lähdetään. Tämä on se yksi tärkeimmistä asioista. 

Ei se nyt mitään haittaakaan olis että työntekijöille jäis aikaa keskustella ihmisten kanssa , päin vastoin. Monet asuvat yksin ja on saattanut olotila pahentua kun ei ole ollut sosiaalista kontaktia. Kuitenkin siihen mielenterveyteen vaikuttaa suurimmassa määrin miten ihmisiä kohdellaan ja kohdataan 

Olin aikana jolloin oli vielä ryhmä toimintaa ja muuta tekemistä . En koskaan ollut pakkohoidossa mutta lääkitys sen mukainen. Tuntuu kylmäävältä miettiä heitä joilla ei ole ketään läheistä tai ketään joka ei heitä usko heidän kokemuksistaan. 

Tarkoitan että ei ole ketään joka heitä uskoisi 

up

NOSTO

Osastolla ruokaillaan säännöllisesti ja otetaan lääkkeet.

Sitten on erilaisia mittauksia, haastatteluja, lomakkeiden täyttöä,keskusteluja, tapaamisia, kokouksia, asioiden hoitoa eri  ammattilaisen kanssa.

Osalla käy omaisia vieraana ja heihin pidetään yhteyttä puhelimitse.

Ne, joiden ulkoilua ei ole rajoitettu ulkoilevat hoitajan kanssa tai itsenäisesti.

Osalla on asiointivapaita ja päivä&yölomia.

Sairaalasta ja osaston luonteesta sekä hoidon vaiheesta riippuen sairaalassa on jonkin verran toimintoja, terapeuttisia ryhmiä, mahdollisuus askarrella, tehdä palapelejä, kuntoilla, katsoa televisiota, pelata pleikkaria jne.

Sairaalan ulkopuolella on myös ryhmiä, joiden mukana voi käydä esim uimassa. Usein sairaaloissa on sauna&kuntosali,liikuntatilat.

Näkisin että potilaita kohdellaan kuten ihmisiä yleensä. Työ on vaativaa ihnissuhdetyötä. 

Psykiatriset potilaat ovat minulle mieluisin asiakas ryhmä. Alistamista en ole kohdannut. Hoidon tavoitteena on lieventää oireita ja kotiuttaa potilas takaisin omaan elämäänsä mahdollisimman pian.

Ei ole kovin laadukasta hoitoa. Sen näkee Persuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän kun jossain leirikoulussa tai rippileirillä olisi

No toki, toki..... Jos sellaisia pikkuseikkoja kuten pakkolääkityksellä lobotoimointi, väkisin piikillä antipsykoottia, ajattelu sattuu, pissaaminen ei kohta onnistu kun hermosto menee.. jollain laitettu katetri kun tullut sisäelinvaurio yms. ei oteta huomioon 

😇

Ei kaikille mitään lääkkeitä edes anneta, ainakaan pakosti.

Vierailija kirjoitti:

Olin erittäin laadukkaassa psykiatrisessa hoidossa n.20 vuotta sitten.

 Päivät kuluivat yksilöterapiassa, ryhmäterapiassa, taideterapiassa ja muissa vapaaehtois-puuhissa: Askartelu, jumppa, kuntosali, kirjasto, ulkoilu tai käytiin jopa elokuvissa illalla tai saunottiin rantasaunassa.

Jokaisella oli myös keittiövuorot. Jokainen päivä oli myös uuvuttava ja onneksi sai levätä kahdenhengen huoneessa hiljaa.

Keskustelu oli melko vilkasta, joskus jopa riideltiin. Hoitajat olivat kuin osa porukkaa, erittäin ammattitaitoisia mutta jämeriä.  

 Meidän osastolla ei muistaakseni ollut ns.pyöreää koppia.

Koska minulla oli ns. täydet oikeudet, sain käydä kaupungilla asioilla tms.

Vaikka hoito oli raskasta ja siihen piti sitoutua, lähtisin milloin tahansa uudestaan.

Osasto oli erittäin viihtyisä ja saimme itsekin sisustella esim.päiväsalia.

Nykyisessä asuinpaikassani oli

Minä olen ollut myös tuolla samalla aikajanalla hoidettavana, ja ei kyllä ole missään vaiheessa ollut tuota Rolls Royce -kyytiä. Kuulostaa aivan ihanteelliselta, varsinkin tuo että asetelma ei ole ollut se, että hoitaja vaikuttaa ajattelevan kaikin puolin olevansa niin paljon ylempänä potilaitaan. Typerää edes hakeutua alalle jos ei ole inhimillistä asennetta. Toisaalta ehkä edes osalla alussa sellainen onkin, mutta he leipääntyvät nopeasti.