Lue keskustelun säännöt.
Miten te hoikat pystytte olemaan ilman herkkuja?
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Ap, lue Patrik Borgin kirjoja ja blogeja, niin löydät vastauksen.
En ole aloittaja, mutta kiitän tästä vinkistä. Luin blogia hetken ja sain jo nyt todella paljon ajateltavaa omaan syömiseeni. Moni asia on selvästi itselläni pielessä, vaikka vielä normaalipainossa olenkin. Huomaan heti omassa syömisessäni ainakin hanskat tiskiin -ilmiön (söin pari karkkia vaikka ei olisi pitänyt -> epäonnistuin joten sama syödä enemmänkin). Lisäksi minulla on selvästi haitallinen tapa ajatella, että lautanen pitäisi aina syödä tyhjäksi, mikä aiheuttaa sen, että en opi kuuntelemaan kehon kylläisyysviestejä ja annoskoot kasvavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syön kyllä herkkuja, mutta vain ennalta päättämälläni tavalla. Joskus kun olisi joku turha herkku tarjolla esim. pullaa työpaikalla, mietin, miten pitkäkestoisen mielihyvän siitä saisin. Mietin, että mielihyvä kestäisi ehkä sen viisi minuuttia, jonka pullan syöminen veisi. Sen jälkeen se olisi ohi. Sitten ajattelen, että selviä kyllä ilman tuota 5 minuutin mielihyvää.
Suhteutan siis mielihyvän kestoa ja punnitsen sen arvoa. Samaa teen myös toisin päin. Inhoan lihaskuntoliikuntaa, mutta ajattelen esim. pump-tunnista, että kun kärsin sen yhden tunnin olen sitten koko viikon tyytyväinen siitä, että tein sen.
Tällaisella ajattelulla laihdutin jossain vaiheessa 10 kiloa ja olen siitä asti pitänyt painon niissä lukemissa.
Söin juuri sushia. Se on herkkua.
Ensimmäinen asia, jonka tänään söin.
Minä, ylipainoinen, en voi syödä palastakaan suklaata tai yhtään karkkia. Olen kuin narkomaani ja sen jälkeen taas koukussa ja syön kilotolkulla vuodessa kaikkea sokerista.
Joka puolella tuputetaan ja toivotaan että epäonnistun. Vuoden verran nyt ollut " kuivilla ". Julmaa esimerkiksi hoitajilta ja lääkäreiltä sanoa että vähän voi herkutella. Sanoisivatko huumeiden käyttäjälle että kyllä yhden piikin voi viikossa pistää tai alkoholistille että kyllä yhden pullon voi juoda viikossa? Tuskin. Jostain syystä sokeri ei muka ole koukuttavaa vaikka puoli Suomea sairastaa diabetesta minun lisäkseni.
Mutta insuliinillahan voi korjata verensokereita ja lisätä yhden kaksi tai kolme pilleriä niiden lisäksi ja jatkaa ruokavalioa muuttamatta ja sairaus etenee hurjaa vauhtia ja aiheuttaa lisäsairauksia. Vhh viljaton ja sokeriton pelasti minut ja pääsin lääkkeistä. Nyt sijoitan sen rahan mikä aiemmin meni herkkuihin kuukaudessa. Voin suositella kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä jatkuvaa herkuttelua. Onko tämä joku petollinen keino palkita itseään? Liikunnallisella ihmisellä on varaa toki herkutella enemmän, mutta mikä tarve aikuisella ihmisillä on syödä jotain karkkeja?
Olen 179 cm ja 67 kg, ilman lihaksia varmaan olisi usesmpi kilo vähemmän. Syön satunnaisesti pullan tai leivoksen kahvin kanssa, jos sitä joku tarjoaa mutta lähtökohtaisesti en tarvitse sellaista mihinkään.
Et ole hoikka. Muuten hyvä..
Noilla mitoilla painoindeksi on 20,9, eli todellakin on hoikan ihmisen mitta.
Ei kyllä ole vaan ihan keskimääräisen normaalipainoisen mitat.
Normaalipaino on BMI 20-25. Siihen mahtuu hoikkaa ja pyylevämpää, myös luustosta ja lihaksista riippuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaan tee mieli nykyään enää. Minun herkkuni on jäiset mustikat kerran päivässä. Juhlissa tosin menee pari palaa kakkua muutaman kerran vuodessa.
En osaa perustella miksei enää tee mieli, mutta sen tiedän että olen paljon vähemmän stressaantunut kuin ennen. Stressi varmaan altistaa herkuttelulle?
Vierailija kirjoitti:
On ihan eri asia syödä muutama pala suklaata päivässä, kuin muutama levy...
Niin on, syön muutaman palan suklaata en levytolkulla. Jäätelöä syön kesällä kerran pari kuukaudessa silloin yhen tuutin verran. Sipsipussi kestää melkein viikon. En todellakaan tarvitse enempää. Muutenkin syön hitaasti ruokani, en hotki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole hoikka, mutta kun en syö sitä ekaa niin en syö niitä muitakaan. Kun ei syö heekiuja, niin ei tule mielihauja niihin niin helposti ja kun niitä n saatavilla, niin on helppo olla ottamatta sitä ensimmäistä. Jos otan ekan, niin sitten otan lisää. Syön usein tuoreita pensasmustikoita ja vadelmia, kun tekee mieli herkkuja. Marjoja saa nykyään tuoreena ympäri vuoden.
Mielen treenaus? Se on paras tunne kun kaapissa on iso suklaalevy ja tietää että kun sallii itselleen sen yhden rivin niin myös pysyy siinä. Luottamus itseensä ja omiin päätöksiin. Toki joskus tulee tilanteita että sallii itselleen repsahsuksenkin mutta tietäen että jos olisi pakko olla ottamatta niin pystyisi siihen.
Mulle paras tunne on se, kun kävelen kaupasta ulos eikä mukaan tullut mitään herkkua, vaikka ensin olin ajatellut ostavani jotain.
Vierailija kirjoitti:
Minä, ylipainoinen, en voi syödä palastakaan suklaata tai yhtään karkkia. Olen kuin narkomaani ja sen jälkeen taas koukussa ja syön kilotolkulla vuodessa kaikkea sokerista.
Joka puolella tuputetaan ja toivotaan että epäonnistun. Vuoden verran nyt ollut " kuivilla ". Julmaa esimerkiksi hoitajilta ja lääkäreiltä sanoa että vähän voi herkutella. Sanoisivatko huumeiden käyttäjälle että kyllä yhden piikin voi viikossa pistää tai alkoholistille että kyllä yhden pullon voi juoda viikossa? Tuskin. Jostain syystä sokeri ei muka ole koukuttavaa vaikka puoli Suomea sairastaa diabetesta minun lisäkseni.
Mutta insuliinillahan voi korjata verensokereita ja lisätä yhden kaksi tai kolme pilleriä niiden lisäksi ja jatkaa ruokavalioa muuttamatta ja sairaus etenee hurjaa vauhtia ja aiheuttaa lisäsairauksia. Vhh viljaton ja sokeriton pelasti minut ja pääsin lääkkeistä. Nyt sijoitan sen rahan mikä aiemmin meni herkkuihin kuukaudessa. Voin suosite
Onpas vinoutunut ajattelumaailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä jatkuvaa herkuttelua. Onko tämä joku petollinen keino palkita itseään? Liikunnallisella ihmisellä on varaa toki herkutella enemmän, mutta mikä tarve aikuisella ihmisillä on syödä jotain karkkeja?
Olen 179 cm ja 67 kg, ilman lihaksia varmaan olisi usesmpi kilo vähemmän. Syön satunnaisesti pullan tai leivoksen kahvin kanssa, jos sitä joku tarjoaa mutta lähtökohtaisesti en tarvitse sellaista mihinkään.
Et ole hoikka. Muuten hyvä..
Noilla mitoilla painoindeksi on 20,9, eli todellakin on hoikan ihmisen mitta.
Ei kyllä ole vaan ihan keskimääräisen normaalipainoisen mitat.
Normaalipaino on BMI 20-25. Siihen mahtuu hoikkaa ja pyyle
Normaalipaino on bmi 18,5-24,9.
Vierailija kirjoitti:
Itsekuri
Muuta ei tarvita
Tää nyt on lihavuuslääkärien puolelta moneen kertaan kumottu myytti. Ei laihoilla ole mitään itsekuria sen enempää kuin lihavillakaan. He eivät vain lihoa. Suolistohormoonit pilkkoo kaiken mitä suusta alas mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään kikkaa. Anoppi mättää joka ikinen päivä viineriä ja muuta leivonnaista ja on niin laiha, että joutui laihuudestaan tutkimuksiin. Ei ole mitään itsekuria, ei mitään kikkaa. Hän vain ON laiha ja pysyy laihana.
Vierailija kirjoitti:
Syön joka päivä jotain hyvää.
Palan (1-2, ei riviä enkä levyä!) suklaata, 1 tikkarin, keksin kahvin kanssa, pari salmiakkipastillia tms
Jos syön enemmän (esim 1/4 jäätelörasiasta tai vaikka porkkanakakkupalan n kerran viikossa) vähennän sen muusta syömisestä sinä päivänä.
Tasapaino säilyy
TUO jos mikä on HUIJAUSTA JA ITSEPETOSTA!
Jätä kuukaudeksi pois niin huomaat että paino putoaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekuri
Muuta ei tarvita
Tää nyt on lihavuuslääkärien puolelta moneen kertaan kumottu myytti. Ei laihoilla ole mitään itsekuria sen enempää kuin lihavillakaan. He eivät vain lihoa. Suolistohormoonit pilkkoo kaiken mitä suusta alas mättää.
Ei mulla ainakaan ole mitään itsekuria ja syön mitä huvittaa ja ihan helposti vaikka pussillisen karkkia joka päivä. En liho vaan painoindeksi on edelleen alle 20 vaikka ikääkin on jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä, ylipainoinen, en voi syödä palastakaan suklaata tai yhtään karkkia. Olen kuin narkomaani ja sen jälkeen taas koukussa ja syön kilotolkulla vuodessa kaikkea sokerista.
Joka puolella tuputetaan ja toivotaan että epäonnistun. Vuoden verran nyt ollut " kuivilla ". Julmaa esimerkiksi hoitajilta ja lääkäreiltä sanoa että vähän voi herkutella. Sanoisivatko huumeiden käyttäjälle että kyllä yhden piikin voi viikossa pistää tai alkoholistille että kyllä yhden pullon voi juoda viikossa? Tuskin. Jostain syystä sokeri ei muka ole koukuttavaa vaikka puoli Suomea sairastaa diabetesta minun lisäkseni.
Mutta insuliinillahan voi korjata verensokereita ja lisätä yhden kaksi tai kolme pilleriä niiden lisäksi ja jatkaa ruokavalioa muuttamatta ja sairaus etenee hurjaa vauhtia ja aiheuttaa lisäsairauksia. Vhh viljaton ja sokeriton pelasti minut ja pääsin lääkkeistä. Nyt sijoitan sen rahan mik
Kuinka niin vinoutunut. Järkevä kommentti tuo on. Ja niin totta. Minulla samankaltainen tilanne. Kaikki veriarvoni ja kunto paranivat tiukalla dietillä lisätyn sokerin ja vehnän suhteen. En käytä mitään lääkkeitä, turvotus laski, kovat kivut hävisivät, pystyin jättämään kävelysauvat pois käytöstä.
Minulla muutos tapahtui, kun aloin juomaan herneproteiinilisää. Otan sitä yhteensä desin päivässä, jaan pienempiin osiin ruokailujen yhteyteen. Aloitin siksi, että en millään saa syltyä proteiinia päivän aikana niin paljoa kuin vaihdevuodet ohittanueen pitäisi. Juuri huomasin, että tämän aloituttuani makean himo on hävinnyt. Liekö syy siinä?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään kikkaa. Anoppi mättää joka ikinen päivä viineriä ja muuta leivonnaista ja on niin laiha, että joutui laihuudestaan tutkimuksiin. Ei ole mitään itsekuria, ei mitään kikkaa. Hän vain ON laiha ja pysyy laihana.
Joo heh mulla oli muinoin työkaveri, kuin nenäliinan henkäys! Mutta tsissus miten se söi, kermakakkuakin puolikkaan ja miesten annoksia muusia ja silakkaa...EI lihonut.
Äiti ja siskokin samanlaisia luupusseja!
Mä katonkin pullaa-kakkuu-muuta, niin viis kiloa. SIksi en niitä syö.
En pysty syömään herkkuja, koska siitä tulee mielikuva sairaalan pitkäaikaisosastosta, jossa makaa yksinäisiä syötettäviä ylipainoisia potilaita ulosteessaan, jotka kituvat makuuhaavoissaan, eikä hoitohenkilökunnalla ole aikaa suorittaa työtehtäviään. Mieluummin elän vanhuuteen asti niin terveenä, että jossain vaiheessa vain pumppu sanoo itsensä irti.
Viimeiset elinvuodet edelläkuvatussa helvetissä ei kiinnosta.
Täydellinen kieltäytyminen kaikista herkuista on lähes jokaisen painoa pudottavan kohdalla varma tie pysyvän painon pudotuksen epäonnistumiseen. Kroppa täytyisi saada pysyvillä elämäntapamuutoksilla sellaiseen tilaan, että se kestää painon nousematta jonkun verran myös ihmisen normaaliin elämään kuuluvaa kohtuullista herkuttelua. Syömisen kohtuullistaminen on se mihin painon pudottaja usein kompastuu ja siksi ensimmäinen asia mitä painon pudottajan pitäisi tehdä on opetella uusi ruokailurytmi, jossa syödään entistä pienempiä kerta-annoksia useamnan kerran päivässä.
Ei kyllä ole vaan ihan keskimääräisen normaalipainoisen mitat.