Anoppi puhuu seurassa vain asioista ja ihmisistä, joista en ymmärrä mitään

Ihan hemmetin rasittavaa sellainen jonnin joutava länkytys ja varsinkin jollei edes tunne ihmisiä niin mitä ihmettä minua pitäisi kiinnostaa jonkun tuntemattoman ihmisen asiat kun ei oikein kiinnosta edes tuttujen ihmsiten asiat. Tyhjät tynnyrit kolisee eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekee tahallaan. Minun anoppi tekee samaa. Keskustelee poikansa (mieheni) kanssa ja minä istun hiljaa kuuntelemassa, jos sanon jotain väliin ei ole kuulevinaan....

Juuri näin. Jos minä juttelen anoppilassa mieheni kanssa toisessa huoneessa, anoppi ryysää heti paikalle kun kuulee juttelua, istuu miehen viereen ja alkaa selittää hänelle jotain juttua, mikä tapahtui ennen minua. Ihan kuin pystyisi estämään keskustelumme. :D Kyllähän me puhumme joka päivä kotonamme eikä anoppi voi sitä estää, mutta kova on yritys. Ennen olen siis istunut vieressä kuuntelemassa, nyt päätin etten mene mukaan ollenkaan tai poistun vain tilanteesta. Ei minulle kuulu äiti-poika muistelot ja mies on kuitenkin "minun" kaiken muun ajan. Katsotaan kuinka kauan mies kestää tätä. Aiemmin hän on luonut minuun kyllästyneitä silmäyksiä ja olemme kestäneet

Osuit naulan kantaan. Poika parka, pitää hänen tehdä kuin miniä niin vaatii. Ei saa huomioida muita poikasi kuin hänet eikä varsinkaan keskustella vanhempiensa kanssa. Näitä miniöitä riittää ja on niitä vävyissäkin, omistelevia narskuja. 

Voisit sanoa heille suoraan, että eivätkö he kotonaan keskustele, kun teille tulevat sitä tekee. Tai jätä kahvit keittämättä, älä päästä pihaa pidemmälle, anna harava käteen ja pistä töihin. 😄

Minullakin oli tuollainen anoppi. Kyläillessämme hän juorusi aina muista ihmisistä. Meidän, siis oman poikamme ja poikansa lasten, kuulumiset eivät häntä kiinnostaneet. Ne hän sivuutti alta aikayksikön. Mietin monesti että varmaan hän sitten myöhemmin kertoi meidän asiamme niille toisille.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hemmetin rasittavaa sellainen jonnin joutava länkytys ja varsinkin jollei edes tunne ihmisiä niin mitä ihmettä minua pitäisi kiinnostaa jonkun tuntemattoman ihmisen asiat kun ei oikein kiinnosta edes tuttujen ihmsiten asiat. Tyhjät tynnyrit kolisee eniten.

Aika tyhjältä tynnyriltä vaikutat. Älä mene vierailuille ihmisten luokse, joiden jutut eivät kiinnosta. Kuka sinua jaksaisikaan katella. 

Osuit naulan kantaan. Poika parka, pitää hänen tehdä kuin miniä niin vaatii. Ei saa huomioida muita poikasi kuin hänet eikä varsinkaan keskustella vanhempiensa kanssa. Näitä miniöitä riittää ja on niitä vävyissäkin, omistelevia narskuja. 

Voisit sanoa heille suoraan, että eivätkö he kotonaan keskustele, kun teille tulevat sitä tekee. Tai jätä kahvit keittämättä, älä päästä pihaa pidemmälle, anna harava käteen ja pistä töihin. 😄

--

Narskun tärkeimpiä tunnusmerkkejä on, että haukkuu muita narskuiksi. Että silleen...

Vierailija kirjoitti:

Minullakin oli tuollainen anoppi. Kyläillessämme hän juorusi aina muista ihmisistä. Meidän, siis oman poikamme ja poikansa lasten, kuulumiset eivät häntä kiinnostaneet. Ne hän sivuutti alta aikayksikön. Mietin monesti että varmaan hän sitten myöhemmin kertoi meidän asiamme niille toisille.

Jos tiesit anoppisi juoruilevan, niin kerroitko hänelle omia asioita? Ilmeisesti, kun piti miettiä kertooko anoppi ne eteenpäin. Olisit sanonut, että et halua puhua asioistasi, kun et halua, että niitä levitellään. Nyt jälkeenpäin täällä anoppiasi arvostelet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'#anoppivihanäkyväksi 

Kuinka vajaa pitää olla, jos ei osaa vaihtaa puheenaihetta?'

'Blaa blaa blaa oot vajaa blaa. Normikeskustelu täällä.'

Ei minulta.

Rauhaa ja rakkautta

anopeille ja miniöille,

eiköhän ladyt tule toimeen

lyhyen visiitin verran, näin

olettaisin. Mies voisi tietysti 

puolustaa vaimoaan, jos anoppi

piikittelee lastenhoidosta, ulkonäöstä;

mitä tahansa loukkaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Normaaliälyinen osaisi tutustua siihen anoppiin ja opetellaan tuntemaan näitä henkilöitä ja tapahtumia, joista anoppi tykkää puhua. En minäkään tunne 97v SPR-ystäväni sukulaisia tai vanhoja työkavereita, mutta kuuntelen mielelläni kun hän kertoilee niistä ja kyselemällä opin paljon uutta. 

Ihmisiin tutustutaan tapaamalla heidät ja kuuntelemalla heistä, mitä he itse haluavat kertoa.

Ihmisiin ei tutustuta niin, että joku kertoo sinulle heidän koko elämäntarinan vaikka et ole koskaan tavannutkaan heitä.

Kyllä se on ihan puhdasta juoruilua. Ei maailman vakavinta, mutta ei se mitään tosiin Ihmisiin tutustumista ole.

Vierailija kirjoitti:

Osuit naulan kantaan. Poika parka, pitää hänen tehdä kuin miniä niin vaatii. Ei saa huomioida muita poikasi kuin hänet eikä varsinkaan keskustella vanhempiensa kanssa. Näitä miniöitä riittää ja on niitä vävyissäkin, omistelevia narskuja. 

Voisit sanoa heille suoraan, että eivätkö he kotonaan keskustele, kun teille tulevat sitä tekee. Tai jätä kahvit keittämättä, älä päästä pihaa pidemmälle, anna harava käteen ja pistä töihin. 😄

--

Narskun tärkeimpiä tunnusmerkkejä on, että haukkuu muita narskuiksi. Että silleen...

Mistä tuon keksit? Olet juuri niitä keskustelijoita, jotka yrittävät  "viisastelemalla" typeriä saada aliarvioitua muita. Mutta tiedätkö, te vasta tyhmiä olette... että silleen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'#anoppivihanäkyväksi 

Kuinka vajaa pitää olla, jos ei osaa vaihtaa puheenaihetta?'

'Blaa blaa blaa oot vajaa blaa. Normikeskustelu täällä.'

Ei minulta.

Rauhaa ja rakkautta

anopeille ja miniöille,

eiköhän ladyt tule toimeen

lyhyen visiitin verran, näin

olettaisin. Mies voisi tietysti 

puolustaa vaimoaan, jos anoppi

piikittelee lastenhoidosta, ulkonäöstä;

mitä tahansa loukkaavaa.

 

Tämä. Miehet voisivat ihan kiltisti kertoa vanhemmilleen mikä ei ole sopivaa ja taas miniät lopettaa sen itsekkyyden ja antaa toisten välillä puhua keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaaliälyinen osaisi tutustua siihen anoppiin ja opetellaan tuntemaan näitä henkilöitä ja tapahtumia, joista anoppi tykkää puhua. En minäkään tunne 97v SPR-ystäväni sukulaisia tai vanhoja työkavereita, mutta kuuntelen mielelläni kun hän kertoilee niistä ja kyselemällä opin paljon uutta. 

Ihmisiin tutustutaan tapaamalla heidät ja kuuntelemalla heistä, mitä he itse haluavat kertoa.

Ihmisiin ei tutustuta niin, että joku kertoo sinulle heidän koko elämäntarinan vaikka et ole koskaan tavannutkaan heitä.

Kyllä se on ihan puhdasta juoruilua. Ei maailman vakavinta, mutta ei se mitään tosiin Ihmisiin tutustumista ole.

Ei nykyään työpaikalla haluta kertoa itsestään tai perheestään. Ruokaillessakin tai kahvitauoilla puhutaan työstä ja kysellään neuvoa. Se on niin rasittavaa! Eikö voisi vaan puhua aivan muusta, vaikka siitä perheestä. Olisin kiinnostunut heistä, työkavereistani ihmisenä ja miten he vapaa-aikaansa viettävät jne. 

Moni vetoaa siihen, etten anna anopin puhua ja keskitytään aina vain minun juttuihini. Tämä ei pidä paikkaansa, anoppi ei esimerkiksi tiedä edellenkään missä olen töissä. Häntä eivät kiinnosta minun asiani lainkaan. Kun tapaan anoppia ja appea, myötäilen heidän pitkiä kertomuksiaan joista en mitään tajua, koen ulkopuolisuutta ja pikku hiljaa suuttumusta. Norsunvittunaama tuli taas kommenteissa esiin, minulla ei sellaista ole, sen sijaan anoppi pyörittelee silmiä ja tuhahteleekin minulle jos yritän ottaa minkäänlaista roolia tapaamisissa. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaaliälyinen osaisi tutustua siihen anoppiin ja opetellaan tuntemaan näitä henkilöitä ja tapahtumia, joista anoppi tykkää puhua. En minäkään tunne 97v SPR-ystäväni sukulaisia tai vanhoja työkavereita, mutta kuuntelen mielelläni kun hän kertoilee niistä ja kyselemällä opin paljon uutta. 

Ihmisiin tutustutaan tapaamalla heidät ja kuuntelemalla heistä, mitä he itse haluavat kertoa.

Ihmisiin ei tutustuta niin, että joku kertoo sinulle heidän koko elämäntarinan vaikka et ole koskaan tavannutkaan heitä.

Kyllä se on ihan puhdasta juoruilua. Ei maailman vakavinta, mutta ei se mitään tosiin Ihmisiin tutustumista ole.

Ei nykyään työpaikalla haluta kertoa itsestään tai perheestään. Ruokaillessakin tai kahvitauoilla puhutaan työstä ja kysellään neuvoa. Se on niin rasittavaa! E

Nämä ovat yksityisasioita

Minusta on mukavaa, vaikka anoppi joskus puhuu ventovieraista ihmisistä. Kyselen lisää ja on ihan kiinnostavaa. Tykkään lukea myös kirjallisuutta ja kirjailijan mielikuvituksen luomia ihmiskohtaloita. Ei kaikkia tarvitse tuntea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaaliälyinen osaisi tutustua siihen anoppiin ja opetellaan tuntemaan näitä henkilöitä ja tapahtumia, joista anoppi tykkää puhua. En minäkään tunne 97v SPR-ystäväni sukulaisia tai vanhoja työkavereita, mutta kuuntelen mielelläni kun hän kertoilee niistä ja kyselemällä opin paljon uutta. 

Ihmisiin tutustutaan tapaamalla heidät ja kuuntelemalla heistä, mitä he itse haluavat kertoa.

Ihmisiin ei tutustuta niin, että joku kertoo sinulle heidän koko elämäntarinan vaikka et ole koskaan tavannutkaan heitä.

Kyllä se on ihan puhdasta juoruilua. Ei maailman vakavinta, mutta ei se mitään tosiin Ihmisiin tutustumista ole.

Ei ole juoruilua! Ne ihmiset voivat olla  tärkeitä puhujalle, josta kertoo ja jos on tämä tärkeä ihminen on esim sairastunut , niin puhuja haluaa kertoa siitä ja keventää omaa murhettaan. Samoin, jos on tapahtunut jotain ikävää, niin siitä halutaan kertoa, vaikka kuulija ei tunne tapausta. Vanhat ihmiset myös mielellään puhuvat päivän tapahtumista, ihmisistä, joita ympärillä vaikuttaa, koska heillä ei muuta ole kerrottavaa. Se on sitä heidän elämää, naapuri käy kylässä ja kertoo juttujaan. Muuta ei ole päivän aikana tapahtunut, joskus ei viikonkaan aikana.  Työssäolevalla tilanne on toinen, päivän aikana sattuu ja tapahtuu, jos on lapsia, heillekin sattuu ja tapahtuu, monenlaisia asioita on mistä puhua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaaliälyinen osaisi tutustua siihen anoppiin ja opetellaan tuntemaan näitä henkilöitä ja tapahtumia, joista anoppi tykkää puhua. En minäkään tunne 97v SPR-ystäväni sukulaisia tai vanhoja työkavereita, mutta kuuntelen mielelläni kun hän kertoilee niistä ja kyselemällä opin paljon uutta. 

Ihmisiin tutustutaan tapaamalla heidät ja kuuntelemalla heistä, mitä he itse haluavat kertoa.

Ihmisiin ei tutustuta niin, että joku kertoo sinulle heidän koko elämäntarinan vaikka et ole koskaan tavannutkaan heitä.

Kyllä se on ihan puhdasta juoruilua. Ei maailman vakavinta, mutta ei se mitään tosiin Ihmisiin tutustumista ole.

Ei ole juoruilua! Ne ihmiset voivat olla  tärkeitä puhujalle, josta kertoo ja jos on tämä tärkeä ihminen on esim sairastunut , niin puhuja haluaa kertoa siitä

Ei ole kenenkään tehtävä keventää toisten murheita omalla vapaa-ajallaan, ainakaan niin ettei edes kysytä lupaa. Voi hakeutua terapiaan jos pitää jatkuvasti puhua murheita, tuntitaksa siinä 80€/h, ja siihen on syynsä miksi murheiden kuuntelu on kallista. Koska se on aivan hemmetin raskasta. Ei miniä ole sinun terapeutti tai sitten maksat miniälle vähintään tuon summan per tunti.

Mun isä on aivan samanlainen ja minä ymmärrän miksi tilanne harmittaa ap:ta. Itselläni on se lisä pohjalla että jo lapsuudessa minun asiat ja kuulumiset jäivät sivuun. Oli vain isän työasiat ja vanhempien parisuhdedraama. Nyt aikuisena menee samaa rataa. Ukko kutsuu itseään kylään muka lapsenlapsia katsomaan mutta istuu jaarittelemassa itsestään ja lastenkin pitäisi hänen hurujuttuja ihailla. Alkaa olla vaan kiintiö täysi. Jos kerron jonkun asian omasta elämästä, se sivuutetaan nopeasti ja palataan mökkireissuun Jaren ja Peten kanssa ja mökkinaapurin sairauteen. En ymmärrä miksi hän pitää yhteyttä kun ei ole ihmisistä normaalisti kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaaliälyinen osaisi tutustua siihen anoppiin ja opetellaan tuntemaan näitä henkilöitä ja tapahtumia, joista anoppi tykkää puhua. En minäkään tunne 97v SPR-ystäväni sukulaisia tai vanhoja työkavereita, mutta kuuntelen mielelläni kun hän kertoilee niistä ja kyselemällä opin paljon uutta. 

Ihmisiin tutustutaan tapaamalla heidät ja kuuntelemalla heistä, mitä he itse haluavat kertoa.

Ihmisiin ei tutustuta niin, että joku kertoo sinulle heidän koko elämäntarinan vaikka et ole koskaan tavannutkaan heitä.

Kyllä se on ihan puhdasta juoruilua. Ei maailman vakavinta, mutta ei se mitään tosiin Ihmisiin tutustumista ole.

Ei nykyään työpaikalla haluta kertoa itsestään tai perheestään. Ruokaillessakin tai kahvitauoilla puhutaan työ

Juurikin näin, kaikki on niin yksityistä ja salaista, vaikka pikkujouluissa ryypätään ja pussaillaan työkaveria. Vuosia samassa talossa työskennellään,  työkavereista ehkä juorutaan, mutta se mitä tekee vapaa-aikana on yksityisasia. Usein valitetaan kyllä väsymystä, mutta se on yksityisasia miksi on väsynyt. Töistä kyllä jaksetaan jauhaa. Muuten ei tunneta, ei tutustuta kunnolla. Sitten podetaan yksinäisyyttä ja puretaan someen nimettömänä ahdistavia asioitaan. Tämä vauva.fi  on täynnä juuri niitä " yksityisasioita". Aivan kuin täältä se apu ja totuus löytyisi. Ehkä ei haluta apua eikä totuutta, vaan halutaan sievistellen kertoa oma näkemys siitä "yksityisasiasta" ja odottaa sääliä, pahoitteluita, peukutusta ja hyväksyntää sekä kuulla kuinka häntä on niin väärin kohdeltu. Rehellisiä facetoface- keskustelua ei enää osata eikä uskalleta, ei soitella eikä jutella edes sille työkaverille, jonka on "tuntenut" useamman vuoden ja jolle kertominen voisi oikeasti tuoda helpotusta paremmin kuin some. 

Vierailija kirjoitti:

Moni vetoaa siihen, etten anna anopin puhua ja keskitytään aina vain minun juttuihini. Tämä ei pidä paikkaansa, anoppi ei esimerkiksi tiedä edellenkään missä olen töissä. Häntä eivät kiinnosta minun asiani lainkaan. Kun tapaan anoppia ja appea, myötäilen heidän pitkiä kertomuksiaan joista en mitään tajua, koen ulkopuolisuutta ja pikku hiljaa suuttumusta. Norsunvittunaama tuli taas kommenteissa esiin, minulla ei sellaista ole, sen sijaan anoppi pyörittelee silmiä ja tuhahteleekin minulle jos yritän ottaa minkäänlaista roolia tapaamisissa. ap

Olet yksittäistapaus, teillä ei vaan synkkaa. Kestä se tai jätä se anoppi. Hanki parempi anoppi. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mukavaa, vaikka anoppi joskus puhuu ventovieraista ihmisistä. Kyselen lisää ja on ihan kiinnostavaa. Tykkään lukea myös kirjallisuutta ja kirjailijan mielikuvituksen luomia ihmiskohtaloita. Ei kaikkia tarvitse tuntea.

Keskustelun taso on tämä: tuotakin anoppinsa hyväksyvää kommentointia alapeukutetaan. Miksi? Eikö hän saisi tykätä ja  kuunnella anoppinsa juttuja? 

Onko keskustelun ydin vain arvostella anoppeja?