Miten joku voi asua ihmislaatikossa eli kerrostalossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään pelkää ihmisiä, inho on se mitä tulee mieleen. Inhoan tuota ihmismassaa, joka ilmeettöminä paahtaa eteenpäin kiireisenä puhelimeen tuijottaen. Se että en siedä ihmisiä, ei tarkoita että pelkään niitä. En halua että yksikään ihminen voi vaikuttaa siihen, mitä koen kun olen kotonani äänen tai hajun muodossa. Kaupunki on heille jotka tykkää siitä, mutta ei minulle, siellä ei ole minulle mitään mitä minä arvostan elämässä.

Mielestäni suomalainen luonto on niin yksitoikkoinen, ettei sitä jaksa katsellla kesäkautta pidempään. En halua rämpiä pöpelikön ja puupeltojen läpi asioille. En jaksaisi katsella puskaa päivästä toiseen eikä siellä ole mitään mitä arvostan elämässä. Eli summa summarum: ihmiset ovat erilaisia, ja jos tätä on vaikea hahmottaa niin silloin viiraa päässä. Sinä saat olla ihan itseksesi siellä puskassa, minä haluan olla ih

Itse asun miljoonakaupungin "nukkumalähiössä", ja onhan tämä upeaa seutua. Luonto alkaa jo koti-ovelta, ja sitä riittää, sekä kulttuuri, huvit ja palvelut lyhyen matkan päässä kotoa. Erittäin rauhallista ja hiljaista kotiympäristössä, mutta ei tarvitse mennä kauas, kun on menoa ja meininkiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan meidän kaupungissamme ei ole yhtään omakotitaloa näin rauhallisella paikalla kaupungin keskustassa järven rannalla. Minulla on matkaa järven rantaan noin 15 metriä parvekkeeltani!

kerrostalo luukun parveke ou jee vittuuuuu.

Ihan sivusta huomautan, että jos matkaa järven rantaan on 15m, on sinne aika helppo halutessaan siirtyä. Partsilla mahtuu aivan hyvin istuskelemaan. Ei siellä ole tarkoituskaan lenkkeillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään pelkää ihmisiä, inho on se mitä tulee mieleen. Inhoan tuota ihmismassaa, joka ilmeettöminä paahtaa eteenpäin kiireisenä puhelimeen tuijottaen. Se että en siedä ihmisiä, ei tarkoita että pelkään niitä. En halua että yksikään ihminen voi vaikuttaa siihen, mitä koen kun olen kotonani äänen tai hajun muodossa. Kaupunki on heille jotka tykkää siitä, mutta ei minulle, siellä ei ole minulle mitään mitä minä arvostan elämässä.

Mielestäni suomalainen luonto on niin yksitoikkoinen, ettei sitä jaksa katsellla kesäkautta pidempään. En halua rämpiä pöpelikön ja puupeltojen läpi asioille. En jaksaisi katsella puskaa päivästä toiseen eikä siellä ole mitään mitä arvostan elämässä. Eli summa summarum: ihmiset ovat erilaisia, ja jos tätä on vaikea hahmottaa niin silloin viiraa päässä. Sinä saat olla i

Olen maaseudulla asunut lapsuuden ja nuoruuden. En voi puhua koko Suomen maaseudusta, mutta siellä missä itse jouduin asumaan, teinipojilla ei paljon muuta tekemistä ollut kuin ajella ympäriinsä mopoilla ja ammuskella ilmakiväärillä kaikkea elotonta ja jopa elollista. Mopon äänet aiheuttavat minussa edelleen omituisen stressireaktion. Paha oli näkyi myös aikuisista miehistä, jotka kokivat oikeudekseen kommentoida teinitytön rintojen muotoa. Oli paljon alkoholismia, autolla kaahaamista ja yleistä toimettomuutta. Eipä siellä peltojen keskellä kovin ihmeellisiä metsiä edes ollut, talousmetsätilkkuja siellä täällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan meidän kaupungissamme ei ole yhtään omakotitaloa näin rauhallisella paikalla kaupungin keskustassa järven rannalla. Minulla on matkaa järven rantaan noin 15 metriä parvekkeeltani!

kerrostalo luukun parveke ou jee vittuuuuu.

Ihan sivusta huomautan, että jos matkaa järven rantaan on 15m, on sinne aika helppo halutessaan siirtyä. Partsilla mahtuu aivan hyvin istuskelemaan. Ei siellä ole tarkoituskaan lenkkeillä. 

Asuin aikoinaan 5. kerroksessa ja se asunto oli puoliksi veden päällä.

Itse jättäydyin pois oravanpyörästä jo 32vuotiaana, asun maalla, omassa rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Asun 21 neliöisessä kerrostalo kämpässä naapureina narkkeja ja pari somaaaalia ja maksan kallista vuokraa jollekkin mut ihan hiton kivaa uskokaa nyt jookos.

No hyi! Mutta tuo on varmasti olosuhteiden pakosta. Ei oma valinta? Varmaan kaupungin vuokratalo kyseessä? Niihinhän nuo ongelmatapaukset pääosin majoitetaan. Yksityiset vuokranantajat ei niille asuntojaan vuokraa, eikä niillä tietenkään ole varaa asua omistusasunnossa, joten heidät vaan sijoitetaan jonnekin kaupungin puolesta, ja kela kustantaa asumisen. On ihan päivänselvää, ettei kukaan tuollaisesta asumisesta nauti, vaan tuollaiseen asumismuotoon ajaudutaan jostain syystä. Yleisesti ottaen kerrostaloasuminen ei kuitenkaan tarkoita tuollaista elämää. 

Ikääntyvänä sinkkuna RAKASTAN asua kerrostalossa. Ihanaa asua korkealla luonnon keskellä, nauttia kauniista näköaloista ja turvallisuuden tunteesta. Talo on hiljainen, hyvin äänieristetty eli naapureita en tiedä olevankaan äänien puolesta. Alle 500 metrin päässä on S-market, apteekki, kuntosali, kampaamo, ravintola, kirjasto, kukkakauppa, posti, R-kioski, kahvila ja autokorjaamo. Ison järven ranta on myös n. puolen kilometrin päässä jossa on kiva käydä kesällä uimassa ja veneilemässä ja talvella hiihtamässä. Bussipysäkille on alle 200 m. Autolle on sähköpistokkeellinen p-paikka joka on talvisin aurattu (kuten talon pihakin) ennen klo 07.00 aamulla. Kesällä nurmikot leikataan säännöllisesti. Kerrostalossa ei ole pelkoa yllätysvieraista tai murtovarkaista. Alaovi on lukittu ja huoneiston ovet turvalukollisia. Kerrostalossa en myöskään tunne oloani yksinäiseksi ja orvoksi kuten tunsin ok-talossa asuessani. Tunnen itseni onnekkaaksi asuessani tässä asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan kyllästynyt omakotitaloon. Aion muuttaa ihmislaatikkoon, että elämässä on enemmän aikaa oikeasti kivoille asioille, minulle rikkaruohot, remontointi, lumityöt jne. ei sitä ole.

Just näin. Kaikki valmiina, lämmöt, vedet, huolto pelaa. Jos lähtee matkalle,sen kun vain lyö oven kiinni, ei huolehtimista talvellakaan toimiiko lämmitys, jäätyykö vesiputket tai vastaavia huolia vaikka on pitempään pois kotoa. Itselläni tuuri, hyvä lämmin asunto ja hyvät naapurit. 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle hyvä elämänlaatu on se, että ei ole naapureita lähimainkaan, luonto on heti pihalla, näen tähtitaivaan, metsä on vieressä, pääsen uimaan omalta rannalta. Ei ole stressiä, ei kiirettä mihinkään. Se jos mikä on elämänlaatua.

Et käy töissä? Et harrasta mitään kodin ulkopuolella? Et tapaa ystäviä usein? Makunsa kullakin.

Oletko hiukan yksinkertainen? En kai nyt tähän ala sepostaa mun päiväni kulkua?? Mutta jos välttämättä haluat tietää, niin kyllä, tapaan ystäviä, usein meillä vietetään iltaa, tai patikoidaan, tehdään reissuja ymv. Töissä en käy, kun oma yritys. Harrastan paljonkin. Miten tämä liittyy siihen että elämänlaatu on silti se, että arvostan rauhaa?  Mun ei ta

Oletko kuullut sellaista lausahdusta, kuin että niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan?  Onneksi saat tehdä yhteiskunnallisesti noinkin hyödyllistä työtä. Ei tuo sinun elämä mitenkään takalistoani kutita, minusta on vain hauskaa seurata miten monet maalaiset kiihtyvät nollasta sataan sen jälkeen kun joku heitä napautta takaisin todella typeristä ja ennakkoluuloisista kommenteista. Ensin ladotaan kaikki naapurin Pertsalta kuulemat tarinat kaupunkilaisista totuutena ja sitten itketään kun joku trollaa takaisin.

Mua ei enää saisi asumaan omakotitaloon. Jos olisin vain kotona, ok-talo olisi parempi. Mutta koska olen aina töissä niin talo on pelkkä rasite. Eikä mun töitä voi tehdä etänä. 

En yhtään kaipaa niitä aikoja kun piti aamulla ekana kolata lunta, että saa auton ulos tallista. Ja töiden jälkeen taas heti ekana lunta kolaamaan, että saa auton takaisin talliin. 

Vierailija kirjoitti:

Kummallisen negatiivinen kuva kerrostalossa asumisesta. Ehkä oot vaan sattunut asumaan huonossa taloyhtiössä. Itellä ei valittamista. Talo missä asun koostuu kahdesta rapusta, ja talossa on 5 kerrosta. Ainakin tämä rappu on todella hiljainen ja rauhallinen. Ehkä suurin ero onkin siinä, että asunnot ovat omistusasuntoja, eli mitään rupusakkia ei näihin pääse. 

Tuo on niin talokohtaista. Tämäkin uudehko omistustalo, mutta täällä kyllä meteliä riittää. Harvoin on hiljaisia hetkiä paitsi ehkä joskus heinäkuussa, kun ihmiset on lomilla. Ja kyllähän niihin omistustaloihinkin pääsee "rupusakkia" sijoituskämppien myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan kyllästynyt omakotitaloon. Aion muuttaa ihmislaatikkoon, että elämässä on enemmän aikaa oikeasti kivoille asioille, minulle rikkaruohot, remontointi, lumityöt jne. ei sitä ole.

Just näin. Kaikki valmiina, lämmöt, vedet, huolto pelaa. Jos lähtee matkalle,sen kun vain lyö oven kiinni, ei huolehtimista talvellakaan toimiiko lämmitys, jäätyykö vesiputket tai vastaavia huolia vaikka on pitempään pois kotoa. Itselläni tuuri, hyvä lämmin asunto ja hyvät naapurit. 🙂

Tämä on juuri sitä parasta kerrostalossa asumisessa. Lomalle kun lähtee, niin siitä vain lähtee, vaikka pidemmäksikin aikaa. Meillä on omakotitalossa aina lomalle lähtiessä huolehdittava niin monta asiaa, kun talo jää tyhjilleen useammaksi viikoksi. Aina hirveä stressi ennen lomaa järjestää asiat talon suhteen. 

Olen laiska ja mukavuudenhaluinen. Mulle riittää varsinhyvin ihan perus kotityöt. Nekin saisi mielellään joku muu hoitaa. Mulle omakotitalossa asuminen olisi ihan kauhistus. Talo ränsistyisi, ja piha villiintyisi. Talvella kaivaisin varmaan ovelta tielle polun, että juuri ja juuri pääsisin poistumaan. Ja sitäkin hommaa kiroaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään pelkää ihmisiä, inho on se mitä tulee mieleen. Inhoan tuota ihmismassaa, joka ilmeettöminä paahtaa eteenpäin kiireisenä puhelimeen tuijottaen. Se että en siedä ihmisiä, ei tarkoita että pelkään niitä. En halua että yksikään ihminen voi vaikuttaa siihen, mitä koen kun olen kotonani äänen tai hajun muodossa. Kaupunki on heille jotka tykkää siitä, mutta ei minulle, siellä ei ole minulle mitään mitä minä arvostan elämässä.

Mielestäni suomalainen luonto on niin yksitoikkoinen, ettei sitä jaksa katsellla kesäkautta pidempään. En halua rämpiä pöpelikön ja puupeltojen läpi asioille. En jaksaisi katsella puskaa päivästä toiseen eikä siellä ole mitään mitä arvostan elämässä. Eli summa summarum: ihmiset ovat erilaisia, ja jos tätä on vaikea hahmottaa niin silloin viiraa päässä. Sinä saat olla i

Olen asunut useassa paikassa Suomessa. Ironista on, miten nimenomaan isompien kaupunkien kupeessa luonto on hienoimmillaan koska ne ovat usein suojelualuetta. Minäkin asun kaupungissa ja takapihalla on suojeltu metsä. Se on todella paljon monipuolisempi lajistoltaan kun vanhempieni mökin ympäristö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallisen negatiivinen kuva kerrostalossa asumisesta. Ehkä oot vaan sattunut asumaan huonossa taloyhtiössä. Itellä ei valittamista. Talo missä asun koostuu kahdesta rapusta, ja talossa on 5 kerrosta. Ainakin tämä rappu on todella hiljainen ja rauhallinen. Ehkä suurin ero onkin siinä, että asunnot ovat omistusasuntoja, eli mitään rupusakkia ei näihin pääse. 

Tuo on niin talokohtaista. Tämäkin uudehko omistustalo, mutta täällä kyllä meteliä riittää. Harvoin on hiljaisia hetkiä paitsi ehkä joskus heinäkuussa, kun ihmiset on lomilla. Ja kyllähän niihin omistustaloihinkin pääsee "rupusakkia" sijoituskämppien myötä.

Onhan se aina arpapeliä minkälaiset naapurit sattuu. Koskaan ei voi varmuudella tietää, ja nehän voi vaihtuakin asumisen aikana. Todennäköisyys tietynlaisille naapureille tietynlaisissa taloyhtiöissä on kuitenkin ennalta pääteltävissä. Kalliilla alueella talossa, jossa on pelkkiä omistusasuntoja, on oletettavasti sitten ainakin työssäkäyviä koulutettuja ihmisiä, joten lieveilmiöt ja häiriöt ovat epätodennäköisempiä. Tällaisissa taloissa ei juurikaan ole sijoitusasuntoja. Kallista asuntoa ei kai kukaan mielellään anna vuokralle, tai jos antaakin, on sitten vuokrakin sen mukainen, että myös se rajaa pois tietynlaiset hakijat.

Toisaalta, ei edes omakotitalo takaa että saa olla rauhassa. Naapureita sielläkin, on ja voi olla erittäin ikävää, jos sattuu omakotitalossa huonot naapurit. Aina välillä saa lukea naapuririidoista, joissa ihan oikeudessa asti väännetään asioista. Tai pahempaakin. Tehdään tuhoa toisen omaisuudelle, uhkaillaan, ja joskus toteutetaankin niitä uhkauksia.

Se on köyhälistölle, duunareille, juopoille, mustiaisille ja muulle joutokansalle sopiva paikka. Paremmat ihmiset tietävät missä niitä pesii. Tietää pysyä loitolla esim. syöpäläistartunnoista ja hajusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallisen negatiivinen kuva kerrostalossa asumisesta. Ehkä oot vaan sattunut asumaan huonossa taloyhtiössä. Itellä ei valittamista. Talo missä asun koostuu kahdesta rapusta, ja talossa on 5 kerrosta. Ainakin tämä rappu on todella hiljainen ja rauhallinen. Ehkä suurin ero onkin siinä, että asunnot ovat omistusasuntoja, eli mitään rupusakkia ei näihin pääse. 

Tuo on niin talokohtaista. Tämäkin uudehko omistustalo, mutta täällä kyllä meteliä riittää. Harvoin on hiljaisia hetkiä paitsi ehkä joskus heinäkuussa, kun ihmiset on lomilla. Ja kyllähän niihin omistustaloihinkin pääsee "rupusakkia" sijoituskämppien myötä.

Ehkä itellä on käynyt hyvä tuuri, koska tässä talossa taitaa olla korkeintaan muutama asunto, mitkä on vuokralla.Ei kyllä ihmiset tässä talossa pidä meteliä. Välillä tuntuu, että onko täällä edes ketään kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan meidän kaupungissamme ei ole yhtään omakotitaloa näin rauhallisella paikalla kaupungin keskustassa järven rannalla. Minulla on matkaa järven rantaan noin 15 metriä parvekkeeltani!

kerrostalo luukun parveke ou jee vittuuuuu.

Ihan sivusta huomautan, että jos matkaa järven rantaan on 15m, on sinne aika helppo halutessaan siirtyä. Partsilla mahtuu aivan hyvin istuskelemaan. Ei siellä ole tarkoituskaan lenkkeillä. 

kerrostalo luukku ouuuu jee.

Omakotitalossa voisin ajatella asuvani silloin, mikäli oma työni olisi 100%:sti etätyötä, ja voisin muuttaa pois pääkaupunkiseudulta. Nyt kuitenkin työni vaatii kulkemista Helsingin keskustaan, ja työskentelyä siellä. Talon pitäisi lähtökohtaisesti olla sen verran hyvässä kunnossa, että heti ensimmäisenä ei tarvitseisi tehdä mittavaa remonttia. Johonkin pintaremonttiin olisin valmis. Lähimmät palvelut pitäisi olla järkevällä etäisyydellä, ja matkaa johonkin isompaan kaupunkiin enintään 25-30 km.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan kyllästynyt omakotitaloon. Aion muuttaa ihmislaatikkoon, että elämässä on enemmän aikaa oikeasti kivoille asioille, minulle rikkaruohot, remontointi, lumityöt jne. ei sitä ole.

Just näin. Kaikki valmiina, lämmöt, vedet, huolto pelaa. Jos lähtee matkalle,sen kun vain lyö oven kiinni, ei huolehtimista talvellakaan toimiiko lämmitys, jäätyykö vesiputket tai vastaavia huolia vaikka on pitempään pois kotoa. Itselläni tuuri, hyvä lämmin asunto ja hyvät naapurit. 🙂

Meillä omakotitalossakin on ovi mikä lyödään kiinni kun reissuun lähdetään ja on myös lämmintä.lumitöitä en ole tehnyt nyt moneen kuukauteen.vittumaisett naapurit kyl puuttuu toisin kun sulla siellä luukussa.