Miten joku voi asua ihmislaatikossa eli kerrostalossa?

Mä taas asuin lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa, ja nimenomaan HALUSIN kerrostaloon kun muutin omilleni. Jossain välissä asuin muutaman vuoden rivarissa. En tykännyt. Nykyään olen perheellinen, asumme karvan verran alle 100 neliön kerrostaloasunnossa, ja viihdymme loistavasti. Asunto on ihana, sijainti aivan loistava, ja naapurit mukavia. Elämä on melko hektistä ajoittain töiden ja lasten harrastusten ja menojen suhteen, ja olen äärettömän tyytyväinen kun ei tarvitse huolehtia mistään pihatöistä. Sekin on kiva, että puhelu huoltoon riittää, jos jotain ongelmia asunnossa. Tosia harvoin kyllä mitään on ollut. Suurempia remontteja ei tarvitse miettiä, hoituu kaikki aikanaan taloyhtiön puolesta. Rahalla selviää, ei tarvitse sen kummemmin miettiä ja järjestellä itse. Asutaan varmasti tässä asunnossa niin pitkään kun lapset asuu kotona. Sen jälkeen pienempi asunto riittää. Mielellään tästä samasta taloyhtiöstä missä nytkin asutaan. On meillä vanha ok-talokin olemassa. Se on kesämökkikäytössä, ja siellä saadaan ihan just sen verran laittaa pihaa ja touhuta kuin huvittaa. Ei ole niin justiinsa ja pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on oma talo. Huippuluokan arvoasunnossakin kerrostalossa asuessa on meinannut mennä järki, ei se merkitse mitään vaikka neliöitä olisi miljoona-asunnossa kuinka paljon, arvokkaat pintamateriaalit ja huonekalut, hyvät naapurit jne. Sellaisessa päällekkäin pinotussa ihmislokerikossa eläminen ei vaan ole ihmisarvoista elämää. Sijoitusasuntoina niitä on edelleen, mutta ei pienintäkään aikomusta enää palata asumaan niissä. Ahdistaa ja puistattaa käydä paikalla vuokralaisten vaihtuessa tai kylässä kerrostalossa.

Okei. Mikäs siellä omakotitalossa mielestäsi elämäsi ihmisarvoiseksi tekee? Ihan konkretia kiinnostaa. Pidempi askelväli jääkaapilta sohvalle, vai...? Luettele vaikka 10 tekijää, jotka lisäävät ihmisarvoista kokemusta omakotitalossa.

Okei mikäs siellä kerrostalo luukussa mielestäsi elämäsi ihmisarvoiseksi tekee???

mene töihin ja muuta hittoon sieltä luukusta.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa selkeästi korostuu pikkupaikkakuntien käsitys kerrostaloista. On totta, että pienillä paikkakunnilla neuvostokuutiot ovat erittäin ankeita. Jos ei koskaan käyn ihmisten ilmoilla isommissa kaupungeissa, niin ei koskaan näe miten hienoja monet 1800-luvun tai miksi ei vaikka 2020-luvun kerrotalot ovat. Kaupungeissakin karastetaan niitä kuuluisia 60-70-lukujen betonikuutioita, joissa asuu lähinnä työttömiä ja narkkareita.

Alueellani on enää 1 kaupungin vuokratalo. Loput on omistuksessa, tosin niissä on paljon vuokralaisia.

Sen vuokratalon piha on melkein parhaiten hoidettu, ja siellä on grilliä ja kasvimaata. Penkkiparlamentti istuu joskus kesäöinä myöhäänkin, mutta häiriöitä on harvoin.

Tykkään asua kerrostalossa, ja onneksi on mukavat ja hijaiset naapurit. Tuntisin oloni yksinäiseksi omakotitalossa. Nyt näen naapureita ja joskus jutellaan ja ollaan jopa vietetty iltaa yhdessä taloyhtiön pihalla grillaten. Lapsuuteni asuin omakotitalossa ja olin kateellinen kavereilleni, jotka asuivat kerrostalossa. 

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on oma talo. Huippuluokan arvoasunnossakin kerrostalossa asuessa on meinannut mennä järki, ei se merkitse mitään vaikka neliöitä olisi miljoona-asunnossa kuinka paljon, arvokkaat pintamateriaalit ja huonekalut, hyvät naapurit jne. Sellaisessa päällekkäin pinotussa ihmislokerikossa eläminen ei vaan ole ihmisarvoista elämää. Sijoitusasuntoina niitä on edelleen, mutta ei pienintäkään aikomusta enää palata asumaan niissä. Ahdistaa ja puistattaa käydä paikalla vuokralaisten vaihtuessa tai kylässä kerrostalossa.

Muutin itse asuntoon maalta ja meni pari vuotta totutella siihen, että mitään ei tarvitse huoltaa, mihinkään ei tarvitse puuttua, ja että mitä tässä elämässä nyt sitten pitäisi tehdä, kun kaikki hoidetaan omasta puolesta. On ihanaa, kun ei tarvitse huolehtia tai välittää. Voi keskittyä hyvään ruokaan, työhön, uraan, nauttimaan kaupungin palveluista, kulttuuriharrastuksiin. Talo ei ole koskaan huoltovapaa, varsinkaan jos on vähän vanhempi. Hyvin hoidettu taloyhtiö, jossa ulkoistettu kiinteistöhuolto, on oikein hyvä ja helppo paikka olla ja elää. Toki jos ei harrasta mitään kulttuuria tai esim. tekniikkaa, jota mahtuu kerrostaloasunnossa tekemään, voi olla aluksi pulassa ja uuden äärellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on oma talo. Huippuluokan arvoasunnossakin kerrostalossa asuessa on meinannut mennä järki, ei se merkitse mitään vaikka neliöitä olisi miljoona-asunnossa kuinka paljon, arvokkaat pintamateriaalit ja huonekalut, hyvät naapurit jne. Sellaisessa päällekkäin pinotussa ihmislokerikossa eläminen ei vaan ole ihmisarvoista elämää. Sijoitusasuntoina niitä on edelleen, mutta ei pienintäkään aikomusta enää palata asumaan niissä. Ahdistaa ja puistattaa käydä paikalla vuokralaisten vaihtuessa tai kylässä kerrostalossa.

Okei. Mikäs siellä omakotitalossa mielestäsi elämäsi ihmisarvoiseksi tekee? Ihan konkretia kiinnostaa. Pidempi askelväli jääkaapilta sohvalle, vai...? Luettele vaikka 10 tekijää, jotka lisäävät ihmisarvoista kokemusta omakotitalossa.

Lue pari kommenttia ylöspäin mitä kerrostalossa asuminen on ja mieti kun saat elää ilman noita häiriötekijöitä. Näytät sinäkin ottavan loukkauksena vaikka nuo asiat ovat totta. Ehkä sinunkin kannattaisi muuttaa "maalle" niin et olisi niin stressaavassa tilassa koko ajan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa selkeästi korostuu pikkupaikkakuntien käsitys kerrostaloista. On totta, että pienillä paikkakunnilla neuvostokuutiot ovat erittäin ankeita. Jos ei koskaan käyn ihmisten ilmoilla isommissa kaupungeissa, niin ei koskaan näe miten hienoja monet 1800-luvun tai miksi ei vaikka 2020-luvun kerrotalot ovat. Kaupungeissakin karastetaan niitä kuuluisia 60-70-lukujen betonikuutioita, joissa asuu lähinnä työttömiä ja narkkareita.

Alueellani on enää 1 kaupungin vuokratalo. Loput on omistuksessa, tosin niissä on paljon vuokralaisia.

Sen vuokratalon piha on melkein parhaiten hoidettu, ja siellä on grilliä ja kasvimaata. Penkkiparlamentti istuu joskus kesäöinä myöhäänkin, mutta häiriöitä on harvoin.

Vähävaraisissa ja työttömissä on ihan hyviäkin tyyppejä, eivät kaikki ole sekoilijiota ja ongelmaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa selkeästi korostuu pikkupaikkakuntien käsitys kerrostaloista. On totta, että pienillä paikkakunnilla neuvostokuutiot ovat erittäin ankeita. Jos ei koskaan käyn ihmisten ilmoilla isommissa kaupungeissa, niin ei koskaan näe miten hienoja monet 1800-luvun tai miksi ei vaikka 2020-luvun kerrotalot ovat. Kaupungeissakin karastetaan niitä kuuluisia 60-70-lukujen betonikuutioita, joissa asuu lähinnä työttömiä ja narkkareita.

Kyse on siitä mitä ympärillä on. Huonot ja meluavat naapurit, liikenteen äänet ja pakokaasut, tupakansavu, ruoan haju käytävässä joka kulkeutuu asuntoon, koirien haukkumiset, meluavat lapset ja se rappuralli kun ovia paiskotaan myös keskellä yötä. Ja niin kuin aiemmin sanoin olen kahdesti asunut enkä enää ikinä, meinasi pää levitä

Hiljainen talo. Korvatulppia kah

Korvatulpat 🤣 onko pyykkipoika nenässä kun naapuri tekee ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei, meillä ei pelätä susia ja karhuja hysteerisesti. Juuri oli omaan riistakameraan jäänyt Karhu, kyllä ne pelkää meitä ihmisiä hysteerisesti.

Ja ei kaupingissakaan pelätä ihmisiä hysteerisesti. Ei ole mitään tarvetta hakea jotain omaa rauhaa, koska muiden ihmisten länsäolo ei aiheuta pienintäkään pillastumista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on oma talo. Huippuluokan arvoasunnossakin kerrostalossa asuessa on meinannut mennä järki, ei se merkitse mitään vaikka neliöitä olisi miljoona-asunnossa kuinka paljon, arvokkaat pintamateriaalit ja huonekalut, hyvät naapurit jne. Sellaisessa päällekkäin pinotussa ihmislokerikossa eläminen ei vaan ole ihmisarvoista elämää. Sijoitusasuntoina niitä on edelleen, mutta ei pienintäkään aikomusta enää palata asumaan niissä. Ahdistaa ja puistattaa käydä paikalla vuokralaisten vaihtuessa tai kylässä kerrostalossa.

Okei. Mikäs siellä omakotitalossa mielestäsi elämäsi ihmisarvoiseksi tekee? Ihan konkretia kiinnostaa. Pidempi askelväli jääkaapilta sohvalle, vai...? Luettele vaikka 10 tekijää, jotka lisäävät ihmisarvoista kokemusta omakotitalossa.

Okei mikäs siellä kerrostalo luukussa mielestäsi

Sivusta: oma koti, jonka myyn vielä ja kuittaan rahat vanhuuden asumiseen. Ihan kivaksi remontoitu, hyvien yhteyksien varrella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on oma talo. Huippuluokan arvoasunnossakin kerrostalossa asuessa on meinannut mennä järki, ei se merkitse mitään vaikka neliöitä olisi miljoona-asunnossa kuinka paljon, arvokkaat pintamateriaalit ja huonekalut, hyvät naapurit jne. Sellaisessa päällekkäin pinotussa ihmislokerikossa eläminen ei vaan ole ihmisarvoista elämää. Sijoitusasuntoina niitä on edelleen, mutta ei pienintäkään aikomusta enää palata asumaan niissä. Ahdistaa ja puistattaa käydä paikalla vuokralaisten vaihtuessa tai kylässä kerrostalossa.

Okei. Mikäs siellä omakotitalossa mielestäsi elämäsi ihmisarvoiseksi tekee? Ihan konkretia kiinnostaa. Pidempi askelväli jääkaapilta sohvalle, vai...? Luettele vaikka 10 tekijää, jotka lisäävät ihmisarvoista kokemusta omakotitalossa.

Lue pari kommenttia ylöspäin mitä kerrostalossa

Ainoa ongelma noista joka koskettaa itseäni on: melu ja saaste. Ikkunoihin filtterit, saaste korjattu sillä. Melu ei häiritse päiväsaikaan, yöllä voi käyttää korvatulppia. 

Näin sunnuntaiaamuisin tulee joskus samanlainen olo, kun heräisi maaseudulta, kun ei ole mitään liikettä. Toisaalta, kun ei ole liikettä, ei ole talouskasvua tai kulttuurin kehitystäkään. 

Kaikkea ei voi saada. Toistaiseksi en ole muuttamassa takaisin peltoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on oma talo. Huippuluokan arvoasunnossakin kerrostalossa asuessa on meinannut mennä järki, ei se merkitse mitään vaikka neliöitä olisi miljoona-asunnossa kuinka paljon, arvokkaat pintamateriaalit ja huonekalut, hyvät naapurit jne. Sellaisessa päällekkäin pinotussa ihmislokerikossa eläminen ei vaan ole ihmisarvoista elämää. Sijoitusasuntoina niitä on edelleen, mutta ei pienintäkään aikomusta enää palata asumaan niissä. Ahdistaa ja puistattaa käydä paikalla vuokralaisten vaihtuessa tai kylässä kerrostalossa.

Muutin itse asuntoon maalta ja meni pari vuotta totutella siihen, että mitään ei tarvitse huoltaa, mihinkään ei tarvitse puuttua, ja että mitä tässä elämässä nyt sitten pitäisi tehdä, kun kaikki hoidetaan omasta puolesta. On ihanaa, kun ei tarvitse huolehtia tai välittää. Voi keskittyä hyvään ruokaan, työhön, uraan, nauttimaan kaupungin palveluista, k

Työtön pena yrittää vakuuttaa että kerrostalo luukussa on kivaa ja ei tarvii tehdä mitään joo ei tarvii tehdä mitään uskotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa selkeästi korostuu pikkupaikkakuntien käsitys kerrostaloista. On totta, että pienillä paikkakunnilla neuvostokuutiot ovat erittäin ankeita. Jos ei koskaan käyn ihmisten ilmoilla isommissa kaupungeissa, niin ei koskaan näe miten hienoja monet 1800-luvun tai miksi ei vaikka 2020-luvun kerrotalot ovat. Kaupungeissakin karastetaan niitä kuuluisia 60-70-lukujen betonikuutioita, joissa asuu lähinnä työttömiä ja narkkareita.

Alueellani on enää 1 kaupungin vuokratalo. Loput on omistuksessa, tosin niissä on paljon vuokralaisia.

Sen vuokratalon piha on melkein parhaiten hoidettu, ja siellä on grilliä ja kasvimaata. Penkkiparlamentti istuu joskus kesäöinä myöhäänkin, mutta häiriöitä on harvoin.

Vähävaraisissa ja työttömissä on ihan hyviäkin tyyppejä, eivät kaikki ole sekoiliji

Ja paskakin on hyvää kunhan ei ole ripuli paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on oma talo. Huippuluokan arvoasunnossakin kerrostalossa asuessa on meinannut mennä järki, ei se merkitse mitään vaikka neliöitä olisi miljoona-asunnossa kuinka paljon, arvokkaat pintamateriaalit ja huonekalut, hyvät naapurit jne. Sellaisessa päällekkäin pinotussa ihmislokerikossa eläminen ei vaan ole ihmisarvoista elämää. Sijoitusasuntoina niitä on edelleen, mutta ei pienintäkään aikomusta enää palata asumaan niissä. Ahdistaa ja puistattaa käydä paikalla vuokralaisten vaihtuessa tai kylässä kerrostalossa.

Muutin itse asuntoon maalta ja meni pari vuotta totutella siihen, että mitään ei tarvitse huoltaa, mihinkään ei tarvitse puuttua, ja että mitä tässä elämässä nyt sitten pitäisi tehdä, kun kaikki hoidetaan omasta puolesta. On ihanaa, kun ei tarvitse huolehtia tai välittää. Voi keskittyä hyvään ruokaan, työhön, uraan, nauttimaan kaupungin palveluista, k

Juuri näin. Kesämökillä riittää askareita jos niitä kaipaa. 

Miksi ihmeessä muuttaisin maaseudulle köyhien omakotitaloasujien tykö, kun voin asua vauraiden ihmisten keskuudessa kerrostalossa oikeassa kaupungissa? En kertakaikkiaan ymmärrä tätä logiikkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa selkeästi korostuu pikkupaikkakuntien käsitys kerrostaloista. On totta, että pienillä paikkakunnilla neuvostokuutiot ovat erittäin ankeita. Jos ei koskaan käyn ihmisten ilmoilla isommissa kaupungeissa, niin ei koskaan näe miten hienoja monet 1800-luvun tai miksi ei vaikka 2020-luvun kerrotalot ovat. Kaupungeissakin karastetaan niitä kuuluisia 60-70-lukujen betonikuutioita, joissa asuu lähinnä työttömiä ja narkkareita.

Alueellani on enää 1 kaupungin vuokratalo. Loput on omistuksessa, tosin niissä on paljon vuokralaisia.

Sen vuokratalon piha on melkein parhaiten hoidettu, ja siellä on grilliä ja kasvimaata. Penkkiparlamentti istuu joskus kesäöinä myöhäänkin, mutta häiriöitä on harvoin.

Vähävaraisissa ja työttömissä on ihan hyviäkin tyyppejä, eivät kaikki ole sekoiliji

Sepä se. Talossa asuu ihan lapsiperheitä ja eläkeläisiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tutut muutti pois Helsingistä, hyvältä alueelta kerrostalosta, sanoivat että eivät enää jaksa kun on jokapuolella liikaa ihmisiä, paljon ulkomaalaisia, on liikenteenmelu ymv. Muuttivat kokonaan pois pk-seudulta. 

Kuulostaa siltä, että se ei suoranaisesti johtunut asumismuodosta, vaan ihan yhmpäristön lieveilmiöistä. Minäkään en haluaisi asua Helsingissä. Ei siinä omakotitalo olisi yhtään sen parempi, jos ympäristö olisi tuollainen. Asun melko pienessä kaupungissa, rauhallisessa talossa. Päivittäispalvelut on kuitenkin kävelymatkan päässä, ja parvekkeelta on näkymä järvelle. Viihdyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa selkeästi korostuu pikkupaikkakuntien käsitys kerrostaloista. On totta, että pienillä paikkakunnilla neuvostokuutiot ovat erittäin ankeita. Jos ei koskaan käyn ihmisten ilmoilla isommissa kaupungeissa, niin ei koskaan näe miten hienoja monet 1800-luvun tai miksi ei vaikka 2020-luvun kerrotalot ovat. Kaupungeissakin karastetaan niitä kuuluisia 60-70-lukujen betonikuutioita, joissa asuu lähinnä työttömiä ja narkkareita.

Kyse on siitä mitä ympärillä on. Huonot ja meluavat naapurit, liikenteen äänet ja pakokaasut, tupakansavu, ruoan haju käytävässä joka kulkeutuu asuntoon, koirien haukkumiset, meluavat lapset ja se rappuralli kun ovia paiskotaan myös keskellä yötä. Ja niin kuin aiemmin sanoin olen kahdesti asunut enkä enää ikinä, meinasi pää levitä

Niin, käytän niitä koska olen äärimmäisen herkkäuninen. Suurin osa ei käytä, mutta koska asuin pitkään ihan hiljaisuudessa maaseudulla, kuuloni herkistyi todella paljon ja herään välittömästi jos auto ajaa ohi. 

Ei mielestäni eroa siitä, etä maaseudulla joutuu laittamaan kengät jalkaan ja ottamaan auton alle, jos haluaa kauppaan. Pieniä vaivoja on joka puolella. Kaupungissa mielestäni vähemmän.

LISÄKSI kaupungissa ihmiset ovat sivistyneempiä. Täällä ei joudu minkään pyssy-r aiskari-patun vainon kohteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa selkeästi korostuu pikkupaikkakuntien käsitys kerrostaloista. On totta, että pienillä paikkakunnilla neuvostokuutiot ovat erittäin ankeita. Jos ei koskaan käyn ihmisten ilmoilla isommissa kaupungeissa, niin ei koskaan näe miten hienoja monet 1800-luvun tai miksi ei vaikka 2020-luvun kerrotalot ovat. Kaupungeissakin karastetaan niitä kuuluisia 60-70-lukujen betonikuutioita, joissa asuu lähinnä työttömiä ja narkkareita.

Alueellani on enää 1 kaupungin vuokratalo. Loput on omistuksessa, tosin niissä on paljon vuokralaisia.

Sen vuokratalon piha on melkein parhaiten hoidettu, ja siellä on grilliä ja kasvimaata. Penkkiparlamentti istuu joskus kesäöinä myöhäänkin, mutta häiriöitä on harvoin.

Vähävaraisissa ja työttömissä on i

Hae kaljaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa selkeästi korostuu pikkupaikkakuntien käsitys kerrostaloista. On totta, että pienillä paikkakunnilla neuvostokuutiot ovat erittäin ankeita. Jos ei koskaan käyn ihmisten ilmoilla isommissa kaupungeissa, niin ei koskaan näe miten hienoja monet 1800-luvun tai miksi ei vaikka 2020-luvun kerrotalot ovat. Kaupungeissakin karastetaan niitä kuuluisia 60-70-lukujen betonikuutioita, joissa asuu lähinnä työttömiä ja narkkareita.

Alueellani on enää 1 kaupungin vuokratalo. Loput on omistuksessa, tosin niissä on paljon vuokralaisia.

Sen vuokratalon piha on melkein parhaiten hoidettu, ja siellä on grilliä ja kasvimaata. Penkkiparlamentti istuu joskus kesäöinä myöhäänkin, mutta häiriöitä on harvoin.

Vähävaraisissa ja työttömissä on i

Kommentistasi päätellen sinä olet jompaa kumpaa.