Anoppi puhuu seurassa vain asioista ja ihmisistä, joista en ymmärrä mitään

Ymmärrän aloittajaa. Oma appiukkoni kykenee keskustelemaan n. kahdesta asiasta: autoista ja ruohonleikkureista. Kumpikaan ei kuulu omiin mielenkiinnonkohteisiin. Seitsemisen vuotta jaksoin olla kohteliaasti paikalla ja olla kuuntelevinani, mutten enää. Olen vähentänyt tapaamiset minimiin. Tulee väkisinkin ulkopuolinen olo, kun ei ole mitään sanottavaa ja toinen vain jatkaa ja jatkaa. Mies on ottanut asian isänsä kanssa puheeksi, mutta vastaus oli, ettei hän oikein osaa naisten kanssa jutella. Ei kai siinä sitte. Itse en jaksa enää kuusikymppistä miestä alkaa kouluttamaan, jos ei ole tuohon ikään mennessä oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Minunkin anoppi vaan puhua pälpättää Markusta, Saulista, Rauhasta ja Mirjasta, eikä minulla ole hajuakaan, keitä he ovat! Sen vain tiedän, että Rauhalla oli (hyvänlaatuinen) kasvain ja Markulla eturauhassyöpä. Sauli on vissiin joko Mirjan vai oliko Pertin kumppani. En jaksa muistaa

Toisaalta harmitonta höpötystä. Ei saa anna mitään joo, mut ei otakaan. Tylsää on ja jne. Mutta huonomminkin voisi olla. 

 N56

Miehesi voi auttaa sinua: "Annetaanpas nyt Jessican kertoa, miten paljon hän on kerännyt mustikoita" "Kerroitko Jessica jo Tuulalle, mitä tapahtui kun tuuli tarttui hattuusi työpaikan risteilyllä" jne. jn.e 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmissa ihmisissä on näitä tuntemattomista kissankaiman tutuista jaarittelijoita. Olisiko alkavan dementian oire, kun tilannetaju puuttuu?

On tullut kohteliaana ja kilttinä ihmisenä kuunneltua ihan liikaa näitä jorinoita. Jossain vaiheessa en enää jaksanut, vaan vaihdoin aihetta tai kerroin suoraan, ettei tuntemattomien asiat jaksa vähääkään minua kiinnostaa. 

78 v äitini tekee tuota, tulkitsen alkavaksi dementiaksi. Minkä ikäinen anoppisi on ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni aikuinen lapsi tekee samaa, puhuu asioista ja ihmisistä, joita oli ennen kuin vanhempansa erosivat. Haluaa tehdä selväksi, että olen ulkopuolinen ja ryöstänyt iskän. Olivat siis eronneet monta vuotta ennen minua ja välissä ollut kumppani, jonka eron isästään sai aikaiseksi omilla teoillaan.

Ja silti sinä olet mustasukkainen kuin pahainen teini ja loukkaannut, kun lapsi puhuu isänsä kanssa heidän yhteisistä ajoistaan ennen sinua :D

En ole mustasukkainen. Huvittaa ja ihmetyttää vaan, että lähes 40-vuotias mies käyttäytyy noin.

Kyllä sinä olet. Muuten sinulle ei olisi ongelma, että poika juttelee isänsä kanssa ajoista, jolloin sinä et ollut kuvioissa. Siinähän ei ole mitään huvittavaa tai ihmeellistä, vaan se on

No et olekaan ollut kuuntelemassa sitä halventavaa piilovit tuilua, jota saan osakseni joka ikinen kerta. En tiedä, luuleeko tämä aikuinen, perheellinen mies, että en sitä ymmärrä. Äippä on aina niin ihku ja minä kasa pas kaa. En minä ole syypää hänen vanhempiensa eroon. Toivottavasti hänen äitinsä löytäisi myös uuden puolison, niin ehkä hän sitten rauhoittuisi.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ap:n ongelmaa. Kaikki ihmiset puhuvat välillä sellaisista ihmisistä, joita vastapuoli ei tunne. Se on ihan tavallista. Ja mitä ovat nämä asiat, joista ap ei ymmärrä mitään? Puhuuko anoppi jotain ydinfysiikan kaavoja vai eikö ap vain ymmärrä normaaleja arjen asioita? 

Mä ymmärrän ap:tä oikein hyvin. Kun 1990-l lopulla nuorena tyttönä aloin vierailemaan anoppilassani, eivät he osanneet puhua kuin neljästä asiasta: säästä, hiihtämisestä, perunan kasvatuksesta ja naapureistaan. Ekat 2 vuotta ihmettelin, että eikö nää ole minusta yhtään kiinnostuneita. Varmaan olivatkin, mutta ei kuulunut kulttuuriin toisen ihmisen yksityisasioihin puuttuminen. Ei edes siinä määrin, että olisi aidosti kuulumisia kysytty.

Ihmettelin samaa kuin ap, että miksi mulle puhutaan heidän naapureistaan, keitä en ollut koskaan nähnytkään ja juurta jaksain sitten naapureihin liittyviä tarinoita. No siksi, koska se oli heidän mielestään turvallista. Ei tarvinnut kertoa mitä heille itselleen kuuluu, eikö tarvinnut kysyä, miten meillä menee. 

Serkkuni oli tällainen. Nuorempana tykkäsi myös udella ja juoruilla. Oli myös sellainen, että uskoi ihan kaiken mitä hänelle sanottiin, kaikista älyttömimmätkin jutut. Häpeää nykyään käytöstään valtavasti.

Syy oli ADHD, paljastui vasta viime vuonna. Nauraa usein, kuinka hänen on lääkityksen myötä vaikea sietää kaltaisiaan ihmisiä 😂 mm. Anoppiaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmissa ihmisissä on näitä tuntemattomista kissankaiman tutuista jaarittelijoita. Olisiko alkavan dementian oire, kun tilannetaju puuttuu?

On tullut kohteliaana ja kilttinä ihmisenä kuunneltua ihan liikaa näitä jorinoita. Jossain vaiheessa en enää jaksanut, vaan vaihdoin aihetta tai kerroin suoraan, ettei tuntemattomien asiat jaksa vähääkään minua kiinnostaa. 

78 v äitini tekee tuota, tulkitsen alkavaksi dementiaksi. Minkä ikäinen anoppisi on ap?

Noin 60v. ja työelämässä ihan pärjäilee. ap

No et olekaan ollut kuuntelemassa sitä halventavaa piilovit tuilua, jota saan osakseni joka ikinen kerta. En tiedä, luuleeko tämä aikuinen, perheellinen mies, että en sitä ymmärrä. Äippä on aina niin ihku ja minä kasa pas kaa. En minä ole syypää hänen vanhempiensa eroon. Toivottavasti hänen äitinsä löytäisi myös uuden puolison, niin ehkä hän sitten rauhoittuisi.

Kuinka kertoa olevansa mustis miehen exälle, kertomatta olevansa mustis :D

Vie anoppi makuuhuoneeseen, riisu hänet selälleen sänkyyn ja nuole hänelle elämänsä orkku. Eiköhän noista asioita puhuminen lopu ainakin hetkeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni aikuinen lapsi tekee samaa, puhuu asioista ja ihmisistä, joita oli ennen kuin vanhempansa erosivat. Haluaa tehdä selväksi, että olen ulkopuolinen ja ryöstänyt iskän. Olivat siis eronneet monta vuotta ennen minua ja välissä ollut kumppani, jonka eron isästään sai aikaiseksi omilla teoillaan.

Ja silti sinä olet mustasukkainen kuin pahainen teini ja loukkaannut, kun lapsi puhuu isänsä kanssa heidän yhteisistä ajoistaan ennen sinua :D

En ole mustasukkainen. Huvittaa ja ihmetyttää vaan, että lähes 40-vuotias mies käyttäytyy noin.

Kyllä sinä olet. Muuten sinulle ei olisi ongelma, että poika juttelee isänsä kanssa ajoista, jolloin sinä et ollut kuvioissa. Siinähän ei

Etkö kestä sitä ettei kaikki ihmiset pidä sinusta tai aikuinen mies ei pidä sinua äitinään?  Itse olet miehesi nainut, ei kai entinen liitto ja lapsi tullut yllätyksenä?  

Täytyyjän töissäkin kestää se ettei kaikki tykkää toisistaan, silti muodollinen kohteliaisuus

Jos anoppi tai lapsi ei tahdo kuulla sun paljon parempia juttuja pitäiskö sun vaan sitten  kestää sekin?  Jutut ajalta ennen sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinne anopille pitää tuppautua, jos elämä siellä on noin vaikeaa? Jää kotiin uhriutumaan ja kaikkien päivä on pelastettu. 

Meillä on niin päin, että anoppi vain ilmoittaa milloin tulee. Etukäteen ei koskaan tiedä miten pitkäksi aikaa. Ja mitään ei tuo tullessaan, ja yleensä hänet pitää aina hakea. Mutta on kiltti ja mukava nainen, vähän äitihahmo minullekin, kun oma äiti oli mitä oli. Aina tarjoaa apua ja mielelläni häntä kestitsen ne muutamat päivät.🥰

Vierailija kirjoitti:

Vie anoppi makuuhuoneeseen, riisu hänet selälleen sänkyyn ja nuole hänelle elämänsä orkku. Eiköhän noista asioita puhuminen lopu ainakin hetkeksi.

Paras idea tähän mennessä!

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän aloittajaa. Oma appiukkoni kykenee keskustelemaan n. kahdesta asiasta: autoista ja ruohonleikkureista. Kumpikaan ei kuulu omiin mielenkiinnonkohteisiin. Seitsemisen vuotta jaksoin olla kohteliaasti paikalla ja olla kuuntelevinani, mutten enää. Olen vähentänyt tapaamiset minimiin. Tulee väkisinkin ulkopuolinen olo, kun ei ole mitään sanottavaa ja toinen vain jatkaa ja jatkaa. Mies on ottanut asian isänsä kanssa puheeksi, mutta vastaus oli, ettei hän oikein osaa naisten kanssa jutella. Ei kai siinä sitte. Itse en jaksa enää kuusikymppistä miestä alkaa kouluttamaan, jos ei ole tuohon ikään mennessä oppinut.

Olen miettinyt samaa, että voisiko minulla olla aina joku tärkeä meno. Saisivat olla ilman minua, josta eivät selkeästi pidä, ja minun ei tarvitsisi  heitä nähdä. En vaan tiedä, miten tämän tekisin niin, että puolisoni ei pahoita mieltään.

Onko harvoin tavattavien sukulaisten kesken oltava tuppisuuna, kun ei kummaltakaan puolelta tunneta toisen tuttuja? Samoin työkavereista ei siis voi puhua kotona, kun puoliso ei tunne heitä. Eli tuppisuuna vaan ja oli kiva tavata.

Vierailija kirjoitti:

Millainen on ihminen, joka "ei saa sanaa väliin"? Kai se anoppikin nyt välillä hengittää, jolloin voi kysyä tarkentavan kysymyksen tai ohjata keskustelua muualle? Jos vain vetäytyy hiljaisuuteen, on ihan turha itkeä, että joutuu olemaan hiljaa. Se on silloin oma valinta. 

Ap:n vttumainen anoppi on näköjään linjoilla.

Vanhoillakin ihmisillä on ikäviä luonteita, esim persoonallisuushäiriöt eivät parane ja ylipäätään luonteenpiirteet kärjistyvät ikääntyessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että tekee tahallaan. Kertoo asioista joista tykkää ja jotka tuntee. Ei hän tarkoita pahaa, ei vaan tule ajatelleeksi. Ja kun kuuntelet niin vähitellen opit tuntemaan häntä ja perheen elämää. Oma anoppini oli samanlainen, puhui tuttavistaan ja minä putosin kärryiltä alkumetreillä. Vuosien kuluessa opin kylän historiaa ja osasin lopulta sijoittaa ihmiset paikalleen ja hänen puheistaan muodostui looginen kertomus.

Olen kuunnellut nyt viitisen vuotta ja aloin miettiä, miksi anoppilassa käynti tuntuu aina niin vastenmieliseltä.

Miksi et itse aloita jotain puheenaihetta? Kysy jotain, tai kerro asioista jotka sinua kiinnostaa. Ehkä hän kokee velvollisuudekseen pitää puhetta yllä kun istut vain tuppisuuna.

Aloitan toki puheenaiheit

Lopettaisin käymästä paikassa, missä minua kiusataan. Anoppisi on kiusaaja ja haluaa nöyryyttää sinua ap. Ala suojelemaan itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on ihminen, joka "ei saa sanaa väliin"? Kai se anoppikin nyt välillä hengittää, jolloin voi kysyä tarkentavan kysymyksen tai ohjata keskustelua muualle? Jos vain vetäytyy hiljaisuuteen, on ihan turha itkeä, että joutuu olemaan hiljaa. Se on silloin oma valinta. 

Ap:n vttumainen anoppi on näköjään linjoilla.

Vanhoillakin ihmisillä on ikäviä luonteita, esim persoonallisuushäiriöt eivät parane ja ylipäätään luonteenpiirteet kärjistyvät ikääntyessä.

Sori, mutta en kyllä ole yhtään kenenkään anoppi. Ja hyvä niin. Olisi vttumaista, jos miniä parkuisi vauvapalstalla, kun ei saa suutaan auki.

t. sama

Johtuisikohan kuitenkin siitä, että anopilla ei ole mitään oikeaa puhuttavaa mistään, on helppoa ruotia toisten elämää ja puhua kuinka he sitä ja tätä. Ehkä ei katso uutisia, lue tai ajattele mitään muuta kuin ihmisiä ja heidän elämiään? Mene ja tiedä. 

Itse en jaksaisi moista papatusta kuunnella. Oma anoppi on kans todella kova puhumaan, mutta puhuu sentään asioista ja ilmiöistä eikä ruodi muiden ihnisten elämiä. 

Näitä juoruilijoita riittää.