Lue keskustelun säännöt.
Vaarantaako minimalisti-äiti lastensa hyvinvoinnin?
03.09.2025 |
Lueskelin juuri juttua perheestä, jotka elävät hyvin minimalistisessa kodissa. Heillä ei ole sohvaa eikä sänkyjä, vaan nukkuvat futoneilla, jotka ovat päivällä taiteltu kirjahyllyyn. Olohuoneessa pöytä, kirjahylly ja kovia tuoleja. Seinillä ei tauluja, missään ei viherkasveja tai mitään nättiä. Ikkunoissa lakanalta näyttävät valkoiset verhot.
Mietin nyt lähinnä talviaikaa, kun pakostakin ollaan paljon sisällä. Itsestä tuntuisi tuollainen asuminen juuri talvella tosi kylmän kalsealta. Lapset ja aikuisetkin kuitenkin yleisesti hakeutuvat pehmeisiin ja lämpimiin paikkoihin (eläimetkin tietty!). Mietin, onko lapsen hyvä kasvaa tuollaisessa kodissa? Mitä mieltä olette?
Kuuluin jonkun aikaa Facebookin minimalismi-ryhmään, koska mua viehättää ajatus siitä, että ei olisi turhaa tavaraa ja kaikki olisi sitä myötä selkeämpää ja helpompaa. Aika pian kuitenkin huomasin, että ryhmässä oli paljon näitä, joilla juttu alkoi mennä hieman "överiksi", eli siellä kyseltiin voisiko pyykkikorista luopua jos laittaa likaiset pyykit aina koneeseen säilöön. Tuntuu, että tuo on monelle kilpailu, että katsotaan kuka pärjää vähimmällä.
Minusta esim. sohva ei ole turha tavara, enkä näe mitään syytä miksi mun pitäisi elää ilman sohvaa. Tai kaunis taulu seinällä, jota katselen päivittäin - ei todellakaan turha. Kukin tietty tyylillään ja aikuiset saa elää miten haluaa, mutta jotenkin tuo menee vähän kulttimaiseksi ja ei ehkä paras kotiympäristö pienille lapsille.
Kommentit (155)
Siis missäs tämä juttu on luettavissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että tuosta on mitään haittaa..Elämän tärkeät asiat eivät liity sisustukseen.
No ei sisustukseen, mutta kyllä minulle yksi elämän tärkeimmistä asioista on viihtyisä koti. Ja niin näyttäisi olevan lapsillenikin.
Vierailija kirjoitti:
Siis missäs tämä juttu on luettavissa?
Linkki löytyy toisesta kommentista, ekalta sivulta.
Ei ihme että ukko lähti, kun piti vielä yli 52-vuotiaana nukkua patjalla lattialla, perhepedissä eskarilaisen ja koululaisen kanssa. Vaikka olisi itse aikoinaan ehdottanut sängyistä luopumista, voi olla että vanhempana alkoi olla selkävaivoja. Tai sitten tapasi uuden joka teki muutakin kuin pelasi tietokoneella yötä myöten.
Ei tuo ole ihan normaalia enää.
Ongelmallinen tilanne jos toinen tai molemmat vanhemmat on minimalisteja, niin sitten muunkin perheen on vähän pakko olla. Eikä se ole oikein. Ainoa järkevä ratkaisu minkä minä keksin on se, että perheen minimalistilla on oma asunto, jossa saa toteuttaa tätä ideologiaansa niin että muut eivät siitä joudu kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä lasun paikka pitää lapset noin ankeassa asunnossa. Ei tosin mullakaan sohvaa ole mutta silti 80 neiliöö sinkulle on aivan liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Luen tuon naisen blogia ja heille on tullut tänä vuonna avioero. Mies ei siis ollut minimalisti. Mietin että olikohan tä askeettinen elämäntapa osittain syy eroon.
Mies konmaritettiin pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kiinnostaisi tietää, miten ovat asumisensa nyt eron jälkeen järjestäneet. Vaikea nähdä että tuossa voisi enää vain jäädä kotiin oleskelemaan ja "elämään hitaasti". Kyllä nyt on jo kunnon töihin mentävä jos meinaa lapsensa elättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että todellisuus on aivan sitä, mitä nuo kuvat kertovat. Äidin kaikki vaatteet tuossa yhdessä kuvassa? Hänellä ei siis ole esimerkiksi yhtään kesämekkoa, juhlamekkoa tai urheiluvaatetta?
Ei oo mullakaan yhtään ainutta juhlamekkoa, kesämekkoa tai urheiluvaatetta.
Miksi alapeukut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi äidin pitää saada määritellä, miten muu perhe elää?
Lasten huone on aivan kuin jostain asuntolasta - järkyttävää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen minimalistista, varsinkin viime aikoina, miettiny eivätkö he pelkää mahdollisia kriisejä?
Myönnän että olen jonkin lievän sortin "preppperi", mutta kyllä minusta kotona pitää olla valmius siihen "jos jotain sattuu".
Ajatellaan vaikka tilannetta että on kovaa pakkasta, lämmöt ja vedet katkeaa, eikä asunnosta saa poistua esim. 3-4 päivään:
Minimalistilla on yksi kattila ja kulho mihin voi hakea palokunnan toimittamaan vettä, vs. esim. minulla on vettä valmiiksi kotona 'kanistereissa'/pulloissa, mutta myös muutama ämpäri varattu siihen jos pitää vettä hakea muualtakin (+jos kanisterit/pullot tyhjentyneet, niitä voi myös täyttää)
-Pakkanen tulee sisään, minimalistinen perheineen tuskin selviää jos ei ole tarpeeksi 'lämmintä' mahdollista varata, ei edes patjoja tmv. Esim. itse olen tarkoituksella varannut, että jos tuollaista tapahtuu on villaisia torkkupeittoja, makuupussia, varapatjaa, ja -peittoa ym. joista saa vuokrattua lämpimän "pesän" vaikka vaatehuoneeseen. Samoin peitoilla ym. lakanoilla voi tehdä 'teltan' (lämpö pysyy paremmin) tai tarvittaessa peittää vaikka ikkunat ettei valo näy ulos jne.
-Jos sattuu vaikka mahatautia tmv. ehkä vielä tilanteessa missä vedet poikki tmv. On myös tärkeää että on edes jokunen vaatekerta vaihtaa puhdasta päälle. Sama juttu kengissä: jos pitää vaikka jonkun "suon" läpi rämpiä pakoon, hyvä että toisetkin kengät voi ottaa mukaan, ettei ole vain yhdet lenkkarit ja korkkarit tmv.
Itsellä on myös taskulamppua ymv. varalla, eikä koti mitenkään TÄYTEEN TUMPATTU ole, arvioisin että suunnilleen yhteen kaappiin mahtuu kaikki pl. varapatjat (+toki sängyissä muutenkin patjat) ja toki noista suurin osa on enemmän tai vähemmän käytössä koko ajan (kun yövieraita, sohvalla torkkupeittona, taskulamppua ja ämpäriä välillä tarvitsee jne.)
Saisi olla laki, että kaikki jotka asuvat kerrostalossa siten että on alakerran naapureita, on velvoitettu käyttämään isoja ja paksuja mattoja - varsinkin lapsiperheet! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinun tarvitsisi elää ilman sohvaa? Miksi otat toisten innostuksen itseesi ja alat vertailemaan? Elä omaa elämääsi tavallasi äläkä ota toisten tapoja itseesi tai ala maalittamaan heidän lapsiaan jollain huosta-vainolla. Sekopää hullu.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen minimalistista, varsinkin viime aikoina, miettiny eivätkö he pelkää mahdollisia kriisejä?
Myönnän että olen jonkin lievän sortin "preppperi", mutta kyllä minusta kotona pitää olla valmius siihen "jos jotain sattuu".
Ajatellaan vaikka tilannetta että on kovaa pakkasta, lämmöt ja vedet katkeaa, eikä asunnosta saa poistua esim. 3-4 päivään:
Minimalistilla on yksi kattila ja kulho mihin voi hakea palokunnan toimittamaan vettä, vs. esim. minulla on vettä valmiiksi kotona 'kanistereissa'/pulloissa, mutta myös muutama ämpäri varattu siihen jos pitää vettä hakea muualtakin (+jos kanisterit/pullot tyhjentyneet, niitä voi myös täyttää)
-Pakkanen tulee sisään, minimalistinen perheineen tuskin selviää jos ei ole tarpeeksi 'lämmintä' mahdollista varata, ei edes patjoja tmv. Esim. itse olen tarkoituksella varannut, että jos tuollaista tapahtuu on villaisia&
Maalla olin varautunut tähän. Kaupungissa en koe realistiseksi. Pelko on muuten sairaus. Katastrofiajattelu, ja se aiheuttaa jopa itsessään enemmän onnettomuuksia kuin itse onnettomuudet, kun töhöt ja paniikkihäiriöiset alkavat puuttumaan kylmähermoisten ammattilaisten tekemisiin. Tämän vuoksi kaikki eivät ole kirurgeja, eikä kaikille tule kertoa kaikesta.
Omassa suvussa on esim. näitä "huolestujia", jotka ovat "huolellaan" aiheuttaneet itselleen sekä muille järjettömän paljon tuskaa ja vahinkoa. Ongelma on ratkaistu yksinkertaisesti: en kerro heille mitään, he saavat kuolla huoleensa keskenään selkäni takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että tuosta on mitään haittaa..Elämän tärkeät asiat eivät liity sisustukseen.
No ei sisustukseen, mutta kyllä minulle yksi elämän tärkeimmistä asioista on viihtyisä koti. Ja niin näyttäisi olevan lapsillenikin.
No lapsesihan ihannoisi vaikka suihinottoa jos sen siihen opettaisit.
Lapselle tärkeintä on oman perheen läheisyys, rakkaus ja hyväksyntä. Millään muulla ei ole lopun perin merkitystä. Melko sairaalla tasolla on materialismi, jos ajatellaan että lapsen hyvinvointikin on nyt kiinni jostain helvetin kukkataulusta.
Erikoisuudentavoittelua se monilla on, ei ne tuollaiseen lähtisi ilman että sitä saa esitellä somessa uutena elintapana. Minimalismissa on hyvätkin puolensa mutta noin noin pitkälle mennessään, että jopa pyykkikori ja sohva ovat jotain ylimääräistä, naurettavaa.
Tulee mieleen yks älyvapaa artikkeli elintapojen/taloudenhoidon minimalismista, jossa joku perheenpää kertoi että heillä ei mene aikaa esimerkiksi sukkien parittamiseen, kaikki sukat on yksinään korissa. Noinkohan vaan ottavat käteen ensimmäiset sormiin sattuvat sukat, eivätkä lähde valikoimaan? Tuntuu että monet ihmiset on ihan sekaisin elämässään ja siihen koetetaan saada jotain hallintakeinoja mitä naurettavimmilla tavoilla.
Musta toi on mielenkiintoista elämää. Mutta vaikka itse olen minimalisti niin perheen myötä meillä on kyllä leluja ja erilaisia tavaroita ja lapsilla on omat huoneet jotka ovat saaneet sisustaa niin kuin haluavat.
Lisäksi meillä on pino varapeittoja just sairastamisen varalta ja mukavat sohvat ja pöytä jonka ääreen mahdutaan yhdessä syömään.
Mulla vaan ei oo varastot täynnä tavaraa, ei ole kynttilälyhtyjä, maljakoita, epäsopivia vaatteita, juhla-astiastoja tms ei- käytössä- olevaa tavaraa. Lapsilla saa olla myös kinder yllätykset sun muut lapselle tärkeät aarteet. Ei mun lasten tarvii olla minimalisteja ja itsekin tykkään väreistä.
En silti usko et tuon aloituksessa mainitun perheen lapset kärsii, blogin perusteella he käyvät paljon puistoissa ym, lapsilla on omia tavaroita ja äiti on kiinnostunut lapsistaan ja viettää heidän kanssaan aikaa. Enemmän traumoja saanee ne lapset joiden elämä on yhtä instaposeerausta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että ukko lähti, kun piti vielä yli 52-vuotiaana nukkua patjalla lattialla, perhepedissä eskarilaisen ja koululaisen kanssa. Vaikka olisi itse aikoinaan ehdottanut sängyistä luopumista, voi olla että vanhempana alkoi olla selkävaivoja. Tai sitten tapasi uuden joka teki muutakin kuin pelasi tietokoneella yötä myöten.
Ei tuo ole ihan normaalia enää.
Onpas, mutta ei tietysti vanhan maailman keskiluokkaisille. Ehkä teidän ei kannattaisi puuttua toisten tekemisiin vaan hiotaa vaikka diabetestanne, se ei varmastikaan ole yhtään sen terveellisempi.
Ei oo mullakaan yhtään ainutta juhlamekkoa, kesämekkoa tai urheiluvaatetta.