Isä ei suostu ymmärtämään autistilastaan
Mitähän tässä pitäisi tehdä? Meidän lapsella on diagnosoitu autismikirjon häiriö (melko lievä sellainen). Lapsen isä ei kuitenkaan suostu ymmärtämään lasta ollenkaan. Ei lapsen erityispiirteitä, ei niitä tukitoimia mitä lapsi tarvitsee eikä varsinkaan sitä, että autismiin liittyvää käyttäytymistä ei ole mahdollista kasvattaa kovalla kurilla pois. Siksipä isä ja lapsi on jatkuvasti vihatilassa toisiaan kohtaan. Lapsi ei kestä isäänsä eikä isä näytä kestävän lastaan. Olen yrittänyt kaikkeni, puhua ja selittää miehelle asioita, lainata kirjastosta kotiin nepsyoppaita luettavaksi, laittanut linkkejä hyville nettisaiteille aiheesta. Mies ei suostu tulemaan mukaan terveydenhuollon käynteihin, tuli kerran ja hermostui kun hänelle siellä selitettiin miten hänen pitäisi tukea lasta ja miten toimia eri tilanteissa (joissa perinteiset kasvatuskeinot ei autistille todellakaan toimi). Ei kuulemma tule enää kuuntelemaan mitään pas kanjauhamista. Millekään sopeutumisvalmennuskurssille en häntä saa.
Kommentit (389)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasta pitäisi jotenkin erityisesti ymmärtää jos hänen kanssaan pärjää muutenkin? Monesti kun näitä tapauksia on tullut vastaan, niin vaikuttaa siltä, että diagnoosi on hankittu lähinnä äitiä varten eikä lapsella tai isällä olisi mitään tarvetta sille diagnoosille. Lapsen elämää diagnoosi lähinnä vain haittaa ja diagnoosi on este esimerkiksi moniin ammatteihin pääsylle.
Äitien tulisi hyväksyä se, että suurin osa isistä on konservatiivisempia kasvattajia kuin he. Se, että isä ei käytä tunnemittaria vaan sen sijaan käskee ja rankaisee lasta ei tarkoita sitä, että isä olisi huono kasvattaja. Hänellä on vain erilainen läht
Minä tiedän myös näitä. Kiva telttailu ja itselle mukava touhuilu sujuu, mutta kun pitäisi ansiotöitä tehdä, iskee PDA.
Vaikka sanoa noin pienellä kuvauksella, joka on selkeästi asettanut jo isän huonoon valoon. Meille annetut ohjeet ovat kuitenkin olleet että nimenomaan strukturoitu arki ja selkeät pelisäännöt ovat se asia joka auttaa lasta. Ihan on kädestä pitäen selitetty että liian vapaa kasvatus/kaveri vanhemmuus pahentaa lapsen ongelmia, koska lapsen täytyy pitää vanhempiaan auktoriteetti henkilöinä, jotta voi luottaa ja toimia näiden ohjeiden mukaisesti. Tämä vähentää epävarmuutta ja auttaa vaikeissa tilanteissa lasta tukeutumaan vanhempiin.
Tai näin itse olen ainakin asian ymmärtänyt, joten riippuen ihan mitä kova kuri isän puolelta on, niin voi olla positiivinen tai negatiivinen asia, kuten myös ymmärtäminen. Kohtuus kaikessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli isä kasvattaa sitä nepsyä ja sinä hyysäät ? Minulla on vanhin Asperger ja on käynyt armeijankin, olisi päässyt aliupseeri kouluun muttei halunnut
Mitä kasvatusta se on, että isä ja lapsi on jatkuvassa vihatilassa toisiaan kohtaan? Miten sillälailla kasvatetaan hyvinvoivaa ja pärjäävä lasta?
Lapsi tässä taitaa olla vihatilassa kun ei saa kaikkea mitä haluaa ja jotain kohtauksia, suomeksi perseilee ja äiti hyysää ja pakenee kasvatus vastuuta diagnoosin taakse kun pitää ymmärtää koko ajan. Lapsesta äiti kasvattaa hyvää vauhtia autistia narsistia.
Menisit muualle trollaamaan. Lapsen ja vanhemman välillä ei ole tarkoitus olla vihaa, silloin vanhempi on täysin epäonnistunut. Millään kasvatuksella ei pysty eheyttämään lapsesta autismia pois niin että lapsi olisi kuin neurotyypillinen. Yritys sellaisesta rikkoo sen lapsen. Ihan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Millaisia erityispiirteitä?
Kusipäisyys ja kaikki-mulle-heti-nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarkoitat kurilla käskyjä ja rangaistuksia, niin yksikään lapsi ei tarvitse sellaista. Sääntöjä ja rajoja voi asettaa muutenkin, kuin käskyillä ja rangaistuksilla.
Jos käskyt ja rangaistukset poistetaan käytöstä niin jäljelle jää vain suosituksia joiden rikkomisesta ei seuraa mitään.
No mä en halua kasvattaa lapsia, jotka toimii oikein vain rangaistuksen pelosta. Sellaiset ihmiset voidaan yhtä helposti sitten saada tekemään pahaa rangaistuksen uhalla.
PDA-lapsen kohdalla ne käskyt ja rangaistukset ei jokatapauksessa toimi, joten on pakko keksiä muita keinoja.
Rangaistukseton lastenkasvatus johtaa samoihin seurauksi
Höpö höpö nyt. Oot jäänyt vaille rakkautta ja hyväksyntää itse, mutta ei sitä oo pakko purkaa muihin noin.
Ja nyt voinkin uhriutua vielä neilikymppisenäkin ja muiden pitää ymmärtää? Eläkepaperiy vetämään kun mua ei ole rakastettu ja ymmärretty. Ja ilkeäkin olen kun en ole samaa mieltä kuin joku avokadoleipä kädessä päsmäröivä keski-ikäinen täti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasta pitäisi jotenkin erityisesti ymmärtää jos hänen kanssaan pärjää muutenkin? Monesti kun näitä tapauksia on tullut vastaan, niin vaikuttaa siltä, että diagnoosi on hankittu lähinnä äitiä varten eikä lapsella tai isällä olisi mitään tarvetta sille diagnoosille. Lapsen elämää diagnoosi lähinnä vain haittaa ja diagnoosi on este esimerkiksi moniin ammatteihin pääsylle.
Äitien tulisi hyväksyä se, että suurin osa isistä on konservatiivisempia kasvattajia kuin he. Se, että isä ei käytä tunnemittaria vaan sen sijaan käskee ja rankaisee lasta ei tarkoita sitä, että isä olisi
Minä tiedän myös näitä. Kiva telttailu ja itselle mukava touhuilu sujuu, mutta kun pitäisi ansiotöitä tehdä, iskee PDA.
Tuolla ei ole mitään tekemistä PDAn kanssa. PDAhan kuuluu ihan oleellisesti nimenomaan se, että ei pysty tekemään niitä asioita, mitä itse haluaa, koska sekin on vaatimus. Yleensä aikuisena päinvastoin on oppinut jotenkuten kestämään niitä ulkopuolisia vaatimuksia, mutta sama ei päde niihin omiin sisäisiin vaatimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarkoitat kurilla käskyjä ja rangaistuksia, niin yksikään lapsi ei tarvitse sellaista. Sääntöjä ja rajoja voi asettaa muutenkin, kuin käskyillä ja rangaistuksilla.
Jos käskyt ja rangaistukset poistetaan käytöstä niin jäljelle jää vain suosituksia joiden rikkomisesta ei seuraa mitään.
No mä en halua kasvattaa lapsia, jotka toimii oikein vain rangaistuksen pelosta. Sellaiset ihmiset voidaan yhtä helposti sitten saada tekemään pahaa rangaistuksen uhalla.
PDA-lapsen kohdalla ne käskyt ja rangaistukset ei jokatapauksessa toimi, joten on pakko keksiä muita keinoja.
Rang
Ja nyt voinkin uhriutua vielä neilikymppisenäkin ja muiden pitää ymmärtää? Eläkepaperiy vetämään kun mua ei ole rakastettu ja ymmärretty. Ja ilkeäkin olen kun en ole samaa mieltä kuin joku avokadoleipä kädessä päsmäröivä keski-ikäinen täti.
Mielellään pistäisin sun kaltaiset jonnekin eläkkeelle, ettette ois vahingoittamassa muita. Tyhmyydellä ja kusipäisyydellä vaan ei pääse eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aika tyypillinen tilanne. Lapsen erityisyys lisää vanhempien eron todennäköisyyttä. Aika tyypillistä on, ettei toinen vanhemmista hyväksy diagnoosia tai osaa sopeuttaa omia odotuksiaan ja käyttäytymistään, mikä sitten heijastuu perheen dynamiikkaan ja parisuhteeseenkiin. Jokin valmennuskurssi voisi olla hyvä idea.
Ero ei näissä tilanteissa tuo välttämättä ratkaisua. Sitten sen ymmärtämättömän vanhemman pitäisi pärjätä välillä ihan yksin lapsensa kanssa. Nepsylapsi myös herkästi kuormittuu kotien ja sääntöjen vaihtumisesta. Oireet voivat siis vain voimistua.
Aika tyypillistä on kaksi ääripäätä, toinen ei ymmärrä ja toinen ymmärtää liikaa ja sitä lasta suojataan liikaa.
Mielellään pistäisin sun kaltaiset jonnekin eläkkeelle, ettette ois vahingoittamassa muita. Tyhmyydellä ja kusipäisyydellä vaan ei pääse eläkkeelle.
Mut ku mua ei ole rakastettu, miksi et ymmärrä mua? Haukut vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli isä kasvattaa sitä nepsyä ja sinä hyysäät ? Minulla on vanhin Asperger ja on käynyt armeijankin, olisi päässyt aliupseeri kouluun muttei halunnut
Mitä kasvatusta se on, että isä ja lapsi on jatkuvassa vihatilassa toisiaan kohtaan? Miten sillälailla kasvatetaan hyvinvoivaa ja pärjäävä lasta?
Kuri ei ole vihaa. Päinvastoin, se on vihan teko lasta kohtaan jos lapsen annetaan päästä perheen pomoksi.
Vierailija kirjoitti:
Mielellään pistäisin sun kaltaiset jonnekin eläkkeelle, ettette ois vahingoittamassa muita. Tyhmyydellä ja kusipäisyydellä vaan ei pääse eläkkeelle.
Mut ku mua ei ole rakastettu, miksi et ymmärrä mua? Haukut vaan.
Missä olen sanonut, etten ymmärrä tyhmyyttä ja kusipäisyyttä? Nehän on hyvin yleisiä piirteitä ihmisissä. Toivon vaan aina, ettei niillä aiheutettaisi niin paljon vahinkoa toisille ihmisille.
Mun mielestä olet typerä kusipää, ja se yleensä aina johtuu just siitä rakkauden puutteesta. Mä en jaksais sun kaltaisia ihmisiä ollenkaan, mutta olisin todennäköisesti valmis kuolemaan pelastaakseni sun hengen, jos sellainen tilanne tulis eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli isä kasvattaa sitä nepsyä ja sinä hyysäät ? Minulla on vanhin Asperger ja on käynyt armeijankin, olisi päässyt aliupseeri kouluun muttei halunnut
Mitä kasvatusta se on, että isä ja lapsi on jatkuvassa vihatilassa toisiaan kohtaan? Miten sillälailla kasvatetaan hyvinvoivaa ja pärjäävä lasta?
Lapsi tässä taitaa olla vihatilassa kun ei saa kaikkea mitä haluaa ja jotain kohtauksia, suomeksi perseilee ja äiti hyysää ja pakenee kasvatus vastuuta diagnoosin taakse kun pitää ymmärtää koko ajan. Lapsesta äiti kasvattaa hyvää vauhtia autistia narsistia.
Tuo täysin tyhjästä napattu kuvailusi tapahtumista osoittaa vaan oman narsismisi tai muuten mulkun luonteen. Autistit keskimäärin eivät ole mulkkuja eivätkä yritä manipuloida toisia vaan kamppailevat oman sisäisen maailmansa ja pärjäämisen kanssa. Usein aspergerit ovat oikein empaattisia sekä hyväntahtoisia ja jopa hyväuskoisia.
Sille, joka epäilee PDA:n romauttavan yhteiskunnan ja pilaavan sotilaallisen puolustuksen. Kuvitteletko, että diabeetikot voi lähettää rintamalle ilman insuliinia?
Olen itse oikein hyvin pärjännyt ja yhteiskuntaa tukenut AuDHD, joka maksoi veroja 20 000 e vuodessa, kunnes kunto romahti. Ja jos tämän maan terveydenhoito olisi kunnossa ja olisin saanut ripeästi diagnoosin ja lääkkeet, olisi sekä valtio, eläkeyhtiö että minä paljon rikkaampia. Että siinä mielessä kyllä yhdyn ajatukseen, että neuroepätyypillisyys on yhteiskunnallinen ongelma. Mutta ne ihmiset eivät ole. Eivätkä ole osaansa valinneet.
Kuri ja autismi eivät oikein sovi yhteen. Kuritus on haittaavaa ihan tavallisellekin lapselle. Autistille, joka yleensä jo valmiiksi toimii toimintakykynsä äärirajoilla, se on katastrofi.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sanoa noin pienellä kuvauksella, joka on selkeästi asettanut jo isän huonoon valoon. Meille annetut ohjeet ovat kuitenkin olleet että nimenomaan strukturoitu arki ja selkeät pelisäännöt ovat se asia joka auttaa lasta. Ihan on kädestä pitäen selitetty että liian vapaa kasvatus/kaveri vanhemmuus pahentaa lapsen ongelmia, koska lapsen täytyy pitää vanhempiaan auktoriteetti henkilöinä, jotta voi luottaa ja toimia näiden ohjeiden mukaisesti. Tämä vähentää epävarmuutta ja auttaa vaikeissa tilanteissa lasta tukeutumaan vanhempiin.
Tai näin itse olen ainakin asian ymmärtänyt, joten riippuen ihan mitä kova kuri isän puolelta on, niin voi olla positiivinen tai negatiivinen asia, kuten myös ymmärtäminen. Kohtuus kaikessa
Vaikka lapsi pitäisi isäänsä auktoriteettina, hän ei luota eikä turvaa häneen. Muuten ap ei olisi koko aloitusta tehnyt.
Meillä meni äidin ja isän avioliitto kiville, kun isä kohteli minua raa'asti ja epäoikeudenmukaisesti. Äidille kiitos siitä, että suojeli minua.
Vierailija kirjoitti:
Eli isä kasvattaa sitä nepsyä ja sinä hyysäät ? Minulla on vanhin Asperger ja on käynyt armeijankin, olisi päässyt aliupseeri kouluun muttei halunnut
Huooh. Jokainen on yksilö. Ja ap:n lapsi tuskin on armeijaiässä.
Apserger-nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aika tyypillinen tilanne. Lapsen erityisyys lisää vanhempien eron todennäköisyyttä. Aika tyypillistä on, ettei toinen vanhemmista hyväksy diagnoosia tai osaa sopeuttaa omia odotuksiaan ja käyttäytymistään, mikä sitten heijastuu perheen dynamiikkaan ja parisuhteeseenkiin. Jokin valmennuskurssi voisi olla hyvä idea.
Ero ei näissä tilanteissa tuo välttämättä ratkaisua. Sitten sen ymmärtämättömän vanhemman pitäisi pärjätä välillä ihan yksin lapsensa kanssa. Nepsylapsi myös herkästi kuormittuu kotien ja sääntöjen vaihtumisesta. Oireet voivat siis vain voimistua.
Aika tyypillistä on kaksi ääripäätä, toinen ei ymmärrä ja toinen ymmärtää liikaa ja sitä lasta suojataan liikaa.
Tässä tullaan jo lapsia edeltäneeseen dynamiikkaan. Narsistit ja psykopaatit pariutuvat ylikilttien kynnysmattojen ja läheisriippuvien kanssa. Sitten sille kiltille tulee ristiriita, kun näkee lapsen kautta puolisonsa käytöksen, mitä ei ole aiemmin tajunnut eikä yleensä tajua, että se kohdistuu myös häneen itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli isä kasvattaa sitä nepsyä ja sinä hyysäät ? Minulla on vanhin Asperger ja on käynyt armeijankin, olisi päässyt aliupseeri kouluun muttei halunnut
Huooh. Jokainen on yksilö. Ja ap:n lapsi tuskin on armeijaiässä.
Apserger-nainen
Autistit pärjäävät monesti hyvin armeijassa, koska siellä on selkeät säännöt ja toiminta. Tietysti edellyttää, että on muuten siinä kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli isä kasvattaa sitä nepsyä ja sinä hyysäät ? Minulla on vanhin Asperger ja on käynyt armeijankin, olisi päässyt aliupseeri kouluun muttei halunnut
Mitä kasvatusta se on, että isä ja lapsi on jatkuvassa vihatilassa toisiaan kohtaan? Miten sillälailla kasvatetaan hyvinvoivaa ja pärjäävä lasta?
Kuri ei ole vihaa. Päinvastoin, se on vihan teko lasta kohtaan jos lapsen annetaan päästä perheen pomoksi.
Mutta kun tässä tapauksessa isän ja lapsen välillä on sitä vihaa. Ja missään ei ole sanottu, että lapsi olisi perheen pomo. Niin kyllä ihan yksiselitteisesti nyt isän kasvatusmetodit on vääriä.
Vierailija kirjoitti:
Sana kuri on kyllä niin vanhanaikainen. Ja kurinpito haitalliseksi todettu. Lasta pitää ohjata oikeaan suuntaan (oikean käytöksen suuntaan). Ei jotenkin jyrkällä kurilla tai pahimmillaan kurittamisella pakottaa. Tietenkin esim. toisten satuttaminen on ehdottoman kiellettyä aina. Mutta ei sitäkään kurilla opeteta vaan ihan muulla tavalla.
Sellaista "muuta tapaa" ei ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielellään pistäisin sun kaltaiset jonnekin eläkkeelle, ettette ois vahingoittamassa muita. Tyhmyydellä ja kusipäisyydellä vaan ei pääse eläkkeelle.
Mut ku mua ei ole rakastettu, miksi et ymmärrä mua? Haukut vaan.Missä olen sanonut, etten ymmärrä tyhmyyttä ja kusipäisyyttä? Nehän on hyvin yleisiä piirteitä ihmisissä. Toivon vaan aina, ettei niillä aiheutettaisi niin paljon vahinkoa toisille ihmisille.
Mun mielestä olet typerä kusipää, ja se yleensä aina johtuu just siitä rakkauden puutteesta. Mä en jaksais sun kaltaisia ihmisiä ollenkaan, mutta olisin todennäköisesti valmis kuolemaan pelastaakseni sun hengen, jos sellainen tilanne tulis eteen.
Et tunnista itsestäsi käytöstä josta syytät muita?
Itseään arvostava ihminen ei äyski tai öykkäröi muille. Hänen ei tarvitse osoittaa muille mitään. Hänen ei tarvitse korostaa egoaan, tehdä itseään näkyväksi ruokkimalla trollia.
Ei ole turhuutta, koska on ihan ensisijaisen tärkeää tajuta se PDA, muuten voi helposti vääränlaisella kasvatuksella ajaa sen PDA-lapsen itsemurhaan.
PDA luultavasti on ainakin hyvä taistelemaan kuolemaan saakka sodassakin, kun voi olla sellaiseen valmis muutenkin.