Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita iäkkäitä (40-50 v.) jotka käy ihan hirvittävää kriisiä läpi?
18.08.2025 |
Olen 45. Tänä vuonna se iski täydellä voimalla: kriisi, paniikki ja syvä epätoivo. En näe mitään järkeä enää missään, koska alamäki on edessä joka tapauksessa. Se on jo alkanut. Liikkeeni ovat hidastuneet, ajatukseni ei kulje kirkkaasti, olen menettänyt mielenkiinnon kaikkeen maalliseen.
Mietin miten helpottavaa olisi päättää päivät, koska näen vain tämän maailman ja ihmisyyden rumuuden ja kurjuuden. Olen ollut mielisairaalassa töissä ja ymmärrän täysin miksi ihmiset sekoavat tai riistävät henkensä.
Näen kaiken elämän vain väliaikaisena ja valheellisena, oikea todellisuus on kärsimystä ja mätänevää lihaa. Kaiken kauneuden ja ilon takana häilyy menetys ja suru. Näen vastaantulevat ihmiset vain tulevina kuolleina, ja ympäristön savuavina raunioina. Kaikki lamaannuttaa niin paljon, että en kykene useinkaan muuhun kuin epäuskoisena tuijottamaan jonnekin tyhjyyteen. Olen eristäytynyt lähes kokonaan, en jaksa ainuttakaan ihmistä, koska minulla ei ole mitään sanottavaa enkä ole kiinnostunut kuulemaan kenenkään asioita. Yhdentekevää ihan kaikki.
Kotona on vielä kaksi lasta, heidän edessään tsemppaan. Odotan että he pääsevät omilleen, koska heillä ei ole muita. Olen ainoa huoltaja. Siinä ainoa syy miksi vielä yritän sietää tätä mielettömyyden teatteria.
Kommentit (109)
Olen pari vuotta nuorempi ja minulla iäkkyys iski nelikymppisenä. Sen seurauksena tein muutoksia elämässä. Töissä nyt en ole kehittynyt eikä rahallinen tilanteeni ole kummoinen, no antaa sen olla. Fyysisesti päätin itseäni kehittää. Muutin ruokavalioni terveellisemmäksi, jätin herkut ja alkoholin kerran kuussa käytettäväksi - no nytkin on mennyt 5 kk viime suklaasta ja 8 kk viime viini lasilllisesta. Olen fyysisesti parhaassa kunnossa aikuisiällä (harrastin 15 v asti kulpaurheilua, joten sitä kuntotasoa en voi enää saavuttaa). Jaksamisen on muuttunut täysin erillaiseksi. Energiaa on vaikka mihin. Luen kirjojakin nykyään paljon, televisiota katson hienan, ja kaikesta somesta olen poistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole aikaa kriiseillä, kun on vakavasti sairas. Kriisin paikka on se, että saat pidettyä itsesi hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on puolisoni kanssa 4 kahelia iäkästä vanhempaa vahdittavana kahden oman teinin lisäksi. Työ on pelkkä määräaikaista pätkää, kohta edessä työttömyys. Hajoan näihin.
N48
Yhyy. On se kumma etteivät aikuiset ihmiset osaa pitää huolta itsestään. Vittuako niitä pitää "vahtia"?
Jossain vaiheessa harhailevat ja poliisi löytää ties mistä yöllä. Muistisairaat.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole aikaa kriiseillä, kun on vakavasti sairas. Kriisin paikka on se, että saat pidettyä itsesi hengissä.
On tosiaan kriisejä ja kriisejä. Joku ulkonäön miettiminen tuntuu kyllä luksukselta.
Vanhana ei ole tarkoituskaan näyttää enää nuorelta, koska ei ole sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eksistentiaaliset kysymykset ei kuulu keskiluokkaiseen maailmankatsomukseen. Ei kannata täällä kysellä mitään sellaisia, koska vastaus on aina lääkkeet ja päälle vielä omahyväiset kehut omistusasunnosta ja heteroperheestä.
Väärin tunnettu vai?
-ei ap
Vierailija kirjoitti:
Sulla on masennus.
Esivaihdevuodet. Juttelen gynelle korvaushoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdevuodet. Meneppäs juttelemaan gynen kanssa. Tuo alakulo paranee hormoneilla.
Vaihdevuodet. Meneppäs juttelemaan gynen kanssa. Tuo alakulo paranee hormoneilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iäkäs? HAHAHHAAAA! Nyt ei voi muuta, kun nauraa. Lääkäriin, sulla on esivaihtarit menossa. Siellä löytyy apua.
Ei minulla ole vielä tuollaista olllut. 47-vuotiaana oli kuitenkin jakso, jolloin tapahtui pysäyttäviä asioita. Isän sisko kuoli yllättäen samaan sairauteen kuin isäni oli kuollut 20 vuotta aiemmin. Isä oli viisikymppinen kuollessaan ja siskonsa kuusikymppinen. Ajattelin, että se on varmasti minunkin kohtaloni.
Isän toinen sisko on ollut poissa työelämästä jo alle nelikymppisestä alkaen, ja hänellä on sattunut terveyden suhteen huolto tuuri, oli sydänkohtaus, jonka takia sairauseläkkeelle, ja sen lisäksi ollut aivoinfarkti ja todettu sepelvaltimotauti ja viimeisimpänä diabetes, vaikka on laiha ja aina syönyt terveellisesti. Tosin silloin kun minulla oli kriisi 47-vuotiaana, ei hänellä vielä diabetesta ollut, mutta aivoinfarktin takia käveli rollaattorin kanssa ja puheessa oli ongelmia. Se köyhyys myös ahdisti silloin, kun näki, miten tiukkaa on sairaan ihmisen elämä, kun joutunut jäämään pois työelämästä jo vähän alle nelikymppisenä. Toisen tätini hautajaisiin oli vaikea tulla, ei julkisilla päässyt hyvin kulkemaan ja taksi liian kallis. Hänen tytär lähti kuljettamaan. Minä annoin pienen avustuksen, lisäsin hänen nimensä meidän kukkalaitteeseen. Hautajaisvaatteiden osto ja kukkalaitteen hankinta voi olla mahdoton yhtälö, kun ihminen on jäänyt köyhäksi. Jotenkin sitä kaikkea mietti, sekä sairastumisia että köyhyyttä sen seurauksena ja elämän rajallisuutta.
Tuosta kriisistä oli sellainen seuraus, että sen jälkeen on lähtenyt palkasta joka kuukausi 100€ säästöön pahan päivän varalle. Tavoittelen tilannetta, että olisi muutaman vuoden sisällä jo kymppitonni säästössä, jos vaikka satun kuolemaan. Olisi hautausrahat ja omaiset saisi maksettua perintöverot ja perunkirjoituksen ja vastaavat. Vaikka on omistusasunto, ei tältä alueelta sitä hetkessä myydä. Minulla on lapset vielä ihan nuoria, yksi käy armeijaa, toinen opiskelee ja kolmas vasta yläasteella, ysillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40-50 v ei ole iäkäs!!
tätönen 23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet. Meneppäs juttelemaan gynen kanssa. Tuo alakulo paranee hormoneilla.
Kaikki ei voi napsia hormoneita. Minä jos napsin, niin saan syövän.//ei ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet. Meneppäs juttelemaan gynen kanssa. Tuo alakulo paranee hormoneilla.
Kaikki ei voi napsia hormoneita. Minä jos napsin, niin saan syövän.//ei ap
Sitten terapiaa, PT jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, mä olen 47v nainen ja elän elämäni parasta aikaa: naimisissa, asuntolaina maksettu (asutaan pientaloalueella Helsingissä), lapset iloisia ja terveitä, iältään 10-, 7- ja 5-vuotiaat.
Näytän naiselta (pitkät hiukset, olen hoikka, pukeudun naisellisesti ja kerään miesten katseet). Koen että edessä on vielä paljon ihanampaa ja parempaa kuin mitä tähän asti on ollut ja tapahtunut. Mutta jokainen on omanlaisensa yksilö.
Kuka nainen ei sitten näytä naiselta?
Esimerkiksi lyhythiuksinen, silmälasipäinen ja ylipainoinen, joka ei ole käynyt värianalyysissä ja käyttää väärän värisiä vaatteita. Muutama esimerkki vain.
Nuokin näyttävät kyllä naisilt
😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, mä olen 47v nainen ja elän elämäni parasta aikaa: naimisissa, asuntolaina maksettu (asutaan pientaloalueella Helsingissä), lapset iloisia ja terveitä, iältään 10-, 7- ja 5-vuotiaat.
Näytän naiselta (pitkät hiukset, olen hoikka, pukeudun naisellisesti ja kerään miesten katseet). Koen että edessä on vielä paljon ihanampaa ja parempaa kuin mitä tähän asti on ollut ja tapahtunut. Mutta jokainen on omanlaisensa yksilö.
Kuka nainen ei sitten näytä naiselta?
Esimerkiksi lyhythiuksinen, silmälasipäinen ja ylipainoinen, joka ei ole käynyt värianalyysissä ja käyttää väärän värisiä vaatteita. Muutama esimerkki vain.
Nuokin näyttävät kyllä naisilt
Tän täytyy olla miehen näppäimistöltä. Ketään naista ei kiinnosta, kiihottuuko mies silmälaseista vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole vielä tuollaista olllut. 47-vuotiaana oli kuitenkin jakso, jolloin tapahtui pysäyttäviä asioita. Isän sisko kuoli yllättäen samaan sairauteen kuin isäni oli kuollut 20 vuotta aiemmin. Isä oli viisikymppinen kuollessaan ja siskonsa kuusikymppinen. Ajattelin, että se on varmasti minunkin kohtaloni.
Isän toinen sisko on ollut poissa työelämästä jo alle nelikymppisestä alkaen, ja hänellä on sattunut terveyden suhteen huolto tuuri, oli sydänkohtaus, jonka takia sairauseläkkeelle, ja sen lisäksi ollut aivoinfarkti ja todettu sepelvaltimotauti ja viimeisimpänä diabetes, vaikka on laiha ja aina syönyt terveellisesti. Tosin silloin kun minulla oli kriisi 47-vuotiaana, ei hänellä vielä diabetesta ollut, mutta aivoinfarktin takia käveli rollaattorin kanssa ja puheessa oli ongelmia. Se köyhyys myös ahdisti silloin, kun näki, miten tiukkaa on sairaan ihmisen elämä, kun joutunut jäämään pois työelämästä jo vähän alle nelikymppise
Ei sitä rahaa kannata säästää siksi että omat hautajaiset saa katettua, ne kyllä järjestyy aina oli sulla rahaa tai ei, kuolinpesä voi olla toki varaton mutta ei suomessa ketään jätetä hautaamatta sen takia eikä ne kulut kaadu muille. Tietysti jos sukulainen haluaa järjestää tietynlaiset hautajaiset pitää se raha jostain ensin ottaa.
Henkivakuutuksen jos otat niin sillähän saisi katettua kuluja ja jäljelle jää luultavasti jotain myös jos on perijöitä tai testamenttia kenet nyt siihen merkannut edunsaajaksi.
Alue: Aihe vapaa
Eksistentiaaliset kysymykset ei kuulu keskiluokkaiseen maailmankatsomukseen. Ei kannata täällä kysellä mitään sellaisia, koska vastaus on aina lääkkeet ja päälle vielä omahyväiset kehut omistusasunnosta ja heteroperheestä.