Lue keskustelun säännöt.
Vaarantaako minimalisti-äiti lastensa hyvinvoinnin?
03.09.2025 |
Lueskelin juuri juttua perheestä, jotka elävät hyvin minimalistisessa kodissa. Heillä ei ole sohvaa eikä sänkyjä, vaan nukkuvat futoneilla, jotka ovat päivällä taiteltu kirjahyllyyn. Olohuoneessa pöytä, kirjahylly ja kovia tuoleja. Seinillä ei tauluja, missään ei viherkasveja tai mitään nättiä. Ikkunoissa lakanalta näyttävät valkoiset verhot.
Mietin nyt lähinnä talviaikaa, kun pakostakin ollaan paljon sisällä. Itsestä tuntuisi tuollainen asuminen juuri talvella tosi kylmän kalsealta. Lapset ja aikuisetkin kuitenkin yleisesti hakeutuvat pehmeisiin ja lämpimiin paikkoihin (eläimetkin tietty!). Mietin, onko lapsen hyvä kasvaa tuollaisessa kodissa? Mitä mieltä olette?
Kuuluin jonkun aikaa Facebookin minimalismi-ryhmään, koska mua viehättää ajatus siitä, että ei olisi turhaa tavaraa ja kaikki olisi sitä myötä selkeämpää ja helpompaa. Aika pian kuitenkin huomasin, että ryhmässä oli paljon näitä, joilla juttu alkoi mennä hieman "överiksi", eli siellä kyseltiin voisiko pyykkikorista luopua jos laittaa likaiset pyykit aina koneeseen säilöön. Tuntuu, että tuo on monelle kilpailu, että katsotaan kuka pärjää vähimmällä.
Minusta esim. sohva ei ole turha tavara, enkä näe mitään syytä miksi mun pitäisi elää ilman sohvaa. Tai kaunis taulu seinällä, jota katselen päivittäin - ei todellakaan turha. Kukin tietty tyylillään ja aikuiset saa elää miten haluaa, mutta jotenkin tuo menee vähän kulttimaiseksi ja ei ehkä paras kotiympäristö pienille lapsille.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Ongelmallinen tilanne jos toinen tai molemmat vanhemmat on minimalisteja, niin sitten muunkin perheen on vähän pakko olla. Eikä se ole oikein. Ainoa järkevä ratkaisu minkä minä keksin on se, että perheen minimalistilla on oma asunto, jossa saa toteuttaa tätä ideologiaansa niin että muut eivät siitä joudu kärsimään.
Minulla oli lapsena oma huone, mikä oli kaoottinen hoardaaja-luola. Äitini oli minimalisti. Kun muutin omilleni, suurin osa hoardaamastani p a s k a s t a mitä se teidänkin omaisuutenne todellisuudessa on, lensi roskiin. Tilalle tuli tyyli ja maku.
Sittemmin aloin harrastamaan pariakin lajia, missä varustuksen paino vaikuttaa suoritukseen merkittävästi. Hyvin luonnollinen jatkumo viiltävän tarkalle minimalistiselle suorituskyvylleni, jonka olin äidinmaidosta imenyt. Kaltaisenne hoardaajat ja mukavuudenhaluiset lylleröt elävät omassa todellisuudessaan, enkä koes iitä mitään uhkaa. Olen melkoisen järkyttynyt, että te olette täällä vainoamassa minimalistien lapsia kieli pitkällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erikoisuudentavoittelua se monilla on, ei ne tuollaiseen lähtisi ilman että sitä saa esitellä somessa uutena elintapana. Minimalismissa on hyvätkin puolensa mutta noin noin pitkälle mennessään, että jopa pyykkikori ja sohva ovat jotain ylimääräistä, naurettavaa.
Tulee mieleen yks älyvapaa artikkeli elintapojen/taloudenhoidon minimalismista, jossa joku perheenpää kertoi että heillä ei mene aikaa esimerkiksi sukkien parittamiseen, kaikki sukat on yksinään korissa. Noinkohan vaan ottavat käteen ensimmäiset sormiin sattuvat sukat, eivätkä lähde valikoimaan? Tuntuu että monet ihmiset on ihan sekaisin elämässään ja siihen koetetaan saada jotain hallintakeinoja mitä naurettavimmilla tavoilla.
Mitä helvettiä. Minimalismi on globaailsti erittäin yleinen trendi ja ollut jo vuosisatoja. Sairaita kommentteja, ilmeisen sairailta kirjoittajilta. Pitäisikö teidnä maksimalisoida itsenne pois vauva-palstalta vaikka jääkaapille?
Minullakin on vain yhdenlaisia sukkia. Koska miksi ei olisi, jos on varaa valita? Elämänlaatuni ei parane sillä, että metsästän ja lajittelen eri värisiä sukkia. Voi hyvä sylvi sentään tätä teidän materialistipsykoosianne.
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on mielenkiintoista elämää. Mutta vaikka itse olen minimalisti niin perheen myötä meillä on kyllä leluja ja erilaisia tavaroita ja lapsilla on omat huoneet jotka ovat saaneet sisustaa niin kuin haluavat.
Lisäksi meillä on pino varapeittoja just sairastamisen varalta ja mukavat sohvat ja pöytä jonka ääreen mahdutaan yhdessä syömään.
Mulla vaan ei oo varastot täynnä tavaraa, ei ole kynttilälyhtyjä, maljakoita, epäsopivia vaatteita, juhla-astiastoja tms ei- käytössä- olevaa tavaraa. Lapsilla saa olla myös kinder yllätykset sun muut lapselle tärkeät aarteet. Ei mun lasten tarvii olla minimalisteja ja itsekin tykkään väreistä.
En silti usko et tuon aloituksessa mainitun perheen lapset kärsii, blogin perusteella he käyvät paljon puistoissa ym, lapsilla on omia tavaroita ja äiti on kiinnostunut lapsistaan ja viettää heidän kanssaan aikaa. Enemmän traumoja saanee ne lapset joiden elämä on yhtä instaposeeraus
Tai lyllerömammat syöttävät lapset porsaiksi ja elintapasairaudet piinaavat loppuelämän. Eiköhän siitäkin tässäkin ketjussa ole kyse. Kateellisten panettelua, kun toisille keveys on luonnollista kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on mielenkiintoista elämää. Mutta vaikka itse olen minimalisti niin perheen myötä meillä on kyllä leluja ja erilaisia tavaroita ja lapsilla on omat huoneet jotka ovat saaneet sisustaa niin kuin haluavat.
En silti usko et tuon aloituksessa mainitun perheen lapset kärsii, blogin perusteella he käyvät paljon puistoissa ym, lapsilla on omia tavaroita ja äiti on kiinnostunut lapsistaan ja viettää heidän kanssaan aikaa. Enemmän traumoja saanee ne lapset joiden elämä on yhtä instaposeeraus
Minimalismi on ihan ok, jos yhden elämäntapa ei sido kaikkia muitakin kohtuuttomaan askeesiin. Meilläkin on paljon enemmän tilaa ja tavaraa kuin kaipaisin(tai haluaisin maksaa), mutta kyllä mä haluan lapsilleni tarjota omaa tilaa ja omat asiat.
Vaikkei olisi instaposeerausta, niin oma teinini tuskin ilahtuisi, jos esittelisin somessa jatkuvaan laveasti elämäämme. Saati jos olisi noin ääripään elämää. Rajansa toki joukkoon sopeutumisella, mutta vähän surku nuorta, joka ei varmaan koe samaistumispintaa moneen ikätoveriinsa.
No on kyllä viimeisen päälle ankean oloinen koti. Positiivisena tuossa näen näin puhtaus- ja siivousfanaatikkona siivoamisen helppouden. Ja eihän tuollaiseen asuntoon edes kerry pahemmin pölyä, kun ei ole juuri mitään tekstiilejäkään. Olen kyllä käsittänyt, että lapsella pitäisi olla kunnollinen sänky? Meillä on "patja lattialla"-ratkaisu ollut käytössä vain matkustaessa ja kylässä kun vaihtoehtoja ei ole ollut. Olisihan se toki ihan kiva, jos lapsilla olisi myös jotain leluja, virikkeitä, kirjoja...? Eihän tuo vaatemääräkään ole mitenkään päin riittävä lapsille.
Eli kyllä, menee mielestäni jo pahasti överiksi, mutta en siltikään pitäisi lastensuojeluasiana jos perheessä muuten kaikki on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erikoisuudentavoittelua se monilla on, ei ne tuollaiseen lähtisi ilman että sitä saa esitellä somessa uutena elintapana. Minimalismissa on hyvätkin puolensa mutta noin noin pitkälle mennessään, että jopa pyykkikori ja sohva ovat jotain ylimääräistä, naurettavaa.
Tulee mieleen yks älyvapaa artikkeli elintapojen/taloudenhoidon minimalismista, jossa joku perheenpää kertoi että heillä ei mene aikaa esimerkiksi sukkien parittamiseen, kaikki sukat on yksinään korissa. Noinkohan vaan ottavat käteen ensimmäiset sormiin sattuvat sukat, eivätkä lähde valikoimaan? Tuntuu että monet ihmiset on ihan sekaisin elämässään ja siihen koetetaan saada jotain hallintakeinoja mitä naurettavimmilla tavoilla.
Minä otan. Kaikki sukat ovat samanlaisia. Lapset käyttävät välillä eriparisukkia. Ei väliä, jos ei mennä juhliin.
Vierailija kirjoitti:
Ikkunalaudoista ym päätellen tuo talo jossa asuvat on melko vanha. Voin vaan kuvitella miten talvella hujuttaa joka raosta. En tiedä miten mukava lattialla on silloin nukkua.
Ihanaa se on silloinkin on. Tiesitkö, että talvella voi nukkua ihan laavussa tai teltassakin? Ihminen karaistuu kylmään paljon nopeammin kuin kuvittelisi.
En ole vähimmässäkään määrin minimalisti, mutta nukuin kipujen takia pari vuotta ihan vaan maton päällä lattialla ja paremmin kuin ikinä. Nykyään on futon, koska kuitenkin on kiva nukkua miehen vieressä ja se on lälly eikä pysty nukkumaan kovalla lattialla.
Jossain kylässä tai hotellissa nukkuminen onkin sitten kaameaa, kun on tottunut nukkumaan lattialla villapeiton kanssa ja sitten menet johonkin tekokuitupätsiin nukkumaan... No, otan nykyään aina oman huovan mukaan, ei ole yksi tai kaksi kertaa kun olen nukkunut esim. vuokramökissä lomalla lattialla. Myös talvella Lapissa kun pakkasta oli -30 ja huiku kävi. Se oli ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No on kyllä viimeisen päälle ankean oloinen koti. Positiivisena tuossa näen näin puhtaus- ja siivousfanaatikkona siivoamisen helppouden. Ja eihän tuollaiseen asuntoon edes kerry pahemmin pölyä, kun ei ole juuri mitään tekstiilejäkään. Olen kyllä käsittänyt, että lapsella pitäisi olla kunnollinen sänky? Meillä on "patja lattialla"-ratkaisu ollut käytössä vain matkustaessa ja kylässä kun vaihtoehtoja ei ole ollut. Olisihan se toki ihan kiva, jos lapsilla olisi myös jotain leluja, virikkeitä, kirjoja...? Eihän tuo vaatemääräkään ole mitenkään päin riittävä lapsille.
Eli kyllä, menee mielestäni jo pahasti överiksi, mutta en siltikään pitäisi lastensuojeluasiana jos perheessä muuten kaikki on kunnossa.
Futon ON kunnollinen sänky, paljon parempi kuin 99% niistä, millä suomalaiset nukkuu. Kellään ei olisi enää selkävaivoja jos heivaisitte ne kaameat runkopatjat, jenkkisängyt ja ties mitkä älyfoampatjat ja ostaisitte futonin. Jos on päästänyt itsensä niin paksuksi ja kankeaksi, ettei pääse lattialle, futonpatjan voi laittaa myös puisen sängyn runkoon.
Muutenkin luonnonkuituinen patja on merkittävästi ekologisempi ja terveellisempi ja ennen kaikkea mukavampi, kuin ne tekokuituhirvitykset, missä te yleensä lapsianne makuutatte.
Vierailija kirjoitti:
Teini varmasti kiittelee kun ei ole yhtään yksityisyyttä, ja tuskin kavereitakaan viitsii kutsua kylään. Sanokaa mitä sanotte niin kyllä lapsilla pitää olla omat huoneet. Jos niitä ei ole, niin sitten ulkotilaa tai edes joku tila mihin voi vetäytyä omaan rauhaan. Tuolla ei ole minkäänlaista.
No, ei tietenkään tarvitse olla omia huoneita lapsilla. Johan sitä pitäisi suomalaisen suurperheen vanhempien olla miljonäärejä, jotta pystyisivät kaikille lapsille tarjoamaan oman huoneen. Harva pystyy suomalaisessa suurkaupungissa ostamaan taloa, jossa on kuusi makuuhuonetta! Läpi ihmiskunnan historian lapset ovat eläneet ilman omia huoneita, ja nykyäänkin suuri osa maailman lapsista elää ilman omaa huonetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No on kyllä viimeisen päälle ankean oloinen koti. Positiivisena tuossa näen näin puhtaus- ja siivousfanaatikkona siivoamisen helppouden. Ja eihän tuollaiseen asuntoon edes kerry pahemmin pölyä, kun ei ole juuri mitään tekstiilejäkään. Olen kyllä käsittänyt, että lapsella pitäisi olla kunnollinen sänky? Meillä on "patja lattialla"-ratkaisu ollut käytössä vain matkustaessa ja kylässä kun vaihtoehtoja ei ole ollut. Olisihan se toki ihan kiva, jos lapsilla olisi myös jotain leluja, virikkeitä, kirjoja...? Eihän tuo vaatemääräkään ole mitenkään päin riittävä lapsille.
Eli kyllä, menee mielestäni jo pahasti överiksi, mutta en siltikään pitäisi lastensuojeluasiana jos perheessä muuten kaikki on kunnossa.
Tuollaisessa olisi kyllä kiva siivota. Jälki joka kerta kuin olisi suursiivouksen tehnyt =)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmallinen tilanne jos toinen tai molemmat vanhemmat on minimalisteja, niin sitten muunkin perheen on vähän pakko olla. Eikä se ole oikein. Ainoa järkevä ratkaisu minkä minä keksin on se, että perheen minimalistilla on oma asunto, jossa saa toteuttaa tätä ideologiaansa niin että muut eivät siitä joudu kärsimään.
Minulla oli lapsena oma huone, mikä oli kaoottinen hoardaaja-luola. Äitini oli minimalisti. Kun muutin omilleni, suurin osa hoardaamastani p a s k a s t a mitä se teidänkin omaisuutenne todellisuudessa on, lensi roskiin. Tilalle tuli tyyli ja maku.
Sittemmin aloin harrastamaan pariakin lajia, missä varustuksen paino vaikuttaa suoritukseen merkittävästi. Hyvin luonnollinen jatkumo viiltävän tarkalle minimalistiselle suorituskyvylleni, jonka olin äidinmaidosta imenyt. Kaltaisenne hoardaajat ja mukavuudenhaluiset lylleröt elävät omassa todellisuudessaan,
Äitisi toimi juuri niin, miten monet kommentoijat tässä ketjussa toivoisivat artikkelin äidin toimivan. Eli toisin sanoen, lapsille omat tilat (tai edes jaetut) ja siellä saisi olla juuri sen näköistä kun lapset haluavat.
Itse olen minimalismiin taipuva ja lasteni, eteenkin tyttäreni, huoneet ovat kyllä aivan järkyttäviä hamsterin pesiä. En malta olla välillä aina niitä huokailemtta, mutta pääosin yritän antaa niiden olla juuri sellaisia kun ne ovat. Ehkä vanhemmiten heilläkin tyyli muuttuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on kyllä viimeisen päälle ankean oloinen koti. Positiivisena tuossa näen näin puhtaus- ja siivousfanaatikkona siivoamisen helppouden. Ja eihän tuollaiseen asuntoon edes kerry pahemmin pölyä, kun ei ole juuri mitään tekstiilejäkään. Olen kyllä käsittänyt, että lapsella pitäisi olla kunnollinen sänky? Meillä on "patja lattialla"-ratkaisu ollut käytössä vain matkustaessa ja kylässä kun vaihtoehtoja ei ole ollut. Olisihan se toki ihan kiva, jos lapsilla olisi myös jotain leluja, virikkeitä, kirjoja...? Eihän tuo vaatemääräkään ole mitenkään päin riittävä lapsille.
Eli kyllä, menee mielestäni jo pahasti överiksi, mutta en siltikään pitäisi lastensuojeluasiana jos perheessä muuten kaikki on kunnossa.
Futon ON kunnollinen sänky, paljon parempi kuin 99% niistä, millä suomalaiset nukkuu. Kellään ei olisi enää selkävaivoja jos he
Kunnollinen futon on ihan käypä ratkaisu, mutta eivät nuo kirjahyllyyn rullatut patjat näytä kovin vakuuttavilta. Jotain möykkykasoja, joista kunnollinen futon on kaukana.
Lattialla nukkumisessa on suomalaisissa oloissa ja etenkin vanhoissa taloissa se ongelma, että lattian rajassa vetää, ja on kylmää ja kosteaa, eikä niinkään se, että olisin liian lihava nukkumaan lattialla, niin kuin kiirehdit sanomaan. ;) Kylmässä ja kosteassa jatkuvasti nukkuminen altistaa erilaisille hengitystieinfektioille, mikä ei ole suotavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää, miten ovat asumisensa nyt eron jälkeen järjestäneet. Vaikea nähdä että tuossa voisi enää vain jäädä kotiin oleskelemaan ja "elämään hitaasti". Kyllä nyt on jo kunnon töihin mentävä jos meinaa lapsensa elättää.
Jos on kaikessa yhtä niukka linja, niin eihän tuohon paljon rahaa mene.
Niinpä. Ja eron jälkeen saa yksinhuoltajan tuet korotuksineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ymmärtänyt minimalismin väärin. Kyseessä ei ole aate siitä että omistaa mahdollisimman vähän vaan että omistaa minimin, sen mitä tarvitsee. Jos sinä tarvitset sohvan ja taulun ja viherkasvin ja pyykkikorin jotta elämäsi olisi hyvää, niin se sitten kuuluu sinun välttämättömyyksiin. Se jos jollain toisella ei ole niitä, ei tee heidän minimalismistaan vääränlaista/överiä, saati lapselle vahingollista. Sohva ei ole mikään lapsen perustarve, varmasti tämä möyryää sillä futonillaan tai muussa lepäilyalustalla mistä et tiedä.
Toinen hyvä nyrkkisääntö on muistaa että somessa näet vain sen osan mitä joku toinen haluaa elämästään näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoisuudentavoittelua se monilla on, ei ne tuollaiseen lähtisi ilman että sitä saa esitellä somessa uutena elintapana. Minimalismissa on hyvätkin puolensa mutta noin noin pitkälle mennessään, että jopa pyykkikori ja sohva ovat jotain ylimääräistä, naurettavaa.
Tulee mieleen yks älyvapaa artikkeli elintapojen/taloudenhoidon minimalismista, jossa joku perheenpää kertoi että heillä ei mene aikaa esimerkiksi sukkien parittamiseen, kaikki sukat on yksinään korissa. Noinkohan vaan ottavat käteen ensimmäiset sormiin sattuvat sukat, eivätkä lähde valikoimaan? Tuntuu että monet ihmiset on ihan sekaisin elämässään ja siihen koetetaan saada jotain hallintakeinoja mitä naurettavimmilla tavoilla.
Minä otan. Kaikki sukat ovat samanlaisia. Lapset käyttävät välillä eriparisukkia. Ei väliä, jos ei mennä juhliin.
Mielenkiintoinen sukkakeskustelu. :) Meidän perheestä kolmella on vain ja ainoastaan yhdenlaisia (mustia) sukkia. Erimerkkisiä, sillä on tärkeää erottaa ne toisistaan. Tämä helpottaa huomattavasti sukkarumbaa. Kaksi muuta tykkää kuviosukista ja heidän sukkapareja saakin sitten aina etsiskellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä mietin näissä minimalistisissa kodeissa akustiikkaa. Jos tekstiilejä ei ole ja seinät ovat oikeastaan tyhjiä, niin eikö se kaikuminen ole häiritsevää. Varsinkin lapsiperheessä on ääntä välillä melkoisesti.
Niinpä. Kiva naapureille kun pikkukämpässä on kuusi ihmistä.
Pakosti ovat paljon reissussa? Ei kai kukaan oikeasti köki tuollaisessa aneemisessa "minimalistikodissa" pitkin vuotta????
Jos on tuollainen koti, niin sitähän on pakko matkustaa paljon tai jotain, eihän kukaan laita lapsiaan kökkimään Tampereella autiossa pikkuluukussa? Tai jos haluaa asua minimalistisessa kodissa, niin sen kodin pitäisi olla vaikkapa pyörien päällä, veneessä tms. tai sitten jättää lapset tekemättä.. ei lapsille ok tollanen et kökitään aneemisesti, Suomessa kun ollaan eikä ulkonakaan voi elää eli koti ei toimi pelkkänä nukkumispaikkana - ELLEIVÄT sitten tosiaan ole jatkuvasti harrastuksissa, reissussa ym. Silloin ihan ok.
Alkaa kuulostaa ennemminkin joltain afrikkalaiselta savimaja-asumukselta...ei pohjoismaiselta. Itse en voisi karsia mm. huonekaluja. Tavaramäärästä voi pihistellä muutoin. Ei osta turhaa krääsää, mutta perusjutut pitää olla. Esim. kunnolliset sängyt lapsille ainakin. Ja jos on lapsia, niin lapset ja lasten kehitys pitäis ottaa huomioon. Eri juttu jos lapseton pari puuhaa omiaan.
Onpa kolkko. Ei mitään omaa tilaa. Mut hei, pelaaminen on yhteinen harrastus! Kaikki tuijottaa ruutujaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En viitsinyt lukea. Ihana minimalistinen koti.
Ihana? Katsoitko kuvaa keittiöstä?
Itse mietin millaista yhdessä syömisen tai tekemisen kulttuuria tuossa asunnossa voi olla. Mä en voi välttyä jotenkin surulliselta tunteelta. Tällainen lähtee myös aina vanhemman tarpeesta/halusta.
Jutussahan perheen äiti totesi, että hän on minimalisti mutta muut perheen jäsenet eivät ole. Kuvien perusteella tuolta puuttuu kokonaan kodikkuus ja mukavuus. Kollko ja kalsea tunnelma. Miten tuolla vietetään yhdessä rentoa vapaaa-aikaa, kun istuimina on muutama puutuoli? jokainen pelaa omalla laitteellaan lattialla tai pöydän ääressä istuen? Missä lepäillään?
Jos on kaikessa yhtä niukka linja, niin eihän tuohon paljon rahaa mene.