Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita iäkkäitä (40-50 v.) jotka käy ihan hirvittävää kriisiä läpi?
18.08.2025 |
Olen 45. Tänä vuonna se iski täydellä voimalla: kriisi, paniikki ja syvä epätoivo. En näe mitään järkeä enää missään, koska alamäki on edessä joka tapauksessa. Se on jo alkanut. Liikkeeni ovat hidastuneet, ajatukseni ei kulje kirkkaasti, olen menettänyt mielenkiinnon kaikkeen maalliseen.
Mietin miten helpottavaa olisi päättää päivät, koska näen vain tämän maailman ja ihmisyyden rumuuden ja kurjuuden. Olen ollut mielisairaalassa töissä ja ymmärrän täysin miksi ihmiset sekoavat tai riistävät henkensä.
Näen kaiken elämän vain väliaikaisena ja valheellisena, oikea todellisuus on kärsimystä ja mätänevää lihaa. Kaiken kauneuden ja ilon takana häilyy menetys ja suru. Näen vastaantulevat ihmiset vain tulevina kuolleina, ja ympäristön savuavina raunioina. Kaikki lamaannuttaa niin paljon, että en kykene useinkaan muuhun kuin epäuskoisena tuijottamaan jonnekin tyhjyyteen. Olen eristäytynyt lähes kokonaan, en jaksa ainuttakaan ihmistä, koska minulla ei ole mitään sanottavaa enkä ole kiinnostunut kuulemaan kenenkään asioita. Yhdentekevää ihan kaikki.
Kotona on vielä kaksi lasta, heidän edessään tsemppaan. Odotan että he pääsevät omilleen, koska heillä ei ole muita. Olen ainoa huoltaja. Siinä ainoa syy miksi vielä yritän sietää tätä mielettömyyden teatteria.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
'Olipahan Provo.
Taidat olla potilaana siellä mielisairaalassa 😅'
Ei 👋
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä teet tällä hetkellä työksesi? Miten koet työsi? Onko sinulla harrastuksia tai jotakin mielenkiinnon kohteita elämässä? Esim tykkäätkö tehdä käsitöitä, käydä kuntosalilla, tanssitunneilla, lukea? Onko sinulla tapoja, joihin palaat silloin kun olo on raskas musiikki,kirjat, puutarha, tv-sarjat? Tai Liikutko ulkona tai luonnossa, ja jos liikut, miltä se tuntuu?
Iäkäs? Olen tuossa haarukassa, enkä todellakaan näe tai pidä itseäni iäkkäänä!
Olen 57-vuotias enkä koe itseäni iäkkääksi. Týövuosiakin on vielä ainakin seitsemän edessä, tällä valtion taloudenpidolla luultavasti enemmäkin.
Toki olen tajunnut elämän rajallisuuden ja pientä kremppaakin on tullut. Odotan kuitenkin positiivisella miellä tulevaa ja tällä hetkellä suunnittelen yhtä unelmamatkaa ensi kesälle. Tulevina pimeinä talven päivinä sen ajattelu piristää. Arki on ok ja parisuhde on hyvä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on väärää tietoa. Jos ihmisellä on ollut eläessään omaisuutta, ei saa mitään hautausavustusta. Oman isäni kuoltua yritin, koska yksiön myynti oli mahdotonta ennen perunkirjoitusta, ja senkin jälkeen kesti 5 kk. Kakko maksaa. Vainajan siirto sairaalasta säilytykseen, hautapaikka, arkki, sukuselvitys. Ja vaikka olisi tuhkaus, silloinkin tulee arkku ja tuhkausmaksut. Yhtiövastike juoksee, vaikka asunto myynnissä. Suomessa kannattaa olla joko niin köyhä, ettei jää mitään omaisuutta ja saa hautausavustukset, tai sitten niin rikas, että jotain on säästössä tai muutettavissa helposti rahaksi.
Henkivakuutuksesta en ole kuullut kenenkään saaneen mitään rahoja. Se koskee tilanteita, jolloin on onnettomuus tai muu odottamaton syy ja on ollut terve. Eikä ole itse ollut syyllinen kuolemaansa. Itselläni oli syöpäkuoleman varalta vakuutus, mutta totesin ehdot niin mahdottomiksi, ettei sieltä kukaan jälkeläinen mitään saisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan osittain samaa. Itseäni harmittaa eniten, että työpaikan vaihto on vaikeampaa kuin nuorena. Ja jatko-opiskelut, joihin olisi tässä iässä (46-v.) se kaikista paras ja syvin motivaatio, täytyy pohtia tarkkaan. Kannattaako vielä, ja tulenko minä työllistymään. Myös oma naama ja keho muuttuvat. Ja itsensä tuntee kuitenkin noin 10 v. nuoremmaksi Maailma kohtelee eri tavalla.
Alue: Aihe vapaa
Lähde matkustelemaan. Vaikka pidemmäksikin aikaa.