Miksi koulukiusaajat aina menestyy elämässään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tännekin keskusteluun on näköjään tullu kiusaajia halveksimaan kiusattuja.

Kaikki jotka ovat sinun kanssasi eri mieltä ovat kiusaajia? 

Tavoitteena ei ole keskustelu, vaan "voittaa" keskustelu ja saada oma tahto läpi. Nämä puuttuvat siihen, kuka kommentin sanoo, ei siihen, mitä hän sanoo. 

"Otat vaan itseäs niskasta kiinni ja jatkat eteenpäin" Ei tällaset kommentit oikein ole asiallisia, kyllä ne pitää oikaista.

Antamalla tikkari ja jaxuhali ihminen elää onnellisena elämänsä loppuun asti? 

Vierailija kirjoitti:

Monet kiusaajat tulevat pitkälle koulutetuista ja varakkaista perheistä. Vanhemmiltaan oppivat käyttämään kyynärpäitään ja alistamaan muita. Vanhempien verkosto suojelee joka käänteessä. Hyvin pyyhkii, ovat ylimielisiä ja päätyvät usein johtavaan asemaan vaikka vanhempien suhteilla. 

Elämä on epäoikeudenmukaista, mutta liikaa ei kannata jäädä pohtimaan. Parempi huolehtia omista asioista mahdollisimman hyvin.

Virallinen tieto kiusaamisesta on yhtä tyhjän kanssa. 

Se on totta, että on paras vahvistaa lasta ja opettaa hänet pärjäämään, ei uhriuttaa häntä (vaikka tietysti pitää lohduttaa jos lapsella paha mieli).

Tarvittaessa koulun vaihto. Kiusaamiseen pitää puuttua, mutta ei uhriuttaa lasta ettei tulisi uhrin identiteettiä. Uhrin identiteetillä hankalampi loistaa ja saada omat lahjat käyttöön. 

Vierailija kirjoitti:

Työpaikkakiusaajatkin menestyvät usein. Uhrit potevat traumojaan jossain nurkassa ja itkevät yksinäisyyttään. Kiusaajilla riittää kavereita.

Että se siitä argumenteista "hyvä luonne" ja "hyvä persoonallisuus", mitä tulee kavereiden saamiseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tännekin keskusteluun on näköjään tullu kiusaajia halveksimaan kiusattuja.

Kaikki jotka ovat sinun kanssasi eri mieltä ovat kiusaajia? 

Tavoitteena ei ole keskustelu, vaan "voittaa" keskustelu ja saada oma tahto läpi. Nämä puuttuvat siihen, kuka kommentin sanoo, ei siihen, mitä hän sanoo. 

"Otat vaan itseäs niskasta kiinni ja jatkat eteenpäin" Ei tällaset kommentit oikein ole asiallisia, kyllä ne pitää oikaista.

Surullinen fakta on, että aikuisuus on vastuuta.

Ja mitä esim kouluissa tehdään.  Anteeksi pyydetty buffff ongelmat vain katoaa pois? Homma hoidettu, aika heittää high five? Voisiko naivimpaa suhtautumista enää mitenkään olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekin on yllättävää, että kiusaajat ovat sekä suosittuja että pidettyjä myös koulussa. 

Suosittuja kyllä, pidettyjä ei välttämättä. Harva uskaltaa sanoa, ettei pidä suositusta oppilaasta. 

Säälittäviä lampaita ovat

Vierailija kirjoitti:

Niin nää kiusaajat saa aina kavereita

 

Ap

Että se siitä argumenteista "hyvä luonne" ja "hyvä persoonallisuus" mitä tulee kavereiden saamiseen...

Aina? Ei kyllä kaikki menesty. Entisestä koulusta yksi kiusaaja sai amiksen käytyä, mutta ilmeisesti on aikalailla menneisyytensä mielenterveysongelmia ja itsetuntokriisiä, työelämässä satunnaisesti.

Toisilla kahdella taas opiskelut jäi peruskouluun, elävät yhteiskunnan tuilla ja ovat itse ja toinen lapsineen sosiaalitoimen vakiasiakkaita. Ongelmia sekä henkisellä että fyysisellä puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamiseen puututaan väärällä tavalla. Se ei toimi. Kiusattua pitää opettaa pitämään puoltaan.

Pitää kasvattaa vähän paksumpi nahka ja letkautella takaisin, mutta ovelasti huumorin varjolla, niin kiusaaja ei mahda mitään.

Tästä voi jopa seurata, että kiusatun taitavuus huomataan ja hän pääsee porukoihin. Hän on silloin oppinut pärjäämään eikä enää altistu kiusaamiselle. Ei hänen oikeasti tarvi myöhemmin  kiusaajan kaveri olla, riittää että esittää sellaista. Kyse on itsesuojeluvaistosta. 

Vähän sama, kuin jos karhu tulee vastaan. Ei siinä ruveta oikeudenmukaisuutta pohtimaan, vaan käytetään keinoja, joilla karhun aikeet tehdään tyhjäksi. 

Viralliset neuvottelut kiusaamisesta on tehottomia. Ne vaan täyttää lain kirjaimen, että asiaan on puututtu. Lähinnä niillä puuttuja turvaa selustansa. Kiusattu ei niistä hyödy.

On haitallista, jos opetetaan pienestä pitäen olemaan uhreja tai tarkkailemaan asioita uhrin näkökulmasta. Tällainen ajatusmalli pitää nimenomaan altavastaajina, koska uhrin asemasta on aika vaikeaa tehdä mitään.

Lapsemme nuorelta naisopettajalta tuli pohjanoteeraus. Hän alkoi puhumaa siitä miten tyttöjä kohdellaan edelleen niin huonosti. Totesin ettei sukupuolelleen hän ei nyt voi yhtään mitään. Voisimmeko keskustella itse ongelmasta, tekijästästä ja tapahtumista, eikä uhrin sukupuolesta.

Että se siitä argumenteista "hyvä luonne" ja "hyvä persoonallisuus", mitä tulee kavereiden saamiseen

Ei läheskään kaikki ihmiset ole sellaisia, joista edes saisit hyvän kaverin. Paljon on sellaista aika tyhjää massaa, jotka vaan völlyy keskenään jossain koska niin "kuuluu" tehdä. Toki ymmärrän lauman kaipuun ja laumatoiminnan.

Eläimiä seuraillessa voi joskus nähdä hyvin sen raadollisuuden, mikä laumassa vallitsee. Tulee mieleen esim. viime talvena reissussa maaseudulla seurailin tarhassa elävien possujen touhuja, ja sellaiset isot rumat possut alisti niitä söpömpiä tai vammautuneita possuja ihan täysillä. Ne alistajapossut oli sellaisia Aleksanteri Kivimäen näköisiä ällöjä, mutta röyhkeimpiä ja varmaan fyysisesti vahvimpia. 

Vierailija kirjoitti:

Mun pääkiusaajani oli rikkaasta perheestä. Sai kotoa kaikki merkkivaatteet, mopon, auton ja vanhemmat maksoi opiskelut. 

Ei ihme että oli aika helppo alkaa menestyä. Varsinkin kun oli tottunut koko kouluajan määräilemään muita mitä alaiset saa tehdä ja ei saa tehdä. Esimerkiksi määräsi ettei kukaan saa puhua minun kanssani tai muuten joutuu myös kiusatuksi. Johtaja-ainesta.

 

Juurikin tällainen kasvatus tekee narsisteja. Harvemmin ne alkoholisti- ym. huono-osaisten perheiden lapset on häikäilemättömiä oman edun tavoittelijoita. 

 

Mun ns. pääkiusaaja ja samaten ne hännystelijät olivat varakkaista perheistä. Pääjehusta tuli isona kaupunginjohtaja ja olen kuullut juttuja, että on ihan täys kaheli, pelolla johtava despootti. Nuo taustanaurajat ovat myös hyvissä ammateissa, on psykologia, lääkäriä, ekonomia, opettajaa.

Mitä meistä kiusatusta tuli? Korkeakoulutettuja työkyvyttömyyseläkeläisiä, hoitajia, köyhyydessä kituuttavia yksinyrittäjiä, itsem**** tehneitä. Itse olen friikku, koska en pysty enää työskentelemään ihmisten kanssa. Onneksi ala on sellainen että ihmiskontaktit ovat minimissä, riittää että työt on tehty määräaikaan mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tännekin keskusteluun on näköjään tullu kiusaajia halveksimaan kiusattuja.

Kaikki jotka ovat sinun kanssasi eri mieltä ovat kiusaajia? 

Tavoitteena ei ole keskustelu, vaan "voittaa" keskustelu ja saada oma tahto läpi. Nämä puuttuvat siihen, kuka kommentin sanoo, ei siihen, mitä hän sanoo. 

"Otat vaan itseäs niskasta kiinni ja jatkat eteenpäin" Ei tällaset kommentit oikein ole asiallisia, kyllä ne pitää oikaista.

Antamalla tikkari ja jaxuhali ihminen elää onnellisena elämänsä loppuun asti? 

Näihän se on :)

Vierailija kirjoitti:

Heitä tuetaan ja heistä pidetään. Nurinkurista mutta tämä aika onkin ollut sitä kiusaajien aikaa.

No niin. Meidät kiusatut ja päähänpotkitut tungetaan Muumilaaksoon kiusattavaksi ja päähänpotkittavaksi. Ollaan siellä hoitajien ja lääkäreiden (lue: kiusaajien) kiusattavina ja päähänpotkittavina.

T: Antti Laine

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamiseen puututaan väärällä tavalla. Se ei toimi. Kiusattua pitää opettaa pitämään puoltaan.

Pitää kasvattaa vähän paksumpi nahka ja letkautella takaisin, mutta ovelasti huumorin varjolla, niin kiusaaja ei mahda mitään.

Tästä voi jopa seurata, että kiusatun taitavuus huomataan ja hän pääsee porukoihin. Hän on silloin oppinut pärjäämään eikä enää altistu kiusaamiselle. Ei hänen oikeasti tarvi myöhemmin  kiusaajan kaveri olla, riittää että esittää sellaista. Kyse on itsesuojeluvaistosta. 

Vähän sama, kuin jos karhu tulee vastaan. Ei siinä ruveta oikeudenmukaisuutta pohtimaan, vaan käytetään keinoja, joilla karhun aikeet tehdään tyhjäksi. 

Viralliset neuvottelut kiusaamisesta on tehottomia. Ne vaan täyttää lain kirjaimen, että asiaan on puututtu. Lähinnä niillä puuttuja turvaa selustansa. Kiusattu ei niistä hyödy.

Miksi lapsia ei vaan voida kasvattaa olemaan kiusaamatta? Ei sellainen ole mitään rakettitiedettä. Turhaan vertaat ihmistä karhuun.

Toki kiusaajaksi kasvattaminen on paljon helpompaa ja kiusaaja kun tuppaa menestymään elämässään, niin ei ihme että iso osa vanhemmista valitsee tämän reitin. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä on syntyjään mahdollisuus pahaan. Lähtökohtaisesti olemme saalistava ja killpaileva petolaji, joka tappaa omaa lajiaan, mit8ä läheskään kaikki pedotkaan eivät tee. Tikkareita ja jaxuhaleja jakamalla emme tätä pysty tätä muuttamaan. Vahvat voittaa ja heikot häviää, viidakonlaki. 

Englanniksi se on survival of the fittest, sopivin/sopeutuvin. Joskus se tarkoittaa hiljaa taustalla pysymistä eikä aina nyrkit pystyssä raivoamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun pääkiusaajani oli rikkaasta perheestä. Sai kotoa kaikki merkkivaatteet, mopon, auton ja vanhemmat maksoi opiskelut. 

Ei ihme että oli aika helppo alkaa menestyä. Varsinkin kun oli tottunut koko kouluajan määräilemään muita mitä alaiset saa tehdä ja ei saa tehdä. Esimerkiksi määräsi ettei kukaan saa puhua minun kanssani tai muuten joutuu myös kiusatuksi. Johtaja-ainesta.

 

Juurikin tällainen kasvatus tekee narsisteja. Harvemmin ne alkoholisti- ym. huono-osaisten perheiden lapset on häikäilemättömiä oman edun tavoittelijoita. 

 

Mun ns. pääkiusaaja ja samaten ne hännystelijät olivat varakkaista perheistä. Pääjehusta tuli isona kaupunginjohtaja ja olen kuullut juttuja, että on ihan täys kaheli, pelolla johtava despootti. Nuo taustanaurajat ovat myös hyvissä ammateissa, on psykologia, lääkäriä, ekonomia, opettajaa

 Marttyyrius on myös narsismin piirre. Ollaan puhuttu jo vuosia minä-sukupolvesta, joka korostaa itseään enemmän kuin koskaan, loukkaantuu herkästi, kestää hyvin huonosti vastoinkäymisiä ja syyllistää ja syyttää kaikesta muita. Narsismi on aina patologista. Monen itseensä keskittyvän ihmisen elämä pyörii sen uhripuheen ympärillä.  Omasta poikkeavia mielipiteitä on yhä vaikeampi sulattaa, ja niihin vastataan hyvin aggressiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa kisaajat ehkä jakautuu 2 eri ryhmään, on tosiaan nämä ylpeät rikkaat tai ylpeät kauniit, mutta sitten on niitä korson farkkuliivi wt osaston tapauksia myös, niitä perinteisiä tarkkiksia, jotka sylkee ja kiroilee ja muuta.

Sitten on ihan taviskiusaajia.

Minun perheestäni yhtä kiusattiin, ja hän oli/on aina ollut tyttöjen mieleen, klassisen komea, sai kotoa merkkivaatteet, laskettelureissut, mopot, autot ja taloudellisen tuen (nämä palstalla "rikkaan" perheen seteiksi mielletyt jutut siis), ja hänen kiusaajat taas sellasia vähemmän komeita ns. peruspoikia/-miehiä ihan tavallisista perheistä. Eli eivät olleet sen enempää rikkaista kuin ongelmaisistakaan perheistä. Toisen perhe oli duunareita ja toisen perheessä arkkitehtitoimisto. Molemmat kiusaajapojat menivät amikseen ja ovat nykyään tavan duunareita, eivät suosittuja eivätkä menestyneitä. Ihan taviksia ja taviksen oloisiakin, paitsi epämiellyttäviä persoonia.

Outo oletus, että "hyvien", varakkaiden perheiden lapset olisivat tuollaisia. Kyllä niitä kiusaajia ja häikäilemättömiä ongelmakimppuja tulee ihan kaikenlaisista perheistä, myös köyhistä oloista, päihdeperheistä, sosiaalitoimen asiakasperheistä, jne., joten aika turhaa yleistää.

Oma lapsuudenperheeni oli aika tavallinen, vanhemmat korkeakoulun käyneitä ja hyvät työpaikat, oli mahdollisuus harrastaa mitä haluaa, oli jopa niitä merkkivaatteita, kuten myös lomamatkoja perheen kanssa. Kotona oli hyvä ja turvallinen ilmapiiri ja sai hyvät valmiudet elämään, lapsia kannustettiin ja lasten kanssa vietettiin aikaa ja juteltiin. Aika tavallista arkea kuitenkin. Mikä tärkeintä, kotoa sai hyvän itsetunnon ja valmiuksia ratkaisemaan erilaisia ongelmatilanteita.

Jossain vaiheessa yläasetta minua yritettiin kiusata, tai kiusattiin, mutta onneksi se loppui. Oli ehkä myös sattumaa, mutta hyvä itsetunto auttoi kyllä, sekä ennen kaikkea sen ymmärtäminen, että ei se kiusaaja ole sen parempi ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamiseen puututaan väärällä tavalla. Se ei toimi. Kiusattua pitää opettaa pitämään puoltaan.

Pitää kasvattaa vähän paksumpi nahka ja letkautella takaisin, mutta ovelasti huumorin varjolla, niin kiusaaja ei mahda mitään.

Tästä voi jopa seurata, että kiusatun taitavuus huomataan ja hän pääsee porukoihin. Hän on silloin oppinut pärjäämään eikä enää altistu kiusaamiselle. Ei hänen oikeasti tarvi myöhemmin  kiusaajan kaveri olla, riittää että esittää sellaista. Kyse on itsesuojeluvaistosta. 

Vähän sama, kuin jos karhu tulee vastaan. Ei siinä ruveta oikeudenmukaisuutta pohtimaan, vaan käytetään keinoja, joilla karhun aikeet tehdään tyhjäksi. 

Viralliset neuvottelut kiusaamisesta on tehottomia. Ne vaan täyttää lain kirjaimen, että asiaan on puututtu. Lähinnä niillä puuttuja turvaa selustansa. Kiusattu ei niistä hyödy.

Miksi lapsia ei vaan voida kasvattaa olemaan kiusaamatta? Ei sellainen ole mitään rakettitiedettä. Turhaan vertaat ihmistä karhuun.

Toki kiusaajaksi kasvattaminen on paljon helpompaa ja kiusaaja kun tuppaa menestymään elämässään, niin ei ihme että iso osa vanhemmista valitsee tämän reitin. '

Ei empatiakasvatus ole ollenkaan hankalaa, jos on itselläkin normaali empatiakyky ja kyky ajatella asioita laajemmin ja muidenkin puolesta. Empatiakasvatus on ehkä vaikeaa lähinnä niille vanhemmille, jotka ovat itsekin kylmiä eikä sellaista sisäistä maailmaa oikein ole? Pelkästään pintaa ja egoon keskittyvää pärjäämistä?

Äitinä ei riittäisi pelkästään se, että lapsi menestyy, vaan suurin kunnia olisi se, jos lapsi muistettaisiin etenkin reiluna tyyppinä. Onhan maailma täynnä myös sellaisia menestyjiä, joiden ympärillä olleet ihmiset ja alaiset muistavat heidät hyvällä, ja kokevat aitoa kunnioitusta, haluavat olla kuten he jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa kisaajat ehkä jakautuu 2 eri ryhmään, on tosiaan nämä ylpeät rikkaat tai ylpeät kauniit, mutta sitten on niitä korson farkkuliivi wt osaston tapauksia myös, niitä perinteisiä tarkkiksia, jotka sylkee ja kiroilee ja muuta.

Sitten on ihan taviskiusaajia.

Minun perheestäni yhtä kiusattiin, ja hän oli/on aina ollut tyttöjen mieleen, klassisen komea, sai kotoa merkkivaatteet, laskettelureissut, mopot, autot ja taloudellisen tuen (nämä palstalla "rikkaan" perheen seteiksi mielletyt jutut siis), ja hänen kiusaajat taas sellasia vähemmän komeita ns. peruspoikia/-miehiä ihan tavallisista perheistä. Eli eivät olleet sen enempää rikkaista kuin ongelmaisistakaan perheistä. Toisen perhe oli duunareita ja toisen perheessä arkkitehtitoimisto. Molemmat kiusaajapojat menivät amikseen ja ovat nykyään tavan duunareita, eivät suosittuja eivätkä menestyneitä. Ihan taviksia j

Totta, oli näitäkin kiusaajia, jotka kiusasivat tai osallistuivat kiusaamiseen lähinnä saadakseen suosiota toisilta, saadakseen huomiota, kuuluakseen porukkaan tai koska eivät uskaltaneet sanoa vastaan tai olla eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamiseen puututaan väärällä tavalla. Se ei toimi. Kiusattua pitää opettaa pitämään puoltaan.

Pitää kasvattaa vähän paksumpi nahka ja letkautella takaisin, mutta ovelasti huumorin varjolla, niin kiusaaja ei mahda mitään.

Tästä voi jopa seurata, että kiusatun taitavuus huomataan ja hän pääsee porukoihin. Hän on silloin oppinut pärjäämään eikä enää altistu kiusaamiselle. Ei hänen oikeasti tarvi myöhemmin  kiusaajan kaveri olla, riittää että esittää sellaista. Kyse on itsesuojeluvaistosta. 

Vähän sama, kuin jos karhu tulee vastaan. Ei siinä ruveta oikeudenmukaisuutta pohtimaan, vaan käytetään keinoja, joilla karhun aikeet tehdään tyhjäksi. 

Viralliset neuvottelut kiusaamisesta on tehottomia. Ne vaan täyttää lain kirjaimen, että asiaan on puututtu. Lähinnä niillä puuttuja turvaa selustansa. Kiusattu ei niistä hyödy.

Miksi lapsia ei vaan voida kasvattaa olemaan kiusaamatta? Ei sellainen ole mitään rakettitiedettä. Turhaan vertaat ihmistä karhuun.

Toki kiusaajaksi kasvattaminen on paljon helpompaa ja kiusaaja kun tuppaa menestymään elämässään, niin ei ihme että iso osa vanhemmista valitsee tämän reitin. 

Käyttäytymisestä perimä selittää noin puolet ja toisen puolen selittää millaisissa olosuhteissa joutuu kasvamaan sen lapsuutensa. Tuolla on ihan älyttömän paljon ihan paskoja, välipitämättömiä vanhempia, jotka yrittää ulkoistaa kaiken päiväkodille tai koululle, sen sijaan että olisivat itse läsnä, välittäisi ja opettaisi pitkäjänteisesti miten yhteiskunnassa toimitaan ja miten pettymyksiä kestetään. Sit kun nää asiat hoidetaan kotona päin vittua, meillä kulkee tuolla kaduilla räjähdysherkkiä ihmisiä, joiden pettymyksensietokyky on nolla. Sit ihmetellään kun ne ei saa kavereita, eikä tule kenenkään kanssa toimeen. 

Ja kouluissa yhden ihmisen vastuulle lyödään iso nippu näitä ihan paskojen vanhempien lapsia...kiusaaminen on otettava vakavasti isompana yhteiskunnallisena ongelmana ja lopetttava se koulukiusaamisesta puhuminen. Koulut on nostettu kiusaamisessa tikun nokkaan ansiottomastikin. Vanhemmat luettelevat toisilleen sosiaalisen median sovellutuksia, joilla lapset pääsevät toisiaan kiusaamaan.  Ja kun näin tapahtuu puidaan kiusaamista kouluympäristön kautta. Siis suomeksi sanottuna puhe on koulukiusaamista. Jos lasta kiusataan harrastuksien parissa tai viikonloppuna, saa ikäväilmiö liian usein kasvot vasta silloin kun osapuolet istuvat maanantaiaamuna koulun penkille ja me muut pesemme kätemme vakavasta ongelmasta. Ihminen on siinä määrin peto, että se kiusaa lajitoveriaan kekseliäästi missä tahansa.

Ja nyt uusimpana murroksena, ruutu käteen taaperolle ja yhteiskunta tehköön taikojaan.