Lue keskustelun säännöt.
Anoppi puhuu seurassa vain asioista ja ihmisistä, joista en ymmärrä mitään
09.08.2025 |
Kun tapaamme, anoppi alkaa puhua miehen lapsuuden kavereista, heidän lomamatkoistaan perheenä, perhetuttavista ym. En tunne näistä ihmisistä ketään, eikä ole mitään kosketuspintaa mihinkään keskustelun aiheeseen. Kuuntelen pitkiäkin aikoja hiljaa ja lähden sitten pois.
Minusta tuo on todella epäkohteliasta. Voiko tuollaista tehdä vahingossa vai sulkeeko hän tahallaan minua "porukan ulkopuolelle"? Itse ainakin tajuan jossain vaiheessa jos kerron lapsuudenjutun, että nyt on vaihdettava aihetta koska kaikki eivät ole kärryillä mistä puhutaan. Anoppi jatkaa puoli tuntia helposti.
Kommentit (387)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#anoppivihanäkyväksi
Kuinka vajaa pitää olla, jos ei osaa vaihtaa puheenaihetta?
Blaa blaa blaa oot vajaa blaa. Normikeskustelu täällä.
No onhan sitä nyt melkoisen vajaa, että ulvoo vauvapalstalla eikä tee asialle mitään irl. Mitä me täällä sille voimme, että ap on lapanen ja anoppi suulas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on niin mahtava meisseli, että siinä jää hiljaiseksi anopit ja miniät!💪
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#anoppivihanäkyväksi
Kuinka vajaa pitää olla, jos ei osaa vaihtaa puheenaihetta?
Blaa blaa blaa oot vajaa blaa. Normikeskustelu täällä.
No onhan sitä nyt melkoisen vajaa, että ulvoo vauvapalstalla eikä tee asialle mitään irl. Mitä me täällä sille voimme, että ap on lapanen ja anoppi suulas
Blaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää keskustella vain aiheista, joissa miniä on keskipiste?
Ei minua haittaa, että isoäitini kertoo minulle ihmisistä, jotka kuolivat jo 70 vuotta sitten. He olivat osa isoäitini elämää, miksi haluaisin halveksia hänen kokemuksiaan vain siksi, että Maija ja Jaakko olivat lapsia, joita en koskaan kohdannut.
Se on sun isoäiti, sun sukulainen. Ihan eri asia kuten lasten kuuntelu tai töissä kuuntelu. Töistä maksetaan. Kuuntelisitko anoppia kuinka monta vuotta?
Sen anopin suku on sun lastesi sukua. Lapsesi voivat etenkin isompana olla kiinnostuneita myös isänsä suvusta ja sen historiasta.
Tietysti avioliitoissa vain vaimon suku on tärkeä, hän voi jyrätä lasten isän suvun lapsilta pimentoon.
On isän tehtävä välittää oman sukunsa historia lapselleen. Ei miniän.
Tekee tahallaan. Minun anoppi tekee samaa. Keskustelee poikansa (mieheni) kanssa ja minä istun hiljaa kuuntelemassa, jos sanon jotain väliin ei ole kuulevinaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekee tahallaan. Minun anoppi tekee samaa. Keskustelee poikansa (mieheni) kanssa ja minä istun hiljaa kuuntelemassa, jos sanon jotain väliin ei ole kuulevinaan....
Juuri näin. Jos minä juttelen anoppilassa mieheni kanssa toisessa huoneessa, anoppi ryysää heti paikalle kun kuulee juttelua, istuu miehen viereen ja alkaa selittää hänelle jotain juttua, mikä tapahtui ennen minua. Ihan kuin pystyisi estämään keskustelumme. :D Kyllähän me puhumme joka päivä kotonamme eikä anoppi voi sitä estää, mutta kova on yritys. Ennen olen siis istunut vieressä kuuntelemassa, nyt päätin etten mene mukaan ollenkaan tai poistun vain tilanteesta. Ei minulle kuulu äiti-poika muistelot ja mies on kuitenkin "minun" kaiken muun ajan. Katsotaan kuinka kauan mies kestää tätä. Aiemmin hän on luonut minuun kyllästyneitä silmäyksiä ja olemme kestäneet anoppia ikään kuin yhdessä, mutta en enää osallistu.
Oma anoppini kertoi myös ihmisistä, joita en tuntenut. Kuuntelin ja välillä ihmeteltiin yhdessä. Hän oli aika yksinäinen, liikuntarajoitteinen. Puhelimella soitteli tutuilleen ja kuuli näitä juttuja, joita minulle kertoi.
Ei se minua haitannut, vaikka joskus valitti miehelleni, että vaikea on miniän kanssa puhua, kun selkeästi sitä ei kiinnosta. Mies oli hänelle kertonut syyn. Sen jälkeen vähenivät jutut, hoksasi varmaan itsekin
Hyvä anoppi hän oli silti ja ihana mummu lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sinua reppanaa. Et puolta tuntia jaksa anopin juttuja kuunnella, niin jopa on syytä anoppia moittia ja loukkaantua ihan turhasta. Narsistinen, minä minä minä - luonne sinulla. Älä mene sinne anopin luo, jos noin ahdistaa tai sano anopille, että oot niin loukkaantunut sen jutuista, että piti ihan vauva.fi sivulle valittaa.
Voi jestas teitä!! Opetelkaa elämään ja ymmärtämään asioita, huomatkaa, että oma pipo se taas kiristää ja maailma ei ole ainoastaan sinua varten. Kuunnelkaa niitä anoppeja ja appeja, mummoja ja vaareja, sellaisia te itsekin olette, kun vanhenette. Hoksatkaa myös tämä: muistisairaiden höpinät johtuvat sairaudesta, ei ole itse vanhuksen syy. Heitä ei tarvitse koko aikaa moittia ja halveksia.
Vierailija kirjoitti:
Tekee tahallaan. Minun anoppi tekee samaa. Keskustelee poikansa (mieheni) kanssa ja minä istun hiljaa kuuntelemassa, jos sanon jotain väliin ei ole kuulevinaan....
Nyyyhhhhh... ja sinua ei huomata, kun suu norsun v:lla istut murjottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n anoppi ei pidä hänestä ja osoittaa mieltään. Haluaa jättää ulkopuolelle, mieluiten oven ulkopuolelle, mutta sitä ei kehtaa. Joko kemiat ei synkkaa tai anoppi olisi kaikille omasta mielestään tunkeilijoille samanlainen. Lakkaisin yrittämästä ja jos pakko siellä käydä, antaisin juttujen mennä ohi. Joskus on vain hyväksyttävä ettei suhde toimi.
Mulla on työkavereissa tällaisia jotka suureen ääneen jauhavat omia asioitaan niin olen miettinyt heidän kohdallaan että onko kyse siitä että ihminen on enemmän tai vähemmän yksinkertainen, siis oikeastikin takamatkalla verrattuna muuhun porukkaan. Niin hän sitten sitä omaa tyhmyyttään peitelläkseen haluaa johtaa keskustelua vain niihin keveisiin aiheisiin joista osaa sanoa jotakin, ettei keskustelu vaan vahingossakaan etene sellaiseen suuntaan josta hän itse ei ymmärrä mitään.
Esim. tuokin että pariskunta on anopilla kylässä joka kiireellä keskeyttää heidän keskinäisen jutustelunsa - ihan kuin tämä pariskunta ei kotonaan juttelisi koskaan keskenään sanaakaan :D Olen ollut vastaavassa tilanteessa myös kun tuntuu että se yksinkertainen oiken ääntä nostaen alkaa paasaamaan jostain ihan jonninjoutavasta, ihan aistii sen paniikin mikä hänellä on, se pelko siitä että keskustelu osuu siihen mitä hän koittaa salata kaikkein eniten. Omaa tyhmyyttään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekee tahallaan. Minun anoppi tekee samaa. Keskustelee poikansa (mieheni) kanssa ja minä istun hiljaa kuuntelemassa, jos sanon jotain väliin ei ole kuulevinaan....
Juuri näin. Jos minä juttelen anoppilassa mieheni kanssa toisessa huoneessa, anoppi ryysää heti paikalle kun kuulee juttelua, istuu miehen viereen ja alkaa selittää hänelle jotain juttua, mikä tapahtui ennen minua. Ihan kuin pystyisi estämään keskustelumme. :D Kyllähän me puhumme joka päivä kotonamme eikä anoppi voi sitä estää, mutta kova on yritys. Ennen olen siis istunut vieressä kuuntelemassa, nyt päätin etten mene mukaan ollenkaan tai poistun vain tilanteesta. Ei minulle kuulu äiti-poika muistelot ja mies on kuitenkin "minun" kaiken muun ajan. Katsotaan kuinka kauan mies kestää tätä. Aiemmin hän on luonut minuun kyllästyneitä silmäyksiä ja olemme kestäneet anoppia ikään kuin yhdessä, mutta en enää osall
Näin ne äidit pojilleen haluavat puhua eikä siinä aina tarvita miniää osallistumaan. Ota ristisanatehtävä ja tee sitä ajankuluksi. Anna heidän puhua.
Minä ostin anopille syntymäpäivälahjaksi lahjakortin ravintolaan kahdelle, hänelle ja hänen pojalleen. Mielestäni pojan on hyvä olla äitinsä kanssa ja puhua heidän asioistaan ihan rauhassa. Voi kuinka anoppi oli mielissään.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n anoppi ei pidä hänestä ja osoittaa mieltään. Haluaa jättää ulkopuolelle, mieluiten oven ulkopuolelle, mutta sitä ei kehtaa. Joko kemiat ei synkkaa tai anoppi olisi kaikille omasta mielestään tunkeilijoille samanlainen. Lakkaisin yrittämästä ja jos pakko siellä käydä, antaisin juttujen mennä ohi. Joskus on vain hyväksyttävä ettei suhde toimi.
Minun anoppi kyllä minusta tykkäsi, vaikka omia juttujaan jutteli. Analyytesi on täysin keksittyä eikä pidä paikkaansa tässä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekee tahallaan. Minun anoppi tekee samaa. Keskustelee poikansa (mieheni) kanssa ja minä istun hiljaa kuuntelemassa, jos sanon jotain väliin ei ole kuulevinaan....
Juuri näin. Jos minä juttelen anoppilassa mieheni kanssa toisessa huoneessa, anoppi ryysää heti paikalle kun kuulee juttelua, istuu miehen viereen ja alkaa selittää hänelle jotain juttua, mikä tapahtui ennen minua. Ihan kuin pystyisi estämään keskustelumme. :D Kyllähän me puhumme joka päivä kotonamme eikä anoppi voi sitä estää, mutta kova on yritys. Ennen olen siis istunut vieressä kuuntelemassa, nyt päätin etten mene mukaan ollenkaan tai poistun vain tilanteesta. Ei minulle kuulu äiti-poika muistelot ja mies on kuitenkin "minun" kaiken muun ajan. Katsotaan kuinka kauan mies kestää tätä. Aiemmin hän on luonut minuun kyllästyneitä silmäyksiä ja olemme kestäneet anoppia ikään kuin yhdessä, mutta en enää osall
Onko tää nyt joku nuorison tapa, että mennään kylään/anoppilaan/juhliin, mutta jutellaan vain sille puolisolle? Jos joku tulee juttelemaan, niin loukkaannutaan, kun kysymys on tyyliin "no mites sinulla, joko vaihdoit työpaikkaa" ja kysymys kohdistetaan vain miehelle. Kahvipöydässä puhutaan vain keskenään, nainen oikein vahtii, ettei vain kukaan puhu miehelle.
Kun poika ja miniä tulevat käymään, istuvat he kahdestaan olohuoneessa juttelemassa, minä ja mies on jo opittu, ettei sovi mennä sinne puhelemaan. Yleensä mies menee autotalliin korjaamaan koneita ja minä näin kesällä pihatöihin, että saavat olla rauhassa. Vähän se ihmetyttää, kun kylään ovat tunkemassa, mutta sitten pitää ottaa kahvi keittiöstä ja mennä kahdestaan toiseen huoneeseen.
Näin ne äidit pojilleen haluavat puhua eikä siinä aina tarvita miniää osallistumaan. Ota ristisanatehtävä ja tee sitä ajankuluksi. Anna heidän puhua.
Minä ostin anopille syntymäpäivälahjaksi lahjakortin ravintolaan kahdelle, hänelle ja hänen pojalleen. Mielestäni pojan on hyvä olla äitinsä kanssa ja puhua heidän asioistaan ihan rauhassa. Voi kuinka anoppi oli mielissään.
Ei juma*auta. :D
En aio tehdä ristisanoja vaan jään pois kokonaan. Se on anopin toive, saas nähdä onko miehenkin vai käykö niin, ettei mieskään mene enää sinne.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työkavereissa tällaisia jotka suureen ääneen jauhavat omia asioitaan niin olen miettinyt heidän kohdallaan että onko kyse siitä että ihminen on enemmän tai vähemmän yksinkertainen, siis oikeastikin takamatkalla verrattuna muuhun porukkaan. Niin hän sitten sitä omaa tyhmyyttään peitelläkseen haluaa johtaa keskustelua vain niihin keveisiin aiheisiin joista osaa sanoa jotakin, ettei keskustelu vaan vahingossakaan etene sellaiseen suuntaan josta hän itse ei ymmärrä mitään.
Esim. tuokin että pariskunta on anopilla kylässä joka kiireellä keskeyttää heidän keskinäisen jutustelunsa - ihan kuin tämä pariskunta ei kotonaan juttelisi koskaan keskenään sanaakaan :D Olen ollut vastaavassa tilanteessa myös kun tuntuu että se yksinkertainen oiken ääntä nostaen alkaa paasaamaan jostain ihan jonninjoutavasta, ihan aistii sen paniikin mikä hänellä on, se pelko siitä että keskustelu osuu siihen mitä hän koittaa salata kaikkein eniten. Oma
Höpö höpö!! Itse olet jotenkin ahdistunut seurassa ja kuvittelet kaiken.
Anoppi siis puhuu sinulle ja sinä kuuntelet, olette kahdestaan. Kysy, kysy. Kysyminen siksi, että vaikutat kiinnostuneelta.
Oma äiti on tuollainen että kokoajan suu käy eikä kukaan saa mitään suun vuoroa. Vaikka kysyisi jotain ja vastaisi kysymykseen jatkaa vain välittämättä vastauksesta. Palstailijat eivät ole tainneet olla tälläisen ihmistyypin kanssa tekemisissä jotka haukkuvat ap:ta. Oon tottunut että pitää kuunnella tai esittää kuuntelevansa ja nyökkäillä vain kyllä kyllä vaikka kertoisi juttua joka on tutkimuksilla kumottu vääriksi. Todella raskasta ja vie voimia älyttömästi.
Entisten poikaystävien äidit kaikki ovat selittäneet noita kylän tapahtumia ja itse olen aina ollut kuutamolla koska en ole kyseisestä kylästä. Kiltisti vain kuunnellut koska ollaan puhuttu muustakin. Ymmärrän kyllä jos tuollaisia pitäisi kokoajan ja joka kerta kuunnella eikä juurikaan mistään muusta puhuta niin järki menisi enkä jaksaisi käydä enää anopilla koska en soittele äidillekään kuin harvoin kun en jaksa sitä että vain hänen jutuistaan "puhutaan" = kuunnellaan monologia eikä keskustella
Ihmiset, jotka eivät lue mitään kirjallisuutta, käy näyttelyissä, tee käsitöitä/taiteile tai seuraa aikaansa ja ajankohtaisia tapahtumia, ovat juuri tuollaisia.
Blaa blaa blaa oot vajaa blaa. Normikeskustelu täällä.