Lue keskustelun säännöt.
Miten joku voi asua ihmislaatikossa eli kerrostalossa?
31.08.2025 |
Ihmettelen miten joku voi asua tuollaisissa hikisissä pierukuutioissa ihmislaatikoissa.
Itse asuisin ennemmin teltassakin. Onneksi on nykyään kuitenkin omakotitalo.
Kommentit (156)
En minäkään pelkää ihmisiä, inho on se mitä tulee mieleen. Inhoan tuota ihmismassaa, joka ilmeettöminä paahtaa eteenpäin kiireisenä puhelimeen tuijottaen. Se että en siedä ihmisiä, ei tarkoita että pelkään niitä. En halua että yksikään ihminen voi vaikuttaa siihen, mitä koen kun olen kotonani äänen tai hajun muodossa. Kaupunki on heille jotka tykkää siitä, mutta ei minulle, siellä ei ole minulle mitään mitä minä arvostan elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan meidän kaupungissamme ei ole yhtään omakotitaloa näin rauhallisella paikalla kaupungin keskustassa järven rannalla. Minulla on matkaa järven rantaan noin 15 metriä parvekkeeltani!
kerrostalo luukun parveke ou jee vittuuuuu.
en tykkäis hoitaa omakotitaloa ulkotiloineen. tässä kerrostaloasunnossakin on ihan tarpeeks puuhaa siivoomisen kanssa
monia muitakin syitä miksen tykkäis asua omakotitalossa. kerrostalon ainoa ongelma on oikeastaan se jos sattuu meluisat naapurit, tällä hetkellä ei onneks sellaisia ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, 130m2 kerrostalokoti ylimmäinen krs ja osittainen merinäköala Helsigissä, ei ole hikinen laatikko. Mielummin asun täällä kuin jossain Vantaan lähiössä ok-talossa.
Miksi juuri Vantaan lähiö? Ihan kun ei olisi parempia paikkoja ok-talolle. Mieluummin 130 neliöinen koti jossa omaa pihaa
Siksi koska omakotitalot ovat kalliita Helsingissä ja Espoossakin lähellä Helsingin rajaa. Muualla asuminen ei tule kuuloonkaan, vaan se olisi sitten muutto ulkomaille. -Eri
Etelän vetelät elää omassa kuplassaan, vähän kuin Amerikkalaiset.
Tämä kommentti suorastaan huokuu positiivisuutta ja herättää suurta mielenkiintoa muuttaa pohjoiseen. Ehkä kannattaisi katsoa
Kyllähän sitä tosiaan vetelöityy, kun ei tarvitse rehkiä, huhkia, juoksennella, kanniskella, jahdata, kaivella, rakennella, ym. elääkseen vaan voi tehdä siistiä päätetyötä. Jopa sosiaaliset taidot heikkenevät, kun ei tarvitse katsella tai kuunnella tuollaisten (tai muunlaisten) öykkärien juttuja. Helppoa elämää. On kurjaa, on kurjaa... :D
Asun 21 neliöisessä kerrostalo kämpässä naapureina narkkeja ja pari somaaaalia ja maksan kallista vuokraa jollekkin mut ihan hiton kivaa uskokaa nyt jookos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakotitalo ilman naapureita, ei missään lähiössä vaan oikeasti omalla maalla. Parasta. Ranta, rantasauna, koko järvi ilman muita. Parasta.
Omakotitalo paras. Olen asunut kerrostalossa, ei ikinä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omakotitalo ilman naapureita, ei missään lähiössä vaan oikeasti omalla maalla. Parasta. Ranta, rantasauna, koko järvi ilman muita. Parasta.
Ei ole kun neukku kuutio slummi alueella on kivempi.
Vierailija kirjoitti:
Asun 21 neliöisessä kerrostalo kämpässä naapureina narkkeja ja pari somaaaalia ja maksan kallista vuokraa jollekkin mut ihan hiton kivaa uskokaa nyt jookos.
Oho osu jollekkin reppanalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle hyvä elämänlaatu on se, että ei ole naapureita lähimainkaan, luonto on heti pihalla, näen tähtitaivaan, metsä on vieressä, pääsen uimaan omalta rannalta. Ei ole stressiä, ei kiirettä mihinkään. Se jos mikä on elämänlaatua.
Et käy töissä? Et harrasta mitään kodin ulkopuolella? Et tapaa ystäviä usein? Makunsa kullakin.
Oletko hiukan yksinkertainen? En kai nyt tähän ala sepostaa mun päiväni kulkua?? Mutta jos välttämättä haluat tietää, niin kyllä, tapaan ystäviä, usein meillä vietetään iltaa, tai patikoidaan, tehdään reissuja ymv. Töissä en käy, kun oma yritys. Harrastan paljonkin. Miten tämä liittyy siihen että elämänlaatu on silti se, että arvostan rauhaa? Mun ei tarvitse bilettää, käydä baareissa tai muuta, siellä ole mitään mitä arvostan.
Ihmettelen vain tällaista tarinaa, että olet muka yrittäjä mutta kiirettä ei ole. Kuinka pitkää matkaa ystäväsi joutuvat kulkemaan luoksesi? Voit toki arvostaa rauhaa, mutta tuo tarina kuulostaa niin väritetyltä ja epärealistiselta. Kuka tahansa työssäkäyvä saati sitten yrittäjä ei kovin paljon laakereillaan lepää stressittömänö tosielämässä. Entä jos sinulla on lapsia, miten he pääsevät kulkemaan mihinkään omatoimisesti? Jos olen mielestäsi yksinkertainen, se varmaan johtuu siitä että olen totta tosiaan itse kasvanut maaseudulla todella yksinäisenä vaikka kunnollisia harrastuksia ja olin täysin riippuvainen vanhempieni autokyydeistä kaupungille. Minä sinulle on rauhaa ja upeaa, on toiselle täyttä helvettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa selkeästi korostuu pikkupaikkakuntien käsitys kerrostaloista. On totta, että pienillä paikkakunnilla neuvostokuutiot ovat erittäin ankeita. Jos ei koskaan käyn ihmisten ilmoilla isommissa kaupungeissa, niin ei koskaan näe miten hienoja monet 1800-luvun tai miksi ei vaikka 2020-luvun kerrotalot ovat. Kaupungeissakin karastetaan niitä kuuluisia 60-70-lukujen betonikuutioita, joissa asuu lähinnä työttömiä ja narkkareita.
Kyse on siitä mitä ympärillä on. Huonot ja meluavat naapurit, liikenteen äänet ja pakokaasut, tupakansavu, ruoan haju käytävässä joka kulkeutuu asuntoon, koirien haukkumiset, meluavat lapset ja se rappuralli kun ovia paiskotaan myös keskellä yötä. Ja niin kuin aiemmin sanoin olen kahdesti asunut enkä enää ikinä, meinasi pää levitä
Tässä meidän uudessa kerrostaloasunnossa ei ole mitään noista häiritsevästi, mutta kun asutaan ison kaupungin liepeillä, niin autoja liikkuu, mutta ei niistä mitään meluhaittoja tai pakokaasuja tule asuntoon. Naapurit eivät melua, eikä lapsiakaan näy tai kuule muuten kuin piha-alueella, jos kulkee leikkialueen vierestä. Hiljaista sielläkin yleensä on. Uudessa talossa ruoanhajut eivät kulkeudu yhtään mihinkään, koska ilmanvaihto on hyvin järjestetty ja talossa on tupakointi kielletty. Ulkona on tupakointialueet etäällä talosta. Rappurallia ei myöskään ilmene, koska asukkaat kulkevat aika paljon autohallista hisseillä kerroksiin. Toki ulko-ovestakin kuljetaan päivällä ja varmaan joku kulkee yölläkin, mutta en ole kuullut, koska nukun öisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään pelkää ihmisiä, inho on se mitä tulee mieleen. Inhoan tuota ihmismassaa, joka ilmeettöminä paahtaa eteenpäin kiireisenä puhelimeen tuijottaen. Se että en siedä ihmisiä, ei tarkoita että pelkään niitä. En halua että yksikään ihminen voi vaikuttaa siihen, mitä koen kun olen kotonani äänen tai hajun muodossa. Kaupunki on heille jotka tykkää siitä, mutta ei minulle, siellä ei ole minulle mitään mitä minä arvostan elämässä.
Ai, miksi inhoat? Tuo ihmismassa on täysin adaptoitunut elämänmuotoonsa, niinhän muurahaiskeoissakin yksiköt vaan völjyvät väylillä, eivätkä ota kontaktia toisiinsa. Katso kuvia japanista, siellä ollaan omaksuttu tämä elämäntapa aika äärimmilleen.
Maaseudulla ihmisyys on yliarvostettua. Pitäisi koko ajan seurustella ja vuorovaikuttaa jonkun kanssa, juoruilu on hienoa, toisten asioihin puuttuminen, spekulointi, panettelu... Plus tietysti lukuisat rikokset, kun tellä on siellä omat pikku sääntönne ja esim. ihmisoikeudet ovat jotain eu-hapatusta :D
Kaupungissa ihminen ei ole mitään. Siihen ei kiinnitetä sen enempää huomiota, kuin maalla puuhun. Sen vuoksi sinua ahdistaa, sillä olet tottunut pitämään ihmistä hirveän tärkeänä ja huomiota ansaitsevana asiana, ja kaupungissa ihmismassa saa sinut hulluuden partaalle.
Lisäksi jotenkin luuserimaista kaatua siitä, että jostain tulee joku ääni tai tuoksu. Avaa ikkuna, laita korvatulppa, kuuloke, tai joku oma ääni päälle. Pitää olla ultimaattinen juntti, että kaatuu johonkin ääneen :D Sama kuin kaupunkilainen tulisi maalle, kaatuisi ekaan hyttyseen, ja muuttaisi äkkiä takaisin kaupunkiin pakoon hyttysiä :D Mitä muuten ei kaupungissa ole.
Stressitön elämä, herään rauhassa, teen aamupalaa, menen usein ulos terassille syömään ja juon kahvia, ruokin eläimet, meen luontoon kävelemään. Hoidan hissukseen kotityöt. Urheilen, teen ruokaa. Omassa rauhassa omassa talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kerrostaloasuninen on tosiaan romaneilla yleinen ongelma. Ei saa asua toinen toistensa päällä.
Alkanut näköjään kantasuomalaisiinkin levitä nämä uskomukset ja kulttuurisäännöt.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään pelkää ihmisiä, inho on se mitä tulee mieleen. Inhoan tuota ihmismassaa, joka ilmeettöminä paahtaa eteenpäin kiireisenä puhelimeen tuijottaen. Se että en siedä ihmisiä, ei tarkoita että pelkään niitä. En halua että yksikään ihminen voi vaikuttaa siihen, mitä koen kun olen kotonani äänen tai hajun muodossa. Kaupunki on heille jotka tykkää siitä, mutta ei minulle, siellä ei ole minulle mitään mitä minä arvostan elämässä.
Mielestäni suomalainen luonto on niin yksitoikkoinen, ettei sitä jaksa katsellla kesäkautta pidempään. En halua rämpiä pöpelikön ja puupeltojen läpi asioille. En jaksaisi katsella puskaa päivästä toiseen eikä siellä ole mitään mitä arvostan elämässä. Eli summa summarum: ihmiset ovat erilaisia, ja jos tätä on vaikea hahmottaa niin silloin viiraa päässä. Sinä saat olla ihan itseksesi siellä puskassa, minä haluan olla ihmisten keskuudessa. Mitä tämä on keneltäkään pois? Mitä hittoa varten joku alkaa mussuttaa jostain etelän vetelistä ja kuplassa asumisesta? Ikää kuin se olisi maalaiselle joku henkilökohtainen loukkaus, ettei joku ole samanlainen kuin hän. Ei kaupunkilaisia kiinnosta toisten elämä noin paljon. Todella typerää keskustelua kertakaikkiaan.
Kummallisen negatiivinen kuva kerrostalossa asumisesta. Ehkä oot vaan sattunut asumaan huonossa taloyhtiössä. Itellä ei valittamista. Talo missä asun koostuu kahdesta rapusta, ja talossa on 5 kerrosta. Ainakin tämä rappu on todella hiljainen ja rauhallinen. Ehkä suurin ero onkin siinä, että asunnot ovat omistusasuntoja, eli mitään rupusakkia ei näihin pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään pelkää ihmisiä, inho on se mitä tulee mieleen. Inhoan tuota ihmismassaa, joka ilmeettöminä paahtaa eteenpäin kiireisenä puhelimeen tuijottaen. Se että en siedä ihmisiä, ei tarkoita että pelkään niitä. En halua että yksikään ihminen voi vaikuttaa siihen, mitä koen kun olen kotonani äänen tai hajun muodossa. Kaupunki on heille jotka tykkää siitä, mutta ei minulle, siellä ei ole minulle mitään mitä minä arvostan elämässä.
Mielestäni suomalainen luonto on niin yksitoikkoinen, ettei sitä jaksa katsellla kesäkautta pidempään. En halua rämpiä pöpelikön ja puupeltojen läpi asioille. En jaksaisi katsella puskaa päivästä toiseen eikä siellä ole mitään mitä arvostan elämässä. Eli summa summarum: ihmiset ovat erilaisia, ja jos tätä on vaikea hahmottaa niin silloin viiraa päässä. Sinä saat olla ihan itseksesi siellä puskassa, minä haluan olla ih
Heillä on vaan paha olla. Jos olet koskaan käynyt maalla niin jutuista sen kuulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle hyvä elämänlaatu on se, että ei ole naapureita lähimainkaan, luonto on heti pihalla, näen tähtitaivaan, metsä on vieressä, pääsen uimaan omalta rannalta. Ei ole stressiä, ei kiirettä mihinkään. Se jos mikä on elämänlaatua.
Et käy töissä? Et harrasta mitään kodin ulkopuolella? Et tapaa ystäviä usein? Makunsa kullakin.
Oletko hiukan yksinkertainen? En kai nyt tähän ala sepostaa mun päiväni kulkua?? Mutta jos välttämättä haluat tietää, niin kyllä, tapaan ystäviä, usein meillä vietetään iltaa, tai patikoidaan, tehdään reissuja ymv. Töissä en käy, kun oma yritys. Harrastan paljonkin. Miten tämä liittyy siihen että elämänlaatu on silti se, että arvostan rauhaa? Mun ei tarvitse bilettää, käydä baareissa tai muuta, siel
Ystävät asuvat tässä 50km säteellä, osa ystävistä asuu ulkomailla ja tulevat Suomeen kesällä. Mikä tarve sinulla on arvostella minun elämää? Olen tehnyt siitä sellaisen kuin itse haluan. Yrittäjyys on paljon muutakin kuin sitä, että sinulla on kivijalkaliike tai olet 24/7 kiinni siinä. Nykyään kun on monenlaisia tapoja olla yrittäjä, mutta jos välttämättä haluat tietää, suurin osa tuloista tulee yritykselleni sosiaalisen median kautta, kattaa noin 73% tuloistani. Se että sinä koet jonkun elämän olevan jollakin tavalla väärin, ei tarkoita että se oli feikki. Mulle on oikeastaan aivan sama mitä sinä olet mieltä, itse olen tehnyt töitä sen eteen, että voin elää näin, oman näköistä elämää omassa rauhassa. En tarvitse lähikauppaa, en tarvitse yökerhoja, baareja, vaatekauppoja 100m säteelle, jos joku haluaa elää kaupungissa, se ei ole minulta pois, meitä on erilaisia, sä oot sä ja mä oon mä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle hyvä elämänlaatu on se, että ei ole naapureita lähimainkaan, luonto on heti pihalla, näen tähtitaivaan, metsä on vieressä, pääsen uimaan omalta rannalta. Ei ole stressiä, ei kiirettä mihinkään. Se jos mikä on elämänlaatua.
Et käy töissä? Et harrasta mitään kodin ulkopuolella? Et tapaa ystäviä usein? Makunsa kullakin.
Eihän tuossa mitään sellasta sanottu. Ei se pois lue noita asioita. T: eri
Etkö tunnista kysymysmerkkiä?
Makunsa kullakin? Tuo oli ihan selvä toteamus ja vttuilua
Ovatko maaliset oikeasti näin herkkähipiäisiä pillittäjiä?
Ainakaan meidän kaupungissamme ei ole yhtään omakotitaloa näin rauhallisella paikalla kaupungin keskustassa järven rannalla. Minulla on matkaa järven rantaan noin 15 metriä parvekkeeltani!