Uusi tuttava liian päällekäyvä/ tuttavallinen

Vierailija kirjoitti:

Edellä on tullut hyviä neuvoja ja Sinun on tärkeää kunnioittaa sitä tunnetta, joka on herännyt vuorovaikutuksessa tämän ihmisen kanssa. Ei pidä pakottaa itseään kohteliaisuudesta ystävyyteen/kaveruuteen, jos et sitä halua. Toki ne pintapuoliset small talkit ja hyvät huomenet, mutta se kyllä riittää eikä töyöpaikalla ole vaatimusta ystävystymisestä. Olen itse joutunut vuosia sitten samantyyppiseen tilanteeseen ja kyllä siinä lopulta oli takana se että tekisin ammattini puolesta palveuksia hänelle, hänen miehellee ja jopa aikuiselle pojalle. Hui!

 

Opettele siis vetämään rajat ja kehitä teflon-pinta. Joku ehdotti vastakysymyksiä keskusteluun, ne on hyviä ja sitten sellaiset juu, jaa, ei voi tietää- tyyppiset, joihin ei voi tarttua ja joista ei voi jatkaa. Älä kerro tai jaa elämääsi tämän henkilön kanssa. Ei mtn kontakteja työajanulkopuolella ja töissäkin se pakollinen minimi. Voimia!

Ei pidä pakottaa itseään kohteliaisuudesta ystävyyteen/kaveruuteen

hitsi kun olisin itse ollut tässä viisaampi vuosia sitten. Eräästä tällaisesta on tullut nyt jo pitkän ajan kaveri. Itselle riittäisi/riittää että nähdään kerran kuussa. Yritän olla vastaamatta mutta hän on kova viestittelemään vaikka en vastaa :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on tullut hyviä neuvoja, kiitos niistä!  Pakko alkaa harjoittelemaan teflonpintaa... Itse olen sellanen, että nopeat kysymykset saavat ajatukseni jotenkin sekaisin ja olen vastaillut myös kysymyksiin, joihin myöhemmällä pohdinnalla ei olisi pitänyt vastata ollenkaan. Todella on alkanut ärsyttää se kysymysten tykitys. Pelkään, että tää henkilö pahimmillaan kääntyy mua vastaan, kun huomaa, etten halua enempää tutustua ja häntä lähipiiriini. Ja alkaa kostamaan, tekee elämästäni jollain tapaa hankalaa. Mielelläni kuulisin lisää teidän muiden kokemuksia! Ap 

 

Mikset voi vaan sanoa, että "Älä kysele, en pidä siitä että minulta kysellään. Kerron itse jos tahdon informoida sinua jostain." Itse olen ainakin noin tehnyt koska en siedä että kukaan kysyy mitään, eikä siitä ole mitään seurannut. 

Jos sinulla on elämä hans

Raadollista, mutta totta tuo, että ikävyyksiä yleensä tosiaan seuraa vaan liiasta kiltteydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt ystävystyä erään harrastuskaverin kanssa ja pohdin vaikutanko ap:n kuvailemalta tyypiltä. Olen aidosti kiinnostunut enkä halua hyötyä varsinaisesti, muuta kuin ystävyyden ja ajanviettämisen parissa. Kerran kuussa kehtaan häntä lähestyä viestillä.... en tiedä. Ystävystyminen vaikeaa aikuisiällä.

 

Niin onkin. Kun monilla huonoja kokemuksia ja siksi sisäänpäinkääntyneitä.  Mulla itsellä huonoja kokemuksia ihmisistä niin itse en halua "edetä liian nopeasti " heitäkin on jotka pommittaa jatkuvasti viesteillä ja soitoilla niin se stressaa.

Minulla on kyllä huonoja kokemuksia, mutten ole sisäänpäinkääntynyt. Olen vain hyvä huomaamaan intuitiivisesti onko ihminen aito vai jotakin vailla. Ystävyys kehittyy itsestään, ei painostamalla.

Mitä tulee etunimen käyttöön: mitä enemmän matkustelee, sitä helpompi on sulautua kunkin kulttuurin tapoihin. Ei vaadi paljon aivokapasiteettia tajuta, että etunimen liiallinen käyttö ei ole luontevaa Suomessa.

Jos ihminen, joka yrittää ystävystyä kanssani käyttää jatkuvasti etunimeäni, ajattelen, että on hän on lukenut jostakin kirjasta, että näin kannattaa tehdä. Alan sitten kiinnittää huomiota muihinkin henkilön käyttämiin manipulaatiotekniikoihin. 

Onko hän naapuri vai työkaveri ...

Pakolliset kiitos, hei jne. tarvittaessa. Ympäripyöreät vastaukset. Laita rajat. Kiitos ei. Ei käy. Ei mitään pahoitteluja. Vain tarvittava asiallinen kanssakäyminen. 

Mulla naapuri oli aluksi tosi " päällekäyvä" nykyään ei puhu mitään😆

Turha täällä on kysellä. Itse on ne rajansa vedettävä tapauksen ja tilanteen mukaan. Ja parempi on katkaista heti alkuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Nythän sä nimenomaan haet tämän puolitutun hyväksyntää. Ei tarvitse vastata kysymyksiin joihin et halua vastata. Opettelet pitämään rajasi. 

Nimenomaan. Ap mahdollistaa tuttavansa käytöksen. 

Itse en mene edes läheiselle ihmiselle kylään, jos en jaksa ja haluan olla kotonani. Saati sitten, että menisin  jonkun tutun kotiin vain siksi, että minulle ei suututtaisi. Juu ei kiitos.

Minulla oli joskus vähän erikoinen tuttava. Hän oli ihan ok, mutta koin ettei meillä ollut mitään yhteistä. Kerran kysyi minulta ihan yhtäkkiä kesken jutustelun, että voiko tulla yöksi minun luo. Siis täh??!  No et voi!

Mies on ihastunut sinuun eikä ihan miten tiedä miten olla. Se on normaalia. Voit sanoa hänelle suoraan ettet ole kiinnostunut romanttisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nythän sä nimenomaan haet tämän puolitutun hyväksyntää. Ei tarvitse vastata kysymyksiin joihin et halua vastata. Opettelet pitämään rajasi. 

 

 

Nimenomaan. Ap mahdollistaa tuttavansa käytöksen. 

Itse en mene edes läheiselle ihmiselle kylään, jos en jaksa ja haluan olla kotonani. Saati sitten, että menisin  jonkun tutun kotiin vain siksi, että minulle ei suututtaisi. Juu ei kiitos.

Minulla oli joskus vähän erikoinen tuttava. Hän oli ihan ok, mutta koin ettei meillä ollut mitään yhteistä. Kerran kysyi minulta ihan yhtäkkiä kesken jutustelun, että voiko tulla yöksi minun luo. Siis täh??!  No et voi!

Mitä oikein selität? Tässä tapauksessa ei kukaan edes ole ollut missään kylässä. Ap

Mistä ap kumpuaa sun vahva miellyttämisen halu? Kannattaa opetella luomaan ne omat rajat ja lopettaa miellyttäminen. 

Valitettavasti näille ihmisille pitää olla tosi kylmä heti kättelyssä, muuten jäävät riippakiveksi. Ja tosiaan usein opettajia 🙈

Joku voi olla liian tuttavallinen ja ripustautuva. Rajat kannattaa tosiaan vetää, mutta eihän aina toki ole tarpeen välejä katkaista. Monenlaisten ihmisten kanssa voi tulla toimeen, kunhan vain pitää rajansa. Normaalit ystävälliset välit riittää. 

Tässä varoittava pikku tarina. Entinen tuttavani oli saanut jo nuorena diagnoosin persoonallisuushäiriöstä. Lopulta hänen käytöksensä muuttui niin omituiseksi, että oli pakko laittaa välit poikki. Pian sen jälkeen hän onnekseni muutti toiseen kaupunkiin. Vakoilin häntä vielä hieman somessa, koska hän oli ollut vähällä jäädä asunnottomaksi, ja ihmettelin miksi hän kertoi päivityksessä hiustensa alkaneen lopultakin kasvamaan. Päivitys oli saanut paljon sydämiä tuntemattomilta ihmisiltä, joihin hän oli ilmeisesti tutustunut uudessa asuinkaupungissa. Hänellä oli kuvassa lyhyet hiukset ja pipo.  

Sitten tajusin. Hän oli kertonut jollakin viimeisistä tapaamisistamme, miten häneltä oli otettu koepala mutta kaikki oli kunnossa. Hän ei tarvinnut edes leikkausta. Hän oli ilmiselvästi keksinyt siitä ajella pitkähköt hiuksensa pois samalla kun muutti täysin terveenä ja mitään syöpää koskaan sairastamattomana uuteen asuinkaupunkiin, ja sai siellä huomiota ihmisiltä, jotka kuvittelivat hänen olevan kalju syöpähoitojen takia. Ei kukaan kysy kaljulta naiselta, oletko sairastanut syöpää, joten hänen ei tarvinnut edes valehdella kenellekään, mutta huomiota ja sääliä on tullut vaikka kuinka paljon. 

Sano sille kerran EI mihin tahansa ja kohta se on "huolissaan" sinusta. Niin että muutkin tietää olla. P:n puhumista välittömästi selän takana. Edestä päin yhtä hymyä. Karta kuin ruttoa on neuvoni.  

Siitä en tiiä, mut sama ongelma mullakin on !!!!! Eräs tietty ihminen tykkää käyttää mun etunimeäni turhan usein, tahallaan selvästi !!!!! Se on aika hävytöntä !!!!! Sellaista pjaskooooo mä en enää kuuntele !!!!! Nyt otan tavaksi, ku se änkeää tänne, laitan TV: ni kovalle, että se häipyyyyyyy !!!!!!!! Veks. Eipä sitä oo sen jälkeen näkynyt, pariin 3:n viikkoon........mukamas sairas.......sitä se tosiaankin on !!!!! 

Joskus voi vähän valehdellakin ja sanoa vaikka, että on masentunut fiilis enkä jaksa jutella.

Kun olette kahdestanne, piereskele estottomasti koko ajan. Sen luulisi karkottavan. Sitten jos hän valittaa muille asiasta, he luulevat että se on keksitty juttu, koska et ole tehnyt muiden läsnä ollessa samaa.

Uskoudu hänelle ja kerro, että olet Adolf Hitlerin veli ja että hampaassasi on radiolähetin.

Itsellä oli myös tuttava, joka oudosti tuppautui läheisyyteeni. Myöhemmin sain tietää syyn: hän oli ihastunut veljeeni ja sen takia piti myös minusta. Olemme veljen kanssa aika samannäköisiä ja hän oli muuttanut toiselle paikkakunnalle, joten olin tuolle naiselle ilmeisesti jonkinlainen korvike.