Onko teidän mielestä ok, että anoppi toimii näin?

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin olin ihan tyytyväinen kun kumpikin suku otti asiakseen levittää mieheni kuolintieto yhdelle kerrottuani. Itse en olisi jaksanut.

Nimenomaan olisin tyytyväinen, että sukulaiset ja lähimmät ystävät saavat tiedon, kun en itse jaksaisi kaikille soittaa. Tässä on nyt anopista tehty juoruämmä, mutta en ole samaa mieltä. Lähipiirissäni oli vastaava tapaus, ei olisi saanut kertoa sukulaisillekaan, nousi hirveä älämölö.

Kummallisen salaisia kuolemia. Saako pappi sanoa vainajan nimen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähiomaisten kuuluu ilmoittaa kuolemasta lähipiirille. Jos minun äitini kuolee, on minun tehtävä ilmoittaa siitä hänen sisaruksilleen eikä heidän pidä alkaa soittelemaan toisilleen ennen kuin olen ehtinyt ilmoittaa kaikille heille henkilökohtaisesti. He voivat kyllä kertoa omille lapsilleen, mutta sitäkään ei pidä tehdä siltä istumalta, jos vaarana on, että joku sisaruksista kuulee sen takia asiasta ennen kuin minä olen ehtinyt ilmoittaa. Näin se nyt vain menee hyvien tapojen mukaisesti. Pitää malttaa päivä tai pari ennen kuin alkaa soittelemaan muille ellei erikseen pyydetä tekemään niin, jotta lähiomaisilla on riittävästi aikaa olla henkilökohtaisesti yhteydessä kaikkein läheisimpiin. Jos on muusta syystä yhteyksissä jonkun kanssa, niin silloin asiasta saa toki kertoa, ei sitä tarvitse salailla.

Sinun mielestä äitisi siskot eivät ole tarpeeksi läheisiä keskenään, että voisivat kertoa toisilleen siskonsa kuolemasta?! Pari päivää pitäisi vaan odotella ettei vaan kerro vahingossa siskolleen toisen siskon kuolemasta? Ne siskot ovat tunteneet äitinsä kauemmin kuin sinä, miksi sinä voisit sanella kuka kertoo kenelle ja milloin?

Jos olen aikeissa soittaa kaikille vuorotellen ilmoittaakseni kuolemasta, en todellakaan halua, että joku menee väliin sotkemaan. Kyllä tuossa tilanteessa pitää ymmärtää, että minä olen aikeissa tehdä sen ja malttaa odottaa hetki. Voin kertoa jokaiselle kenelle kaikille on jo kerrottu, niin voivat sen jälkeen alkaa soittelemaan toisilleen. Jos joku soittaa heti jollekin toiselle ennen kuin minä olen ehtinyt, puhelin tuuttaa varattua ties kuinka kauan enkä saa henkilöä kiinni. Sen jälkeen voi tulla sellainen härdeli, että on vaikeaa tietää ovatko kaikki kuulleet asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähiomaisten kuuluu ilmoittaa kuolemasta lähipiirille. Jos minun äitini kuolee, on minun tehtävä ilmoittaa siitä hänen sisaruksilleen eikä heidän pidä alkaa soittelemaan toisilleen ennen kuin olen ehtinyt ilmoittaa kaikille heille henkilökohtaisesti. He voivat kyllä kertoa omille lapsilleen, mutta sitäkään ei pidä tehdä siltä istumalta, jos vaarana on, että joku sisaruksista kuulee sen takia asiasta ennen kuin minä olen ehtinyt ilmoittaa. Näin se nyt vain menee hyvien tapojen mukaisesti. Pitää malttaa päivä tai pari ennen kuin alkaa soittelemaan muille ellei erikseen pyydetä tekemään niin, jotta lähiomaisilla on riittävästi aikaa olla henkilökohtaisesti yhteydessä kaikkein läheisimpiin. Jos on muusta syystä yhteyksissä jonkun kanssa, niin silloin asiasta saa toki kertoa, ei sitä tarvitse salailla.

Sinun mielestä äitis

 

Tuossa tilanteessa pitää sitten kaikille asiasta tietäville sanoa aivan suoraan, että ei saa vielä kertoa kenellekään. 

Monille on jotenkin itsestään selvä asia, että on hyvä kertoa kuolemasta pikaisesti. Ymmärrän hyvin sen, että läheisimpien pitäisi tietää ensimmäisenä. Niinpä kaikkein läheisimmille ilmoitetaan yleensä jo siinä vaiheessa, kun on soitettu ambulanssi ja tilanne näyttää toivottomalta. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin anoppi juoruili kaikki meidän asiat lämpimikseen kenelle vaan. Järjestelmällisesti tietysti omille sukulaisilleen, mutta myös ihan tuntemattomille ihmisille ketä tapasi kerhoissa ja ties missä. 

Kerrankin meillä oli vireillä riita-asia menossa käräjille yhdestä jutusta, niin anoppi jäi kiinni siitä, että oli lauleskellut niitä juttuja "jollekin naiselle vaan" kuntosalilla! Ja suhteellisen pieni paikkakunta, jossa äkkiä joku tuntee jonkun ja asiat leviävät. En jaksa edes aloittaa, miten muiden sairaus- ja terveysasiat leviteltiin. Omista asioistaan ja terveystiedoistaan oli todella tarkka, mutta kummasti muiden tiedot oli vapaata riistaa. 

Eikä lopettanut vaikka kuinka järkeen ja käytöstapoihin vedottiin. Lopetettiin sitten asioiden kertominen täysin anopille. Kerrotaan vaan ne jutut, jotka voisi laittaa myös hesarin etusivulle.

Kuolemasta kertominen on aivan eri asia kuin terveystietojen levittäminen. Kuollut ei asiasta loukkaannu, mutta sairas voi loukkaantua. Ap voisi kyllä löysätä sitä pipoaan ja kestämään tuskan, ettei saanut itse levitellä ko. tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Lähiomaisten kuuluu ilmoittaa kuolemasta lähipiirille. Jos minun äitini kuolee, on minun tehtävä ilmoittaa siitä hänen sisaruksilleen eikä heidän pidä alkaa soittelemaan toisilleen ennen kuin olen ehtinyt ilmoittaa kaikille heille henkilökohtaisesti. He voivat kyllä kertoa omille lapsilleen, mutta sitäkään ei pidä tehdä siltä istumalta, jos vaarana on, että joku sisaruksista kuulee sen takia asiasta ennen kuin minä olen ehtinyt ilmoittaa. Näin se nyt vain menee hyvien tapojen mukaisesti. Pitää malttaa päivä tai pari ennen kuin alkaa soittelemaan muille ellei erikseen pyydetä tekemään niin, jotta lähiomaisilla on riittävästi aikaa olla henkilökohtaisesti yhteydessä kaikkein läheisimpiin. Jos on muusta syystä yhteyksissä jonkun kanssa, niin silloin asiasta saa toki kertoa, ei sitä tarvitse salailla.

Kun minun äitini kuoli, muualla ollut siskoni oli ainoa, jolle siitä erikseen ilmoitettiin. Hän sitten edelleen äitini sisaruksille, ja yhden kuolleen sisaruksen yhdelle lapselle. He kertoivat edelleen omille läheisilleen. Meidän mielestämme tämä oli oikein hyvä ja toimiva tapa. Sitäkin on sattunut, että erään vainajan lapsenlapsi soitti meille ja kysyi, onko totta, että isovanhempi on kuollut. Kukaan läheinen ei ollut hänelle ilmoittanut vaan oli kuullut muualta. Se on huono tapa.

Ei todellakaan olisi käynyt pienessä mielessäkään, että nyt alan ensi töikseni soittamaan 32 puhelua ennen kuin äitivainaa olisi siirretty osastolta kellariin, jotta varmasti ehtivät kuulla asian minulta itseltäni tai siltä toiselta siskolta, joka oli myös paikalla.

Mistä syystä läheiselle oli niin ehdottoman tärkeää, että itse saa kertoa erikseen jokaiselle erikseen? Aika usein vainajan läheisimpien mielentila on sellainen, että ei jaksaisi keskustella kenenkään kanssa asiasta.

miksi et itse kertonut läheiselle vaan menin juoruamaan anopille. ja anopillehan ei kannata kertoa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kysymys, että olisi salaisuus vaan pointti oli se, että läheinen ei itse saanut asiasta kertoa anopin puolensa suvulle, koska anoppi ehti ensin.

Ap

No miksi ihmeessä menit levittelemään tietoa kuolemasta, jos tiesit että läheinen haluaa itse kertoa?

Ekaa kertaa ikinä kuulen, että ihmiset on mustasukkaisia siitä, kenellä on oikeus suru-uutisen kertomiseen ensimmäisenä 😳

Mulle ei tulisi mieleenkään, etteivätkö esimerkiksi vainajan sisarukset voisi puhua oman sisaruksensa kuolemasta heti keskenään. Todennäköisesti ovat läheisempiä toistensa kuin vaikkapa veljentyttärensä (vainajan lapsi) kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni anopilla oli oikeus kertoa, ei se juoruilua ole. Ei kai kuolema ole salaisuus. Olisitte sanoneet, ettei puhu kellekään, jos niin toivoitte.

         Eihän tässä nyt siitä ole kysymys että on salaisuus, vaan siitä, että itse asianomainen ei ehtinyt kertoa asiasta.

Ap

Eikös asianomainen ollut kuollut?

Anna nyt olla. Teidän olisi pitänyt sanoa ettei asiaa saa kertoa vielä, jos oli tarkoitus että joku tietty henkilö kertoo tiedot muille. 

Vierailija kirjoitti:

Mistä syystä läheiselle oli niin ehdottoman tärkeää, että itse saa kertoa erikseen jokaiselle erikseen? Aika usein vainajan läheisimpien mielentila on sellainen, että ei jaksaisi keskustella kenenkään kanssa asiasta.

Huomionhakuisia ilmeisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Mistä syystä läheiselle oli niin ehdottoman tärkeää, että itse saa kertoa erikseen jokaiselle erikseen? Aika usein vainajan läheisimpien mielentila on sellainen, että ei jaksaisi keskustella kenenkään kanssa asiasta.

Veljeni kuoltua yllättäen kälyni ilmoitti siitä isälleni, joka ilmoitti sitten meille sisaruksille. Tai saattoi käly ehkä ilmoittaa samalla paikkakunnalla asuvalle veljelleni itse.

Äidin kuolemasta minulle ilmoitti veljeni, itse sitten yritin saada muita sisaruksia kiinni. Kaikki eivät aina ole tavoitettavissa, puhelin voi olla äänettömällä jossain kauankin, ettei siihen heti reagoi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa muutama ihminen ymmärsi, että läheisten tehtävä on ilmoittaa kuolemasta, ei anopin.

Olen järkyttynyt, miten hukassa ihmisillä on käytöstavat 🙄

Ap

No siis mikä suhde anopilla on vainajan? Oliko hän vainaja anoppi? Entä anopin suhde näihin joille kertoi kuolemasta? Ainakin ilmeisesti tuntee heidät ja puhelinnumero löytyy. Kirjoita sinä vähän selkeämmin niin saat parempia kommentteja. 

Ja mitä tämä aloittajalle kuuluu jos hän ei ollut mikään osapuoli?  Kunhan rätkyttää.

Joskus tiedottaminen on vaikeaakin. Sisaruksemme kuoli ja minua pyydettiin kertomaan muille, jo hyvin vanhoille. Toisella muistisairaus.  Ensin soitin hänen pojalleen ja kerroin,hän neuvoi mihin aikaan vanhus on virkeimmillään mutta mies vastaa aina puhelimeen ja arvioi tilanteen.  Niin tein, miehensä antoi puhelimen,sisar muisti iän ja muisteli lämpöisesti, sanoi senkin ettei meistä hautajaisiin.

Sisarelle olisi ollut epäselvää jos nuoren polven joku sari tai jari olusi soittanut mistä kyse.

Sinä et toiminut oikein kun juorusit asiasta heti anopille. Väärin teit, ap, väärin teit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi malttaa odottaa, että lähiomaiset ehtivät hoitaa kuolemasta ilmoittamisen ennen kuin itse alkaa levittämään asiaa muille, ellei ole varta vasten pyydetty tekemään niin. Tämä kuuluu ihan normaaliin tapakulttuuriin, mutta kun tapoja ei enää joko tunneta tai kunnioiteta.

        Olen täysin samaa mieltä. Minusta tuo kuuluu ihan jo perus käytöstapoihin, että kunnioitetaan muita. Se, että anopille on kerrottu asiasta on tarkoitettu, että se tieto on hänellä eikä niin että hän menee levittämään tietoa omalle suvulleen. 

Ap

Tämä ei ole ihan näin.  Riippuu erittäin paljon ko. tapauksesta.

Miksi kertoa anopille asiasta ollenkaan, jos tarkoitus on, että hän on kuin ei tietäisi asiasta mitään?

Minä ainakaan en todella haluaisi sitten edes kuulla koko kuolemasta, jos en saa siitä kertoa miehelleni, lapselleni, siskolleni jne.  Jos on tarkoitus että kuolema pidetään pimennossa, siitä on myös huolehdittava, että se siellä pysyy.

Yleensä se tieto kuolemasta leviää hyvinkin nopeasti ja eri kautta.  Naapurit, ystävät, työkaverit tietävät lähes samantien.  Siinä mielessä se ei edes kuulu mihinkään salassa pidettäviin asioihin.  Kenenkään suuta ei voi tukkia.

Eli koskaan ei ole ollut olemassa sellaista tapaa, että kuolema pidetään salassa ja vain joku yksi ihminen saa siitä tiedottaa.  Ja nyt sitten muka tapa olisi rappeutumassa.  Ei se näin ole.

Tapana on ollut se, että kuolemasta kerrotaan kunnioittaen ja hienotunteisesti.  Sillä ei mässäillä eikä räävitä.  Vainajan omaisiin joko ollaan yhteydessä ja "otetaan osaa," viedään kukkia, tai sitten annetaan heidän rauhassa surra.  Se kuuluu tapoihin.

Ja tämä tälle AP:ole ja muillekin aapeille:  kirjoittakaa viestinne tarpeeksi selkeästi, niin että lukijat ymmärtävät heti, mistä haluat viestittää ja miten ne asiat menivät.  Tässäkään viestissä ei ollut tolkun häivää, kun et kertonut mitään muuta kuin että anopille kerrottiin kuolemasta ja hän kertoi eteenpäin. Mikä taho kertoi?  Kuka loukkaantui?  Kenen anopista oli kyse, sinun vai vainajan? Miten päin asia meni?  Mikä suhde anopilla oli vainajaan, oliko hän kenties anopin ystävä?  Vai joku miniänsä puoleinen sukulainen?

Silläkin asialla on nimittäin merkityksensä,  mutta sehän nyt jätettiin pimentoon tietysti, että tulisi mahdollisimman paljon väärinymmärryksiä.

Tietysti on ok, ellette sitten maininneet anopille että älä kerro vielä muille, halutaan itse kertoa. Ei se anoppi varmaan mikään ajatustenlukija ole.