Miksi koulukiusaajat aina menestyy elämässään?

Maailma on epäreilu. Alistajatyypit pärjäävät itsekkyydellä ja röyhkeydellään. Toisaalta "liian" kilteillä on suuri riski joutua alistetuiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluikäset on lapsia. Jos itse on yhtään kasvanut niin tajuaa myös sen että lapset tekee virheitä, tuskimpa se kiusaaja enää aikuisena kiusais jos sitä näkis kadulla, eli se on menny eteenpäin kun taas kiusattu jää menneisyyteen jumiin. Päästäkää irti ja olkaa itse aikuisia tai reiluja jos kerta haluatte että muutkin ovat, uhriutuminen katkeroittaa eikä siitä ole hyötyä kellekkään

Helppo sanoa jos et itse kanna traumoja

Vain sinä ja vain sinä niitä kannat? 

No kun ne traumat juuri estää menemästä eteenpäin. Sulla ei selvästikään niitä traumoja ole ollu.

Mitä jos minulla juuri niitä ollut ja siksi tiedän että niistä pääsee yli?&nbsp

Ei tuo siltä kuulostanu. Jos ois ollu, niin osdaisit asettua siihen asemaan.

Koulu kiusaajat..

No omalla kohdallani heistä yksi on linnassa ja toinen hautausmaalla asiakkaana, että ei minun mielestäni välttämättä ihan loisteliaasti ole ainakaan heillä mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Menestymiseen tarvitaan ripaus röyhkeyttä ja itsensä korostamista. Ei kukaan tule kotoa hakemaan vaan pitää olla itse esillä.

Joo menestyjät on kyllä usein tommosia, että haluavat olla esillä. Etenkin julkisesti menestyvät.

Mutta ei ne mun nähdäkseni kuitenkaan kiusaajia ole, ainakaan niissä ikäpolvissa (milleniaalit ja Gen Z) joita minä tiedän. Mun kokemuksen mukaan tuon tyyppisiä ihmisiä kiinnostaa lähinnä Oma Itse ja oma menestys, eli eivät ole kiinnostuneita muista sen vertaa, että kiusaisivat. 

Vierailija kirjoitti:

Aikuisenakin moni rahan ja menestyksen perässä juokseva pyrkii kaveriksi kaikkien vaikutusvaltaisten kanssa,

ihan sieltä omasta pomosta alkaen.

Kuten kaikki tietää, lottovoittajalla on aina eniten kavereita, siinä ei kysytä tai katsota on se kuinka ilkeä tai paha tai muuta, kaikki nuolee peffaa oma lehmä ojassa ja samalla kaavalla siis kiusaajat saavat niitä kavereita, tämä on monilla ihan syntymästä geeneissä.

Ei kukaan halua olla säälittävä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen läheisesti entisen koulukiusaajan. Naureskelee edelleen kuinka kiusasi esim uskovaisia koulutovereitaan.

On nyt 56-vuotias, toimii myyjänä, palkka noin 3 500 € / kk, asuu kaupungin vuokra-asunnossa, ei muuta omaisuutta kuin asunnon irtaimisto ja parin tonnin auto.

Että onko tuo nyt elämässä menestymistä sitten...

Riippuu mihin vertaa. Alkoholista turvaa hakeneeseen juoppoon, on.

Alkoholista turvaa hakenut juoppo kuulostaa ressukalta, ja tuo kiusaaja-myyjä taas on normiporukkaan verrattuna kaukana mistään menestyjästä. 

No, kumpi ite haluisit olla?

Mulle on tärkeää olla hyvä ihminen, eli olisin mieluummin se alkoholista turvaa hakenut ressukka ja hakeutuisin hoitoon hoitamaan ongelmani :) 

En voisi katsoa peiliin, jos olisin tuollainen epäihminen kuin tuo surkea myyjä luukussaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun koulukiusaajat ovat jo mullan alla. Yksi heistä söi itsensä ennenaikaiseen hautaan, kaksi ryyppäsi itsensä hengiltä. 👌

Ja mintahan näistä kiusatuista on hypänny junan alle?

Ei mun tietääkseni kukaan. He menestyivät, koska olivat älykkäitä.

Vierailija kirjoitti:

Koulu kiusaajat..

No omalla kohdallani heistä yksi on linnassa ja toinen hautausmaalla asiakkaana, että ei minun mielestäni välttämättä ihan loisteliaasti ole ainakaan heillä mennyt.

Kiusaajat ovat yhtenäinen homogeeninen ongelmaryppääs?

Ja määritelkää menestys? Minusta menestynyt ihminen on sellainen, joka tuntee tyytyväisyyttä omaan elämäänsä ja auttaa myös muita. Hänellä on optimistisuutta, toiveikkuutta, ja kaiken taustalla luottamus siihen, että pärjää elämän muutoksissa. Vastoinkäymisiltä kun ei kukaan välty.

Naisiin väite saattaa päteä todennäköisemmin, mutta miehiin ei todellakaan. 90 % häiriköistä painuu amikseen, syrjäytyneeksi tai rikolliseksi.

Mun yläastevuosien kaksi pahinta koulukiusaajaa on kuollut - toinen sairauteen hyvin nuorena, toinen ns. epäselvissä olosuhteissa kolmekymppisenä. Kolmas kiusaaja on joku uskovainen nuoriso-ohjaaja nykyään jossain Pohjois-Suomessa. 

En pidä ketään heistä erityisen menestyneinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluikäset on lapsia. Jos itse on yhtään kasvanut niin tajuaa myös sen että lapset tekee virheitä, tuskimpa se kiusaaja enää aikuisena kiusais jos sitä näkis kadulla, eli se on menny eteenpäin kun taas kiusattu jää menneisyyteen jumiin. Päästäkää irti ja olkaa itse aikuisia tai reiluja jos kerta haluatte että muutkin ovat, uhriutuminen katkeroittaa eikä siitä ole hyötyä kellekkään

Helppo sanoa jos et itse kanna traumoja

Vain sinä ja vain sinä niitä kannat? 

No kun ne traumat juuri estää menemästä eteenpäin. Sulla ei selvästikään niitä traumoja ole ollu.

Mitä jos minulla juuri niitä oll

Ei tuo siltä kuulostanu. Jos ois ollu, niin osdaisit asettua siihen asemaan.

Epäilen suuresti, että sinä haluat nyt minulta sääliä? Sinä et ole yhtään sen huonompi ihminen kuin minäkään, joten kääri ne hihasi ja ryhdy töihin. Empatia on sitä, että kohtelee täyspäisiä ihmisiä kuin täyspäisiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen läheisesti entisen koulukiusaajan. Naureskelee edelleen kuinka kiusasi esim uskovaisia koulutovereitaan.

On nyt 56-vuotias, toimii myyjänä, palkka noin 3 500 € / kk, asuu kaupungin vuokra-asunnossa, ei muuta omaisuutta kuin asunnon irtaimisto ja parin tonnin auto.

Että onko tuo nyt elämässä menestymistä sitten...

Riippuu mihin vertaa. Alkoholista turvaa hakeneeseen juoppoon, on.

Alkoholista turvaa hakenut juoppo kuulostaa ressukalta, ja tuo kiusaaja-myyjä taas on normiporukkaan verrattuna kaukana mistään menestyjästä. 

No, kumpi ite haluisit olla?

Mulle on tärkeää olla hyvä ihminen, eli olisin mieluummin se alkoholista turvaa hake

Ai niinkö helposti kuvittelet asioiden korjaantuvan?

Tännekin keskusteluun on näköjään tullu kiusaajia halveksimaan kiusattuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulu kiusaajat..

No omalla kohdallani heistä yksi on linnassa ja toinen hautausmaalla asiakkaana, että ei minun mielestäni välttämättä ihan loisteliaasti ole ainakaan heillä mennyt.

Kiusaajat ovat yhtenäinen homogeeninen ongelmaryppääs?

Ja määritelkää menestys? Minusta menestynyt ihminen on sellainen, joka tuntee tyytyväisyyttä omaan elämäänsä ja auttaa myös muita. Hänellä on optimistisuutta, toiveikkuutta, ja kaiken taustalla luottamus siihen, että pärjää elämän muutoksissa. Vastoinkäymisiltä kun ei kukaan välty.

Niin, menestystä ei mitata rahassa. Mutta kun mitattavat asiat ovat paljon helpommin ymmärrettäviä kuin sisäiset menestystekijät! Niistä meillä uutisoidaan, arvokisamitaleista, myyntiluvuista ja verotiedoista. Ja ehkä Vuoden Työntekijäkin kokee merkityksellisyyttä ja tyytyväisyyttä vain, jos hän saa tästä huomionosoituksesta huomattavan palkkion. 

Aina menestyy elämässään? Meillä oli koulukiusaaja koulussa. Ainut jonka muistan. Tappoi itsensä vähän yli kaksikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluikäset on lapsia. Jos itse on yhtään kasvanut niin tajuaa myös sen että lapset tekee virheitä, tuskimpa se kiusaaja enää aikuisena kiusais jos sitä näkis kadulla, eli se on menny eteenpäin kun taas kiusattu jää menneisyyteen jumiin. Päästäkää irti ja olkaa itse aikuisia tai reiluja jos kerta haluatte että muutkin ovat, uhriutuminen katkeroittaa eikä siitä ole hyötyä kellekkään

Helppo sanoa jos et itse kanna traumoja

Vain sinä ja vain sinä niitä kannat? 

No kun ne traumat juuri estää menemästä eteenpäin. Sulla ei selvästikään niitä traumoja ole ollu.

Halusin vaan kertoa, että miten vääristynyt sinun ajatusmaailmasi on. 

Vierailija kirjoitti:

Maailma on epäreilu. Alistajatyypit pärjäävät itsekkyydellä ja röyhkeydellään. Toisaalta "liian" kilteillä on suuri riski joutua alistetuiksi.

Älä sekoita toisiinsa kiltteyttä ja heikkoutta. 

On olemassa  ns. vahva kiltti - hyvä ihminen joka ei ole kynnysmatto eikä vässykkä.

Ilkeys ja piittaamattomuus ei ole vahvuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Tännekin keskusteluun on näköjään tullu kiusaajia halveksimaan kiusattuja.

Kaikki jotka ovat sinun kanssasi eri mieltä ovat kiusaajia? 

Vierailija kirjoitti:

Aina menestyy elämässään? Meillä oli koulukiusaaja koulussa. Ainut jonka muistan. Tappoi itsensä vähän yli kaksikymppisenä.

Yksi vaan? Meidän koulussa nää on kiusaajaporukoissa ollu. 

Minuakin kiusattiin, ja kiusaajat menestyneet ihan hyvin elämässä, mutta ei mitenkään huippuhyvin. Itsellä ollut kivinen tie, terapiat yms., mutta nyt olen siinä pisteessä, että asiat hyvin. Toki sisällä on valtavasti epävarmuutta, pelkään ihmisiä ja jännitän sosiaalisia tilanteita edelleen. Joudun lopun ikääni kärsimään näistä asioista. Mutta päällisin puolin ovat asiat elämässäni järjestyneet ja ulkoisesti olen ihan hyvin pärjännyt. 

Lapsena uskoin niihin tarinoihin, joissa paha saa palkkansa ja ruma ankanpoikanen nousee kauniina joutsenena siivilleen. Oli karu paikka tajuta näiden satujen olevan satua, mutta ehkä ne lapsena suojasivat ja antoivat voimaa.