Lue keskustelun säännöt.
IL: Turkulainen Anna, 32, on liian herkkä töihin
18.08.2025 |
Mitä mieltä tämänkaltaisista henkilöistä ja artikkelista. Riittääkö yhteiskunnassamme työpaikkoja jokaiselle erityisherkälle sovellettuna heidän tarpeidensa mukaan?
https://www.iltalehti.fi/mieli/a/b6cf8cb1-88e7-4a16-a37a-02e1e138db33
Kommentit (689)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo nyt taas pomppasi. Kyllä tuntuu, että osa ihmisistä on nyt avuttomia ja muutenkin aina joku syy ettei muka pysty.
Olen käynyt töissä hermosäryissä, vakavassa masennuksessa, avioeron aika, olen myös todella herkkä ja tunteellinen. Ei ole vaan ollut mahista jää kotiin kun on "sitä ja tätä".
Työelämässä pitää luovia. Sitä 100% ideaalipaikkaa ei voi tarjota kaikkien tarpeiden mukaan. On vaan pakko tehdä töitä ihmisten kanssa joilla on kova ääni, ihmisten jotka haisee röökiltä jne. Nykyporukka tuntuu olevan jotain ihme lumihiutaleita, niin uniikkeja ja muiden täytyy taipua heidän edessä tai sitten he vaan jää kotiin, muiden rahoilla. Grow some balls and backbone!
Ja siitä sulle joku Nobelin palkinto. Haha
Ihmisillä on erilaisia voimavaroja. Jos sinä pystyt se ei tarkoita, että joku toinen pystyy.
Olen itsekin tyyppi joka tekee "vaikka pää kainalossa" Mutta ikinä en ala vertaamaan kuka jaksaa tehdä töitä minkäkin verran, kukaan vieras ihminen ei voi tietää vaikka toisella olisi vakava sairaus, suurin osa sairauksista ei näy ulospäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen on aina uhri.
Nyt on kootut selitykset miksi normityö on alistamista ja hyväksikäyttöä.
No tuskinpa kaikki naiset. Jutun nainen kylläkin.
t. Erityisherkkä, mutta ahkera työntekijä
Nykyajan vanhempia kun parjataan koko ajan, niin kyllä meidän milleniaalienkin vanhemmatkin ovat kasvatuksen kusseet. Niin paljon tuntuu olevan ongelmia ja suuri osa on kotioloista lähtöisin, turha syyttää lamaa tms. Monelle ei ole asetettu rajoja eikä annettu rakkautta. Lapset ovat saaneet itse pärjäillä, tunnekasvatuksesta ei tietoakaan. Tässä lopputulos: yhteiskuntaan sopeutumattomia nuoria aikuisia ja hänen kaltaisiaan on monia. Surullista.
Vai että Anna asettaa riman tosi korkealle. Eikä pysty edes yhtä kirpputorityötä hoitamaan. Just.
Vierailija kirjoitti:
Kullia tarvitsisi.
Kannattaisiko sinun sitten hankkia sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mieltä että pahinta on jäädä kotiin, jos on arka, herkkä ja vieläpä taipuvainen mt-ongelmiin. Ja syvällä kokemuksen rintaäänellä sanon, koska itse olen myös ollut lapsena ja nuorena tosi arka ja herkkä, edelleen olen, mutta oppinut jo keinoja pärjätä oman herkkyyden kanssa (siinä on myös valtavasti hyviä puolia ja voimavaroja!). Nuorena sain myös paniikkikohtauksia ja oli sos. tilanteiden pelkoa. Mm. koulu oli vaikeaa, koska pelkäsin esiintymistä, eikä silloin näihin asioihin saanut edes tukea ja ymmärrystä aikuisilta
Vanhemmat kuitenkin piti kiinni siitä että kouluun mennään ja siitä töihin. Menin ja tein. Kävin myös lyhytterapiassa/ sairaanhoitajalla juttelemassa. Eniten on kuitenkin auttanut tuo, että meni ja teki vaikka ahdisti. Suoritin lopulta lukion, amiksen ja ammattikorkeakoulututkinnon. Työpaikkoja on ollut useita ja ihan hyvin pärjännyt; olen jopa ollut pidett
Kyse on kyllä ihan vaan siitä, että lähtökohtaisesti täällä jokaisen pitäisi tehdä edes jotain oman elantonsa eteen. Ei meillä ole varaa siihen, että joka toinen herkkä ja masentunut 30-vuotias ihminen on vaan kotona tukien varassa.
Kyllä tämä lumihiutalointi saisi loppua. Kun ahdistaa, kissa kuoli, poikakaveri jätti jne. Pikkuisen purraan hammasta ja mennään vaan. Kaikilla meillä on kuollut läheisiä, on kuollut kotieläimiä, ollut haasteita parisuhteessa jne. Silti sinne töihin mennään, koska siitä saa palkan ja ei joka asiasta voi jäädä käpertymään itseensä kotiin. Meiltä esimerkiksi jouduttiin lopettamaan koira yksi maanantai ja tietysti menin tiistaina töihin. Pari nuorta työkaveria heti alkoi kertoa, kuinka meni kaksi viikkoa toipua työkuntoon eläimen kuolemasta. Teki mieli sanoa, että isäni meni töihin kahdeksaan, vaikka sai 15 minuuttia aiemmin pukiessa eteisessä tietää äitinsä kuolemasta. Siihen en olisi kyennyt, mutta kertoo siitä, millaista sisua ja asennetta iäkkäämmät sukupolvet edusti. Eikä niiden päissä ollut mitään vikaa. Tasapainoista elämää elivät. Nämä hiutaleet sen sijaan on koko ajan psykologin tarpeessa, koska koko elämä pyörii oman perseen ja omien fiilisten tutkiskelun ympärillä. Itsekkyys huipussaan. Minä, minä, minun tunteeni, musta tuntuu... vinkujia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mitä kirjoitat on totta, mutta edelleen jokaisen kustannuksille pitää löytyä maksaja. Yhteiskunta ei kestä sitä, että "oravanpyörää" pyörittävät vain ne, joita sattuu huvittamaan, ja työn hedelmiä nauttii alati kasvava ainoastaan oikeuksia itselleen haluava porukka. Tällä menolla sairaat ja kyvyttömät on laitettava joukkomajoituksiin, jotta kustannuksista selvitään.
Tää on vähän vanhentunut argumentti, että kaikkien panosta yhteiskunnassa tarvitaan. Niin tarvittiinkin vielä 80-luvulla ihmisiä tehtaiden liukuhihnoille, jonne pääsi ja menikin kaikki vajaakuntoisetkin. Mutta nyt meillä on robotiikka ja tekoäly, joten nyt/kohta ei tarvita juuri kenenkään työpanosta, ei suorittavien töiden mutta ei myöskään aivoilla tehtävien töiden.
No mistäs ne rahat kaikkien elämiseen sitten saadaan? Kuule, entistä vähemmän on silloin tukia täällä jaettavaksi yhtään kellekkään, kun työt loppuu.
"Eristys on todellakin ratkaisu. Kunpa olisin seurannut alkuperäistä suunnitelmaani lukion jälkeen ja opiskellut jo silloin itselleni 100% etätyön enkä sekoillut, että ei kun pitää hampaat irvessä pakottaa itsensä "sosiaaliseksi" ollakseen normaali. Olisi yhteiskuntakin säästänyt pitkän pennin, kun olisin vain tehnyt niin kuin omalle kunnolle oli parhaaksi. Kun ensimmäiset parikymmentä vuotta elämästä joutui elämään pelossa, sitä hermoston vauriota ei mikään korjaa. Elämänmittainen "siedätyshoito" vain tuhosi lisää. No, jospa sen etätyön vielä onnistuisi järjestämään. Etäopiskelu jo ollut pelastus."
Inspiroiva teksti :)
Olen alkanut hyväksymään itseäni enemmän tällaisena... Minun ei ole pakko olla sosiaalisesti täydellinen. Minun ei tarvitse kitkeä omia piirteitäni pois, eläväthän muutkin omanlaisinaan. Voin olla hiljaisempi ihminen, se on ok, vaikka maailmassa olisikin kuinka monta ihmistä, ketkä eivät arvosta minua.
Joillakin on käynyt sellainen tuuri, että oikeat ihmiset ovat osuneet kohdalle. Minulle sellaista ei ole käynyt, jonka vuoksi olenkin niin epävarma, hermosto mujua. Olen yksin, perhe löytyy, mutta ystäväsuhteita tai parisuhdetta ei. Enkä aktiivisesti etsi ketään. Sopii minulle.
"Hävettävää on ainoastaan käytöksessä, jolla tahallisesti satutat muita" on helpottanut yliajatteluani. Olen semi-sosiaalisessa työssä. Siivooja. Pyrin hiljattain helpottamaan ahdistustani... vaikka ei minusta ikinä tulekaan mitään supersosiaalista ja ihmisläheistä tyyppiä. Olen kuitenkin todella ahkera ja tunnollinen, vaikka en olekaan hyvä puhumaan. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä lumihiutalointi saisi loppua. Kun ahdistaa, kissa kuoli, poikakaveri jätti jne. Pikkuisen purraan hammasta ja mennään vaan. Kaikilla meillä on kuollut läheisiä, on kuollut kotieläimiä, ollut haasteita parisuhteessa jne. Silti sinne töihin mennään, koska siitä saa palkan ja ei joka asiasta voi jäädä käpertymään itseensä kotiin. Meiltä esimerkiksi jouduttiin lopettamaan koira yksi maanantai ja tietysti menin tiistaina töihin. Pari nuorta työkaveria heti alkoi kertoa, kuinka meni kaksi viikkoa toipua työkuntoon eläimen kuolemasta. Teki mieli sanoa, että isäni meni töihin kahdeksaan, vaikka sai 15 minuuttia aiemmin pukiessa eteisessä tietää äitinsä kuolemasta. Siihen en olisi kyennyt, mutta kertoo siitä, millaista sisua ja asennetta iäkkäämmät sukupolvet edusti. Eikä niiden päissä ollut mitään vikaa. Tasapainoista elämää elivät. Nämä hiutaleet sen sijaan on koko ajan psykologin tarpeessa, koska koko elämä pyörii oman perse
Arvostan sisukkuutta. Haluan päästä asioista yli mahdollisimman nopeasti. En halua jäädä märehtimään. Siedän ja mukaudun. Pusken epämukavuuden läpi.
En kuitenkaan halua kieltää toisilta herkkyyttä. Sellainen tuntuisi ilkeältä. Vanhempani tekivät minulle samaa. Mutta heille en anna kunniaa siitä, että minusta on tullut sitkeämpi. Ei. Ei. Vasta yläasteella/lukion alussa aloin sitkistymään, koska rupesi ärsyttämään, että aina oli niin hiton säälittävä olo. Aina kaitsettiin, autettiin. (Kyseessä siis paniikkikohtaukset, ahdistus) En jaksanut. Halusin olla vahvempi.
Toivon, että resilienssini kehittyy yhä enemmän ja enemmän. Tahdon olla vahvempi. Tahdon olla järkkymättömämpi. Että voin olla muiden tukena silloin, kun ajat ovat kovat.
Kyllä tekoäly hoitaa tämänkin!
🙄😏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan tuhon omia jos tämä yleistyy. Ihmiset ei kestä enää elämää
No onko vika ihmisissä vai yhteiskunnassa, jos yhä useampi ei kykene siihen, mitä pidetään 'normaalina elämänä'?
Kyllä meidän järjestelmissäkin on vikaa, jos se normielämä on sellaista, että se sairastuttaa ihmisen.
Jep. Nyky-yhteiskunta ei taida olla ihmiselle lajityypillisesti niin kovin sovelias ympäristö.
Kaikkine ärsykkeineen ja jatkuvine suoritusvaateineen. Stessikin on enemmän normi kuin poikkeus. Informaatiotulva (ikävistä asioista). Pilattu ja vähentynyt luonto, vanhojen luonnotilaisten metsien - ekologian kivijalan - hävitys, saasteet, ekologinen epätasapaino. Ihminen on luontokappale myös. Kilpailuun ja itsekeskeisydellä pärjäämiseen kannustaminen monin tavoin. Omien voimavarojen ja äärirjojen jatkuvaan koetteluun kannustaminen, ohjaaminen ja vaatiminen. Noin niinkuin esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaava mies niin eipä olisi ihanaa tyttöystävää vierellä tukemassa. Naisilla vaan lopulta kaikki on niin helppoa vaikka olisi millaisia ongelmia.
Jep oksettavan helppoa on naisen elämä.
Tämä on jotenkin melkein helllyttävän naiivia miten nuoret miehet yli kaiken toivoo parisuhdetta. Ja ovat harmissaan kun "nainen ei tajua hyvän päälle". Ei ne nuoret miehet edes tajua, että naiselle se parisuhde ei yleensä ole joku lottovoitto, vaan päinvastoin.
Mies taas saattaa ajatella että tyttiksestä saa kotiapua, se laittaa ruokaa eikä itte enää tarvi vaivautua, se siivoaa, se pesee pyykit ja mitä vielä bonusjuttuja!
Ajatteleeko nuori mies oikeasti, että tällainen diili on naiselle "helppoa ja ihanaa elämää" ja parisuhde on joku tavoittelemisen arvoinen juttu? Vielä nykyäänkin on tosi tosi monia ihmisiä, joiden mielestä kotitöiden ei tarvi mennä tasan. Tai ne menee jostain syystä kodin ulkopuolella hankittujen tulojen mukaan, ja usein nainen on pienituloisempi.
Mit vit oikeasti.
Ehkä se nainen olisi helpompi löytää parisuhteeseen, jos oikeasti ja aidosti arvostaa naista muutenkin kuin "potentiaalisena lohduttajana MULLE". Tai jonkun taloudellisen kiristämisen kautta yrittää saada naisesta kotiapulaisen.
Mitä sinä tuot pöytään? Miksi naisen pitäisi luopua vapaudestaan, millä tavalla sinä parannat hänen elämäänsä, jotta hän alkaisi parisuhteeseen sinun kanssasi? Jos ainoat tarjoamasi ajatukset parisuhteeseen ovat "voisit tehdä ruokaa, siivota, pyykätä ja antaa sek*ipalveluita" niin oikeastiko se on hyvä diili naiselle?
Millä tavalla sinä tarjoaisit jotain parempaa, kuin hänen sinkkuelämänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiset huuhaa-kuntoutukset pitäisi lopettaa, eroaa korruptiosta/varastamisesta vain nimellisesti. Varmasti on aitoa, vaikuttavaa kuntoutusta myös.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea sitä juttua, mutta on meitä muitakin herkkiä ja pitää vaan löytää itselleen sopivaa työtä. Itsekin olin joskus pikkukaupassa töissä ja se ei sopinut minulle. Sitten löysin tehdastyöt. Linjastolla ei tarvitse olla jokapaikan höylänä.
Tuollainen on ihan naurettavaa ettei mukaan mitään voi tehdä. Taitaa olla muusta kyse kuin herkkyydestä.
"En jaksa lukea sitä juttua, mutta..."
Aina yhtä loistava lähtökohta kommentoida mitään siihen, mistä keskustellaan :D
Ei riitä töitä edes ei-herkille. Siksi on ihan ok, jos herkät elävät tuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mitä kirjoitat on totta, mutta edelleen jokaisen kustannuksille pitää löytyä maksaja. Yhteiskunta ei kestä sitä, että "oravanpyörää" pyörittävät vain ne, joita sattuu huvittamaan, ja työn hedelmiä nauttii alati kasvava ainoastaan oikeuksia itselleen haluava porukka. Tällä menolla sairaat ja kyvyttömät on laitettava joukkomajoituksiin, jotta kustannuksista selvitään.
Tää on vähän vanhentunut argumentti, että kaikkien panosta yhteiskunnassa tarvitaan. Niin tarvittiinkin vielä 80-luvulla ihmisiä tehtaiden liukuhihnoille, jonne pääsi ja menikin kaikki vajaakuntoisetkin. Mutta nyt meillä on robotiikka ja tekoäly, joten nyt/kohta ei tarvita juuri kenenkään työpanosta, ei suorittavien töiden mutta ei myöskään aivoilla tehtävien töiden.
No mistäs ne rahat kaikkien elämiseen sitten saadaan? Kuule, entistä vähemmän on silloin tukia täällä jaettavaksi yhtään kellekkään, kun työt loppuu.
Kerropa sinä. Ei rahat yhteiseen hyvään lisäänny ainakaan sillä, että firmoja menee konkkaan, tai että työntekijöille maksetaan mahdollisimman vähän.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset haluavat hyysätä heikoimpiaan. Siihen koko yhteiskuntamme perustuu, heikkojen hyysäämiseen.
Eli amerikkalainen yhteiskunta on ihanteesi jossa köyhät ja sairaat asuvat kadulla ilman terveydenhuoltoa ja asuntoa?
"Kyse on kyllä ihan vaan siitä, että lähtökohtaisesti täällä jokaisen pitäisi tehdä edes jotain oman elantonsa eteen. Ei meillä ole varaa siihen, että joka toinen herkkä ja masentunut 30-vuotias ihminen on vaan kotona tukien varassa."
Minua hieman ärsyttää tuo hokeman että "edes jotain" pitäisi tehdä?
Aika moni tekee osa-aikatyötä (vaikka se kuulemma on vähentynyt suojaosan poiston myötä). Osa-aikatyön palkalla ei välttämättä tule toimeen. Silti näitä ihmisiä syyllistetään, kun saavat palkkansa päälle muutaman satasen soviteltua päivärahaa.
Eli missä näkyy se arvostus näitä "edes jotain" tekeviä ihmisiä kohtaan? Heitä vain haukutaan ja viimeisetkin tuet halutaan viedä.
No pari kiusaajaa joutaakin maksaa tekojensa seurauksista.
Kiusaamisen jäljet näkyy pitkään.