Opetetaan kunnioitusta nuorille kunnioittamalla heitä

Olen yläkoulun äidinkielen ope, muutaman vuoden eläkkeellä ollut. Tulin hyvin toimeen oppilaiden kanssa. Nyt olen miettinyt, miksi.

Keskeinen kasvatusmenetelmäni oli kunnioituksen osoittaminen nuoria kohtaan. En puhutellut heitä koskaan epäkunnioittavasti vaan kohtelin heitä kuin työtovereita.

Otin heidät huomioon: esim. jos minulle tuli asiaa luokkaan, jossa kollega piti tuntia, koputettuani tervehdin ovelta ensin opea, sitten oppilaita, ja molemmille "osapuolille" esitin lyhyet "sori"-pahoittelut, että häiritsen tuntia.

Mallista oppiminen on tehokasta nuorilla ja lapsilla. Käytökselläni halusin asettaa esimerkin, jota he saattoivat seurata. Se opettaa tehokkaammin kuin vihkoon kirjoitetut käyttäytymisohjeet. Siksi saatoin olla oppilaille jopa kohteliaampi kuin työkavereille, ihan esimerkin takia.:)

Tärkeää oli minulle myös osallistaa oppilaat tuntien sisältöihin, ottaa heidän kiinnostuksenkohteensa ja ehdotuksensa huomioon, antaa sananvaltaa ja tilaa. Jos ope vain koko ajan työntää tavaraa oppilaiden aivoihin, interaktio tukkeentuu, oppilaat eivät jaksa, alkavat torjua informaatiota passiivisesti.

Kerran seurasin yläkoulun naisrehtorin keskustelua toisen open kanssa koulun käytävässä oppitunnin aikaan. Lähellä oleva kasiluokkalainen tyttö kuunteli keskustelua kiinnostuneena, koska se koski koulun sisäilma-asioita. Rehtori tiuskaisi tytölle huomattuaan tämän: "Mitä sinä siinä toljotat!?" -Tuonkin asian olisi voinut sanoa kohteliaasti.