Lue keskustelun säännöt.
Uusi tuttava liian päällekäyvä/ tuttavallinen
Päällisin puolin ihan mukava henkilö, mutta jokin hänessä herättää epäilyksiä, että onko hän aidosti niin mukava, kuin antaa ymmärtää. Hän mm. kysyy kysymyksiä kysymysten perään hirveällä tahdilla, enkä itse ehdi kysyä mitään, kun hän jo tykittää seuraavaa. Kysyy myös epämukavan henkilökohtaisia asioita. Myös kummallisen korostetusti käyttää etunimeäni usein, "Moi Minna, mitä sulle kuuluu Minna? ja katsoo usein pitkään ja syvälle silmiin, kun keskustelemme. Ahdistaa.
Vaikka emme oikeasti tunne toisiamme, niin hän jo ylistää mm. kuinka mukava ja ihana ihminen olen. Tunnen olevani ns. narsistisen" love bombing"in keskellä. Mutta kyse ei ole tässä siis mistään romanttisesta.
Hän myös kyselee kylään ja tekemään erilaisia asioita, mutta minusta tuntuu, etten halua lähentyä siten ja niin nopealla tahdilla, kuin hän ilmeisesti haluaisi. Oikeastaan haluaisin juosta karkuun. Mutta se ei ole täysin mahdollista juuri nyt.
Miten siis etääntyä hienovaraisesti ihmisestä, jonka kanssa on oltava tekemisissä? Ja jolla vaikuttaa olevan jotain ihme odotuksia minua kohtaan.
Kommentit (293)
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli myös tuttava, joka oudosti tuppautui läheisyyteeni. Myöhemmin sain tietää syyn: hän oli ihastunut veljeeni ja sen takia piti myös minusta. Olemme veljen kanssa aika samannäköisiä ja hän oli muuttanut toiselle paikkakunnalle, joten olin tuolle naiselle ilmeisesti jonkinlainen korvike.
No panitko sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli myös tuttava, joka oudosti tuppautui läheisyyteeni. Myöhemmin sain tietää syyn: hän oli ihastunut veljeeni ja sen takia piti myös minusta. Olemme veljen kanssa aika samannäköisiä ja hän oli muuttanut toiselle paikkakunnalle, joten olin tuolle naiselle ilmeisesti jonkinlainen korvike.
No panitko sitä?
En, olen heteronainen.
Se on l3sbo ja yrittää iskeä sinua. Jätä se sika!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli myös tuttava, joka oudosti tuppautui läheisyyteeni. Myöhemmin sain tietää syyn: hän oli ihastunut veljeeni ja sen takia piti myös minusta. Olemme veljen kanssa aika samannäköisiä ja hän oli muuttanut toiselle paikkakunnalle, joten olin tuolle naiselle ilmeisesti jonkinlainen korvike.
No panitko sitä?
En, olen heteronainen.
Nooh, eihän se sitä estä. Olisit pannu vaan,
Ap:n tapaus kuulostaa aivan työkaveriltani. Lähes joka aamu hän tulee hyvin liki vierelleni ja kommentoi tyyliin: "Huomenta Sami, mitäs sulle kuuluu? Ja tosiaan katsoo myös usein pitkään ja syvälle silmiin, kun juttelemme. Haluaisin enemmän etäisyyttä juteltaessa.
Hän kehuu minua myös mielestäni aivan tarpeettomasti. "Sami voitko auttaa, sinä kuitenkin tiedät/ osaat tämän paremmin" jne. Tällaista päivittäin, eikä minusta kuulosta ollenkaan aidolta. Ihan kuin yrittäisi miellyttämällä verkostoitua työelämässä paremmin edistääkseen omia pyrkimyksiään.
On myös pyytänyt kylään grillaamaan useasti vaikka emme ole käyneet ikinä edes työlounaalla yhdessä. Tuntuu tukalalta viettää päivittäin aikaa tuollaisen kanssa samassa työhuoneessa. Kyse ei ole mistään ihastumisesta, koska tällä naisella on mies ja pari lastakin. Tulee mieleen jonkinlainen epärehellinen pyrkyri. Hälytyskellot soi tosi voimakkaasti, ja yritän ylläpitää kohteliasta etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tapaus kuulostaa aivan työkaveriltani. Lähes joka aamu hän tulee hyvin liki vierelleni ja kommentoi tyyliin: "Huomenta Sami, mitäs sulle kuuluu? Ja tosiaan katsoo myös usein pitkään ja syvälle silmiin, kun juttelemme. Haluaisin enemmän etäisyyttä juteltaessa.
Hän kehuu minua myös mielestäni aivan tarpeettomasti. "Sami voitko auttaa, sinä kuitenkin tiedät/ osaat tämän paremmin" jne. Tällaista päivittäin, eikä minusta kuulosta ollenkaan aidolta. Ihan kuin yrittäisi miellyttämällä verkostoitua työelämässä paremmin edistääkseen omia pyrkimyksiään.
On myös pyytänyt kylään grillaamaan useasti vaikka emme ole käyneet ikinä edes työlounaalla yhdessä. Tuntuu tukalalta viettää päivittäin aikaa tuollaisen kanssa samassa työhuoneessa. Kyse ei ole mistään ihastumisesta, koska tällä naisella on mies ja pari lastakin. Tulee mieleen jonkinlainen epärehellinen pyrkyri. Hälytyskellot soi tosi voimakkaasti, ja yritän ylläp
Joo, hyvin kuvaa tuo epärehellinen pyrkyri minunkin ajatuksiani, mitä nyt on hänen käytöstään katsonut vähän uudenlaisin silmin... Ap
Voi ei, mä olen varmaan hetkittäin tällainen tyyppi! Varsinkin silloin, kun muutin toiselta puolelta Suomea pk-seudulle, eikä täällä ollut yhtään tuttua. Alkuun etsin kavereita hyvinkin epätoivoisesti ja yritin olla tosi miellyttävä ja huomaavainen. Laitoin kaikki paukut peliin. Tuntui, että elin koko ajan uusien ihmisten kanssa heikoilla jäillä. Yritin ehdotella kaikkea puuhaa ja huomioida toisten onnistumiset ja merkkipäivät.
Asuttuani nyt melkein 10 vuotta pk-seudulla ja saatuani oikeita ystäviä, paine on kadonnut vuorovaikutustilanteista. Nyt voin suurimman osan ajasta olla normaali ja rento, joskin edelleen huomaavainen ihminen. Siltikin lipsahdan joskus tuohon ärsyttävään rooliin uusissa tilanteissa: esim. vanhempainillassa, lasten harrastusbuffassa jne. Jälkeenpäin mietin, että mitähän helvettiä taas?!
Minä en ainakaan tarkoittanut/tarkoita toiminnallani mitään pahaa. Ajattelen, että se on sellainen sisäänrakennettu toimintamalli, kun ihminen laumaeläimenä epätoivoisesti tavoittelee lauman suojaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, et halua olla epäkohtelias seurassa, jottei muut pitäisi sinua tylynä.
Kyseleekö tämä muiltakin ja vastaavatko he? Käyttääkö ahkerasti myös muiden nimiä?
Seuraa, miten muut kohtelevat häntä ja toimi samoin. Paitsi jos muut ovat langenneet ansaan ja kertovat hänelle asioitaan.
Kun myin taloani, nuori kiinteistönvälittäjä "poikanen" hoki nimeäni puheessa koko ajan. Se oli niin luotaantyöntävää, että harkitsin välittäjän vaihtoa. Mutta tämä jenkkioppeja käyttävä myyntitykki sai nopeasti talokaupat aikaan.
Bisneksessä nimen hokeminen on hiukan ymmärrettävää mutta ei muissa ihmissuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli myös tuttava, joka oudosti tuppautui läheisyyteeni. Myöhemmin sain tietää syyn: hän oli ihastunut veljeeni ja sen takia piti myös minusta. Olemme veljen kanssa aika samannäköisiä ja hän oli muuttanut toiselle paikkakunnalle, joten olin tuolle naiselle ilmeisesti jonkinlainen korvike.
No panitko sitä?
En, olen heteronainen.
Nooh, eihän se sitä estä. Olisit pannu vaan,
Sua ei nyt ainakaan pane ees pahinkaan seksrikollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tapaus kuulostaa aivan työkaveriltani. Lähes joka aamu hän tulee hyvin liki vierelleni ja kommentoi tyyliin: "Huomenta Sami, mitäs sulle kuuluu? Ja tosiaan katsoo myös usein pitkään ja syvälle silmiin, kun juttelemme. Haluaisin enemmän etäisyyttä juteltaessa.
Hän kehuu minua myös mielestäni aivan tarpeettomasti. "Sami voitko auttaa, sinä kuitenkin tiedät/ osaat tämän paremmin" jne. Tällaista päivittäin, eikä minusta kuulosta ollenkaan aidolta. Ihan kuin yrittäisi miellyttämällä verkostoitua työelämässä paremmin edistääkseen omia pyrkimyksiään.
On myös pyytänyt kylään grillaamaan useasti vaikka emme ole käyneet ikinä edes työlounaalla yhdessä. Tuntuu tukalalta viettää päivittäin aikaa tuollaisen kanssa samassa työhuoneessa. Kyse ei ole mistään ihastumisesta, koska tällä naisella on mies ja pari lastakin. Tulee mieleen jonkinlainen epärehellinen pyrkyri. Hälytyskellot soi tosi voimakkaasti, ja yritän ylläp
Tuli tästä yhtäkkiä mieleen muisto vuosien takaa kun työkaverini, silloinen suht tuore, laittoi yllättäen viestiä ollessani kotonani että haluanko lähteä heidän mökille uimaan :D Oli siis ajelemassa kotikaupunkini läpi sinne mökilleen. Tällä kyseisellä ihmisellä on kaikki tässä ketjussa luetellut viat mutta hän on kyllä liian tyhmä narsistiksi. Mutta mieluusti kyllä käyttää koko kahvitauon omien asioidensa pulisemiseen, ylireagoi ja nostaa kärpäsestä härkäsen milloin mistäkin tietämättömyyttään. Olen miettinyt että huomionhakuinen persoonallisuus mutta äo jää kyllä hyvin kauas keskiarvosta. Olen pitänyt viileän etäisyyden aina ja onneksi ei enää olla samoissa työtiloissakaan oltu vuosiin, toki saman tiimin jäsen edelleen mutta täysin eri työtehtävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tapaus kuulostaa aivan työkaveriltani. Lähes joka aamu hän tulee hyvin liki vierelleni ja kommentoi tyyliin: "Huomenta Sami, mitäs sulle kuuluu? Ja tosiaan katsoo myös usein pitkään ja syvälle silmiin, kun juttelemme. Haluaisin enemmän etäisyyttä juteltaessa.
Hän kehuu minua myös mielestäni aivan tarpeettomasti. "Sami voitko auttaa, sinä kuitenkin tiedät/ osaat tämän paremmin" jne. Tällaista päivittäin, eikä minusta kuulosta ollenkaan aidolta. Ihan kuin yrittäisi miellyttämällä verkostoitua työelämässä paremmin edistääkseen omia pyrkimyksiään.
On myös pyytänyt kylään grillaamaan useasti vaikka emme ole käyneet ikinä edes työlounaalla yhdessä. Tuntuu tukalalta viettää päivittäin aikaa tuollaisen kanssa samassa työhuoneessa. Kyse ei ole mistään ihastumisesta, koska tällä naisella on mies ja pari lastakin. Tulee mieleen jonkinlainen epärehellinen pyrkyri. Hä
Meidän suomalaisten pitäisi nyt vaan opetella reagoimaan. Neuvot on aina tyyliin ole epäkiinnostava, välttele. Mutta eihän tuollainen tyyppi ikinä opi kun ei kukaan sano hänelle asiasta. Ei tarvitse sanoa suoraan vaan voi sanoa kauniistikin. Olemme älykästä ja luovaa kansaa, keksimme kyllä tavan ilmaista omia toiveita toista loukkaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoraan sanomisessa kauniistikin piilee se riski, että vastapuoli loukkantuu niin verisesti, että saattaa alkaa kostoksi mustamaalata tai vainota aloittajaa/toista samassa tilanteessa olevaa. Monesti rajattomat ihmiset eivät kestä sitä, jos muut eivät suostu toimimaan heidän halujensa mukaan. Liian tuttavalliset ja lähelle änkeävät ihmiset ovat usein myös sosiaalisesti vähän alikehittyneitä ja saattavat alkaa hääriä entistä enemmän kimpussa joko kiusaa tehdäkseen tai siksi, että yrittävät "väsyttää" tai lepyttää kohteensa. Suoraan puhuminen kannattaa yleensä lähinnä silloin, jos henkilöön on mahdollista katkaista välit kokonaan. Jos aloittaja joutuu olemaan olosuhteiden pakosta tämän henkilön kanssa tekemisissä, niin tylsäksi tekeytyminen, lyhytsanainen neutraali kommunikointi ja huomiotta jättäminen lienee kaikkein viisanta.
Ehkä se etsii vain isäntää tai emäntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla neurokirjolla. On opetellut tuollaisia "sosiaalisia maneereja" ja toistelee niitä.
Tämä
Eihän täällä kukaan voi ymmärtää sellaista, että joku haluaisi vain sen oman kullan viakkuun sohvalle torkkupeiton alle takkatulta tuijottelemaan syyssateilla, vaan kaikki vastakkaista sukupuolta olevat vain tahtovat jotain tai ovat narsisteja.
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanomisessa kauniistikin piilee se riski, että vastapuoli loukkantuu niin verisesti, että saattaa alkaa kostoksi mustamaalata tai vainota aloittajaa/toista samassa tilanteessa olevaa. Monesti rajattomat ihmiset eivät kestä sitä, jos muut eivät suostu toimimaan heidän halujensa mukaan. Liian tuttavalliset ja lähelle änkeävät ihmiset ovat usein myös sosiaalisesti vähän alikehittyneitä ja saattavat alkaa hääriä entistä enemmän kimpussa joko kiusaa tehdäkseen tai siksi, että yrittävät "väsyttää" tai lepyttää kohteensa. Suoraan puhuminen kannattaa yleensä lähinnä silloin, jos henkilöön on mahdollista katkaista välit kokonaan. Jos aloittaja joutuu olemaan olosuhteiden pakosta tämän henkilön kanssa tekemisissä, niin tylsäksi tekeytyminen, lyhytsanainen neutraali kommunikointi ja huomiotta jättäminen lienee kaikkein viisanta.
Tämä on totta. Mutta on keksittävä tapa sanoa jostain pienestä asiasta, omista toiveista. Voisi vaikka pyytää, voisimmeko nyt puhua minun kuulumisiani, eikä kritisoida toisen käytöstä.
Aikuinen ei halua sanoa suoraan häiritsevistä asioista juuri siksi, että sitten toinen vastaa samalla mitalla. Jos henkilö oli epämiellyttävä, sitä ei halua lähteä hänen kanssaan setvimään henkilökohtaisia asioitaan.
Moni tällainen häirikkö on myös hieman häiriintynyt, jolloin parasta on vain ghostata.
Mutta silti olisi hyvä, jos alettaisiin sanoa pienesti omista toiveista. Ei kritisoida toisen olemusta, niin ei hänellä ole oikeutta kritisoida meitä takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä vastaa kysymyksiin. Vältä yhdessäoloaikaa. Sano kutsuihin, ettei sinulle valitettavasti käy. Hymyile.
En voi olla vastaamatta, sillä vaikuttaisin muiden ympärillä olijoiden silmissä todella töykeältä. Ap
Valitettavasti en voi vastata. Mitä SINULLE kuuluu, joko kiusallinen kutiseva tauti parani ikävästä paikasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella, jos olisikin niin, että meissä kaikissa on vikamme ja pyritään sietämään erilaisia piirteitä toisissamme kevyemmin.
Ei ihme, jos suomalaiset kärsivät yksinäisyydestä, kun lukee tämän ketjun jäykkiä varmuuksia tuntemattoman ihmisen huonoudesta.
Iloa kaikille!
Tässä puhutaan manipuloivasta, ahdistavasta ihmistyypistä, ei tietystä ihmisestä.
Esim. narsisti ei ahdistele kaikkia, mutta haistaa mahdollisesn "uhrin". Silloin ovat hyvät neuvot kalliit, koska esim. oma, lähes elämänmittainen kokemukseni on ihmisestä, jota yleisesti pidetään ihanana. Silti hän "söi" minua vuosikymmenet, ennen kuin opin asiallisen, mutta välinpitämättömän asenteen häntä kohtaan. Tiedän, että se vähän hämmentää häntä, mutta hän tekee minkä voi, eli käytännössä puhuu minusta negatiivisesti ihmisille, jotka uskovat h
Kuulostaa mun peruskoulussa olleelta tytöltä. Hän oli tuollainen manipulaattori ja takertuja peruskoulussa eli sairas lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla neurokirjolla. On opetellut tuollaisia "sosiaalisia maneereja" ja toistelee niitä.
Tämä minullekin tuli heti mieleen. On sosiaalisesti kömpelö ja yrittää saada kavereita. Joku on ehkä neuvonutkin häntä käyttämään sen nimeä, jolle puhuu ja kyselemään henkilökohtaisia asioita asioita, että vaikuttaa kohteliaalta ja kiinnostuneelta.
Näin juuri voi olla. Eivät kaikki suinkaan ole narsisteja tai luonnehäiriöisiä, vaikka kyselevät paljon eivätkä ihan ymmärrä kaikkia sosiaalisia koodistoja. Ja ajat on muuttuneet. Se, mikä ennen oli ihan suht normaalia, tuntuu nykyisin olevan red flagia ja rajoja rikkovaa käytöstä.
Niin tuttua minullekin! Kavereita riitti, kun veli oli hyvännäköinen!