Lue keskustelun säännöt.
Uusi tuttava liian päällekäyvä/ tuttavallinen
Päällisin puolin ihan mukava henkilö, mutta jokin hänessä herättää epäilyksiä, että onko hän aidosti niin mukava, kuin antaa ymmärtää. Hän mm. kysyy kysymyksiä kysymysten perään hirveällä tahdilla, enkä itse ehdi kysyä mitään, kun hän jo tykittää seuraavaa. Kysyy myös epämukavan henkilökohtaisia asioita. Myös kummallisen korostetusti käyttää etunimeäni usein, "Moi Minna, mitä sulle kuuluu Minna? ja katsoo usein pitkään ja syvälle silmiin, kun keskustelemme. Ahdistaa.
Vaikka emme oikeasti tunne toisiamme, niin hän jo ylistää mm. kuinka mukava ja ihana ihminen olen. Tunnen olevani ns. narsistisen" love bombing"in keskellä. Mutta kyse ei ole tässä siis mistään romanttisesta.
Hän myös kyselee kylään ja tekemään erilaisia asioita, mutta minusta tuntuu, etten halua lähentyä siten ja niin nopealla tahdilla, kuin hän ilmeisesti haluaisi. Oikeastaan haluaisin juosta karkuun. Mutta se ei ole täysin mahdollista juuri nyt.
Miten siis etääntyä hienovaraisesti ihmisestä, jonka kanssa on oltava tekemisissä? Ja jolla vaikuttaa olevan jotain ihme odotuksia minua kohtaan.
Kommentit (293)
Pidä olevinaan kiirettä, et ehdi nyt jutella, ja luota omiin vaistoihisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, et halua olla epäkohtelias seurassa, jottei muut pitäisi sinua tylynä.
Kyseleekö tämä muiltakin ja vastaavatko he? Käyttääkö ahkerasti myös muiden nimiä?
Seuraa, miten muut kohtelevat häntä ja toimi samoin. Paitsi jos muut ovat langenneet ansaan ja kertovat hänelle asioitaan.
Kun myin taloani, nuori kiinteistönvälittäjä "poikanen" hoki nimeäni puheessa koko ajan. Se oli niin luotaantyöntävää, että harkitsin välittäjän vaihtoa. Mutta tämä jenkkioppeja käyttävä myyntitykki sai nopeasti talokaupat aikaan.
Bisneksessä nimen hokeminen on hiukan ymmärrettävää mutta ei muissa ihmissuhteissa.
Ai miksi ei? On ok toljottaa mykkänä, kunhan ei vaan mainitse keskustelukumppanin nimeä?
Shokeeraan sua lisää: nimettelen omien lasteni lisäksi lasteni kavereita "kulta"-nimityksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, et halua olla epäkohtelias seurassa, jottei muut pitäisi sinua tylynä.
Kyseleekö tämä muiltakin ja vastaavatko he? Käyttääkö ahkerasti myös muiden nimiä?
Seuraa, miten muut kohtelevat häntä ja toimi samoin. Paitsi jos muut ovat langenneet ansaan ja kertovat hänelle asioitaan.
Kun myin taloani, nuori kiinteistönvälittäjä "poikanen" hoki nimeäni puheessa koko ajan. Se oli niin luotaantyöntävää, että harkitsin välittäjän vaihtoa. Mutta tämä jenkkioppeja käyttävä myyntitykki sai nopeasti talokaupat aikaan.
Bisneksessä nimen hokeminen on hiukan ymmärrettävää mutta ei muissa ihmissuhteissa.
Ai miksi ei? On ok toljottaa mykkänä, kunhan ei vaan mainitse keskustelukumppanin nimeä?
Shokeeraan sua lisää: nimettelen omien lasteni lisäksi lasteni kavereita "kulta"-nimityksellä.
Varo vaan, ettei johda vielä lasuun tuommoinen lasten kavereiden kullittelu. Eivät kaikki vanhemmat varmaan pidä tuommoisesta puhetavasta omalle lapselleen. Tulee herkästi sellainen namusetä tai-täti mieleen.
Vierailija kirjoitti: Mulla on yksi työkaveri joka tuli uutena meille töihin ja heti intoutui minun kanssa viettämään aikaa. Kertoi avoimesti omista haasteista ja olin aluksi todella otettu kun sain huomiota. Sitten hän yritti minulta kaivaa syvempiä tuntoja ja tietoa parisuhteesta yms. Ympäripyöreästi vastailin kunnes hän löysi uusia ystäviä jotka antavat enemmän itsestään. Edelleen samassa työpaikassa ja porukoissa ollaan, mutta selvästi jo luovuttanut mun suhteen. Jos yrittää udella niin annan ympäripyöreitä vastauksia..
Ja on ymmärrettävä, että työpaikalla on niitä persoonia, jotka eivät halua puhua lainkaan omista asioistaan. Heille työkaverit on vain työkavereita. Heidän elämä, ja tärkeät ihmiset ovat työpaikan ulkopuolella.
Todella kuulostaa sellaiselta narsistin love bombingilta. Tai sitten ei-sosiaalisesti-lahjakkaalta, joka vaan on päättänyt tutustua ihmisiin väkisin.
Alkaisin itse kyselemään vastakysymyksiä samalla tavalla. Eli ihan törkeästi jättää vastaamatta ja sen sijaan tiukasti silmiin tuijottaen, hymyilemättä kysellä, painottaen vielä nimeä oikeen kunnolla: Mites Mik-ko, kuinka paljon rautaa nousee penkistä? Mik-ko, mikä oli sun lempiruoka lapsena? Onko sulla paljon läheisiä ystäviä, Mik-ko?
Siinä menee kyselijältä pasmat ja suunniteltu rytmi sekaisin, ehkä hakee uuden uhrin, kun kokee sut liian vaikeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on kyllä ihan vauhkoontunutta porukkaa :-D Vastaan tulee joku utelias ekstrovertti ja heti ollaan korvat luimussa hokemassa love bombingia ja narsistia ja vaikka ja mitä. On kyllä aika liikuttavaa, että perusmamma perusukkonsa ja peruskakaroidensa kanssa kokee olevansa niin huikea ja salaperäinen ja tärkeä tapaus, ettei voi työpaikalla esim. kertoa, että joo, mies on Mikko ja lapset alakoulussa.
Koska onhan teidän elämä yhtä isoa valtiosalaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä ihan vauhkoontunutta porukkaa :-D Vastaan tulee joku utelias ekstrovertti ja heti ollaan korvat luimussa hokemassa love bombingia ja narsistia ja vaikka ja mitä. On kyllä aika liikuttavaa, että perusmamma perusukkonsa ja peruskakaroidensa kanssa kokee olevansa niin huikea ja salaperäinen ja tärkeä tapaus, ettei voi työpaikalla esim. kertoa, että joo, mies on Mikko ja lapset alakoulussa.
Koska onhan teidän elämä yhtä isoa valtiosalaisuutta.
Kun ekan kerrat törmäät ihmiseen joka kahden viikon kuluttua sanoo muka huolimattomasti johonkin väliin että eihän - se koulu jossa olet lapsesi sanonut olevan - ole kenenkään paremman perheen koulu, niin ymmärrät, mitä jotkut välttelee. Toisaalta ymmärrän jos ei tätä ole kokenut, että ei ymmärrä miksi ko asioita ei sanoisi. Tällaiseen taipuvaiset ihmiset on oman kokemukseni mukaan juuri ap:n kuvailemalla tavalla käyttäytyviä. Pikku nippeleistä rakennetaan fantasia missä muut ovat kaikessa heidän alapuolellaan ja heikkona itsetunnon hetkenä kun joku alkaa tuntua tulevan sieltä heikon keksimästä laatikosta ulos, se painetaan alas näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän tavallaan sopii se mitä Ylen tämänpäiväisessä vakoilujutussa sanotaan: "Hälytyskellojen pitää soida, jos uusi tuttavuus alkaa kysellä salassa pidettävistä asioista tai sellaisista aiheista, jotka eivät kuulu normaaliin keskusteluun."
Onko hän sairaanhoitaja/lääkäri tms?
Tuo käytös on mun kokemuksieni mukaan melko tyypillistä tällaisissa ammateissa oleville, jotka koulutetaan aktiiviseen kuuntelemiseen ja kyselemään potilailta paljon kysymyksiä.
Mun miesystävä on lääkäri ja on juuri tuollainen, tosin ei jankkaa nimeäni jatkuvasti. Mutta mulla on esim ihana astmahoitaja, joka aina toistelee mun etunimeä kun selvitellään mun astman hoitotasapainoa :D Ja ystäväni on psykologi ja kyselee tosi paljon kysymyksiä kun kahvitellaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka ihmisellä olisikin joku taka-ajatus, se ei aina ole sitä mitä luulisi. Isäni kuoleman jälkeen eräs puolituttu nainen tuppautui seuraani ja kyseli isäni kuoleman syystä ja olosuhteista. Ajattelin loukkaantuneena, että hän on vain utelias ja hankkiuduin mokomasta tökeröstä tyypistä eroon. Vuosien kuluttua sain selville, että nainen oli isäni pitkäaikainen rakastajatar.
Toinen esimerkki:
Eräs naimisissa oleva mies ehdotteli minulle kahvittelua ja kieltäydyin, koska uskoin hänellä olevan romanttisia aikeita. Paljon myöhemmin paljastui, että hän olisi halunnut vain tarjota minulle töitä (olin silloin työttömänä). Olisin ollut kiinnostunut tarjouksesta, jos olisin tiennyt.
Ehkä hän toivoo, että häneltäkin kysyttäisi. Seuraavaksi voisit yrittää vastata jotenkin hyvin lyhyesti ja lisäämällä loppuun "mites sinulla?" Tai "kerrohan sinä itsestäsi. " hän on ymmärtääkseni uusi henkilö teidän yhteisössä. Ehkä vai haluaa mukaan joukkoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä ihan vauhkoontunutta porukkaa :-D Vastaan tulee joku utelias ekstrovertti ja heti ollaan korvat luimussa hokemassa love bombingia ja narsistia ja vaikka ja mitä. On kyllä aika liikuttavaa, että perusmamma perusukkonsa ja peruskakaroidensa kanssa kokee olevansa niin huikea ja salaperäinen ja tärkeä tapaus, ettei voi työpaikalla esim. kertoa, että joo, mies on Mikko ja lapset alakoulussa.
Koska onhan teidän elämä yhtä isoa valtiosalaisuutta.
Kun ekan kerrat törmäät ihmiseen joka kahden viikon kuluttua sanoo muka huolimattomasti johonkin väliin että eihän - se koulu jossa olet lapsesi sanonut olevan - ole kenenkään paremman perheen koulu, niin ymmärrät, mitä jotkut välttelee. Toisaalta ymmärrän jos ei tätä ole kokenut, että ei ymmärrä miksi ko asioita ei sanoisi. Tällaiseen taipuvaiset ihmiset on oman kokemukseni mukaan
no just ;-) They are all out to get me! Ei tuo kyllä ihan täysjärkiseltä kuulosta. Ja ei ole sattunut omalle kohdalle, toisaalta en olekaan sote-alalla, jossa ilmeisesti sekä vainoharhat että huono käytös kohtaavat lähes väistämättä ja aina. Tosin aika suureellista kuvitella, että joku keräilee sinusta nippelitietoa ja rakentaa siitä sitten oman tulkintahimmelinsä. Taitaa vaan olla tätä perisuomalaista ihmispelkoa, huonoja viestintätaitoja ja omaa epävarmuutta tuo kuvailemasi. Ja tuo kouluesimerkki on ihan himmeä. Jos joku noin tulis sanomaan, toteaisin vaan että hyvä koulu se on, älä suotta mieltäsi vaivaa ;-)
Kysy siltä: Mitä sä oikein haluat musta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella on oikeus omiin rajoihinsa. Ei kenenkään mieliksi tarvitse jakaa tietojansa tai aikaansa muille, varsinkaan silloin kun kokee tilanteen epämiellyttäväksi tai ahdistavaksi. Voi tosiaan antaa hyvin ympäripyöreitä ja epämäräisiä vastauksia. Tungetteleviin kysymyksiin ei tarvitse vastata ollenkaan. Voi aina vastata, ettei halua puhua asiasta tai sanoa toiselle suoraan, että oletpa utelias. Jos joku pyytää jotain odottamatonta, kannattaa aina vastata, että miettii asiaa, niin ei tule luvanneeksi mitään mitä ei halua tehdä. Vaatausta voi sitten viivyttää loputtomiin. Jos joku pyytää kylään eikä halua mennä, voi ottaa vähän välinpitämättömän asenteen. Voi sanoa, että nyt juuri ei sovi, mutta kattellaan. Ei ole velvollisuutta ryhtyä kenenkään ystäväksi vaikka toinen kuinka imartelisi ja olisi yliystävällinen. Päin vastoin, juuri sellainen käytös herättää epäilykset ja omaan intuitioon kannattaa luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkejä, miten olette saaneet etäännytettyä tällaisen ihmisen olematta töykeä. Ap
Puhu loputtomasti itsestäsi ja puhu päälle. Kerro liian yksityisiä asioita kuten suolen toiminnasta. Juutu puhumaan yhdestä asiasta liian kauan joka ei kiinnosta tätä henkilöä.
T: Neuroepätyypillinen ihminen joka on vahingossa expertti muiden karkottamisessa
Järkyttävän huono neuvo.
Ei, älä missään nimessä kerro liikaa yksityisiä asioita itsestäsi kun yrität päästä eroon ihmisestä! ja mitä enemmän puhut, sitä enemmän takertuja innostuu 🤦🏼🤦🏼
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkejä, miten olette saaneet etäännytettyä tällaisen ihmisen olematta töykeä. Ap
Puhu loputtomasti itsestäsi ja puhu päälle. Kerro liian yksityisiä asioita kuten suolen toiminnasta. Juutu puhumaan yhdestä asiasta liian kauan joka ei kiinnosta tätä henkilöä.
T: Neuroepätyypillinen ihminen joka on vahingossa expertti muiden karkottamisessa
Järkyttävän huono neuvo.
Ei, älä missään nimessä kerro liikaa yksityisiä asioita itsestäsi kun yrität päästä eroon ihmisestä! ja mitä enemmän puhut, sitä enemmän takertuja innostuu 🤦🏼🤦🏼
Autismin kirjolla olevalta tuskin saakaan aivan parhaita ihmissuhdeneuvoja
Vierailija kirjoitti:
Vinkkejä, miten olette saaneet etäännytettyä tällaisen ihmisen olematta töykeä. Ap
En tiedä, voinko antaa tuollaista vinkkiä, koska tuollaisessa tilanteessa on pakko olla vähän töykeä, tai ainakin toinen varmasti sen niin tulkitsee. En siis vastaa kaikkiin viesteihin, rajoitan yhteydenpitoa, esim. jos on ollut päivittäistä niin alkuun vain kerran viikossa, ja sitten harvemmin. Voin sanoa syyksi jotain, mutta en kerro liian henkilökohtaisia asioita. Tärkeintä on pitää omat rajat. Kukaan ei sinun puoliasi pidä, jos et sinä itse.
Hyviä vinkkejä täällä! Mun kimpussa just tällainen ihminen joka jo yhden tapaamisen jälkeen kertoi että olen hänen paras ystävänsä. Apuva
Mulla on yksi työkaveri joka tuli uutena meille töihin ja heti intoutui minun kanssa viettämään aikaa. Kertoi avoimesti omista haasteista ja olin aluksi todella otettu kun sain huomiota. Sitten hän yritti minulta kaivaa syvempiä tuntoja ja tietoa parisuhteesta yms. Ympäripyöreästi vastailin kunnes hän löysi uusia ystäviä jotka antavat enemmän itsestään. Edelleen samassa työpaikassa ja porukoissa ollaan, mutta selvästi jo luovuttanut mun suhteen. Jos yrittää udella niin annan ympäripyöreitä vastauksia..