Haluatko kysyä entiseltä huumenuorelta?
Täällä on viime aikoina ollut paljon keskustelua huumeista ja ajattelin, että kiinnostaako kuulla jotain siitä maailmasta siellä eläneeltä. Kuulun itse näihin, jotka tuohon maailmaan eksyivät jo alaikäisenä. Mitään yksityiskohtaisia käyttötapojen kuvailua tai aineiden vaikutuksia en ala kertomaan, ettei se madalla kenenkään kynnystä kokeilla.
Nyt ikää 36 vuotta ja noista ajoista alkaa olemaan jo 10 vuotta, joten etäisyyden tuomaa perspektiiviä alkaa olemaan jo.
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas ihmiskunnan aateli huutamassa.
Kuinka rankkaa oli päästä irti huumeista ja siitä maailmasta?
Siitä maailmasta eroon pääseminen ei ollut vaikeaa, koska olin täysin kypsä siihen. Buprenorfiinikoukusta eroon pääseminen oli sitten taas ihan järkyttävää. Fyysiset vieroitusoireet kestivät sen pari kuukautta ja sitä myötä kun ne alkoivat helpottamaan, pahenivat psyykkiset vieroitusoireet.
Ap
Millaisia viekkareita tuosta buprenorfiinista tuli? Fyysisesti? Henkisesti?
Fyysisesti rankinta oli tosiaan pari ensimmäistä kuukautta, kovia kipuja, jatkuvaa pahoinvointia, oksentelua, vapinaa, jatkuvaa palelua ja sitten taas toisaalta kylpemistä kylmässä hiessä. Väsymys on ihan lamauttava, mutta et pysty nukkumaan. Nämä ovat oikeasti paljon rankempia, mitä pystyy edes kuvaamaan. Suurimmalla osallahan irtaantumisyritykset epäonnistuvat juuri sen takia, ettei kestä noita fyysisiä oireita. Itse olin pahimmillani siinä kunnossa, etten pystynyt kävelemään 10-15 metrin matkan kun voimat olivat niin loppu.
Henkiset ovat sitten tavallaan vielä pahemmat. Mikään ei tunnu yhtään miltään ja masennus on syvä. Kun pääsin takaisin työkykyiseksi muistan kuinka kävelin aamulla töihin ja joka aamu pysähdyin yhdelle sillalle miettimään, että eiköhän tämä kaikki vaan pitäisi päättää. Ajattelin sen menevän ohi, mutta puoli vuotta myöhemmin tajusin, että löysin vaan koko ajan enemmän vaihtoehtoja millä tavalla päättää päivänsä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiset kotiolit sulla oli, kun aloit käyttämään?
Mitä ajattelet ns viihdekäytöstä?
Miten tulit tulokseen, että haluat lopettaa huumeet?
Kotiolot olivat huonot. Molemmilla vanhemmilla päihde- ja mt-ongelmia. Hyvin paljon väkivaltaa. Minulle tehtiin pysyvä huostaanotto kun 10-vuotias ja sen jälkeen elin sijotuspaikoissa ja laitoskierteessä täysi-ikäistymiseen asti.
En tuomitse viihdekäyttöä, en näe siinä eroa maltillisen alkoholin käytön kanssa. Kun on ollut riippuvainen ja siinä maailmassa mukana, ero sen ja silloin tällöin hatsit tai viivat vetävän tavallisen ihmisen välillä on melko selvä.
Halusin lopettaa, koska halusin siitä maailmasta eroon. Se oli sairas ja julma maailma, johon en halunnut olla enää osallisena. Lisäksi suoritin pari sellaista pohjakosketusta, että vaihtoehdot alkoivat olla joko päästä irt
Oletko saanut käsiteltyä lapsuudesta johtuvat traumat? Kävitko terapiassa ja millaisessa/kuinka kauan? Jos kävit, niin mikä siinä mielestäsi auttoi? Saitko jostain muusta apua? Oliko sinulla lapsuudessa/nuoruudessa tai huumeidenkäyttöä lopettaessasi jotain hyviä ja turvallisia ihmissuhteita? Oletko saanut sellaisia myöhemmin?
Mielenkiintoinen ketju ja hyvin kyllä käy ilmi, ettei aloittaja ole tässä ketjussa se, joka pahiten tuntuu olevan avun tarpeessa.
Menetitkö, ap, ystäviä huumeisiin?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, ap, tästä ketjusta. On ollut tosi mielenkiintoista (surullistakin) ja silmiä avaavaa lukea tätä. Toivottavasti elämäsi jatkuu yhtä mallikkaasti millaista se nyt vaikuttaa olevan.
Jos kohtaisit nyt nuoren joka on luisumassa huumeiden käyttöön mitä sanoisit hänelle?
No ihan sellaisena primitiivireaktiona tuli ensimmäisenä mieleen, että yrittäisin väkisin raahata pois noista piireistä. Vaikka eihän se niin toimi.
Varmaan yrittäisin saada jonkinlaisen keskusteluyhteyden ja kertoa omista kokemuksistani. Yrittäisin vakuuttaa, että ne ihmiset jotka esim. sosiaalihuollon taholta tuntuvat nyt hankalilta ja ahdistavilta, yrittävät vain oikeasti auttaa.
Ap
Ootko nainen ja annoitko pillua ja pyllyä huumeita tai rahaa vastaan?
Etkö ikinä pelännyt, että huumeet aiheuttavat sinulle psykoosin yms sekoamisen ja voit saada jonkun mielenterveysongelman niiden myötä mistä haittaa elämässä?
Ajattelitko, että on sama vaikka kuolisit huumeiden käytön seurauksena?
Kuinka pitkälle olit valmis menemään saadaksesi huumeita? Olisitko esim voinut varastaa jotain tai ryöstää jonkun kaupan tms?
Mikä huumeissa oli parasta ja mikä sai tavallaan "kiintymään" niihin? Oliko se niiden tuoma hyvä fiilis vai enemmänkin vain riippuvuus niihin?
Mikä hetki muutti ajatuksesi, että huumeiden käyttö täytyy lopettaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketä sinä syytit ja syytät sinun omista valinnoista ja huumeiden käytöstä?
En syytä ketään muuta kuin itseäni. Välillä itsesyytökset ja häpeä ovat ihan valtavat ja välillä taas on hetkiä jolloin tunnen itseni ihan normaaliksi ihmiseksi. Vielä muutama vuosi sitten itsesyytökset- ja inho kävivät useita kertoja päivässä mielessä, mutta nykyään voi mennä useita päiviäkin niin, etten mieti noita aikoja.
Ap
Oletko kertonut puolisollesi kaiken käyttöösi liittyen?
Oletko varastanut tai tehnyt rikoksia?
Olen kertonut ihan raatorehellisesti kumppanilleni kaiken käyttöön liittyvän. Kerroin heti alkuvaiheessa, koska miel
EIkös aiempana ollut joku lausahdus sinulta, että et ole kaikkea käyttöösi liittyen kertonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vanhempasi suhtautuivat käyttöösi? Entä muu suku?
Toinen vanhempani teki itsemurhan kun olin 8-vuotias ja toista en ole nähnyt sen jälkeen kun minut otettiin pysyvästi huostaan 10-vuotiaana. Sukua minulla ei ole. Eli ole "onnekkaassa" asemassa, ettei tarvitse kantaa häpeää omalle suvulle.
Ap
Ymmärrän, että vanhempasi teki itsemurhan, kun tajusi mikä ihmishirviö susta on tulossa. Oli varmaan kammottavaa 10 vuotta toisen sietää sun olemassa oloa.. ymmärrän, että lähti ja on vaan ajan kysymys milloin puolisosi lähtee...
Sitten onkin vetojen aika.. Onko värkit jemmassa?
Sinä, joka tuon kirjoitit, taidat toden totta vihata itseäsi.
Pyh, kaikkiin ei uppoa ap:n itsesääliä tihkuva itkuvirsi. Ap on tottunut valehtelemaan ja sen kannattaa seurata vanhempansa esimerkkiä. Kaikkien sukulinjojen ei ole tarkoitus jatkua.
Vai valehtelitko koko jutun?
Oletko varastanut tai tehnyt rikoksia?
Onko sinulla tuomioita, sakkoja tms. Rikosrekisteriä?
Mitä ajattelet siitä, että tavallinen ihminen ei halua asemilla/julkisissa olla käyttäjien lähellä, eikä halua käyttöhuoneita asuinalueelleen? Tuliko sitä käyttäjänä edes ajateltua? Miten itse suhtaudut käyttäjiin tänä päivänä, jos olet vaikka illalla myöhään julkisissa? Tai kaupunki ehdottaisi käyttöhuoneen perustamista kotisi lähelle?
Pitää itsekin todeta, että ikäviä viestejä tässäkin ketjussa ja antavat kirjoittajistaan "hyvän" kuvan. Kiitän, että ap on asiallisesti jaksanut vastata viesteihin. Toivon kaikkea hyvää elämääsi ja minusta on aina ilo lukea, kun joku saa elämäänsä parannettua. Minulla on omat ongelmani eri juttuihin liittyen joten moni voi kamppaille eri asioiden kanssa ja silti samoja ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varastanut tai tehnyt rikoksia?
Onko sinulla tuomioita, sakkoja tms. Rikosrekisteriä?
Olen tehnyt kaikkea. Varastanut, myynyt kamaa (myös alaikäisille), pahoinpidellyt, ryöstänyt ohikulkijoita. Yms. En kadu mitään. Se oli nyt vaan osa tota elämäntyyliä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiset kotiolit sulla oli, kun aloit käyttämään?
Mitä ajattelet ns viihdekäytöstä?
Miten tulit tulokseen, että haluat lopettaa huumeet?
Kotiolot olivat huonot. Molemmilla vanhemmilla päihde- ja mt-ongelmia. Hyvin paljon väkivaltaa. Minulle tehtiin pysyvä huostaanotto kun 10-vuotias ja sen jälkeen elin sijotuspaikoissa ja laitoskierteessä täysi-ikäistymiseen asti.
En tuomitse viihdekäyttöä, en näe siinä eroa maltillisen alkoholin käytön kanssa. Kun on ollut riippuvainen ja siinä maailmassa mukana, ero sen ja silloin tällöin hatsit tai viivat vetävän tavallisen ihmisen välillä on melko selvä.
Halusin lopettaa, koska halusin siitä maailmasta eroon. Se oli sairas ja julma maailma, johon en halunnut olla enää osallisena. Lisäksi suoritin pari sellaista pohjakosketusta
Oletko saanut käsiteltyä lapsuudesta johtuvat traumat? Kävitko terapiassa ja millaisessa/kuinka kauan? Jos kävit, niin mikä siinä mielestäsi auttoi? Saitko jostain muusta apua? Oliko sinulla lapsuudessa/nuoruudessa tai huumeidenkäyttöä lopettaessasi jotain hyviä ja turvallisia ihmissuhteita? Oletko saanut sellaisia myöhemmin?
Tämä on iso kysymyskokonaisuus, mutta yritän vastata tiiviisti.
Pääsin huumeista eroon joskus 25-vuotiaana ja sen jälkeen meni muutama vuosi sellaisessa tyhjässä masennuksessa, kun yritin hahmottaa kuka olen ja mitä elämän edes pitäisi olla. Käänteen tekevä hetki oli, kun tapasin nykyisen kumppanini ja uskallauduin alkaa tutustumaan häneen syvemmin. Pidin itseäni kaikin tavoin niin viallisena ja arvottomana, etten katsonut olevani kykeneväinen parisuhteeseen saati kenenkään välittämisen arvoinen. Kumppanini kuitenkin oli sinnikäs (en edelleenkään ymmärrä miksi) ja lopulta sitten aloimme seurustelemaan. Parin seurusteluvuoden jälkeen sitten koin jonkinlaisen henkisen romahduksen ja sen myötä minun oli pakko alkaa käsittelemään menneisyyttäni ammattilaisen apua hyödyntäen. Muuten olisin menettänyt kumppanini tai vielä pahemmin onnistunut sairastuttamaan hänetkin.
Lapsuudessani ei ollut turvallisia ihmissuhteita, mutta yläasteikäisenä laitoksessa sain pari hyvää ystävää. Toki olimme kaikki keskenkasvuisia ja omien ongelmiemme kanssa kamppailevia, mutta oli meistä jotain tukea ja turvaa toisillemme. Nämä ystävät olivat elämässäni mukana kun sekoilin huumeiden kanssa ja pysyivät siinä aina jollain tavalla, vaikka yritin sysätä heidät pois. He pitivät minua myös elämässä kiinni silloin kun olin lopettanut ja kaikki oli vain pelkkää mustaa. En heitä ihan lähelle päästänyt katsomaan sitä missä kunnossa oikeasti olin, mutta heidän olemassa olollaan oli valtava merkitys minulle.
Asioiden käsittely on vielä kesken, mutta voin ihan hyvin nykyään. Kumppanini on minun ensimmäinen ensimmäinen turvallinen ja tasapainoinen ihmissuhde, hän on tehnyt elämästä elämisen arvoista. Lisäksi hänen vanhempansa ovat ottaneet minut hyvin vastaan tällaisen minunlaiseni tapaukseni. Olen saanut elämääni paljon hyviä asioita, paljon enemmän mitä olen ansainnut. Yritän nyt opetella hyväksymään sen, että minun on ok tuntea itseni onnelliseksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiset kotiolit sulla oli, kun aloit käyttämään?
Mitä ajattelet ns viihdekäytöstä?
Miten tulit tulokseen, että haluat lopettaa huumeet?
Kotiolot olivat huonot. Molemmilla vanhemmilla päihde- ja mt-ongelmia. Hyvin paljon väkivaltaa. Minulle tehtiin pysyvä huostaanotto kun 10-vuotias ja sen jälkeen elin sijotuspaikoissa ja laitoskierteessä täysi-ikäistymiseen asti.
En tuomitse viihdekäyttöä, en näe siinä eroa maltillisen alkoholin käytön kanssa. Kun on ollut riippuvainen ja siinä maailmassa mukana, ero sen ja silloin tällöin hatsit tai viivat vetävän tavallisen ihmisen välillä on melko selvä.
Halusin lopettaa, koska halusin siitä maailmasta eroon. Se oli sairas ja julma maailma, johon en halunnut olla enää osallisena. Lisäksi suoritin pari sellaista pohjakosketusta, että vaihtoehdot alkoivat olla joko päästä irt
Yksi selvä ero on huumeiden kytkös rikollisuuteen. Toki, jos itse tai kaveri kasvattaa on se eri juttu. Viihdekäyttäjäkin on osa ongelmaa. Kuinka moni viihvekäyttäjä miettii viivat vetäessään lasten parittamista tai kiduttamista tms? Ihan liian harva!
Olikohan arkku suojattu sisäpuolelta teräksellä sala-ampujien varalta? Selittäisi painon.
-winner-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketä sinä syytit ja syytät sinun omista valinnoista ja huumeiden käytöstä?
En syytä ketään muuta kuin itseäni. Välillä itsesyytökset ja häpeä ovat ihan valtavat ja välillä taas on hetkiä jolloin tunnen itseni ihan normaaliksi ihmiseksi. Vielä muutama vuosi sitten itsesyytökset- ja inho kävivät useita kertoja päivässä mielessä, mutta nykyään voi mennä useita päiviäkin niin, etten mieti noita aikoja.
Ap
Oletko kertonut puolisollesi kaiken käyttöösi liittyen?
Oletko varastanut tai tehnyt rikoksia?
Olen kertonut ihan raatorehellisesti kumppanilleni kaiken käyttöö
EIkös aiempana ollut joku lausahdus sinulta, että et ole kaikkea käyttöösi liittyen kertonut.
Se on aloittajana esiintyvä trolli. Oikean aloittajan vastaukset ovat olleet ihan johdonmukaisia. Tää sama trolli meuhkasi parin sivun verran aloittajan esiintyen kuinka on myynyt p*llua huumeita vastaan, vaikka aloittaja on mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varastanut tai tehnyt rikoksia?
Onko sinulla tuomioita, sakkoja tms. Rikosrekisteriä?
Olen tehnyt kaikkea. Varastanut, myynyt kamaa (myös alaikäisille), pahoinpidellyt, ryöstänyt ohikulkijoita. Yms. En kadu mitään. Se oli nyt vaan osa tota elämäntyyliä.
Ap
Jotkut vanhemmat narkomaanit ovat väittäneet, ettei ennen myyty huumeita alaikäisille. Miksi alaikäisille, jopa alakoululaisille, alettiin myydä?
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju ja hyvin kyllä käy ilmi, ettei aloittaja ole tässä ketjussa se, joka pahiten tuntuu olevan avun tarpeessa.
Menetitkö, ap, ystäviä huumeisiin?
Menetin useita ystäviä tai "ystäviä". Pahin oli samassa laitoksessa elänyt tyttö, jolla oli todella rankka hyväksikäyttöhistoria. Hän halusi vaan olla täysin tiedoton, mahdollisimman aineissa. Ajautui toistamaan hyväksikäyttötraumaansa kuten tyypillistä on. Raahattiin hänet ties kuinka monta kertaa huumekämpiltä pois, mutta aina palasi takaisin sinne, kunnes päätyi lopulliseen ratkaisuun alle 18-vuotiaana.
Tämä on se, joka kaikista eniten on jäänyt vainoamaan mieltä noilta ajoilta.
Ap
Miksi helvetissä haluaisin? 😂😂😂
<3 <3 <3