Lue keskustelun säännöt.
Anoppi puhuu seurassa vain asioista ja ihmisistä, joista en ymmärrä mitään
09.08.2025 |
Kun tapaamme, anoppi alkaa puhua miehen lapsuuden kavereista, heidän lomamatkoistaan perheenä, perhetuttavista ym. En tunne näistä ihmisistä ketään, eikä ole mitään kosketuspintaa mihinkään keskustelun aiheeseen. Kuuntelen pitkiäkin aikoja hiljaa ja lähden sitten pois.
Minusta tuo on todella epäkohteliasta. Voiko tuollaista tehdä vahingossa vai sulkeeko hän tahallaan minua "porukan ulkopuolelle"? Itse ainakin tajuan jossain vaiheessa jos kerron lapsuudenjutun, että nyt on vaihdettava aihetta koska kaikki eivät ole kärryillä mistä puhutaan. Anoppi jatkaa puoli tuntia helposti.
Kommentit (387)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni aikuinen lapsi tekee samaa, puhuu asioista ja ihmisistä, joita oli ennen kuin vanhempansa erosivat. Haluaa tehdä selväksi, että olen ulkopuolinen ja ryöstänyt iskän. Olivat siis eronneet monta vuotta ennen minua ja välissä ollut kumppani, jonka eron isästään sai aikaiseksi omilla teoillaan.
Ja silti sinä olet mustasukkainen kuin pahainen teini ja loukkaannut, kun lapsi puhuu isänsä kanssa heidän yhteisistä ajoistaan ennen sinua :D
En ole mustasukkainen. Huvittaa ja ihmetyttää vaan, että lähes 40-vuotias mies käyttäytyy noin.
Kyllä sinä olet. Muuten sinulle ei olisi ongelma, että poika juttelee isänsä kanssa ajois
No se vielä puuttuisi, että pitäisi 40v miehelle olla joku äitihahmo!🤮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko harvoin tavattavien sukulaisten kesken oltava tuppisuuna, kun ei kummaltakaan puolelta tunneta toisen tuttuja? Samoin työkavereista ei siis voi puhua kotona, kun puoliso ei tunne heitä. Eli tuppisuuna vaan ja oli kiva tavata.
Hyvä pointti. Jos tuppisuisuuden ainut syy on se, ettei tunne sitä ja tätä ihmistä, aika hiljaista olisi tosiaan yhdessä jos toisessa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa. Oma appiukkoni kykenee keskustelemaan n. kahdesta asiasta: autoista ja ruohonleikkureista. Kumpikaan ei kuulu omiin mielenkiinnonkohteisiin. Seitsemisen vuotta jaksoin olla kohteliaasti paikalla ja olla kuuntelevinani, mutten enää. Olen vähentänyt tapaamiset minimiin. Tulee väkisinkin ulkopuolinen olo, kun ei ole mitään sanottavaa ja toinen vain jatkaa ja jatkaa. Mies on ottanut asian isänsä kanssa puheeksi, mutta vastaus oli, ettei hän oikein osaa naisten kanssa jutella. Ei kai siinä sitte. Itse en jaksa enää kuusikymppistä miestä alkaa kouluttamaan, jos ei ole tuohon ikään mennessä oppinut.
Miten aikuinen nainen ei osaa keskustella autoista tai ruohonleikkureista? Ei oo ajokorttiakaan?, sun ei tarvi huolehtia autosta kuten meidän itse pärjäävien naisten?
Mökillä piipahtelee, on tien vieressä, jutustelemassa ihmisiä. Miehille aukaisen auton etupellin ja rupeen kyselemään kun ja jos ja mitä ja puhetta piisaa.
Sinun ei tarvitse kouluttaA muita ihmisiä vaan itseäsi monipuoliseksi ja jittelutaitoiseksi, esittämään kysyviä äännöhdyksiä
Vanhassa käytöskirjassa: jos joku hevosella kyntää, puhu hevosista hänen kanssaan. Älä kirjallisuudesta. Ja siis fiksumpi osaa käyttäytyä ja puhua "tyhmän" aihepiiristä.
Sitten anoppi on vain k-pää ja p@ska luonne ja tekee sitä tahallaan.
T. Anoppi, 56 v
///
Meinaatko, että 60-vuotiaalla ei voi olla alkavaa muistisairautta? Ikävä kyllä, jopa sinua nuoremmilla voi olla.
Eihän kukaan jaksa mitään puolen tunnin monologeja, hei haloo! Meillä anoppi samanlainen. Olen jo vuosia sitten menettänyt kiinnostukseni kysyä häneltä tarkentavia kysymyksiä kertomistaan henkilöistä, sillä se vain pidentäisi jaarittelua. Minusta hän ei ole ollut koskaan juuri kiinnostunut. Päin vastoin keskeyttää kesken lauseen, jos vaihdan aihetta ja alkaa puhua itsestään. En jaksa enää edes esittää kuuntelevani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastihan tuo on tapa sulkea joku ulkopuolelle. Pienet ja isommat lapset tekevät sitä sanomalla: "Me ei leikitä sun kanssa". Aikuinen tekee saman jättämällä jonkun tarkoituksella keskustelun ulkopuolelle.
Aikuista ei voi "jättää keskustelun ulkopuolelle", koska aikuisella on suu, jonka aikuinen voi avata osallistuakseen keskusteluun. Jos anoppi rupeaa puhumaan Marjatasta, ap kysyy, "olikos tämä se Marjatta, joka kävi teillä pyykkäämässä, kun olit lapsi". Ja siitä keskustelu jatkuu ilman, että ap on ulkopuolinen mököttäjä. Aikuinen on itse vastuussa osallisuudestaan. Ei ole muiden vastuulla kannatella aikuista ihmistä.
Fiksu aikuinen ei _jatkuvasti_ puhu seurassa sellaisista henkilöistä tai asioista, joista jollain seurassa olevalla ei ole harmainta hajuakaan.
Kohteliainta on pitää keskustelu enimmälteen asioissa, joihin jokainen aikuinen seurassa olija pystyy jotenkkn osallistumaan. En minäkään puhu suu vaahdossa esim. omia asuntosijoittamiseeni liittyviä juttuja tai työasioitani, joista tiedän, että suurinosa paikallaolijoista ei tiedä juuri mitään.
Sosiaalisesti lahjakas ihminen tekee muiden paikallaolijoiden fiilikstä mukavammaksi, ei kurjemmaksi, niin kuin tämä ap:n anoppi tekee ap:n olon. Mutta ap:n anoppi ei selkeästikään ole sosiaalisesti lahjakas.
Mulla on ollut lapsesta asti sukulaisten kanssa samasta syystä johtuva ulkopuolisuuden tunne. En tiedä yhtään kenestä puhutaan, en tunne niitä ihmisiä edes nimeltä enkä ole tietääkseni monia koskaan nähnytkään. Olen aina istunut sukulaisten kahvipöydässä tuppisuuna, koska en vaan osaa osallistua sellaiseen keskusteluun. Jossain vaiheessa yritin petrata ja kyselin ääneen vähän väliä, että kenestä nyt taas puhuttiinkaan. Yleensä sain vastaukseksi jonkun epäselvän sukulaisuussuhteen johonkin toiseen henkilöön, jota en sitäkään tuntenut nimeltä. Omat kuulumiseni kerron yleensä näissä kahvipöytäkeskusteluissa parilla sanalla, samoin sukulaiset omansa. Sitten siirrytään niiden ihmisten kuulumisiin, jotka eivät ole paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on ihan normaalia. Anoppi puhuu (vanhoista) asioista, jotta pääset kärryille heidän elämästään. Sama juttu meillä; puhuttiin äitini kanssa kylän asioista ja sukulaisten asioista, ideana että mieheni saa käsityksen. Tietenkin aina selitettiin että niin, nämä Ristaset ovat vanhoja naapureita, asuivat sielläjasiellä, jotta oikeasti tulee kontekstia. Mieheni tietää perheemme historian ja minun historiani.
Itse halusin tutustua anoppiin hyvin, joten rupesin kyselemään myös "mitä kuuluu?" -kysymyksiä, jolloin käymme läpi ajankohtaiset asiat ja kuulumiset. Nykyään anoppi myös soittaa ja viestittelee ja kyselee mitä kuuluu, mikä on kiva - opetin hänet siihen :)
Vaavi ei petä!
Ei viikkoa ilman palstaklassikkoa
eli anåpin tai mummån disautusta.
En ole kummassakaan roolissa
kenenkään päänvaivana.
Onneksi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut lapsesta asti sukulaisten kanssa samasta syystä johtuva ulkopuolisuuden tunne. En tiedä yhtään kenestä puhutaan, en tunne niitä ihmisiä edes nimeltä enkä ole tietääkseni monia koskaan nähnytkään. Olen aina istunut sukulaisten kahvipöydässä tuppisuuna, koska en vaan osaa osallistua sellaiseen keskusteluun. Jossain vaiheessa yritin petrata ja kyselin ääneen vähän väliä, että kenestä nyt taas puhuttiinkaan. Yleensä sain vastaukseksi jonkun epäselvän sukulaisuussuhteen johonkin toiseen henkilöön, jota en sitäkään tuntenut nimeltä. Omat kuulumiseni kerron yleensä näissä kahvipöytäkeskusteluissa parilla sanalla, samoin sukulaiset omansa. Sitten siirrytään niiden ihmisten kuulumisiin, jotka eivät ole paikalla.
Siis sinun omista sukulaisista et tiedä mitään vaikka istut samoissa kahvipöydissä.. lapsesta asti kuullut sukuselvitykset?
Sulla varmaan joku keskittymis tai joku häiriö ettei mitään jää mieleen.
Äitini tekee samaa, aina muistaa kertoa minulle tuttaviensa kuulumiset eikä minulla ole koskaan hajua keitä he oikein ovat. Luulen, että hänelle ja monelle ikäiselleen naiselle on vain tavallista hahmottaa ulkomaailmaa toisten ihmisten kautta, jos nyt näin voi sanoa. Ei siis välttämättä seurata muuten aikaa, joten ei osata puhua neutraalisti uutisista/kulttuurista/tieteestä jne. vaan näitä asioita seurataan vain sikäli kun ne liittyvät johonkin tuttuun ihmiseen tai sitten johonkin tutun tuttuun. Ei se minua sinänsä haittaa, mutta hieman erikoista kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iäkkäät ihmiset haluavat puhua menneisyydestä, koska tulevaisuutta ei välttämättä enää juuri ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastihan tuo on tapa sulkea joku ulkopuolelle. Pienet ja isommat lapset tekevät sitä sanomalla: "Me ei leikitä sun kanssa". Aikuinen tekee saman jättämällä jonkun tarkoituksella keskustelun ulkopuolelle.
Aikuista ei voi "jättää keskustelun ulkopuolelle", koska aikuisella on suu, jonka aikuinen voi avata osallistuakseen keskusteluun. Jos anoppi rupeaa puhumaan Marjatasta, ap kysyy, "olikos tämä se Marjatta, joka kävi teillä pyykkäämässä, kun olit lapsi". Ja siitä keskustelu jatkuu ilman, että ap on ulkopuolinen mököttäjä. Aikuinen on itse vastuussa osallisuudestaan. Ei ole muiden vastuulla kannatella aikuista ihmistä.
Fiksu aikuinen ei _jatkuvasti_ puhu seurassa sellaisista henkilöistä tai asioista, joista jollain seurassa olevalla ei ole harmainta hajuakaan.
Kohteliainta on pitää keskustelu enimmälteen asioissa, joihin joka
Minulla on sukulainen , joka kutsuu itseään sosiaalisesti lahjakkaaksi, ja hän on juuri sellainen ahdistava ihminen, joka tunkee väkisin kylään ja juoruaa muiden asiat.
Seuraavaksi tunkee seuraavaan paikkaan ja taas juoruaa. Hänellä ei ole omaa elämää, niin koitan ymmärtää.
En kyllä puhu hänelle omista asioistani, koska sen jälkeen ne tietää kaikki.
Ehkä pian kyllästyy käymästä, kun juoruja ei irtoa. Olen hiljaa ja kuuntelen kun hän jauhaa sontaa kaikista, enkä usko sanaakaan. Tunnen vain sääliä ja myötähäpeää hänen puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä junttejahan riittää. Ihmisiä jotka eivät muusta osaa puhua kuin muiden ihmisten asioista. Ja usein vielä tosiaan niin että kuulijat eivät näitä ihmisiä tunne. Tilannetajuttomia moukkia. Muistakaa että myös sinun asiasi kerrotaan eteenpäin kun joku suostuu kuuntelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni aikuinen lapsi tekee samaa, puhuu asioista ja ihmisistä, joita oli ennen kuin vanhempansa erosivat. Haluaa tehdä selväksi, että olen ulkopuolinen ja ryöstänyt iskän. Olivat siis eronneet monta vuotta ennen minua ja välissä ollut kumppani, jonka eron isästään sai aikaiseksi omilla teoillaan.
Melkoisia lapasia isä valitsee itselleen, kun aikuinen lapsi saa kumppanit ihan pauloihinsa.
Ennemminkin vaikuttaa, että kyseinen aikuinen lapsi ei ole ihan terve henkisesti, jos jaksaa tuhlata energiaa ja omaa elämäänsä tuollaiseen.🙄
Kuuntelen omaa äitiäni ja vastaan vain: juu, jaa, ihanko totta, niin on ym..ym..
Ymmärrän sinua ap. Valitettavan tuttua on. En enää viitsi lähteä joka kerta mukaan, kun puolisoni menee vanhempiensa luona käymään.
En jaksa kuunnella sitä kun juorutaan minulle vieraiden ihmisten kaikki asiat. Usein vielä juttu alkaa niin, että puolisoltani kysytään muistatko sinä Pekka tämän ihmisen ja sitten he keskustelevat yhdessä jostain ihan vieraasta ihmisestä. Koen olevani ulkopuolinen. Ja se siinä keskustelussa varmaan onkin tarkoitus.
Jotkut eivät vastauksiensa perusteella selvästikään tajua mitä ap yritti kertoa. On eri asia jos joku muistelee omaa nuoruuttaan ja kertoo siitä verrattuna tilanteeseen, että keskustelussa kaikki muut paitsi se miniä voivat osallistua. Ei ole mielestäni fiksua, että yksi suljetaan keskustelun ulkopuolelle.
Yksinäinen, ilahtuu seurasta.
Mummin sisko kertoi kaiken kylän väestä, en tuntenut ketään.
Ap puhuu vain ihmisistä, joita en tunne. Ei mitään käytöstapoja. Tulee tosi ulkopuolinen olo, kun ap vain jauhaa ihmisistä, joita en yhtään tunne.
Sitten anoppi on vain k-pää ja p@ska luonne ja tekee sitä tahallaan.
T. Anoppi, 56 v