Miten joku voi asua ihmislaatikossa eli kerrostalossa?

Mitä järkeä on edes kysyä tuollaista, suomi on silleen vielä vapaa maa, että voi asua eritavoin jos haluaa. Itselläni on omakotitalo, kerrostalossa asunto, rivitalossakin asunto ja kuitenkin vietän melko paljon aikaa merenrantahuvilallani, mukava silti käydä välillä noissa muissakin asumismuodoissa

Kiitos kysymästä, oikein riemastuttavan hyvin!

 - Aikanaan kun muutin pois kotoa, vannoin etten iki päivänä OK-taloon takasin muuttaisi. Kas kun nuorimpana lapsena olin viimeinen jäljellä ja kaikki *elvetin pihahommat lankesivat minulle:

 - lumityöt

 - nurmikon leikkaukset

 - Se *aatanan jätti-mansikkamaan puhtaana pito rikkaruohoista ja mansikoiden poiminta

 - parisenkymmentä herukka- ja punaviinimarjapuskaa. Sen *elvetillinen työ kerätä marjat

 - polttopuiden kärrääminen sahaus- ja pilkkomispaikalta puuliiteriin. 

 - vähän vanhempana lisäksi niiden pilkkominen kirveellä. Intissä ei vertaista kirveellä puita pilkkovaa ollut 'kiitos' nuoruuden pakkotöiden. (Nykynössöt intissä saa valmiiksi pilkotut puut, vissiin paleltumien (jää pilkkomatta?) ja kirvestapaturmien takia??)

Ja paljon muuta!



Olin muuten kurkkua myöten täynnä kaikkea "mukavaa omakotitalon pitooon" kuuluvaa puuhastelua.



Faija kuoli ennen aikaisesti ja äitimuori myi talon pois.  OK-riesaa en ole ikipäivänä harkinnut kiitos nuoruudessa asian osalta viisastunut.

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on edes kysyä tuollaista, suomi on silleen vielä vapaa maa, että voi asua eritavoin jos haluaa. Itselläni on omakotitalo, kerrostalossa asunto, rivitalossakin asunto ja kuitenkin vietän melko paljon aikaa merenrantahuvilallani, mukava silti käydä välillä noissa muissakin asumismuodoissa

Se on katsos sitä kun tietyillä ihmisillä ei ole mitään muuta tekemistä kuin pönkittää egoaan jollain muutaman kymppitonnin omakotitalolla, joka ei tule koskaan menemään kaupaksi vaikka siitä haluaisikin joskus eroon. Ei tätä voi käsittää, miten voi olla noin heikko itsetunto että pitää alkaa tuputtaa omaa asumismuotoa muillekin ainoana oikeana. En haluaisi asua edes 20 km päässä tuollaisista ihmisistä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei, meillä ei pelätä susia ja karhuja hysteerisesti. Juuri oli omaan riistakameraan jäänyt Karhu, kyllä ne pelkää meitä ihmisiä hysteerisesti.

Mutta salametsästäjiä pelätään sen verran paljon, että ollaan ihan hissunkissun kun omilla kylillä tapahtuu metsästysrikoksia. Todella selkärangatonta toimintaa. 

Olen nyt 21 vuotta asunut kerrostalossa ja tämä on hyvällä alueella, eli mitään elämänkallu naapureita ei ole. Tietysti normaaleja elämän ääniä kuuluu, esimerkiksi yläpuolellani on noin pari vuotias taapero jonka yörääkymisiin heräsin minäkin ne ekat kuukaudet kun sitä kesti. Mutta tiesin ettei se kestä kauaa.

Se oli tähän mennessä ainoa vähän isompi äänihaitta, muuten elämän äänet on tavallisia ropinoita ja kolahteluja, mitkä ei mua haittaa yhtään. Itse asiassa tykkään kun kuuluu jotain ääniä.

Omakotitalossa olin säikky ja pelästyin heti jos kuului jokin kolahdus jostain, vaikka tiesin olevani yksin. Täällä on turvallinen tunne koko ajan. 

Kukin tyylillään. Kyllä omakotitalo oli omalla tavallaan kiva ja varmasti eläkkeellä olisi kiva taas muuttaa johonkin mummonmökkiin. Tosin kun pääsen eläkkeelle joskus 70-vuotiaana, niin saas kattoo missä kunnossa olen silloin?

Tällä hetkellä ei kuitenkaan elämäntilanne salli sellaista, joten kerrostalo on paras vaihtoehto minulle. En jaksaisi hoitaa taloa ja pihaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kysymästä, oikein riemastuttavan hyvin!

 

 - Aikanaan kun muutin pois kotoa, vannoin etten iki päivänä OK-taloon takasin muuttaisi. Kas kun nuorimpana lapsena olin viimeinen jäljellä ja kaikki *elvetin pihahommat lankesivat minulle:

 - lumityöt

 - nurmikon leikkaukset

 - Se *aatanan jätti-mansikkamaan puhtaana pito rikkaruohoista ja mansikoiden poiminta

 - parisenkymmentä herukka- ja punaviinimarjapuskaa. Sen *elvetillinen työ kerätä marjat

 - polttopuiden kärrääminen sahaus- ja pilkkomispaikalta puuliiteriin. 

 - vähän vanhempana lisäksi niiden pilkkominen kirveellä. Intissä ei vertaista kirveellä puita pilkkovaa ollut 'kiitos' nuoruuden pakkotöiden. (Nykynössöt intissä saa valmiiksi pilkotut puut, vissiin paleltumien (jää pilkkomatta?) ja kirvestapaturmien takia??)

Ja paljon muuta!



Olin muut

Toinen mitä en ymmärrä on laiskat ihmiset jotka ei osaa/jaksa hoitaa asioitansa

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan kyllästynyt omakotitaloon. Aion muuttaa ihmislaatikkoon, että elämässä on enemmän aikaa oikeasti kivoille asioille, minulle rikkaruohot, remontointi, lumityöt jne. ei sitä ole.

Pakkomuutto kerrostaloon on kuitenkin jossain vaiheessa edessä, tykkäs tai ei. Kun tulee tarpeeksi ikää, ei jaksa enää okt:n vaatimia huoltohommia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kysymästä, oikein riemastuttavan hyvin!

 

 - Aikanaan kun muutin pois kotoa, vannoin etten iki päivänä OK-taloon takasin muuttaisi. Kas kun nuorimpana lapsena olin viimeinen jäljellä ja kaikki *elvetin pihahommat lankesivat minulle:

 - lumityöt

 - nurmikon leikkaukset

 - Se *aatanan jätti-mansikkamaan puhtaana pito rikkaruohoista ja mansikoiden poiminta

 - parisenkymmentä herukka- ja punaviinimarjapuskaa. Sen *elvetillinen työ kerätä marjat

 - polttopuiden kärrääminen sahaus- ja pilkkomispaikalta puuliiteriin. 

 - vähän vanhempana lisäksi niiden pilkkominen kirveellä. Intissä ei vertaista kirveellä puita pilkkovaa ollut 'kiitos' nuoruuden pakkotöiden. (Nykynössöt intissä saa valmiiksi pilkotut puut, vissiin paleltumien (jää pilkkomatta?) ja kirvestapaturmien takia??)

 - - - 

"Toinen mitä en ymmärrä on laiskat ihmiset jotka ei osaa/jaksa hoitaa asioitansa"

 - Kyse ei ole aina viitsimiestä eikä jaksamisesta!



Kuten tuossa edellä kirjoitin, itselle kasaantu loppuvaiheessa käytännössä lähes kaikki talonpitoon kuuluneet työt. Olin siihen aikaan 'nuorissa' 100kg painava aktiivi kuulantyöntäjä, kiekonheittäjä ja vähän painonnostajakin kahden edellisen johdosta ja jo 16-vuotiaana kunnan toiseksi kovin perinteisen tyylin painonnostaja aikuisetkin miehet huomioiden. Omaikäiisissä kukaan ei päässyt edes kovin lähelle.



Sen ajan koulun muistaakseni jotain 6-vaiheisessa yleiskuntotestissä sain ylivoimaisesti koulun parhaat pinnat. Osasin toki taktikoida mistä lajista aloittaa... Pointti on se, että fyysisiä eväitä hoidella lumien kolaamisia ja puunpilkkkomisia oli vaikka muille jakaa. Toisaalta oli hitsin selvää, ettei tarvite olla kummoista kremppaa, kun jo nurmikon lekkaaminen jää tekemättä sen ajan työnnettävällä leikkurilla. Eli ei se aina näy päälle päin, miksi jokin homma on tekemättä, ei se aina ole laiskuutta eikä saamattomuutta.



Nykyisellään olen aivan hiton tyyyväinen, kun huoltoyhtiö käy auraamassa lumet ihmiskuution edustalta. Asia kuin asia, koska vaan voi lähteä vaikka kuukaudeksi reissuun, ei jää mökki kylmilleen eikä mitään muuta.

Toinen mitä en ymmärrä on laiskat ihmiset jotka ei osaa/jaksa hoitaa asioitansa

Tämä oli aika typerä kommentti. Joillain ihmisillä kuten minulla on sellainen työ- ja harrastussavotta, ettei ole mitään mahdollisuutta hoitaa jotain nurmikkoa saati sitten pieniä remontteja tms. Kysymys ei ole osaamisesta tai jaksamisesta vaan siitä, ettei aikaa kertakaikkiaan ole. Valitettavasti asun omakotitalossa. Olen joutunut vähän väliä palkkaamaan ulkopuolisia ihmisiä hoitamaan asioita talostani. Onneksi naapurustossa on kesälomien ajan ollut teinejä joille olen maksanut pihan hoidosta ja listojen laittamisesta. Puoliso tekee sen mitä kerkee, mutta meille tämä omakotitalo on kyllä ollut pieni fiasko elämänlaadun kannalta, mutta onneksi rahalla saa ja teinitkin saavat ihan hyvää työkokemusta. 

Tämä on selvästi sellainen asia, jota esimerkiksi maaseudulla asuvat eivät vain käsitä, että vaativassa asiantuntijatyössä ja tavoitteellisessa harrastuksessa ei kovin paljon jää vapaa-aikaa, eikä kesälomia todellakaan halua käyttää johonkin pihaterassin hoitoon.

Jos ei yhtään tykkää ruohonleikaamisesta? Eikä ole mitään osaamista remonteista?

Tai jos työpaikka on ison kaupungin keskustassa minne on helpompaa (ja halvempaa) kulkea julkisella liikenteellä?

Mulle ainakin sopii parhaiten tää "ihmislaatikossa" asuminen.

Mut kaikki tavallaan

Ihmettelen myös miten voin asua kerrostalossa, muttei ole muuta mahdollisuutta, ellei tilanne muutu.

Oletko ap tynnyrissä kasvanut. Et ole käynyt missään luxus kerrostalokodissa. Meilläkin on sellainen.Toinen koti on rannalla porojen ympäröimänä.

Kerrostalo on todella huoleton. Kyllä ne omakotitalon työt käyvät raskaiksi jossain vaiheessa. 

Kerrostalo on mahtava asumisvaihtehto ihmisille, jotka tykkäävät mm. tulla stalkatuiksi, salakuunnelluiksi, päästä älyttömien juoruilujen kohteiksi ja tykkäävät kaikenlaisista elämän äänistä naapurien pierua ja kusen lorinaa myöten. Suosittelen lämpimästi.

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalo on todella huoleton. Kyllä ne omakotitalon työt käyvät raskaiksi jossain vaiheessa. 

 - - - 

Totta!

 - Aikanaan yhdessä vaiheessa olin sellaisessa työssä, että matkapäiviä tuli yli sata vuodessa pitkälti yli toistakymmentä vuotta ja niistä kohtalainen määrä ulkomailla ja osa toisilla mantereilla. Ennätyvuotena laskin 130 sellaista päivää, että olin ainakin päiväseltään poissa 'toimistolta'.  Samoihin aikoihin lapset urheilivat aktiivisesti ja olin keskeisesti seuratoiminnassa mukana, alkuun jaoston puheenjohtajana ja lopulta koko seuran puheenjohtajana. En osaa kuvitella, mistä olisin siinä tilanteessa ottanut ajan ok-talon ylläpitoon ja lumitöihin ja sen sellaiseen. Lisäksi pidän kottaraispöntön valmistamista kohtuullisen vaativana työsuorituksena ja en muuten kuin äärimmäisellä yrittämisellä saa laadukasta jälkeä esimerkiksi tapetoinnissa. Vaativammat työt, vaikka seinän tasoittaminen ja maalaaminen on äärimmäisen henkisen ja fyysisen ponistelun takana.

OK-talo, lapsuuden ja nuoruuden pakkotyöt sai maljan täyteen. Never-ever, ei kiitos.

Ah, työleiri nimeltä omakotitalo ei onneksi ikinä enää.