Onko suomalainen käytännöllisyys tappanut tyylin kokonaan?
Moi kaikki!
Olin viime viikonloppuna Tukholmassa ja huomasin taas kerran miten eri tavalla ruotsalaiset suhtautuu arjen tyyliin. Siellä ihan tavallisessa ravintolassa oli kynttilöitä pöydissä keskellä päivää, ihmiset oli pukeutunut huolellisesti vaikka meni vaan ystävän luo syömään, ja yleensäkin tuntu että panostetaan tunnelmaan ja ulkonäköön tavalla joka Suomessa leimattais heti "turhaksi näyttelyksi".
Sama juttu on jäänyt mieleen matkoilta muuallekin. Ranskassa myyjä käärii ostoksesi kauniisti vaikka kyse olis yhdestä leivästä, Japanissa toimistotyöläinen syö lounaan kauniisti aseteltuina paloina vaikka söis yksin penkillä, Italiassa mummo kattaa pöydän huolella vaikka ruoka olis pelkkä pasta. Siellä tuntuu että pienet eleet ja kauneus on osa arkea, ei mikään erikoisjuttu mistä pitää hävetä.
Täällä meillä tuntuu että jos laittaa hiukan liikaa vaivaa mihinkään, niin muut alkaa epäilemään motiiveja. Tää näkyy vaikka niissä keskusteluissa häälahjoista. Kaikki haluaa vaan tilisiirtää rahaa MobilePaylla koska se on "käytännöllisintä". Missä on se tunnelma, yllätys, yhteinen hetki kun lahjoja avataan? Kai sekin on "turhaa näyttelyä" nykyään.
Sama näkyy kotona - ruotsalaiset kaverit kutsuu "middag hemma" ja siellä on kattausta, kynttilöitä ja tunnelmaa vaikka ruoka olis ihan tavallista. Täällä sanotaan "tuu syömään" ja tarjotaan mikroruokaa paperilautasilta että "ei tarvii tiskata".
Mua alkaa häiritsemään tää suomalainen käytännöllisyyskultti. Onko me unohtanut että elämässä voi olla myös kauneutta ja tyyliä ilman että se on "turhaa"? Vai onko tää vaan mun kuvitelma ja ruotsalaisetkin on oikeasti yhtä käytännöllisiä sisimmässään?
Onko suomalaisuus nykyään synonyymi sille, että ei viitsi yrittää? Onko teillä kokemuksia siitä, että teitä on pidetty 'liian hienona' kun olette yrittäneet?
Kommentit (236)
Kyllä meillä vieraat saa syödä kauniilta astioilta eikä paperilautasilta :D
Olen samaa mieltä. Suomalaiset eivät kertakaikkiaan saa pudistettua lantaa saappaistaan.
Kerta näkemyksesi suomalaisesta kulttuurista on mikroruoka paperilautaselta niin ei edes kannata vastata mitään
Tämä liittyy luterilaiseen työmoraaliin, joka on suomalaisilla dna:ssa. Vain työllä, rehdillä ja kivuliaalla raatamisella, josta ei jää edes leivän päälle voita, saa olla ylpeä. Kaikki muu on turhuutta. Jos sulla on aikaa valmistaa hieno ateria, kattaa pöytä kauniisti ja huolehtia yksityiskohdista, et tee tarpeeksi oikeaa työtä. Jos olet nainen ja haluat näyttää huolitellulta ja naiselliselta sekä panostaa arjen pieneen luksukseen, et todellakaan tee riittävästi oikeaa työtä naisena ja äitinä. Vain oikea työ lasketaan, muu on hömpötystä, eikä sellaista arvosteta. Se kielii aina siitä, että sulla on liikaa aikaa, mikä on pahinta mitä suomalaiselle työjuhdalle voi tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Kerta näkemyksesi suomalaisesta kulttuurista on mikroruoka paperilautaselta niin ei edes kannata vastata mitään
Vastasit kuitenkin ;)
Ap:lla on pointtia. Se mikä muualla on arkea, huomaavaista käytöstä ja viimeinen silaus, on Suomessa rasittavaa ja ylimääräinen kulu. Ajan saatossa se jättää jälkensä ihmisiin, mutta meillä on valta muuttaa asioita, jos haluamme.
Vierailija kirjoitti:
Tämä liittyy luterilaiseen työmoraaliin, joka on suomalaisilla dna:ssa. Vain työllä, rehdillä ja kivuliaalla raatamisella, josta ei jää edes leivän päälle voita, saa olla ylpeä. Kaikki muu on turhuutta. Jos sulla on aikaa valmistaa hieno ateria, kattaa pöytä kauniisti ja huolehtia yksityiskohdista, et tee tarpeeksi oikeaa työtä. Jos olet nainen ja haluat näyttää huolitellulta ja naiselliselta sekä panostaa arjen pieneen luksukseen, et todellakaan tee riittävästi oikeaa työtä naisena ja äitinä. Vain oikea työ lasketaan, muu on hömpötystä, eikä sellaista arvosteta. Se kielii aina siitä, että sulla on liikaa aikaa, mikä on pahinta mitä suomalaiselle työjuhdalle voi tapahtua.
Mutta miksi vaikka minun isovanhempani elivät enemmän tyylillä? Olivat ahkeria ja käytännöllisiä sekä köyhiä eli välillä tuntuu että tämä on nuorempien polvien asenneongelma
Aloittaja on oikeassa. Suomalaiset on niin rumia ja eivät välitä kauneudesta ollenkaan. Tästä esteetikkona kärsin. Ja kärsimys on suuri Suomessa ollessa!
Suomessa paheksutaan kaikkea erilaista, kaunista, näyttävää. Luterilainen kulttuuri on sellainen.
Sitä voi muuttaa. Woke on muuttanut omalla tavallaan, se on sen paska-aatteen ainoa hyvä puoli. Ihmiset saa pukeutua ja ilmaista itseään. Muutakin kuin kurjuutta ja hamrautta.
Hyvä oli, kun olin yhden miehen kanssa menossa treffeille. Olin laittautunut nätiksi ja odottanut innolla. Nähdessäni hänet, hän ei ymmärtänyt kehua minua kauniiksi kuten treffeillä yleensä on tapana. Kysyin että sopiiko hänen mielestäni mekkoni sopiva ravintolaan johon olemme menossa (ajattelin että hän vastaa kivalla kehulla ja ymmärtää vihjeen). Vastaus oli todella suomalainen "mitä väliä sillä on miltä me täällä näytetään"
Just joo...
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on pointtia. Se mikä muualla on arkea, huomaavaista käytöstä ja viimeinen silaus, on Suomessa rasittavaa ja ylimääräinen kulu. Ajan saatossa se jättää jälkensä ihmisiin, mutta meillä on valta muuttaa asioita, jos haluamme.
Hyvin sanottu. :) Toivoisin että kanssaeläjät ainakin lopettaisivat sen paheksunnan, jos joku haluaa panostaa yksityiskohtiin.
Vierailija kirjoitti:
Kerta näkemyksesi suomalaisesta kulttuurista on mikroruoka paperilautaselta niin ei edes kannata vastata mitään
Se oli ehkä kärjistetysti ilmaistu mutta miksi et voi vastata ap:n kysymykseen? Loukkaannuitko tosissasi (jos niin miksi) vai osuiko ap:n sanat ja nyt defenssinä et suvitse vastata kun ap on niin tyhmä? Eikö molemmat vaihtoehdot viittaa siihen että suomalaiset ovat (yleistettynä tietenkin, aina löytyy poikkeuksia suuntaan ja toiseen) aika moukkamaisia vai sanottaisiinko käytännöllisiä ja estetiikkaa/tunnelmaa väheksyviä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Suomalaiset eivät kertakaikkiaan saa pudistettua lantaa saappaistaan.
Ihan mielenkiinnosta, mitä puoluetta kannatat? Onko se kenties RKP? Arvasinko oikein?
Arvasit aika pahasti pieleen.
Onhan se kuitenkin niin, että ihminen on tärkeämpi kuin se kallis pukeutuminen, joka aika usein ei kuitenkaan ole niin tyylikästä.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on oikeassa. Suomalaiset on niin rumia ja eivät välitä kauneudesta ollenkaan. Tästä esteetikkona kärsin. Ja kärsimys on suuri Suomessa ollessa!
Oletko löytänyt täältä kauneutta arvostavia kolkkia? Ihan mielenkiinnosta
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kuitenkin niin, että ihminen on tärkeämpi kuin se kallis pukeutuminen, joka aika usein ei kuitenkaan ole niin tyylikästä.
Siistin ja arvokkaan pukeutumisen ei tarvitse olla kallista.
Periaatteessa Suomessa "saa" nykyään tehdä mitä vaan ja olla erilainen kuin valtavirta, jopa tienata sinua enemmän - kunhan ei ole tuttu, sukulainen tai naapuri.
Perverssiä on se, että ihmiset ihannoivat julkkisstatuksen saavuttaneita, eivätkä ole heille kateellisia. Mutta ennen kuin siihen pääset, sinulta kysytään koko ajan, että "mikä luulet olevasi?" Kaikkien "rivikansalaisten" oletetaan olevan harmaita hissukoita, jotka eivät vahingossakaan yritä tehdä mitään omaperäistä tai olla parempia missään asiassa. Enempää ei saa tienatakaan tai periä.
"Katsos, Sanni, kun tuo naapuri on ostanut tuollaisen pröystäilyauton - mitä se yrittää päteä?". "Millä perusteella ne ylensivät Pekan konttorilla?". "Mikähän tuokin kuvittelee olevansa kun vain kitaraa rämpyttelee - pitkä on tukkakin, saatana - turha kuvitella että hänestä mitään tulee". "Tuskin tuo Jukka on rehellisesti ainakaan tuollaisen talon voinut ostaa".
Meillä on edelleen joku ihme DDR-ihannointi pesiytynyt DNA:han.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kuitenkin niin, että ihminen on tärkeämpi kuin se kallis pukeutuminen, joka aika usein ei kuitenkaan ole niin tyylikästä.
Olet toki oikeassa siinä, että ihminen on tärkeämpi kuin ulkoiset asiat!
Mutta ehkä pointti on niissä pienissä eleissä, jotka eivät aina edes maksa mitään. Ei tarvitse olla kallista tai "ammattimaisesti tyylikästä" vaan riittää että näyttää siltä että on välittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Tämä liittyy luterilaiseen työmoraaliin, joka on suomalaisilla dna:ssa. Vain työllä, rehdillä ja kivuliaalla raatamisella, josta ei jää edes leivän päälle voita, saa olla ylpeä. Kaikki muu on turhuutta. Jos sulla on aikaa valmistaa hieno ateria, kattaa pöytä kauniisti ja huolehtia yksityiskohdista, et tee tarpeeksi oikeaa työtä. Jos olet nainen ja haluat näyttää huolitellulta ja naiselliselta sekä panostaa arjen pieneen luksukseen, et todellakaan tee riittävästi oikeaa työtä naisena ja äitinä. Vain oikea työ lasketaan, muu on hömpötystä, eikä sellaista arvosteta. Se kielii aina siitä, että sulla on liikaa aikaa, mikä on pahinta mitä suomalaiselle työjuhdalle voi tapahtua.
Suo, kuokka ja Jussi. Suomen historia on lyhyt. Itsenäinen Suomi on perustettu vuonna 1917, ja mutta Suomi alkoi vaurastumaan vasta 1960-luvulta alkaen, erityisesti 1980-luvun hyvinvointivaltion kultakaudella, ja tyssäsi 1990-luvun syvään lamaan.
Lisään vielä, että muistan että mummo ja vaari elivät yksinkertaisesti mutta jotenkin tyylikkäästi. Heillä oli omat tavat: kahvi tarjoiltiin aina oikeilla kupeilla vaikka olisi ollut kiire, ja kun tuli vieraita, pöytä katettiin kunnolla, se oli itsestäänselvyys, ei mikään show. Vaari vaihtoi aina kotiin tullessaan siistit vaatteet päälle ja tiesi milloin ottaa hattu päästä, mummo taitteli pyykin huolella ja piti keittiön siistinä vaikka rahaa oli vähän ja hommaa paljon. Ruokapöydässä istuttiin yhdessä, ateria aloitettiin ja lopetettiin kunnolla. He opettivat että käytännöllisyys ja kauneus voivat kulkea käsi kädessä.