Miten päälle nelikymppiset löytävät kumppanin?
Suurimmalla osalla varmaan on suurin osa ystävistä ja tuttavista varattuja, ja vapaana olevat saman kaveriporukan ihmiset sellaisia, että jo tiedetään että molemminpuolista kiinnostusta ei ole.
Baareissa ja iltaelämässä ei jaksa käydä, kun ei siellä ole muita kuin parikymppisiä. (Vanhemmat ihmiset istuvat vain ja ainoastaan kotonaan kuulemma)
Ja harrastuksissa ja töissä ihmiset haluavat keskittyä niihin, eikä mahdollisten (pari)suhteiden luomiseen.
Ja tinderit ja muut ovat kuulemma täynnä ihmisiä, joilla on tolkuttomat vaatimukset, joita kukaan tavallinen mies tai nainen ei kykene täyttämään
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Edelleen minua ihmetyttää että tinderistä uikuttavat ne tavalliset miehet kuin naisetkin kun ei kelpaa. Jokin kohtaamisongelma ilmeisesti..
Kaikki nyt vaan ei halua olla esillä siellä tinderissä, kuin karjamarkkinoilla oltaisiin.
Asenne- ja tavallaan myös periaatekysymys.
Vierailija kirjoitti:
No ystävät ja tuttavat on aivan liian ja rajoittunut pieni piiri. Niin ne on useat harrastusporukatkin. Tuurilla sitä kautta, tai sitten tyytyy siihen että tarjonta on pieni ja siitä on vain löydyttävä.
Kyllä vaihtoehdot käytännössä on baarit tai Tinder. Se kumpi, vai molemmat, on up yours - kuten Matti Nykänen sanoisi. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa, mutta kun miettii sitä iän kautta, niin suositus menee Tinderin suuntaan. Kovin harva nelissäkymmenissä oleva juoksee jatkuvasti baareissa ja ne ketkä juoksee, niin ootko varma että sellaisen sitten muutenkaan haluaisit? Nuorilla baari toimii ehkä paremmin.
Mähän kävin eilen baarissa ja kyllähän siellä oli kivan näköisiä naisia, joista jotkut jopa hymyilivät.
Mutta säännöt ovat takavuosista muuttuneet, enää ei ole sopivaa tunkea naisporukkaan jutulle, kuten on esim. lehdissä olleista jutuista saanut lukea: naiset etupäässä haluavat baarisakin pitää hauskaa omalla porukalla ja ei-nimenomaisesti-pyydetty huomio tuo turvattoman olon ja ei ole ok. Joten ei siinä enää auta kuin möllötellä ja toivoa, että nainen avaisi keskustelun, jottei tulisi leimautuneeksi idiootiksi.
Vierailija kirjoitti:
Edelleen minua ihmetyttää että tinderistä uikuttavat ne tavalliset miehet kuin naisetkin kun ei kelpaa. Jokin kohtaamisongelma ilmeisesti..
Siellä ON kohtaamisongelma. Naisena kun Tinderiin menee, tulee tyyliin tuhat tykkäystä tunnissa. Koska pertti-perusjätkät ei kyllä yhtään valkkaa kenestä tykkäävät. Ne tykkää lähes kaikista. Se epätoivo oikein haisee siellä. Sit ku haravoit sen hyvännäköisen ja fiksunoloisen, niin se kaatuu sosiaalisuuteen. Ei ne osaa kirjoitella yhtään mitään. Jos vielä tuon vaiheen läpäisee ja mennään treffeille, niin käsiin on jalostunut se prosenttimies. Ja kaikki tietää, että nämä prosenttimiehet (edustavat 5-10%) ovat sellaisia, että niistä tykkää aika hemmetin moni muukin nainen ja siksipä näille prosenttimiehille kelpaa lähinnä se kerran tai kahden petikaveri. Ei ne suhteeseen ala, eikä sellaista edes kerro välttämättä etsivänsä. Kai sellaisiakin on, mutta sitten pitää olla jo kuu ja tähdet oikeassa asennossa.
Vierailija kirjoitti:
No ystävät ja tuttavat on aivan liian ja rajoittunut pieni piiri. Niin ne on useat harrastusporukatkin. Tuurilla sitä kautta, tai sitten tyytyy siihen että tarjonta on pieni ja siitä on vain löydyttävä.
Kyllä vaihtoehdot käytännössä on baarit tai Tinder. Se kumpi, vai molemmat, on up yours - kuten Matti Nykänen sanoisi. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa, mutta kun miettii sitä iän kautta, niin suositus menee Tinderin suuntaan. Kovin harva nelissäkymmenissä oleva juoksee jatkuvasti baareissa ja ne ketkä juoksee, niin ootko varma että sellaisen sitten muutenkaan haluaisit? Nuorilla baari toimii ehkä paremmin.
Lisäisin tuohon vielä somen. Siellä on ihan seuranhakuryhmiä tai sitten jostain harrastusryhmästä tms.
Naisilla on easy mode vielä nelikymppisenä.
Ehkä viisikymppinen nainen on tasoissa kaksikymppisen miehen kanssa, paitsi ettei ole. Viisikymppinen nainen saa edelleen seuraa sormia napsauttamalla, kunhan ei haali kaikkia herkkuja vyötärölleen.
Vierailija kirjoitti:
Mihin noin vanhana enää kumppania tarvitsee?
Pimpin nuolemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen minua ihmetyttää että tinderistä uikuttavat ne tavalliset miehet kuin naisetkin kun ei kelpaa. Jokin kohtaamisongelma ilmeisesti..
Kaikki nyt vaan ei halua olla esillä siellä tinderissä, kuin karjamarkkinoilla oltaisiin.
Asenne- ja tavallaan myös periaatekysymys.
Parisuhdemarkkinat on karjamarkkinat, halusit tai et. Et sä yhtään vähemmän ole esillä ollessasi baarissa tai tennisseuran taukotiloissa. Ne potentiaaliset kumppanikandidaatit arvioi sussa aivan tismalleen niitä samoja asioita, kuin mitä he tekisivät tinderissä. Ne kattoo millanen naama, millanen kroppa, miten pitkä ja arvoi että ootko riittävän sosiaalinen ja niin edelleen. Toi on joku illuusio, että livenä kohtaaminen jossain raviradan parkkipaikalla on autenttisempi kohtaaminen. Ei se ole. Niistäkään kohtaamisista yksikään ei etene treffeille saakka, jos sun karjamarkkina-arvosi on siellä sikanautalihan tarjouslaarissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen minua ihmetyttää että tinderistä uikuttavat ne tavalliset miehet kuin naisetkin kun ei kelpaa. Jokin kohtaamisongelma ilmeisesti..
Siellä ON kohtaamisongelma. Naisena kun Tinderiin menee, tulee tyyliin tuhat tykkäystä tunnissa. Koska pertti-perusjätkät ei kyllä yhtään valkkaa kenestä tykkäävät. Ne tykkää lähes kaikista. Se epätoivo oikein haisee siellä. Sit ku haravoit sen hyvännäköisen ja fiksunoloisen, niin se kaatuu sosiaalisuuteen. Ei ne osaa kirjoitella yhtään mitään. Jos vielä tuon vaiheen läpäisee ja mennään treffeille, niin käsiin on jalostunut se prosenttimies. Ja kaikki tietää, että nämä prosenttimiehet (edustavat 5-10%) ovat sellaisia, että niistä tykkää aika hemmetin moni muukin nainen ja siksipä näille prosenttimiehille kelpaa lähinnä se kerran tai kahden petikaveri. Ei ne suhteeseen ala, eikä sellaista edes kerro välttämättä etsivän
Tuolla ilmiöllä ei ole mitään tekemistä epätoivon kanssa, mutta naiset keksivät tuollaisia moraaliselityksiä. Paljastit kyllä itsesi, kun kerroit perään haravoivasi sen hyvännäköisen, jonka kännykän olet ilmeisesti hakkeroinut, kun tiedät, että hän ei ole valkannut muita. Liität häneen kivoja ominaisuuksia, koska hän on hyvännäköinen. Ja kun hän ei ala nuolemaan peppua, hän ei "osaa kirjoitella". Jostain syystä et käytä samaa kriteeriä naisiin. Minäkin voisin sanoa vaikka, että naiset eivät "osaa tykätä takaisin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ystävät ja tuttavat on aivan liian ja rajoittunut pieni piiri. Niin ne on useat harrastusporukatkin. Tuurilla sitä kautta, tai sitten tyytyy siihen että tarjonta on pieni ja siitä on vain löydyttävä.
Kyllä vaihtoehdot käytännössä on baarit tai Tinder. Se kumpi, vai molemmat, on up yours - kuten Matti Nykänen sanoisi. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa, mutta kun miettii sitä iän kautta, niin suositus menee Tinderin suuntaan. Kovin harva nelissäkymmenissä oleva juoksee jatkuvasti baareissa ja ne ketkä juoksee, niin ootko varma että sellaisen sitten muutenkaan haluaisit? Nuorilla baari toimii ehkä paremmin.
Mähän kävin eilen baarissa ja kyllähän siellä oli kivan näköisiä naisia, joista jotkut jopa hymyilivät.
Mutta säännöt ovat takavuosista muuttuneet, enää ei ole sopivaa tunkea naisporukkaan jutulle, kuten on esim. lehdissä olleista jutuista sa
Pitäis vissiin etsiä niitä naisia Tinderistä tai jostain somesta ja sitä kautta laittaa viestiä ja sit jos tulee vihreetä valoa (=vaihdatte muutaman kivan viestin) voi mennä juttelemaan? Joku paremmin tietävä vois kertoa toimiiko tuo oikeasti?
Tuntemani varatut ovat juuri niitä tyyppejä, jotka rikkovat kaikkia nykypäivän et saa tehdä näin sääntöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderistä löysin ja helposti. Älä ole niin ennakkoluuloinen!
Tinderistä löytyy naisia jotka muutaman tapaamisen perusteella vaikuttavat hyvin kiinnostuneilta mutta sitten yhtäkkiä yhteydenpito loppuu ja myöhemmin tulee tekstiviesti että "ollaan liian erilaisia sori".
Ja sä et osaa yyyhtään ajatella, että mistä se erilaisuus mahtaa johtua? Ehkä sä siksi törmäät tuohon väitteeseen kerta toisensa jälkeen. Jos tietäisit, niin kai se sinäkin sen verran fiksu olet, että osaisit sitä jotain sitten muuttaa. Kysyppä joltain naispuoleiselta kaverilta, että mikä musta tekee niin erilaisen kun naiset ei koe olevansa mun lähellä kotonaan. Voi ehkä avata asiaa. Tai voiko olla se, että et just osaa olla siinä lähellä? Se on todella monen miehen ongelma. Se on joko heti seksuaalista, tai sitten se on niin jää
Lähinnä mietin sitä että miksi ei voi heti ensimmäisellä tapaamisella sanoa päin naamaa että ei kiinnosta eikä viivytellä ja jatkaa tapaamisia. Yhden naisen kanssa tavattiin 5 kertaa. Ajoin melko pitkän matkan hänen luokseen ja puuhastelimme hänen maatilallaan kaikenlaista ja oli hyvää seksiä ym ja odotin paljon seuraavaa tapaamista jota ei sitten tullut, tuli vain se perinteinen ja tylsä tekstari. Ei voi koskaan oppia jos ei saa mitään järkevää selitystä sille miksi ei kelpaa, mitä teki väärin ja miksi ei kiinnostanut. Kaverit kyllä ihmettelee että miksi olen sinkkuna edelleen.
"Ei voi koskaan oppia jos ei saa mitään järkevää selitystä sille miksi ei kelpaa, mitä teki väärin ja miksi ei kiinnostanut."
Joo ei ole se nainen (tai kukaan nainen) mikään työhaastattelun arvioija, joka on velvollinen antamaan kirjallisen palautteen tai arviointiraportin. Sitä naista ei varmaan ihan hirveesti kiinnosta sun kehittymisesi, jotta pärjäisit jatkossa jonkun toisen naisen kanssa paremmin. Eikä tämäkään ole mikään sukupuoleen sidottu asia. En mä ikinä menis mieheltä kinuamaan perusteluita, että miksei se halua jatkaa mun kanssa. Ja järkevästi ajateltuna olisiko siitä edes hyötyä? Se voisi sanoa, että olen liian hiljainen tai mulla on väärän malliset korvat. Mitä mä siihen muuta kuin yrittäisin puolustella, että juttelinhan mä melkein koko ajan ja korvat on mun mielestä aivan tavalliset. Mutta kun ei se asia puhumalla muutu, kun parisuhteesta on kyse. Jos hän on sitä mieltä, niin ne pointit on aivan relevantit.
Työpaikalta ainakin ennen löysi, tiedä sitten nykyään kun ollaan niin hektisiä ja etätyöläisiä.
Omani löysin laivalta (ei mikään Ruotsinristeily kuitenkaan) ja onneks löytyi ihan etsimättä, ikinä en sekoais mihinkään tindereihin.
Ei ainakaan Threadsistä. Samat miehet pysyvät sinkkuina. Välillä käyvät Mummotunnelissa ja kertovat saaneensa *sexulia*. Monisansanaisesti ihmettelevät, kun eivät löydä ketään parisuhteeseen.
Ainakin nykyään on paljon sinkkuja tuossakin ikäryhmässä, joten vähän mistä vaan. Pitää vaan olla rohkea ottamaan kontaktia tuntemattomiin.
Itse löysin rakkauden tinderistä. Tietenkin tiedostan että siihen tarvittiin tosi paljon tuuria. Mutta kaksi viikkoa kolme vuotta sitten tinderissä riitti kohdallani. Tuhansien tykkäysten joukosta seuloin parisenkymmentä osumaa (työläin vaihe) joista kahden kanssa päädyin treffeille. Ne jälkimmäiset jatkuu edelleen ja viikonloppuna hän kosi.
pian sitä ymmärtää ettei kannata ottaa yhtään kumppania, muuten tekee koko elämänsä pelkkiä kompromisseja kaikissa asioissa ja toiseksi suurin osa suomalaisista on jollain tapaa päästään vialla