Onko suomalainen käytännöllisyys tappanut tyylin kokonaan?
Moi kaikki!
Olin viime viikonloppuna Tukholmassa ja huomasin taas kerran miten eri tavalla ruotsalaiset suhtautuu arjen tyyliin. Siellä ihan tavallisessa ravintolassa oli kynttilöitä pöydissä keskellä päivää, ihmiset oli pukeutunut huolellisesti vaikka meni vaan ystävän luo syömään, ja yleensäkin tuntu että panostetaan tunnelmaan ja ulkonäköön tavalla joka Suomessa leimattais heti "turhaksi näyttelyksi".
Sama juttu on jäänyt mieleen matkoilta muuallekin. Ranskassa myyjä käärii ostoksesi kauniisti vaikka kyse olis yhdestä leivästä, Japanissa toimistotyöläinen syö lounaan kauniisti aseteltuina paloina vaikka söis yksin penkillä, Italiassa mummo kattaa pöydän huolella vaikka ruoka olis pelkkä pasta. Siellä tuntuu että pienet eleet ja kauneus on osa arkea, ei mikään erikoisjuttu mistä pitää hävetä.
Täällä meillä tuntuu että jos laittaa hiukan liikaa vaivaa mihinkään, niin muut alkaa epäilemään motiiveja. Tää näkyy vaikka niissä keskusteluissa häälahjoista. Kaikki haluaa vaan tilisiirtää rahaa MobilePaylla koska se on "käytännöllisintä". Missä on se tunnelma, yllätys, yhteinen hetki kun lahjoja avataan? Kai sekin on "turhaa näyttelyä" nykyään.
Sama näkyy kotona - ruotsalaiset kaverit kutsuu "middag hemma" ja siellä on kattausta, kynttilöitä ja tunnelmaa vaikka ruoka olis ihan tavallista. Täällä sanotaan "tuu syömään" ja tarjotaan mikroruokaa paperilautasilta että "ei tarvii tiskata".
Mua alkaa häiritsemään tää suomalainen käytännöllisyyskultti. Onko me unohtanut että elämässä voi olla myös kauneutta ja tyyliä ilman että se on "turhaa"? Vai onko tää vaan mun kuvitelma ja ruotsalaisetkin on oikeasti yhtä käytännöllisiä sisimmässään?
Onko suomalaisuus nykyään synonyymi sille, että ei viitsi yrittää? Onko teillä kokemuksia siitä, että teitä on pidetty 'liian hienona' kun olette yrittäneet?
Kommentit (236)
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kuitenkin niin, että ihminen on tärkeämpi kuin se kallis pukeutuminen, joka aika usein ei kuitenkaan ole niin tyylikästä.
Toki näin, mutta jos joku haluaa tehdä toisin, niin miksi se ketään korpeaa? Tai miksi sitä yleensä pitää edes vaivautua kommentoimaan? Koska kaikkien pitäisi olla samanlaisia eli sellaisia kuin sinä määrittelet?
Mene muualle valittamaan. Tykkään siitä, ettei tarvitse tehdä turhaa hommaa.
Totta. Suomessa asioita perustellaan käytännöllisyydellä, taloudellisuudella, järkevyydellä jne.
Näkyy kaikessa, kuten rakentamisessa, pukeutumisessa, käyttäytymisessä, energiarakentamisessa, sisustamisessa jne.
Tuloksena luotettavaa harmautta.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä oli, kun olin yhden miehen kanssa menossa treffeille. Olin laittautunut nätiksi ja odottanut innolla. Nähdessäni hänet, hän ei ymmärtänyt kehua minua kauniiksi kuten treffeillä yleensä on tapana. Kysyin että sopiiko hänen mielestäni mekkoni sopiva ravintolaan johon olemme menossa (ajattelin että hän vastaa kivalla kehulla ja ymmärtää vihjeen). Vastaus oli todella suomalainen "mitä väliä sillä on miltä me täällä näytetään"
Just joo...
Vähän asian vierestä (tai ehkä osin liittyenkin): Vanha koulukaverini (mies) tapasi työpaikallaan itseään viehättävän neidon ja ihastui. Kysyin (olen itsekin mies), että "minkälainen tämä ihastuksesi kohde on?". Vastaus: "Sellainen isotissinen blondi". Lyhyesti ja ytimekkäästi tuli summattua tärkeimmät :D
Eiköhän mikroruoka ja wolttaus ole jo varsin yleinen trendi. Eihän uusissa asunnoissa, edes miljoona-asunnoissa ole sellaista keittiötä, jossa kunnollinen kokkaus onnistuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä oli, kun olin yhden miehen kanssa menossa treffeille. Olin laittautunut nätiksi ja odottanut innolla. Nähdessäni hänet, hän ei ymmärtänyt kehua minua kauniiksi kuten treffeillä yleensä on tapana. Kysyin että sopiiko hänen mielestäni mekkoni sopiva ravintolaan johon olemme menossa (ajattelin että hän vastaa kivalla kehulla ja ymmärtää vihjeen). Vastaus oli todella suomalainen "mitä väliä sillä on miltä me täällä näytetään"
Just joo...
Vähän asian vierestä (tai ehkä osin liittyenkin): Vanha koulukaverini (mies) tapasi työpaikallaan itseään viehättävän neidon ja ihastui. Kysyin (olen itsekin mies), että "minkälainen tämä ihastuksesi kohde on?". Vastaus: "Sellainen isotissinen blondi". Lyhyesti ja ytimekkäästi tuli summattua tärkeimmät :D
APUA!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä liittyy luterilaiseen työmoraaliin, joka on suomalaisilla dna:ssa. Vain työllä, rehdillä ja kivuliaalla raatamisella, josta ei jää edes leivän päälle voita, saa olla ylpeä. Kaikki muu on turhuutta. Jos sulla on aikaa valmistaa hieno ateria, kattaa pöytä kauniisti ja huolehtia yksityiskohdista, et tee tarpeeksi oikeaa työtä. Jos olet nainen ja haluat näyttää huolitellulta ja naiselliselta sekä panostaa arjen pieneen luksukseen, et todellakaan tee riittävästi oikeaa työtä naisena ja äitinä. Vain oikea työ lasketaan, muu on hömpötystä, eikä sellaista arvosteta. Se kielii aina siitä, että sulla on liikaa aikaa, mikä on pahinta mitä suomalaiselle työjuhdalle voi tapahtua.
Suo, kuokka ja Jussi. Suomen historia on lyhyt. Itsenäinen Suomi on perustettu vuonna 1917, ja mutta Suomi alkoi vaurastumaan vasta 1960-luvulta alkaen, erityisesti 1980-luvun hyvinvointivaltion ku
Elämä maaseudulla menetti hohtoaan, kun televisio antoi mahdollisuuden vertailuun. Ihmiset löivät lautoja mökkiensä ikkunoihin ja lähtivät etelään tai länteen onnenmaataan etsimään. Sitten uni päättyi.
Tyyliä ei tarvitse mihinkään, käytännöllisyys on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän mikroruoka ja wolttaus ole jo varsin yleinen trendi. Eihän uusissa asunnoissa, edes miljoona-asunnoissa ole sellaista keittiötä, jossa kunnollinen kokkaus onnistuisi.
Jenkeille yksi tärkeimmistä asunnon kriteereistä on iso avokeittiö, vaikka ruoka lähinnä tilataan ja kotona ei juuri pidetä edes kokkaustarpeita :D
Vierailija kirjoitti:
Hyvä oli, kun olin yhden miehen kanssa menossa treffeille. Olin laittautunut nätiksi ja odottanut innolla. Nähdessäni hänet, hän ei ymmärtänyt kehua minua kauniiksi kuten treffeillä yleensä on tapana. Kysyin että sopiiko hänen mielestäni mekkoni sopiva ravintolaan johon olemme menossa (ajattelin että hän vastaa kivalla kehulla ja ymmärtää vihjeen). Vastaus oli todella suomalainen "mitä väliä sillä on miltä me täällä näytetään"
Just joo...
Ai, minulle sopisi just tollainen mies tai sellainenhan jo onkin, en kaipaa mitään pintakiiltoelämää. Lisäksi me kaikki vanhennutaan.
Vierailija kirjoitti:
Tyyliä ei tarvitse mihinkään, käytännöllisyys on hyvä.
Tulisiko mielestäsi kaikkien ajatella näin?
Minun näkökulmani on vähän erilainen. Suomessa tuntuu että jokaisella köyhälläkin on arkiastioina design-Iittalaa jne. ja tällaiseen en ole muualla törmännyt. Vaikka opiskelija tai eläkeläinen, silti voi keittiössä olla Teemaa ja Hackmania.
Me huolehditaan että arkisetkin hetket on mukavampia laadukkailla esineillä. Se on vaan niin itsestäänselvää meille että ei tule edes mieleen pitää sitä "tyylinä". Ja sitten kun täällä joku kattaa pöydän liian huolellisesti tai pukeutuu liian hienosti arkeen, se tuntuu "liioittelulta" koska meillä se kauneus on jo sisäänrakennettuna niihin jokapäiväisiin esineisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä oli, kun olin yhden miehen kanssa menossa treffeille. Olin laittautunut nätiksi ja odottanut innolla. Nähdessäni hänet, hän ei ymmärtänyt kehua minua kauniiksi kuten treffeillä yleensä on tapana. Kysyin että sopiiko hänen mielestäni mekkoni sopiva ravintolaan johon olemme menossa (ajattelin että hän vastaa kivalla kehulla ja ymmärtää vihjeen). Vastaus oli todella suomalainen "mitä väliä sillä on miltä me täällä näytetään"
Just joo...
Ai, minulle sopisi just tollainen mies tai sellainenhan jo onkin, en kaipaa mitään pintakiiltoelämää. Lisäksi me kaikki vanhennutaan.
Totta kai vanhat ihmiset saavat olla kauniita!
Se että "me kaikki vanhennutaan" ei tarkoita että pitää luopua kaikesta huomaavaisuudesta jo etukäteen. Vanhat pariskunnat jotka edelleen kehuvat toisiaan ja panostavat yhteisiin hetkiin ovat ihanaa nähdä.
Se että kumppani huomaa kun olet pukeutunut kauniisti ei ole "pintakiiltoa" vaan perus kohteliaisuutta ja toisen arvostamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä oli, kun olin yhden miehen kanssa menossa treffeille. Olin laittautunut nätiksi ja odottanut innolla. Nähdessäni hänet, hän ei ymmärtänyt kehua minua kauniiksi kuten treffeillä yleensä on tapana. Kysyin että sopiiko hänen mielestäni mekkoni sopiva ravintolaan johon olemme menossa (ajattelin että hän vastaa kivalla kehulla ja ymmärtää vihjeen). Vastaus oli todella suomalainen "mitä väliä sillä on miltä me täällä näytetään"
Just joo...
Ai, minulle sopisi just tollainen mies tai sellainenhan jo onkin, en kaipaa mitään pintakiiltoelämää. Lisäksi me kaikki vanhennutaan.
Toi on just se tyypillinen suomalainen asenne että esim nätit vaatteet on "pintakiiltoa"
Ironista on että samalla kun sanotaan että ihminen on tärkeämpi kuin ulkonäkö, ei ymmärretä että huomaavaisuus ja toisen kehuminen ON juuri sitä ihmisen arvostamista.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on oikeassa. Suomalaiset on niin rumia ja eivät välitä kauneudesta ollenkaan. Tästä esteetikkona kärsin. Ja kärsimys on suuri Suomessa ollessa!
Lähde pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä oli, kun olin yhden miehen kanssa menossa treffeille. Olin laittautunut nätiksi ja odottanut innolla. Nähdessäni hänet, hän ei ymmärtänyt kehua minua kauniiksi kuten treffeillä yleensä on tapana. Kysyin että sopiiko hänen mielestäni mekkoni sopiva ravintolaan johon olemme menossa (ajattelin että hän vastaa kivalla kehulla ja ymmärtää vihjeen). Vastaus oli todella suomalainen "mitä väliä sillä on miltä me täällä näytetään"
Just joo...
Ai, minulle sopisi just tollainen mies tai sellainenhan jo onkin, en kaipaa mitään pintakiiltoelämää. Lisäksi me kaikki vanhennutaan.
Millä lailla laittautuminen on "pintakiiltoelämää"? Ei kai sen tarvitse tarkoittaa timanttikoruja, kalliita muotivaatteita ja solariumrusketusta?
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Suomalaiset eivät kertakaikkiaan saa pudistettua lantaa saappaistaan.
Yrität tällä ilmeisesti sanoa, että maalla asujilla ei ole käytöstapoja eikä tyyliä. Minusta taas asia on päinvastoin: kaupungeissa woltataan, syödään pizzaa suoraan pakkauksesta, vedetään kahvit kävellessä pahvimukista ja kuljetaan nenä puhelimessa ja kuulokkeet korvilla toisia päin. Maalla ihmisillä sen sijaan on vielä edes jotain yritystä tapojen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä oli, kun olin yhden miehen kanssa menossa treffeille. Olin laittautunut nätiksi ja odottanut innolla. Nähdessäni hänet, hän ei ymmärtänyt kehua minua kauniiksi kuten treffeillä yleensä on tapana. Kysyin että sopiiko hänen mielestäni mekkoni sopiva ravintolaan johon olemme menossa (ajattelin että hän vastaa kivalla kehulla ja ymmärtää vihjeen). Vastaus oli todella suomalainen "mitä väliä sillä on miltä me täällä näytetään"
Just joo...
Ai, minulle sopisi just tollainen mies tai sellainenhan jo onkin, en kaipaa mitään pintakiiltoelämää. Lisäksi me kaikki vanhennutaan.
Totta kai vanhat ihmiset saavat olla kauniita!
Se että "me kaikki vanhennutaan" ei tarkoita että pitää luopua kaikesta huomaavaisuudesta jo etukäteen. Vanhat pariskunnat jotka edelleen kehuvat toisiaan ja p
No minä en odota tollaista, oon sit erilainen. En tykkää olla huomion kohteena muuteskaan.
Luojan kiitos että saan asua Espoossa. Täällä pörrää Porscheja ja laitapuolen kulkijoita, eikä ketään kiinnosta supista muista ihmisistä.