Miten joku voi asua ihmislaatikossa eli kerrostalossa?

Mun kerrostalo muistuttaa enemmän kenneliä. Ei mitään rajaa jollain läskeillä ämmillä siinä kuinka monta koiraa ne ottaa. Yhdellä läskillä muijalla saattaa olla jopa viisi koiraa pienessä kaksiossa. 

Ja kaikki haukkuu öisin ja päivisin ja on perhanan kiva herätä siihen.. koira pillin ostan kohta että saa edes nukkua ja omistajat ei viitsi kouluttaa koiraa. Mun mielestä koirat ei kuulu kerrostaloon. 

Vihaan niitä muutenkin.. 

Kerrostalo on kuin hamsterin häkki kaikki omissa kopeissaan ja jokainen paskan tippuminen pönttöön kuuluu ja virukset leviää parvekkeiden kautta, kun ihmiset menee sinne rykimään. 

Ja sitten se räppi paskan kuuntelu subbarrilla on ehkä joka pahempi kuin koira. Mutta minulla ei sairaana köyhänä ihmisenä ole koskaan mahdollisuus parempaan. En kestä muiden mölyä ja elämisen ääniä . Turha edes valittaa taloyhtiöön mutta avaudun täällä.. joo en sovi kerrostaloon, mutta ei ole mahdollisuutta ostaa taloa ei vaikka menisin töihin .. kenellä muka voi Suomessa olla rahaa ostaa talo se tuntuu minulle ainakin aivan mahdottomalta ajatukselta..

Pitäisi varmaan tienata vuosia yli kolme tonnia, että saisi edes käsirahan säästettyä ja sitten ikuinen laina .. 

Haaveilen omasta pienestä talosta jatkuvasti omassa rauhassa jossain maaseudulla..mutta haaveet kaatuu niitä nousemaan en saa.

Ja joo viimeiset mielenterveyden rippeet katosi tässä jo kaaauuan sitten

Vierailija kirjoitti:

Minulle hyvä elämänlaatu on se, että ei ole naapureita lähimainkaan, luonto on heti pihalla, näen tähtitaivaan, metsä on vieressä, pääsen uimaan omalta rannalta. Ei ole stressiä, ei kiirettä mihinkään. Se jos mikä on elämänlaatua.

Et käy töissä? Et harrasta mitään kodin ulkopuolella? Et tapaa ystäviä usein? Makunsa kullakin.

Vierailija kirjoitti:

Noh, 130m2 kerrostalokoti ylimmäinen krs ja osittainen merinäköala Helsigissä, ei ole hikinen laatikko. Mielummin asun täällä kuin jossain Vantaan lähiössä ok-talossa. 

Noh toivottavasti en joudu enää koskaan kerrostalo luukkuun

Omakotitalo jossa maata niin paljon ympärillä että ketään ei näy eikä kuulu. Se on parasta. Jos pitäisi asua jossain omakotitalolähiössä niin hyi, sitten asuisin ylimmässä kerroksessa kerrostalossa, ikinä en rivarissa.

Olisi aivan ihanaa asua kerrostalossa, mutta toistaiseksi pysyvä asunto on omakotitalo; iso, työläs ja kallis ylläpitää. 

Vierailija kirjoitti:

Noh, 130m2 kerrostalokoti ylimmäinen krs ja osittainen merinäköala Helsigissä, ei ole hikinen laatikko. Mielummin asun täällä kuin jossain Vantaan lähiössä ok-talossa. 

Miksi juuri Vantaan lähiö? Ihan kun ei olisi parempia paikkoja ok-talolle. Mieluummin 130 neliöinen koti jossa omaa pihaa

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalo jossa maata niin paljon ympärillä että ketään ei näy eikä kuulu. Se on parasta. Jos pitäisi asua jossain omakotitalolähiössä niin hyi, sitten asuisin ylimmässä kerroksessa kerrostalossa, ikinä en rivarissa.

Minulla on mökki siten, ettei ketään näy ja kuulu. Pelkään olla täällä yksin. Kotona kerrotalossa itä-hgissä en pelkää. 

Varmaan olen katsonut liikaa leffoja tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Noh, 130m2 kerrostalokoti ylimmäinen krs ja osittainen merinäköala Helsigissä, ei ole hikinen laatikko. Mielummin asun täällä kuin jossain Vantaan lähiössä ok-talossa. 

Niin ja paljonkohan vuokra on? Meneekö koko palkka siihen että saat kuunnella lokkien kirkumista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, 130m2 kerrostalokoti ylimmäinen krs ja osittainen merinäköala Helsigissä, ei ole hikinen laatikko. Mielummin asun täällä kuin jossain Vantaan lähiössä ok-talossa. 

Miksi juuri Vantaan lähiö? Ihan kun ei olisi parempia paikkoja ok-talolle. Mieluummin 130 neliöinen koti jossa omaa pihaa

Siksi koska omakotitalot ovat kalliita Helsingissä ja Espoossakin lähellä Helsingin rajaa. Muualla asuminen ei tule kuuloonkaan, vaan se olisi sitten muutto ulkomaille. -Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalo jossa maata niin paljon ympärillä että ketään ei näy eikä kuulu. Se on parasta. Jos pitäisi asua jossain omakotitalolähiössä niin hyi, sitten asuisin ylimmässä kerroksessa kerrostalossa, ikinä en rivarissa.

Minulla on mökki siten, ettei ketään näy ja kuulu. Pelkään olla täällä yksin. Kotona kerrotalossa itä-hgissä en pelkää. 

Varmaan olen katsonut liikaa leffoja tai jotain.

Vissiin sulla viiraa päässä kun siellä helsingin slummissa et pelkää ja mökillä pelkäät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle hyvä elämänlaatu on se, että ei ole naapureita lähimainkaan, luonto on heti pihalla, näen tähtitaivaan, metsä on vieressä, pääsen uimaan omalta rannalta. Ei ole stressiä, ei kiirettä mihinkään. Se jos mikä on elämänlaatua.

Et käy töissä? Et harrasta mitään kodin ulkopuolella? Et tapaa ystäviä usein? Makunsa kullakin.

Eihän tuossa mitään sellasta sanottu. Ei se pois lue noita asioita. T: eri

Onneksi on oma talo. Huippuluokan arvoasunnossakin kerrostalossa asuessa on meinannut mennä järki, ei se merkitse mitään vaikka neliöitä olisi miljoona-asunnossa kuinka paljon, arvokkaat pintamateriaalit ja huonekalut, hyvät naapurit jne. Sellaisessa päällekkäin pinotussa ihmislokerikossa eläminen ei vaan ole ihmisarvoista elämää. Sijoitusasuntoina niitä on edelleen, mutta ei pienintäkään aikomusta enää palata asumaan niissä. Ahdistaa ja puistattaa käydä paikalla vuokralaisten vaihtuessa tai kylässä kerrostalossa.

Itse kasvoin lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa. Iso idyllinen piha, puusauna, palju pihalla, naapureihin vähän matkaa, vesi omasta kaivosta, metsä peitti maisemat niin eipä olisi kukaan nähnyt vaikka olisi astellut ilman rihman kiertämää sinne paljuun...

Ja ai jumankauta minua ei saisi mikään muuttamaan sinne takaisin. Joka kesä meni alusta loppuun pihatöissä ja puutöissä, että on nurmikko siistinä, marjat poimittu pihapensaasta ja talveksi klapeja saunaan. Talvella lumitöiden riemu oli rajaton. Jos jotain meni rikki, niin siinähän itse pakerrat tai maksat kalliista huollosta jollekin yksityisyrittäjälle. Oi sitä onnea kun kaivon pumppu petti ja piti jostain läheiseltä palolaitokselta kiskoa vesi tonkissa. Ja aivan kaikkeen menemiseen tarvitsi auton. Lähin kauppa 10 kilometrin päässä, ja koulubussillekin sai muksuna tarpoa 2,5 kilsaa säässä kuin säässä.

Nykyään on tilava kerrostaloasunto vanhassa ja hyvin hoidetussa kerrostalossa, missä on kunnon eristeet. Ei mikään 5 vuotta sitten rakennettu koirankoppi mikä puskee jo nyt hometta ja seinät on paperia. Naapureiden äänet kuuluu välillä rappukäytävästä, mutta ikinä ei ole seinän tai katon läpi kuulunut mitään. Ei omaa pihaa mistä kantaa huolta, mutta tilava parveke missä nauttia jos sää on hyvä. Ja jos jokin falskaa niin huoltoyhtiö hoitaa. Ja kaikki palvelut on lähellä. Kauppaan pääsee kävellen. Autoa ei tarvi mihinkään. Elämä on ihanaa näin.

Tässä keskustelussa selkeästi korostuu pikkupaikkakuntien käsitys kerrostaloista. On totta, että pienillä paikkakunnilla neuvostokuutiot ovat erittäin ankeita. Jos ei koskaan käyn ihmisten ilmoilla isommissa kaupungeissa, niin ei koskaan näe miten hienoja monet 1800-luvun tai miksi ei vaikka 2020-luvun kerrotalot ovat. Kaupungeissakin karastetaan niitä kuuluisia 60-70-lukujen betonikuutioita, joissa asuu lähinnä työttömiä ja narkkareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, 130m2 kerrostalokoti ylimmäinen krs ja osittainen merinäköala Helsigissä, ei ole hikinen laatikko. Mielummin asun täällä kuin jossain Vantaan lähiössä ok-talossa. 

Miksi juuri Vantaan lähiö? Ihan kun ei olisi parempia paikkoja ok-talolle. Mieluummin 130 neliöinen koti jossa omaa pihaa

Siksi koska omakotitalot ovat kalliita Helsingissä ja Espoossakin lähellä Helsingin rajaa. Muualla asuminen ei tule kuuloonkaan, vaan se olisi sitten muutto ulkomaille. -Eri

Etelän vetelät elää omassa kuplassaan, vähän kuin Amerikkalaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalo jossa maata niin paljon ympärillä että ketään ei näy eikä kuulu. Se on parasta. Jos pitäisi asua jossain omakotitalolähiössä niin hyi, sitten asuisin ylimmässä kerroksessa kerrostalossa, ikinä en rivarissa.

Minulla on mökki siten, ettei ketään näy ja kuulu. Pelkään olla täällä yksin. Kotona kerrotalossa itä-hgissä en pelkää. 

Varmaan olen katsonut liikaa leffoja tai jotain.

Vissiin sulla viiraa päässä kun siellä helsingin slummissa et pelkää ja mökillä pelkäät.

Ajattelen, että kerrostalossa minua suojaa se, ettei oven läpi pääse, mutta täällä (olen siis mökillä) kuka tahansa voi tulla ikkunan läpi. Tai kaupungissa ihmiset suojaavat, täällä kukaan ei kuule, vaikka huutaisin täysillä. 

 

Olen asunut itä-helsingissä liki koko elämäni, eli 45 vuotta. Minulle ei ole ikinä, ei koskaan, tapahtunut mitään. En ole edes nähnyt mitään, vaikka yöbusseillakin olen kulkenut. Eikä aikuistuneet poikani ole koskaan nähneet mitään epämääräistä. Toista oli Kalliossa, kun siellä asuin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle hyvä elämänlaatu on se, että ei ole naapureita lähimainkaan, luonto on heti pihalla, näen tähtitaivaan, metsä on vieressä, pääsen uimaan omalta rannalta. Ei ole stressiä, ei kiirettä mihinkään. Se jos mikä on elämänlaatua.

Et käy töissä? Et harrasta mitään kodin ulkopuolella? Et tapaa ystäviä usein? Makunsa kullakin.

Oletko hiukan yksinkertainen? En kai nyt tähän ala sepostaa mun päiväni kulkua?? Mutta jos välttämättä haluat tietää, niin kyllä, tapaan ystäviä, usein meillä vietetään iltaa, tai patikoidaan, tehdään reissuja ymv. Töissä en käy, kun oma yritys. Harrastan paljonkin. Miten tämä liittyy siihen että elämänlaatu on silti se, että arvostan rauhaa?  Mun ei tarvitse bilettää, käydä baareissa tai muuta, siellä ole mitään mitä arvostan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle hyvä elämänlaatu on se, että ei ole naapureita lähimainkaan, luonto on heti pihalla, näen tähtitaivaan, metsä on vieressä, pääsen uimaan omalta rannalta. Ei ole stressiä, ei kiirettä mihinkään. Se jos mikä on elämänlaatua.

Et käy töissä? Et harrasta mitään kodin ulkopuolella? Et tapaa ystäviä usein? Makunsa kullakin.

Eihän tuossa mitään sellasta sanottu. Ei se pois lue noita asioita. T: eri

Etkö tunnista kysymysmerkkiä?

Kerrostalo on aina jossain vaiheessa meluisa ja ongelma, ei tiedä milloin asukkaat vaihtuu, huumehörhöt, yömeluajat, musiikki, lähelle tulee rakennustyöt, ei auta onko omistustalo vai mikä, ei ikinä enää. 

Meillä on Helsingissä rauhallisella alueella 139-neliöinen "pierukuutio" enkä ole tänään vielä naapurin ääniä kuullut.

Varmasti joku on rapussa kävellyt (ja lehdenjakaja lienee rapistellut postiluukulla. Koira on varmaan kuullut mutta eipä se haukahtele. 

Muistan kun ekan kerran muutin kaupunkiin (silloin yksiöön). Illalla kuulin raitiovaunun kirskunnan jostain kadunkulmasta ja muistan unenpöpperössä ajatelleeni että sietämätön ääni, täällä tulen nukkumaan huonosti. Myöhempää muistikuvaa tästä äänestö ei ole, vaikka sen pn täytynyt kuulua tuhansia kertoja seuraavan kahden vuoden aikana mitkä siellä asuin. Niin sitä tottuu. Varmaan maalainen tottuu kukon kiekumiseen ja lehmän ampumiseen samalla tavalla. Ja kärpäsiin.