Isä ei suostu ymmärtämään autistilastaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.

Täytyy myöntää, että tässä on totuuden siemen. Tyttäreni sai aikuisena autismin kirjon diagnoosin ja adhd:n diagnoosin. Ennen diagnooseja hän sentään vielä yritti, mutta diagnoosien jälkeen hän muka antoi itselleen luvan luovuttaa ja siirtyä yhteiskunnan elätiksi. Ei minua hänen ja lievä adhd-oireilu koskaan häirinnyt, vaan se, että oli luonteeltaan niin saamaton ja valmis menemään sieltä mistä aita on matalin. Kaikenlaista tukimuotoa kokeiltiin, mutta se kaatui siihen että hän on niin saamaton. Nyt kun sai tekosyyn heittäytyä kokonaan passattavaksi niin siihen tarttui heti. Mitä tahansa pyytää tai ehdottaa, niin vedetään diagnoosikortti esiin. Autistiset ihmiset ovat usein oikeudenmukaisia ihmisiä, mut

Tämä! Kun ymmärretään ja ymmärretään, annetaan periksi ja taas ymmärretää, silloin lapsi oppii käyttämään autismiaan hyväksi aina kun eteen tulee vaikea tilanne. Lapset tulee kasvattaa niin että heillä on hyvät valmiudet kohdata maailma, eikä niin että maailman on kohdattava heidät. Vanhempien kanssa pitää oppia keskustelemaan rajoista ja hyväksyä auktoriteetit oli autimia tai ei. Autismin kirjosta on tullut myös vanhemmille pakoväylä vältellä vastuuta ja asettaa normaaleja rajoja. Kotona on turvallisempaa oppia terveet rajat kuin kadulla. Ymmärtää pitää, mutta ymmärtäminen ei ole yhtäkuin salliminen. 

Sinulla on jotenkin pohjakäsityksenä virheellisesti se, että jokainen autisti olisi hyväksikäyttäjä ja haluaisi pääastä alta riman. Etenkin usea naisasperger on ihan päinvastainen.

Joku taas kirjoitti, miten ei tulisi huomioida neuroepätyypillisyyttä mitenkään. Siitä maksetaan nyt hintaa yhteiskunnan ja yksilön tasolla, kun diagnosoimattomat kirjoitetaan masentuneina työkyvyttömyyseläkkeelle viisikymppisinä. Ihminen on loppuunajettu romu sen jäljiltä, kun on koko ikänsä yrittänyt sopeutua ja pärjätä ja keski-ikäisyyden myötä hormonitoiminnan muuttuessa paukut kerta kaikkiaan loppuvat. Tiedän monta tapausta, olen itse yksi heistä. Yritän vielä saada lääkityksen ja katsoa, ehtisinkö vielä uudelleen mukaan työelämään.

Jos ramman pitää raahata jalkojaan joka päivä ja vuosi ilman sauvoha tai pyörätuolia, hän taatusti ei ole yhtä tuottava kuin tuettuna. 

Neuroepätyypillisyys tarkoittaa, että aivot ihan faktana toimivat toisin kuin neurotyypillisillä. Eivät ne muutu normaaleiksi pyytämällä, käskemällä tai asia huomiotta jättämisellä.

Ei isä ole välttämättä ihan väärässä. Monet autistit (lievät) on pilattu kasvatuksella. Lapsi on ollut haastava kiukuttelija ja käytöstä ei ole saatu oikenemaan, joten piirteet menee jo autismin puolelle. Autistihan on periaatteessa käytökseltään huonosti kasvatettu monesti. Se, että onko se neurologiaa vai kasvatusta, on aina arvoitus. Usein vähän kumpaakin. Ja nyt siis tarkoitan lieviä autisteja. Erityisesti teineille haetaan autismin dg:tä, kun ei ole taaperona vedetty rajoja ja lapsesta on tullut änkyrä, jolle vanhemmat ei pärjää. 

Vierailija kirjoitti:

Ei isä ole välttämättä ihan väärässä. Monet autistit (lievät) on pilattu kasvatuksella. Lapsi on ollut haastava kiukuttelija ja käytöstä ei ole saatu oikenemaan, joten piirteet menee jo autismin puolelle. Autistihan on periaatteessa käytökseltään huonosti kasvatettu monesti. Se, että onko se neurologiaa vai kasvatusta, on aina arvoitus. Usein vähän kumpaakin. Ja nyt siis tarkoitan lieviä autisteja. Erityisesti teineille haetaan autismin dg:tä, kun ei ole taaperona vedetty rajoja ja lapsesta on tullut änkyrä, jolle vanhemmat ei pärjää. 

Mikään kirjoituksessasi ei pidä paikkaansa. Päinvastoin siitä paistaa aivan täysi tietämättömyys koko aiheesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.

Täytyy myöntää, että tässä on totuuden siemen. Tyttäreni sai aikuisena autismin kirjon diagnoosin ja adhd:n diagnoosin. Ennen diagnooseja hän sentään vielä yritti, mutta diagnoosien jälkeen hän muka antoi itselleen luvan luovuttaa ja siirtyä yhteiskunnan elätiksi. Ei minua hänen ja lievä adhd-oireilu koskaan häirinnyt, vaan se, että oli luonteeltaan niin saamaton ja valmis menemään sieltä mistä aita on matalin. Kaikenlaista tukimuotoa kokeiltiin, mutta se kaatui siihen että hän on niin saamaton. Nyt kun sai tekosyyn heittäytyä kokonaan passattavaksi niin siihen tarttui heti. Mitä tahansa pyytää tai ehdottaa, niin vedetään diagnoosikortti esiin. Autistiset ihmiset ovat usein oikeudenmukaisia ihmisiä, mut

Olet tässä oikeilla jäljillä. Viisaita sanoja. 

jos se on itekkin "kirjoilla"?

Mies ei taaskaan tee niin kuin minä haluan eli paapo ja Lilli lastani ja tee kaikkean lapseni eteen. Eron paikkako?

Vierailija kirjoitti:

Ei isä ole välttämättä ihan väärässä. Monet autistit (lievät) on pilattu kasvatuksella. Lapsi on ollut haastava kiukuttelija ja käytöstä ei ole saatu oikenemaan, joten piirteet menee jo autismin puolelle. Autistihan on periaatteessa käytökseltään huonosti kasvatettu monesti. Se, että onko se neurologiaa vai kasvatusta, on aina arvoitus. Usein vähän kumpaakin. Ja nyt siis tarkoitan lieviä autisteja. Erityisesti teineille haetaan autismin dg:tä, kun ei ole taaperona vedetty rajoja ja lapsesta on tullut änkyrä, jolle vanhemmat ei pärjää. 

Kyllä, sekä sinä että isä olette ihan väärässä. Ihan massiivisen väärässä. Täysin pihalla koko aiheesta. 

Ei todellakaan ole aina arvoitus, onko autismi neurologiaa vai kasvatusta. Autismi on synnynnäinen tila, ja sitä ei voi saada aikaan millään kasvatuksella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oiskoon se isäkin kirjolla, kun sehän on periytyvää ja suhtautuu noin oudosti. Melkein eron paikka.

Autismi ei ole periytyvää. Fakta.

No eihän ole fakta. Autismikirjon häiriöiden periytyvyys on suhteellisen korkea, noin 64-91 %. 

Aika moni Asperger-miehen kanssa lapsia tehnyt on joutunut kokemaan, että Asperger ainakin periytyy.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei taaskaan tee niin kuin minä haluan eli paapo ja Lilli lastani ja tee kaikkean lapseni eteen. Eron paikkako?

Miehen ja lapsen välillä on jatkuva vihatilassa, ja mies ei suostu kuuntelemaan terveydenhoidon henkilökuntaa, ei suostu lukemaan kirjoja, nettisivuja, ei mitään.

Ja sellaisesta tilanteesta tuo on se, mitä sun mielikuvitus luo? Mitä helvettiä nyt ihan oikeesti? 

Ihanaa, että lapsella on sentään ymmärtävä äiti! <3 useimmilla ei taida asiat olla noin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.

Täytyy myöntää, että tässä on totuuden siemen. Tyttäreni sai aikuisena autismin kirjon diagnoosin ja adhd:n diagnoosin. Ennen diagnooseja hän sentään vielä yritti, mutta diagnoosien jälkeen hän muka antoi itselleen luvan luovuttaa ja siirtyä yhteiskunnan elätiksi. Ei minua hänen ja lievä adhd-oireilu koskaan häirinnyt, vaan se, että oli luonteeltaan niin saamaton ja valmis menemään sieltä mistä aita on matalin. Kaikenlaista tukimuotoa kokeiltiin, mutta se kaatui siihen että hän on niin saamaton. Nyt kun sai tekosyyn heittäytyä kokonaan passattavaksi niin siihen tarttui heti. Mitä tahansa pyytää tai ehdottaa, niin vedetään diagnoosikortti esiin. Autistiset ihmiset ovat usein oikeudenmukaisia ihmisiä, mutta minä uskon ihan aidosti ettei tyttärelläni ain

Mikähän tässäkin on todellisuudessa taustalla. Aika erikoista tekstiä "äidiltä", vihamielistä ja melko kylmää. IOlisikohan se persoonallisuushäiriö kuitenkini jollakin muulla kuin tämän henkilön tyttärellä.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa lievistä nepsydiagnooseista on lähinnä muodikasta huuhaata joita hommataan lapsille koska niin vain kuuluu tehdä. 

Mikä johtuu toisesta muodikkaasta huuhaasta, eli ryhmäkokojen kasvattamisesta ja itsenäisen, struktuurittoman opiskelun ajamisesta peruskoulutasolle samalla kun pakotetaan digitalisaatiota vaikka niin aikuiset kuin oppilaatkin ovat laitteista ihan yhtä paljon kujalla.

On paljon (täysin lääkkeettömiä) toimia jotka hyödyttäisivät kenen tahansa oppimista ja opiskelurauhaa, mutta jostain syystä ajan tapa on portinvartijoida niitä diagnoosikoodien taakse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.

Täytyy myöntää, että tässä on totuuden siemen. Tyttäreni sai aikuisena autismin kirjon diagnoosin ja adhd:n diagnoosin. Ennen diagnooseja hän sentään vielä yritti, mutta diagnoosien jälkeen hän muka antoi itselleen luvan luovuttaa ja siirtyä yhteiskunnan elätiksi. Ei minua hänen ja lievä adhd-oireilu koskaan häirinnyt, vaan se, että oli luonteeltaan niin saamaton ja valmis menemään sieltä mistä aita on matalin. Kaikenlaista tukimuotoa kokeiltiin, mutta se kaatui siihen että hän on niin saamaton. Nyt kun sai tekosyyn heittäytyä kokonaan passattavaksi niin siihen tarttui heti. Mitä tahansa pyytää tai ehdottaa, niin vedetään diagnoosikortti esiin. Autistiset ihmiset ovat usein oikeudenmukaisia ihmisiä, mut

Mikähän tässäkin on todellisuudessa taustalla. Aika erikoista tekstiä "äidiltä", vihamielistä ja melko kylmää. IOlisikohan se persoonallisuushäiriö kuitenkini jollakin muulla kuin tämän henkilön tyttärellä.

Joo eiköhän ole aika selvää, että tässä ongelma on ensisijaisesti äidillä, ei lapsella. Toki siitä syntyy sitten lapsellekin ongelmia, jos oma äiti suhtautuu noin kammottavan vihamielisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Oiskoon se isäkin kirjolla, kun sehän on periytyvää ja suhtautuu noin oudosti. Melkein eron paikka.

Ei lapsesta voi erota.

Vierailija kirjoitti:

Ei isä ole välttämättä ihan väärässä. Monet autistit (lievät) on pilattu kasvatuksella. Lapsi on ollut haastava kiukuttelija ja käytöstä ei ole saatu oikenemaan, joten piirteet menee jo autismin puolelle. Autistihan on periaatteessa käytökseltään huonosti kasvatettu monesti. Se, että onko se neurologiaa vai kasvatusta, on aina arvoitus. Usein vähän kumpaakin. Ja nyt siis tarkoitan lieviä autisteja. Erityisesti teineille haetaan autismin dg:tä, kun ei ole taaperona vedetty rajoja ja lapsesta on tullut änkyrä, jolle vanhemmat ei pärjää. 

Oletko tietoinen, että normaalin lapsen tantrum ja neuroepätyypillisen lapsen meltdown ovat kaksi täysin eri asiaa. Varmaan voi autusti saada myös niitä normaalin itkupotkuraivareita, mutta välttämättä ei. 

Meltdown johtuu liiasta hermoston kuormitustilasta. Ei siitä, että yrittäisi saada tahtonsa läpi kuten tantrum-raivarin saava lapsi. Autisti haluaa meltdownissa vain ja ainoastaan itsensä säädeltyyn tilaan, jotta olo helpottaa. Jos noita käsitellään raivareina, autusti kuormittuu entisestään. Joku oppii kätkemään sen sisäänsä, missä se tekee tuhoa ja joku on entistä hermoheikompi kun vaatimuksesta olla saamatta meltdowneja ja olla näyttämättä niitä tulee vaatimus, jota saatetaan vielä korostaa rangaistuksella.

Vierailija kirjoitti:

Ei isä ole välttämättä ihan väärässä. Monet autistit (lievät) on pilattu kasvatuksella. Lapsi on ollut haastava kiukuttelija ja käytöstä ei ole saatu oikenemaan, joten piirteet menee jo autismin puolelle. Autistihan on periaatteessa käytökseltään huonosti kasvatettu monesti. Se, että onko se neurologiaa vai kasvatusta, on aina arvoitus. Usein vähän kumpaakin. Ja nyt siis tarkoitan lieviä autisteja. Erityisesti teineille haetaan autismin dg:tä, kun ei ole taaperona vedetty rajoja ja lapsesta on tullut änkyrä, jolle vanhemmat ei pärjää. 

Läheskään jokainen autusti ei ole haastava kiukuttelija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.

Täytyy myöntää, että tässä on totuuden siemen. Tyttäreni sai aikuisena autismin kirjon diagnoosin ja adhd:n diagnoosin. Ennen diagnooseja hän sentään vielä yritti, mutta diagnoosien jälkeen hän muka antoi itselleen luvan luovuttaa ja siirtyä yhteiskunnan elätiksi. Ei minua hänen ja lievä adhd-oireilu koskaan häirinnyt, vaan se, että oli luonteeltaan niin saamaton ja valmis menemään sieltä mistä aita on matalin. Kaikenlaista tukimuotoa kokeiltiin, mutta se kaatui siihen että hän on niin saamaton. Nyt kun sai tekosyyn heittäytyä kokonaan passattavaksi niin siihen tarttui heti. Mitä tahansa pyytää tai ehdottaa, niin vedetään diagnoosikortti esiin. Autistis

Joku taas kirjoitti, miten ei tulisi huomioida neuroepätyypillisyyttä mitenkään. Siitä maksetaan nyt hintaa yhteiskunnan ja yksilön tasolla, kun diagnosoimattomat kirjoitetaan masentuneina työkyvyttömyyseläkkeelle viisikymppisinä. Ihminen on loppuunajettu romu sen jäljiltä, kun on koko ikänsä yrittänyt sopeutua ja pärjätä ja keski-ikäisyyden myötä hormonitoiminnan muuttuessa paukut kerta kaikkiaan loppuvat. Tiedän monta tapausta, olen itse yksi heistä. Yritän vielä saada lääkityksen ja katsoa, ehtisinkö vielä uudelleen mukaan työelämään.

Ei siitä mitään hintaa makseta. Ihmiskunnan lähes koko historia aina 2010-luvulle asti on pärjätty ilman nepsyttelyä. Sitten nepsyttely tuli muotiin.

Jos nepsyttely edesauttaisi ihmisten hyvinvointia niin esimerkiksi mt-ongelmien pitäisi olla nyt vähenemään päin. Mutta sellaisesta ei ole mitään merkkejä.

Se, että nepsyttelyyn hurahtaneet aikuiset nykyisin selittävät elämänsä ongelmia sillä, että heillä ei ole nepsydiagnoosia ei todista mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei isä ole välttämättä ihan väärässä. Monet autistit (lievät) on pilattu kasvatuksella. Lapsi on ollut haastava kiukuttelija ja käytöstä ei ole saatu oikenemaan, joten piirteet menee jo autismin puolelle. Autistihan on periaatteessa käytökseltään huonosti kasvatettu monesti. Se, että onko se neurologiaa vai kasvatusta, on aina arvoitus. Usein vähän kumpaakin. Ja nyt siis tarkoitan lieviä autisteja. Erityisesti teineille haetaan autismin dg:tä, kun ei ole taaperona vedetty rajoja ja lapsesta on tullut änkyrä, jolle vanhemmat ei pärjää. 

Kyllä, sekä sinä että isä olette ihan väärässä. Ihan massiivisen väärässä. Täysin pihalla koko aiheesta. 

Ei todellakaan ole aina arvoitus, onko autismi neurologiaa vai kasvatusta. Autismi on synnynnäinen tila, ja sitä ei voi saada aikaan millään kasvatuksella. 

Se on kirjo, missä ihminen ei pysy stabiilisti yhdessä pisteessä läpi elämäänsä. Traumatisoivalla kasvatuksella saadaan lapsi kirjojanalla pahempaan paikkaan kuin olisi tukea saadessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei isä ole välttämättä ihan väärässä. Monet autistit (lievät) on pilattu kasvatuksella. Lapsi on ollut haastava kiukuttelija ja käytöstä ei ole saatu oikenemaan, joten piirteet menee jo autismin puolelle. Autistihan on periaatteessa käytökseltään huonosti kasvatettu monesti. Se, että onko se neurologiaa vai kasvatusta, on aina arvoitus. Usein vähän kumpaakin. Ja nyt siis tarkoitan lieviä autisteja. Erityisesti teineille haetaan autismin dg:tä, kun ei ole taaperona vedetty rajoja ja lapsesta on tullut änkyrä, jolle vanhemmat ei pärjää. 

Oletko tietoinen, että normaalin lapsen tantrum ja neuroepätyypillisen lapsen meltdown ovat kaksi täysin eri asiaa. Varmaan voi autusti saada myös niitä normaalin itkupotkuraivareita, mutta välttämättä ei. 

Meltdown johtuu liiasta hermoston kuormitustilasta. Ei siitä, että yrittäisi saada tahtonsa läpi kuten tantrum-raivarin saava lapsi. Autisti haluaa meltdownissa vain ja ainoastaan itsensä säädeltyyn tilaan, jotta olo helpottaa. Jos noita käsitellään raivareina, autusti kuormittuu entisestään. Joku oppii kätkemään sen sisäänsä, missä se tekee tuhoa ja joku on entistä hermoheikompi kun vaatimuksesta olla saamatta meltdowneja ja olla näyttämättä niitä tulee vaatimus, jota saatetaan vielä korostaa rangaistuksella.

Voihan tantrum ja meltdown sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oiskoon se isäkin kirjolla, kun sehän on periytyvää ja suhtautuu noin oudosti. Melkein eron paikka.

Autismi ei ole periytyvää. Fakta.

No eihän ole fakta. Autismikirjon häiriöiden periytyvyys on suhteellisen korkea, noin 64-91 %. 

Aika moni Asperger-miehen kanssa lapsia tehnyt on joutunut kokemaan, että Asperger ainakin periytyy.

Meidän suvussa se on yleensä naisilla.