Lue keskustelun säännöt.
Vaarantaako minimalisti-äiti lastensa hyvinvoinnin?
03.09.2025 |
Lueskelin juuri juttua perheestä, jotka elävät hyvin minimalistisessa kodissa. Heillä ei ole sohvaa eikä sänkyjä, vaan nukkuvat futoneilla, jotka ovat päivällä taiteltu kirjahyllyyn. Olohuoneessa pöytä, kirjahylly ja kovia tuoleja. Seinillä ei tauluja, missään ei viherkasveja tai mitään nättiä. Ikkunoissa lakanalta näyttävät valkoiset verhot.
Mietin nyt lähinnä talviaikaa, kun pakostakin ollaan paljon sisällä. Itsestä tuntuisi tuollainen asuminen juuri talvella tosi kylmän kalsealta. Lapset ja aikuisetkin kuitenkin yleisesti hakeutuvat pehmeisiin ja lämpimiin paikkoihin (eläimetkin tietty!). Mietin, onko lapsen hyvä kasvaa tuollaisessa kodissa? Mitä mieltä olette?
Kuuluin jonkun aikaa Facebookin minimalismi-ryhmään, koska mua viehättää ajatus siitä, että ei olisi turhaa tavaraa ja kaikki olisi sitä myötä selkeämpää ja helpompaa. Aika pian kuitenkin huomasin, että ryhmässä oli paljon näitä, joilla juttu alkoi mennä hieman "överiksi", eli siellä kyseltiin voisiko pyykkikorista luopua jos laittaa likaiset pyykit aina koneeseen säilöön. Tuntuu, että tuo on monelle kilpailu, että katsotaan kuka pärjää vähimmällä.
Minusta esim. sohva ei ole turha tavara, enkä näe mitään syytä miksi mun pitäisi elää ilman sohvaa. Tai kaunis taulu seinällä, jota katselen päivittäin - ei todellakaan turha. Kukin tietty tyylillään ja aikuiset saa elää miten haluaa, mutta jotenkin tuo menee vähän kulttimaiseksi ja ei ehkä paras kotiympäristö pienille lapsille.
Kommentit (155)
Todella kalsean näköinen ja oloinen asunto. En itse viihtyisi tuolla yhtään. Rakastan pehmeää sohvaani, täyttä kirjahyllyäni ja sitä, että talvi-iltana saan laittaa takkaan tulen ja kääriytyä viltin alle nojatuoliin.
Makuja on todella monia. Mutta ei kai tuo nyt varsinaisesti lasten hyvinvointia uhkaa. Onhan sitä paljon niitäkin perheitä, joiden koti on tavaraa täynnä ja hirveässä sotkussa. Muistan itse vierailleeni yhdessä lapsiperheessä, jossa joka paikka oli niin täynnä tavaraa, laatikoita, jätesäkkejä, pyykkikasoja yms yms, että eteisestä kulki vain ahdas polku keittiöön, makkareihin ja olohuoneeseen. Oli jotenkin järkyttävä ja mietin, että kuinka alle kouluikäiset lapset tuolla mahtuvat leikkimään ja elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen minimalisti ja mulla todellakin on sohva, paljon huonekasveja ja kirjahylly, jossa on kirjoja.
Ei kestäisi selkäni mitään futonilla istuskelua.
Tuosta on varmaan monia tulkintoja, mulle se tarkoittaa, ettei ole turhaa tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko varmasti lapset hankkivat isona kotinsa täyteen tavaraa kompensoidakseen sitä, mitä lapsena ei saanut. Voi olla myös yksinäinen vanhuus tulossa perheen vanhemmille. Luuletteko, että lapset saapuvat joulupöytään perheineen vieraaksi?
Moni tavarapaljouden keskellä elänyt taas on minimalisti.
Juuri näin. Olen itse tällainen. Tavarapaljous on hermoille käyvää, ja siivoaminen on kamalaa.
Hirveä koti. Sen lisäksi, että äänet kaikuu ja kaikki on ankean näköistä, niin edes toimivuutta ei ole, kun esim. ruoanlaitto isolle porukalle on tehty hankalaksi.
Olen ajatellut olevani aika minimalistinen, mutta en todellakaan näköjään ole, tuntui ihan ahdistavalta katsoa noita kuvia. Luin myös jutun ja enemmän se pahensi kuin paransi ahdistuksen tunnetta.
Jutun innoittamana laitoin tilaukseen värikkään maton, jonka tilaamista olen harkinnut ja pyöritellyt, kun nykyinen olkkarin matto hoitaa kyllä hommansa. Mutta se saa nyt lähteä kaverille joka sen on halunnut.
miten voi elää ja oleskella mukavasti, kun kotona ei ole edes sohvaa tai nojatuolia vaan pelkkiä kovia tuoleja? painajaismaista. tässä on varmaan taloudellisetkin syyt taustalla, että kun asutaan halvalla pienessä kämpässä, niin muijan ei tarvitse mennä töihin. vai oliko se töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen tuon naisen blogia ja heille on tullut tänä vuonna avioero. Mies ei siis ollut minimalisti. Mietin että olikohan tä askeettinen elämäntapa osittain syy eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa artikkelissa päivämääränä 4.3.2025.
Paljon tapahtunut puolessa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko varmasti lapset hankkivat isona kotinsa täyteen tavaraa kompensoidakseen sitä, mitä lapsena ei saanut. Voi olla myös yksinäinen vanhuus tulossa perheen vanhemmille. Luuletteko, että lapset saapuvat joulupöytään perheineen vieraaksi?
Moni tavarapaljouden keskellä elänyt taas on minimalisti.
Niin, ja siksi lasten pitäisi saada elää suunnilleen siinä kultaisella keskitiellä, ettei mene aikuisuus turhien traumojen setvimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei.. ymmärrän, että joku haluaa asua noin mm.ekologisuuden takia (itse en halua, vaan asumme neljän makuuhuoneen omakotitalossa kahden aikuisen ja kahden lapsen perheenä). Mutta miksi silloin ei voi olla mattoja tai verhoina täytyy olla lakanat?? Näyttää todella ankealta.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että noin tiukasti rajatut asiat tulevat lapsille myöhemmin sellaisiksi mitä yrittävät korvata. Tuskin elävät aikuisina minimalistisesti.
Tuota minäkin mietin. Varsinkin jos lapsi ei saa jotain haluamaansa lelua tai tavaraa tai saa edes pitää ilmaiseksi saatua tavaraa, niin todennäköisesti kapinoi tuota ideologiaa nimeltä minimalismi vastaan.
En tiedä onko tuossa perheessä noin tiukat periaatteet, mutta mua häiritsi lapsena jo mun äidin siivousvimma et oon nykyisin lievä hamstraaja.
Jotain tuosta seuraa lapsille, olen varma.
Itse kasvoin myös vähän tuomitsevaksi, koska mun äiti oli niin siisti. Ihmettelin kaverin luona jotain sanonalehtikasaa keittiön nurkassa että miks niillä tuommoinen sotkukasa on. Ja mietin yhden suurperheen lapsen siistejä vaatteita, et miten sillä voi olla puhtaat vaatteet, ku asuu semmoisessa kodissa. En välttämättä edes käynyt heillä kuin kerran enkä muista nähneeni mitään järkyttävää sotkua.
Nykyään stressaan ku mun koti ei oo täysin siisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menis isä edes toimistoon päiviksi, niin lapset saisi toisen makuuhuoneen ja vanhemmat levitettävän sohvan olohuoneeseen.
Hitto olis ahdistavaa olla teini tuollaisessa perheessä jossa yksityisyyttä ei kunnioiteta lainkaan ja sisustus on kuin sairaalassa.
Vierailija kirjoitti:
Luen tuon naisen blogia ja heille on tullut tänä vuonna avioero. Mies ei siis ollut minimalisti. Mietin että olikohan tä askeettinen elämäntapa osittain syy eroon.
Yllätys. Eihän tuolla mitään parisuhde-elämää pysty elämään. Ja miksi taas noita lapsia on tarvinnut niin paljon, kun rahasta on selvästi pulaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Visuaalisena ihmisenä pidän tuollaista elämäntapaa köyhänä ja hieman sairaana. Taustalla on pakkomielteinen ajatus siitä, että kontrolli menee tai ihminen hajoaa jos ei ole koko ajan tietoinen jokaisesta hilanvitkuttimesta tai hallinnan menetys seuraa, jos joku ystävä/ sukulainen tuo tällaiseen kotiin jonkin "väärän" esineen. Onko tavara jokin vihollinen, jota vastaan pitää taistella?
Vaikutuksesta lapsiin ei heti voi sanoa mitään, mutta villi veikkaus on että parhaassa tapauksessa taitavat myöhemmin kääntää kelkkansa 360 astetta ja elää kerrostuneessa ja runsaassa tavarapaljoudessa, koska haluat tietenkin erottua selkeästi vanhempiensa arvomaailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Juu lapset menee ehdottomasti piloille, kun niiden elämää ei täytetä leluilla ja tavaroilla🙄
Laitoin alapeukun, koska ymmärrän tämän satiiriksi. Sikäli ihan noin asiana: elämä on pilalla, ellei sitä lapsuutta ole täytetty tavaroilla. Köyhän perheen lapsena tiedän. Omilla lapsilla on toisin.
Vierailija kirjoitti:
Visuaalisena ihmisenä pidän tuollaista elämäntapaa köyhänä ja hieman sairaana. Taustalla on pakkomielteinen ajatus siitä, että kontrolli menee tai ihminen hajoaa jos ei ole koko ajan tietoinen jokaisesta hilanvitkuttimesta tai hallinnan menetys seuraa, jos joku ystävä/ sukulainen tuo tällaiseen kotiin jonkin "väärän" esineen. Onko tavara jokin vihollinen, jota vastaan pitää taistella?
Vaikutuksesta lapsiin ei heti voi sanoa mitään, mutta villi veikkaus on että parhaassa tapauksessa taitavat myöhemmin kääntää kelkkansa 360 astetta ja elää kerrostuneessa ja runsaassa tavarapaljoudessa, koska haluat tietenkin erottua selkeästi vanhempiensa arvomaailmasta.
Asketismi vastoin tahtoa johtaa materialismiin. Ja sellaisen lapsuuden kokenut on myös erittäin altis ja helppo lahjonnalle.
Mielenkiintoinen artikkeli, mutta omalle kohdalle tuo olisi liian laskelmoitua. Omassa kodissa pitää saada olla rennosti.
Vierailija kirjoitti:
Aika ankeaa lapsille, eikö heillä ole mitään omia leluja tai tavaroita muutaman vaattekappaleen lisäksi? Jos tuo perhe olisi köyhä niin ois joku jo tehnyt lasun...
Onhan tuo hieman karua kyllä. Toisessa ääripäässä on sitten ne täysin markkinavoimien ja laumasieluisuuden vietävissä olevat perheet, jotka ostavat lapsilleen kaikki uusimmat lelut/ pelit/ vaatteet, koska kaikilla muillakin on.
Tuo on toinen ääripää himohamstraajasta. Esimerkiksi pari taulua seinillä tai vaikka joku värillinen tapetti tai verhot ei veisi yhtään tilaa, mutta lisäisi huomattavasti viihtyisyyttä. Tavara varmaankin ahdistaa.
Perheesi kanssa?