Lue keskustelun säännöt.
IL: Turkulainen Anna, 32, on liian herkkä töihin
18.08.2025 |
Mitä mieltä tämänkaltaisista henkilöistä ja artikkelista. Riittääkö yhteiskunnassamme työpaikkoja jokaiselle erityisherkälle sovellettuna heidän tarpeidensa mukaan?
https://www.iltalehti.fi/mieli/a/b6cf8cb1-88e7-4a16-a37a-02e1e138db33
Kommentit (689)
Vierailija kirjoitti:
Mikä trendi nämä erityisherkkä ja aistiyliherkkyys on ja miksi ne on aina naisia? 15 vuotta sitten tunnettukaan kyseisiä termejä ja hyvin meni.
Nuoria naisia tuntuu ainakin ahdistavan kaikki jopa tavalliset arkipäivän asiat, kaikki on epämiellyttävää ja jo eri mieltä olevat ahdistaa ja hyperventiloivat oli kyseessä sit ruoka, tuoksu, sää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi on työpaikkakiusaamisen johtavia maita koko maailmassa. Itseäni on töissä mm. uhkailtu, alistettu jne. ja ketään ei kiinnosta. Kortistossa on paljon ihmisiä, jotka narsistin hovi on savustanut ulos työpaikalta. Nämä työttömiä haukkuvat ihmiset ovat näitä samoja ihmisiä, jotka savustavat työpaikalta ulos hyviä työntekijöitä.
Ja jos asioihin yrittää tuoda muutosta niin sit ainakin tehdään h""vettiä työyhteisössä oleskelu, työsuojeluvaltuutettua ja esimiestä ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"32-vuotias Anna on elänyt suuren osan elämästään työttömänä."
"Anna kertoo muistuttavansa äitiään: hän vaatii itseltään paljon--."
:D :D
Joo-o. Vai että vaatii itseltään paljon! Ei vaadi kuitenkaan edes tavallisessa työssä olemista. Jo on vaatimukset.
(anteeksi että kuulostaa omakehulta mutta) olen tehnyt sata kertaa enemmän asioita kuin Anna, eikä minusta tunnu että vaatisin itseltäni erityisen paljon. Vain sen verran mAloituksesta ei käynyt ilmi että on SAIRAS ihminen.itä mun mielestä kuuluukin normaaliin elämään. Opiskelut tehdään hyvin, työt tehdään hyvin, lemmikit ja lapset hoidetaan hyvin., ruokaa, puhtaat vaatteet, läheisyyttä. - en ole mikään suorittaja-äiti, meillä on sekaista. Silti tuntuu että mun vaatimustaso on enemmän kuin Annan.
No ymmärrän kyllä että ihmisill
Samaa mieltä, kunpa kykenisit itse reflektoimaan miten vastenmieliseltä tuo kirjoituksesi kuulosti. Sinulla taitaa olla pahoja itsetunto-ongelmia kun koet tarpeelliseksi humble-kehua itseäsi sairaan ihmisen kustannuksella.
Ja oletko koskaan tullut ylivertaisuudessasi ajatelleeksi, että se mikä sinulle on helppoa, voi jollekin toiselle olla vaikeaa? Silloinhan se nimenomaan on itseltään paljon vaatimista, jos tuollainen ihminen yrittää tehdä sitä itselleen vaikeaa asiaa AIVAN RIIPPUMATTA SIITÄ miten se sinulta sujuu tai ei. Suosittelen empatiaharjoituksia.
Minä kirjoitin vain aloituksen perusteella ja parin kommentin perusteella. Aloituksesta ei käynyt mitenkään ilmi, että on sairas ihminen. My bad, olisi pitänyt lukea artikkelikin, eikä astua aloittajan heittämään ansaan miten "tällaisia mukaherkkiä lumihiutaleita sluibailee työttöminä".
Ja kyllä kirjoitin ihan suoraan, että sori nyt, jos kuulostaa omakehulta. Se ei ole silloin mikään humble brag, jos jo kirjoittaessaan itsekin toteaa että nyt kehun itseäni. Se on mun mielestä kyllä nimenomaan kykyä itsereflektointiin. Kirjoitin myös että ihmisillä on erilainen resilienssi.
Muuten en vastaukseesi jaksa paneutua, kuten sanottu, vastasin vaillinaisilla tiedoilla.
Sitä mieltä että pahinta on jäädä kotiin, jos on arka, herkkä ja vieläpä taipuvainen mt-ongelmiin. Ja syvällä kokemuksen rintaäänellä sanon, koska itse olen myös ollut lapsena ja nuorena tosi arka ja herkkä, edelleen olen, mutta oppinut jo keinoja pärjätä oman herkkyyden kanssa (siinä on myös valtavasti hyviä puolia ja voimavaroja!). Nuorena sain myös paniikkikohtauksia ja oli sos. tilanteiden pelkoa. Mm. koulu oli vaikeaa, koska pelkäsin esiintymistä, eikä silloin näihin asioihin saanut edes tukea ja ymmärrystä aikuisilta
Vanhemmat kuitenkin piti kiinni siitä että kouluun mennään ja siitä töihin. Menin ja tein. Kävin myös lyhytterapiassa/ sairaanhoitajalla juttelemassa. Eniten on kuitenkin auttanut tuo, että meni ja teki vaikka ahdisti. Suoritin lopulta lukion, amiksen ja ammattikorkeakoulututkinnon. Työpaikkoja on ollut useita ja ihan hyvin pärjännyt; olen jopa ollut pidetty työkaveri.
Nyt oman lapsen kohdalla olen pitänyt samaa linjaa, koska hän on perinyt minulta herkkyyden ja arkuuden. On vieläpä poika, eli ympäristö on vielä vähemmän ymmärtäväisempää jos mies on sellainen. Mutta kouluun hänet on aina vaikka kannettu ja tietysti samalla tuettu ja kannustettu. Saa olla kaikenlaisia tunteita ja niitä onkin, mutta niiden kanssa pitää oppia tulemaan toimeen ja elämään. Ja sit valaa uskoa siihen, että kaikki järjestyy. Nyt on ollut hienoa huomata kun poika pärjää koulussa haasteista huolimatta, on kavereita ja jopa inttiä odottaa. Vaikka helppoa hänellä ei ole haasteidensa puolesta ollut.
Ei me kaikki voida jäädä kotiin sairastamaan tai työttömäksi, koko elämäksi, vaan siksi että työnteko tuntuu vähän kurjalta tai se haastaa aina välillä enemmän tai vähemmän. Vaikka en kannusta mitään suuria tukileikkauksia, jossain määrin ihmisillä on erikoisia käsityksiä siitä, mikä oikeuttaa niiden varassa elämisen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä trendi nämä erityisherkkä ja aistiyliherkkyys on ja miksi ne on aina naisia? 15 vuotta sitten tunnettukaan kyseisiä termejä ja hyvin meni.
No tähän aiheeseen ne ei edes liity. Annalla ei ole mitään erityisherkkyyksiä, vaikka ap niin väittää. Arikkelin mukaan hänellä on mt-ongelmia. Paniikkihäiriö, ahdistus, masennus.
Paniikkihäiriö on näistä sellainen että sen ulkopuolinenkin näkee. Ei siis mitään keksittyä. Eikä varsinkaan jotain herkkyyttä.
Ap:lta aika haljua kirjoittaa noin harhaanjohtavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian vaikeita vaatimuksia työemässä kenelle vain :(
"Uudessa työssä oli Annan mukaan paljon vaatimuksia: hänen piti olla kassalla ja samaan aikaan hinnoitella tuotteita, katsoa varkaiden perään ja siivota myymälää."
Tuo kassatyö on todella turvatonta ja uuvuttavaa. Pitää olla vähän sellainen ronski jotta pärjää. Vaikka suurin osa asiakkaista on kivoja.
Kassatyö on hirveää, en voi suositella herkille tai mielenterveyspotillaille. T. Kerran asiakas melkein kävi kimppuun.
Minäkään en varmaan enään sopeudu työelämään olen ollut jo niin pitkään työtön
T.M30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaava mies niin eipä olisi ihanaa tyttöystävää vierellä tukemassa. Naisilla vaan lopulta kaikki on niin helppoa vaikka olisi millaisia ongelmia.
Jep oksettavan helppoa on naisen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aika paha traumatausta ja lisäksi adhd. Tällä taustalla minunkin elämä oli vähän tuollaista parikymppisenä. Kaikki ahdisti ja oli vaikeaa. Aloitin ja keskeytin opintoja jne. Se oli oikeasti todella rankkaa ja ihmettelen miten puolisoni pysyi rinnallani kaikki ne vaikeat vuodet.
Kuitenkin minulla oli koko ajan ihan hirvittävä usko ja toivo siihen, että toivun ja kuntoudun työelämään. Yrityksen ja erehdyksen kautta sitten juurikin 32-vuotiaana löysin alani ja olen nykyisin vakitöissä lähes viiden tonnin palkalla. Tuolla naisella on selkeästi ongelmia mielenterveytensä kanssa. Niistä voi toipua ja niiden kanssa voi oppia elämään, MUTTA sitä pitää itse haluta ja siihen pitää itse panostaa.
No kerro maaginen valaistumisesi, miten se tapahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä trendi nämä erityisherkkä ja aistiyliherkkyys on ja miksi ne on aina naisia? 15 vuotta sitten tunnettukaan kyseisiä termejä ja hyvin meni.
Nuoria naisia tuntuu ainakin ahdistavan kaikki jopa tavalliset arkipäivän asiat, kaikki on epämiellyttävää ja jo eri mieltä olevat ahdistaa ja hyperventiloivat oli kyseessä sit ruoka, tuoksu, sää...
Tämä, ihme kun kaikki nuoret nykyisin ahdistuu ja kuormittuu ihan arkipäivän asioista.Eikö nykylapsista ja nuoria ole kasvatettu mitään vastoinkäymisiä ja ikäviä tilanteita kestämään, nehän kuuluvat elämään.Itsekin olin äärettömän ujo nuorena , mutta naama punaisina vaan oli pakko hoitaa asioita ja siitä selvisin eikä sitten enään jännittänyt kun teki kun pakko oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaava mies niin eipä olisi ihanaa tyttöystävää vierellä tukemassa. Naisilla vaan lopulta kaikki on niin helppoa vaikka olisi millaisia ongelmia.
Kyllä minä vain olen törmännyt useampaankin tapaukseen, jossa miehellä vaikka mitä ongelmia, siis myös mt, ja heillä ihana tyttöystävä tukena. (esim. mies paniikkihäiriöinen työtön alkoholisti) Tosin sittemmin tällä miehelläkin on jo mennyt paremmin ja töissäkin on ilmeisesti jo ollut ja menneet tämän naisen kanssa naimisiin. Toisella miehellä vakava masennus. Tyttöystävä kävi töissä ja oli rinnalla. jne.
Naiset muuten jäävät paljon useammin rinnalle jos kumppanille tulee vaikka juurikin isoja terveysongelmia. Tiedän parikin ikävää tapausta, joissa mies jättää ison vaikeuden kohdatessa. Esim. mies hankki kohtuu pian toisen naisen uudeksi tyttöystäväkseen, kun vaimollaan todettiin vakava syöpä, joka kohta tarkentui parantumattomaksi. Avioeronkin tuo halusi vielä viime metreillä, kun "hänellä on oikeus elää ja jatkaa elämäänsä". Yhteiset alaikäiset lapset. Että niinkin helppoa oli tällä naisella viimeinen vuotensa.
Sitäpaitsi, tuonkin jutun nainen oli useiden mu*kkujen huonosti kohtelevien miesten jälkeen sitten löytänyt yhden kultakimpaleen. Ja sinä sitten siitäkin kateellisena. hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Heikko itsetunto, häntä ei varmaan ole tarpeeksi kehuttu ja halattu lapsena. Ei koe olevansa riittävä. Ihan yleistä Suomessa valitettavasti.
Suomen kulttuuriin kuulu ikävä kyllä vähättely ja alaspainaminen. Vanhemmat ovat kylmiä, koska heidänkin vanhemmat olivat kylmiä. Ei kehuja, ei arvostusta jotta ei vaan ylpisty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset haluavat hyysätä heikoimpiaan. Siihen koko yhteiskuntamme perustuu, heikkojen hyysäämiseen.
Suomen valtio on perustettu turvaamaan sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden suomalaisille. Hyysääminen ja tulonsiirrot tulivat kommunistien myötä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen liian väsynyt töihin (yli 10v työttömänä tämän vuoksi)
Terveydenhoidon alasajo näkyy, sairauksia ei hoideta. Kaikkeen mielialalääkettä ja Buranaa.
Menetetään työvuosia, kun aikuisten ihmisten elämä kapenee kotiin sairauden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaava mies niin eipä olisi ihanaa tyttöystävää vierellä tukemassa. Naisilla vaan lopulta kaikki on niin helppoa vaikka olisi millaisia ongelmia.
Jep oksettavan helppoa on naisen elämä.
Oliko se nyt seitsemän kertaa todennäköisemmin kun miehet jättävät vakavasti sairastuneen kumppaninsa naisiin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Jo nyt taas pomppasi. Kyllä tuntuu, että osa ihmisistä on nyt avuttomia ja muutenkin aina joku syy ettei muka pysty.
Olen käynyt töissä hermosäryissä, vakavassa masennuksessa, avioeron aika, olen myös todella herkkä ja tunteellinen. Ei ole vaan ollut mahista jää kotiin kun on "sitä ja tätä".
Työelämässä pitää luovia. Sitä 100% ideaalipaikkaa ei voi tarjota kaikkien tarpeiden mukaan. On vaan pakko tehdä töitä ihmisten kanssa joilla on kova ääni, ihmisten jotka haisee röökiltä jne. Nykyporukka tuntuu olevan jotain ihme lumihiutaleita, niin uniikkeja ja muiden täytyy taipua heidän edessä tai sitten he vaan jää kotiin, muiden rahoilla. Grow some balls and backbone!
Ja siitä sulle joku Nobelin palkinto. Haha
Ihmisillä on erilaisia voimavaroja. Jos sinä pystyt se ei tarkoita, että joku toinen pystyy.
Itse olen liian herkkä elämään . Kaikki on liikaa .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo nyt taas pomppasi. Kyllä tuntuu, että osa ihmisistä on nyt avuttomia ja muutenkin aina joku syy ettei muka pysty.
Olen käynyt töissä hermosäryissä, vakavassa masennuksessa, avioeron aika, olen myös todella herkkä ja tunteellinen. Ei ole vaan ollut mahista jää kotiin kun on "sitä ja tätä".
Työelämässä pitää luovia. Sitä 100% ideaalipaikkaa ei voi tarjota kaikkien tarpeiden mukaan. On vaan pakko tehdä töitä ihmisten kanssa joilla on kova ääni, ihmisten jotka haisee röökiltä jne. Nykyporukka tuntuu olevan jotain ihme lumihiutaleita, niin uniikkeja ja muiden täytyy taipua heidän edessä tai sitten he vaan jää kotiin, muiden rahoilla. Grow some balls and backbone!
Ja siitä sulle joku Nobelin palkinto. Haha
Ihmisillä on erilaisia voimavaroja. Jos sinä pystyt se ei tarkoita, että joku toinen pystyy.
Hänen sietää vain olla kiitollinen, ettei ole koskaan niin huonossa kunnossa ollut, ettei olisi töihin kyennyt.
Ja usein niin tekeekin ja sairastuu vielä enemmän jos ei onnistu.