Uusi tuttava liian päällekäyvä/ tuttavallinen
Päällisin puolin ihan mukava henkilö, mutta jokin hänessä herättää epäilyksiä, että onko hän aidosti niin mukava, kuin antaa ymmärtää. Hän mm. kysyy kysymyksiä kysymysten perään hirveällä tahdilla, enkä itse ehdi kysyä mitään, kun hän jo tykittää seuraavaa. Kysyy myös epämukavan henkilökohtaisia asioita. Myös kummallisen korostetusti käyttää etunimeäni usein, "Moi Minna, mitä sulle kuuluu Minna? ja katsoo usein pitkään ja syvälle silmiin, kun keskustelemme. Ahdistaa.
Vaikka emme oikeasti tunne toisiamme, niin hän jo ylistää mm. kuinka mukava ja ihana ihminen olen. Tunnen olevani ns. narsistisen" love bombing"in keskellä. Mutta kyse ei ole tässä siis mistään romanttisesta.
Hän myös kyselee kylään ja tekemään erilaisia asioita, mutta minusta tuntuu, etten halua lähentyä siten ja niin nopealla tahdilla, kuin hän ilmeisesti haluaisi. Oikeastaan haluaisin juosta karkuun. Mutta se ei ole täysin mahdollista juuri nyt.
Miten siis etääntyä hienovaraisesti ihmisestä, jonka kanssa on oltava tekemisissä? Ja jolla vaikuttaa olevan jotain ihme odotuksia minua kohtaan.
Kommentit (293)
Kaikista helpointa on vaihtaa seuraa jos noin kauheesti tekee ihminen pahaa. Miksi jäät kuuntelemaan hänen puheitaan?
Vierailija kirjoitti:
Täällä aika moni puhuu nyt työsuhteesta, joten muistakaamme että näitä suhteita on hyvin erilaisia, eikä kaikista "niin vain oteta ja lähdetä" tai aleta yks kaks vastaamaan en tiedä ja leikkimään salaperäistä (etenkin jos on jo kerinnyt hyväuskoisena raottaa omaa salaisuuksien verhoaan). Tällöin paras tapa ottaa etäisyyytä lienee hiljalleen vetäytyminen.
Kyllä. Hiljalleen vetäytyminen
Oletko töissä jossain mistä voit saada tietoja mikä hyödyttää vierasta valtaa, voi olla tiedonantorekry, no ei vais ei ne noin heti päälle käy.
Päällekäyvä.
Kaks kertaa piti naida ekoilla treffeillä.
Jos uusi tuttavuus on tungetteleva, kannattaa muistaa, että kaikkeen ei tarvitse mennä mukaan. Loukkaava ei tarvitse olle, mutta voi alkaa hienotunteisesti vältellä tilanteita, joissa tämän tuttavan kohtaa.
Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Jos uusi tuttavuus on tungetteleva, kannattaa muistaa, että kaikkeen ei tarvitse mennä mukaan. Loukkaava ei tarvitse olle, mutta voi alkaa hienotunteisesti vältellä tilanteita, joissa tämän tuttavan kohtaa.
Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän
Mummosi taisi osata hoitaa tuollaisia tilanteita jo pienestä pitäen.
Vierailija kirjoitti:
"Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti."
Näinpä juuri.
Hankala tilanne, mutta toisaalta ajattelen, että ratkaisu on helppo, mitään selittelyitä ja valheita ei kannata kuvitellakaan ikinä kertovansa, vaan täytyy tehdä asia selväksi:
- pidä itse etäisyyttä, vastaile niukasti. Mieti jo etukäteen joku selvä lause, jolla ilmaiset selkeästi, mutta ystävällisesti, ettet halua kertoa elämästäsi. Joku mikä tuntuu sinulle luontevalta. Mulle olis luontevaa sanoa (kevyellä äänensävyllä, mutta napakasti), että "en halua työpaikan kahvipöydässä ruotia elämääni, puhutaanpa jostain muusta."
- jos hän ehdottelee tapaamista, ole taas selvä ja rehellinen, älä jätä mitään takaportteja: sano, että elämäntilanteesi on sellainen, ettei ole tilaa tapaamisille. Älä selittele ja perustele mitenkään, sinun ei tarvitse! Jos kysyy jotain niin sano, ettet halua puhua asiasta. Ystävällinen äänensävy ja katse tekee sen, ettei se kuulosta hyökkäävältä.
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne, mutta toisaalta ajattelen, että ratkaisu on helppo, mitään selittelyitä ja valheita ei kannata kuvitellakaan ikinä kertovansa, vaan täytyy tehdä asia selväksi:
- pidä itse etäisyyttä, vastaile niukasti. Mieti jo etukäteen joku selvä lause, jolla ilmaiset selkeästi, mutta ystävällisesti, ettet halua kertoa elämästäsi. Joku mikä tuntuu sinulle luontevalta. Mulle olis luontevaa sanoa (kevyellä äänensävyllä, mutta napakasti), että "en halua työpaikan kahvipöydässä ruotia elämääni, puhutaanpa jostain muusta."
- jos hän ehdottelee tapaamista, ole taas selvä ja rehellinen, älä jätä mitään takaportteja: sano, että elämäntilanteesi on sellainen, ettei ole tilaa tapaamisille. Älä selittele ja perustele mitenkään, sinun ei tarvitse! Jos kysyy jotain niin sano, ettet halua puhua asiasta. Ystävällinen äänensävy ja katse tekee sen, ettei se kuulosta hyökkäävältä.
Välttelen työpaikan kahvikeskusteluja.
T: Oppinut yksilö
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan olisin voinut olla asialla. Aikeet oli ihan hyvät. Tutustua ihmisiin. Ja tykkään kehua ihmisiä. Sanoa ääneen hyviä asioita vaikkei se hyödyttäisi itseäni yhtään, vaikken koskaan enää näkisi koko ihmistä. Mutta ei näin Suomessa saa tehdä. Lannistuin viimein minäkin ja nykyään välttelen ihmisiä. Viihdyn tosi hyvin yksin.
Sama täällä. Sydämestäni kannustan ja kehun kun ajattelen että toinen saa siitä tsemppiä ja vaikkapa epävarmuuden keskellä boostia tms. Olen sellainen ollut aina. Joskus myös sanon toisen nimen ihan kohteliaisuuttani jne. Olen tsemppari luonteeltani. Ja minäkin välttelen ihmisiä nykyisin.
Kyllä on hirveä ihminen, narsisti suunnittelemassa hyväksikäyttöä, neurokirjolla, ja juoruämmä vähintään. Kehtaakin käyttää toisen nimeä, katsoa liikaa silmiin ja kysellä asioita.
Onhan se mahdollista että taustalla on jotain ikävää, mutta sekin on mahdollista että henkilö vaan tarkoittaa hyvää ja siinä tapauksessa 14 sivua hypoteeseihin perustuvaa haukkumista palstalla ja pitkälle vietyjä suunnitelmia siitä miten henkilö vieraannutetaan ghostaamalla ja ilmottautumalla kansalaisopistoon, on aika kurjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä ihan vauhkoontunutta porukkaa :-D Vastaan tulee joku utelias ekstrovertti ja heti ollaan korvat luimussa hokemassa love bombingia ja narsistia ja vaikka ja mitä. On kyllä aika liikuttavaa, että perusmamma perusukkonsa ja peruskakaroidensa kanssa kokee olevansa niin huikea ja salaperäinen ja tärkeä tapaus, ettei voi työpaikalla esim. kertoa, että joo, mies on Mikko ja lapset alakoulussa.
Koska onhan teidän elämä yhtä isoa valtiosalaisuutta.
Kun ekan kerrat törmäät ihmiseen joka kahden viikon kuluttua sanoo muka huolimattomasti johonkin väliin että eihän - se koulu jossa olet lapsesi sanonut olevan - ole kenenkään paremman perheen koulu, niin ymmärrät, mitä jotkut välttelee. Toisaalta ymmärrän jos ei tätä ole kokenut, että ei ymmärrä miksi ko asioita ei sanoisi. Tällaiseen taipuvaiset ihmiset on oman kokemukseni mukaan
Aika huikean pitkälle omassa päässä kehitelty hypoteesi-kehitelmä. Todellisuudessa tapauksen henkilö on nyt toistaiseksi käyttänyt toisen etunimeä ja katsonut silmiin. Jos siitä vetää yhteen että "tuo kohta dissaa mua että lapses on huonommassa koulussa", niin erikoinen ongelmatapaus on se hypoteesi-kehitelmän rakentaja ja omasta oletuksestaan loukkaantuja, ei silmiin katsoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä vastaa kysymyksiin. Vältä yhdessäoloaikaa. Sano kutsuihin, ettei sinulle valitettavasti käy. Hymyile.
En voi olla vastaamatta, sillä vaikuttaisin muiden ympärillä olijoiden silmissä todella töykeältä. Ap
Esittele niille muille ja odota että pyrkii heille kylään, ei ne sitten enää pidä töykeänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistisia manipulaattoreita riittää tässä maailmassa, koska kaikkihan aina haluavat jotain, siksi meillä on ilmastonmuutos, sodat ja ongelmat, on turhaa syyttää yhtä ihmistä ihmiskunnan narsistisuudesta. Voit vastata kysymyksellä, Hyvin, miten sulla menee <etunimi>? .. tai suoraan ilman vastausta "Haluaisin välillä tietää miten sulla menee <etunimi>.
Haluaisitko itse että vastapuoli puhuis sulle eka kuin lapselle ja toistelis tyyliin sun nimeä: Mitä mieltä olet Minna jos Minna sä voisit hoitaa Minna tän homman? Olisko Minna hyvä idea ? Mitäpä Minna sanot?
Kylläpä sulla on KAMALA ongelma.
Itse ainakin käytän paljon tuollaista puhetta a) jotta oppisin ja muistaisin toisten nimet paremmin b) jotta tulis rautalangasta väännettyä kuka sen jutun töissä tekee c) herättelemään Minnaa kun se vajoaa flegmaattisuuteen eikä sitä saa heräteltyä keskusteluun jostain työasiasta d) miljoona muuta syytä, ihmisellä on nimet syystä ja niitä on lupa käyttää keskustelussa, koita kestää
Ettei nyt vaan olisi kyse traumareaktiosta? Jos kerran olet aiemmin joutunut tekemisiin narsistin kanssa. Minusta tuo mitä kuvailit kuulostaa tyypiltä joka tykkää ihmisistä ja yrittää olla mukava. Nimen toistelukin on nykyään varsin yleistä. Varsinkin jos kyseessä sattuisi olemaan tyyppi joka on viettänyt pidempiä aikoja ulkomailla. Monessa maassa ihmiset tykkäävät kuulla oman nimensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä vastaa kysymyksiin. Vältä yhdessäoloaikaa. Sano kutsuihin, ettei sinulle valitettavasti käy. Hymyile.
En voi olla vastaamatta, sillä vaikuttaisin muiden ympärillä olijoiden silmissä todella töykeältä. Ap
Esittele niille muille ja odota että pyrkii heille kylään, ei ne sitten enää pidä töykeänä.
Hauska juttu tässä onkin se, että näistä esittelyistä huolimatta, mitä olen tässä viime aikoina tehnyt, tämä tuttava liimautuu minuun. Kun jätän heidät keskustelemaan keskenään, niin kohta jo siirtyy sinne missä minäkin olen. Alan olla ihan raivon partaalla tähän liimautumiseen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on hirveä ihminen, narsisti suunnittelemassa hyväksikäyttöä, neurokirjolla, ja juoruämmä vähintään. Kehtaakin käyttää toisen nimeä, katsoa liikaa silmiin ja kysellä asioita.
Onhan se mahdollista että taustalla on jotain ikävää, mutta sekin on mahdollista että henkilö vaan tarkoittaa hyvää ja siinä tapauksessa 14 sivua hypoteeseihin perustuvaa haukkumista palstalla ja pitkälle vietyjä suunnitelmia siitä miten henkilö vieraannutetaan ghostaamalla ja ilmottautumalla kansalaisopistoon, on aika kurjaa.
Vaikka henkilö tarkoittaisi hyvää, ap ei tykkää hänestä ja ap:lla on oikeus olla tykkäämättä.
Kysele häneltä takaisin samoja asioita.