Kymmeniä kiloja laihduttaneet: Miten onnistuitte urakassa?

"Mutuna sanoisin, että silloin on syömisissä jokin ongelma tai ihminen ei ole vielä tottunut järkevän kokoisiin annoskokoihin."

Mihin viestiin vastasit? Palstan lainaukset ei aina toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mun energiankulutus sitten tavoittepainossani on 1305 kcal/vrk ja sen verran nyt olen syyskuusta alkaen syönyt."

Onko tavoitepainosi varmasti terve? Tuokuulostaa tajuttoman pieneltäenergiankulutukselta, kun olen oppinut siihen ettei alle 1500 kcal/vrk syömällä saisi laihduttaa.

Olen eri, mutta mä laihdutin max. 900 kcal/vrk ja lenkkeilin lisäksi. Kilot ovat pysyneet poissa nyt jo 25 vuotta. Ei tuommoista 1500/vrk "sääntöä" ole olemassakaan.

Olet aivan varmasti luuta ja nahkaa! Saatko tarpeeksi proteiineja, hyviä rasvoja ja hiilihydraatteja?! Kun keho ja mieli tottuu, ei ole sama kuin terve keho ja mieli.

Olen tuo lainaamasi ja ei, en ole luuta ja nahkaa vaan ihan normaali nainen, hoikka sellainen. Ja kyllä saan aivan tarpeeksi kaikk

Jos ylipainoa on useita kymmeniä kiloja, silloin haluaisi varmastikin laihtua mahdollisimman nopeasti. Ainakin ne ensimmäiset 30 kg. Paljon vaikuttaa myös se, millaisessa elämäntilanteessa on. Mä en olisi mitenkään pystynyt aloittamaan painonpudotusta silloin, kun piti olla 24/7 hälytysvalmiudessa äidin muistisairauden takia. Joku jo ketjussa kertoikin, että myös uni vaikuttaa asiaan. Jos et saa nukuttua öisin ja/tai sut keskellä yötä herätetään juoksemaan jonnekin, niin siinä menee kaikki suunnitelmat ihan sekaisin. Hyvä kun jaksaa etätöitä tehdä ja syötä jotain, mikä ensimmäisenä käteen osuu.

Mulla on tuttuja, joilla on runsaasti ylipainoa. Siis bmi jopa yli 40. Heille kilo viikossakin on masentavan vähän. Pitäisi laihtua vähintään 5 kg viikossa, jotta olisi edes  jollain tavalla motivoivaa. Mun "kilo kuukaudessa" -tapa saisi heidät vain masentumaan, kun heillä menisi vähintään 5 vuotta ennenkuin tavoite olisi saavutettu. 

Mitä tulee ravintoarvoihin, niin mä käytän edelleen Sulamoa. En enää joka päivä, koska olen jo oppinut arvioimaan, mitä voin syödä ja kuinka paljon. Kalorit ei ole enää ongelma, mutta jos joskus käyn vaikka syömässä subin lounaaksi, niin siinä on rutkasti kaloreita, mutta hyvin vähän mitään muuta kuin hiilaria. Sulamon avulla saan selville, mitä mun sitten pitää sen lisäksi päivän aikana syödä, jotta saan riittävästi kaliumia, kalsiumia, sinkkiä, rautaa, magnesiumia jne. 

Miten nälän sietäminen on niin vaikeaa lihaville? Siedättekö mitään muutakaan epämukavuutta? Vessahätää, kuumaa, ihottumaa, synnytyskipuja, hammassärkyä, sydänsuruja? Kaikkea ihmiselle tulee, mutta niitä on opittava sietämään? Näläntunne on tunne, sen voi ohittaa ja tehdä muuta. Siirtää, sanoa itselle, että aamulla syön, en enää tänään. 

Vierailija kirjoitti:

Pointtini oli se, että jos ei hermo kestä mitään kilo kuukaudessa-meininkiä, on täysin mahdollista ja sallittua laskea kalorit todella alas eikä siihen kuole eikä saa mitään puutostauteja. Eri asia sitten jos näännyttää itseään vuosikausia.

Jossain on kuitenkin kaloriraja, jonka alittaminen aiheuttaa väkisinkin merkittäviä riskejä terveydelle. Ja mitä vähemmillä kaloreilla mennään, sitä enemmän huomiota täytyy tietysti kiinnittää siihen mitä syö, jotta kroppa saa varmasti kaiken tarvitsemansa. 900 kcal/vrk on niin vähän, etten ainakaan minä uskaltaisi laihduttaa niin vähillä kaloreilla tukeutumatta paljon VLCD-valmisteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Miten nälän sietäminen on niin vaikeaa lihaville? Siedättekö mitään muutakaan epämukavuutta? Vessahätää, kuumaa, ihottumaa, synnytyskipuja, hammassärkyä, sydänsuruja? Kaikkea ihmiselle tulee, mutta niitä on opittava sietämään? Näläntunne on tunne, sen voi ohittaa ja tehdä muuta. Siirtää, sanoa itselle, että aamulla syön, en enää tänään. 

Miksi joidenkin on niin vaikea elää selibaatissa ja kieltäytyä samalla itsetyydytyksestä? Seksuaaliset halut on tunteita, ne voi ohittaa ja tehdä muuta. Eikö vaan?

Vierailija kirjoitti:

Miten nälän sietäminen on niin vaikeaa lihaville? Siedättekö mitään muutakaan epämukavuutta? Vessahätää, kuumaa, ihottumaa, synnytyskipuja, hammassärkyä, sydänsuruja? Kaikkea ihmiselle tulee, mutta niitä on opittava sietämään? Näläntunne on tunne, sen voi ohittaa ja tehdä muuta. Siirtää, sanoa itselle, että aamulla syön, en enää tänään. 

Olen tänään herännyt ennen kahdeksaa, kahvin juonut. Vieläkään en ole syönyt mitään ja tiedän, että nälkä ei siirry syömättä. Päätä alkaa jo särkemään. Jotta syömättömyyteni ei kostaudu, joudun lounaan rakentamaan niin, että tasapainoittaa syömättömän aamupalan, muutoin kostautuu illalla. Eli ei ole tervettä jättää syömättä. Olen normaalipainoinen omaan pituuteeni nähden.

Vierailija kirjoitti:

Miten nälän sietäminen on niin vaikeaa lihaville? Siedättekö mitään muutakaan epämukavuutta? Vessahätää, kuumaa, ihottumaa, synnytyskipuja, hammassärkyä, sydänsuruja? Kaikkea ihmiselle tulee, mutta niitä on opittava sietämään? Näläntunne on tunne, sen voi ohittaa ja tehdä muuta. Siirtää, sanoa itselle, että aamulla syön, en enää tänään. 

Miksi joidenkin on niin vaikeaa olla päästelemättä aivopieruja keskustelupalstoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Söin vähemmän. Liikuin enemmän. Laihduin.

Onko tää läskille liian vaikea ymmärtää?

 

Mulla tuo ei toiminut niin kauan kun hormonit olivat epäbalanssissa.

Läskeillä lötyy aina hyvä selitys :D

Katso vaikka Selviytyjät? Kuinka moni kilpailija lihoo siellä? Entä laihtuu?

Mikä ihmeen läski sämppääjä täällä on? Keksintö uuden sanan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointtini oli se, että jos ei hermo kestä mitään kilo kuukaudessa-meininkiä, on täysin mahdollista ja sallittua laskea kalorit todella alas eikä siihen kuole eikä saa mitään puutostauteja. Eri asia sitten jos näännyttää itseään vuosikausia.

Jossain on kuitenkin kaloriraja, jonka alittaminen aiheuttaa väkisinkin merkittäviä riskejä terveydelle. Ja mitä vähemmillä kaloreilla mennään, sitä enemmän huomiota täytyy tietysti kiinnittää siihen mitä syö, jotta kroppa saa varmasti kaiken tarvitsemansa. 900 kcal/vrk on niin vähän, etten ainakaan minä uskaltaisi laihduttaa niin vähillä kaloreilla tukeutumatta paljon VLCD-valmisteisiin. 

Spurgutkin elää vanhoiksi juomalla ja eivät juuri syö mitään joten yliarvostettua tuo vitamiinien ja hivenaineiden saanti.

Vierailija kirjoitti:

Laihtumiseen tarvitaan 4 tekijää:

1. Riittävä, laadukas uni, estää rasvan kertymistä ja ehkäisee rasvan/makean syömistä

2. Liikunta, ylläpitää aineenvaihduntaa

3. Ravinnon määrän ja laadun kontrolli. Riippuen tavoitteesta, ppuolita syömiset. Pois kaikki ravintoarvoltaan köyhä, valitse kalorit, mitkä syöt esim. Pieni suklaapatukka = 7 näkkileipäviipaletta ilman päällisiä. Jätä pullat ja vaaleat leivät pois. Syö usein, mutta todella vähän. Kasvispainotteisesti.

4. Kuivaharjaa itseäsi. Lisää verenkiertoa ja poistaa kuona-aineita.

Näillä tiputin n. 20 kg. Enää en pystyisi syömään makkaraa tai tsipsejä. Asenteet ruokaan muuttui.

Paskapuhetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä tehokas vinkki:

jätä sipisipussit ja suklaalevyt KOKONAAN pois  : )

Mutta jos ei ole syönyt niitä ennenkään niin mitä se auttaa? 

Jos et ole syönyt sipsejä ja suklaata, jätä karkit ja sokerilimut pois niin laihdut.

Kaikki eivät juo limuja tai syö karkkiakaan. Kaikki eivät pidä makeasta. Minä syön pitkin hampain kohteliaisuudesta makeaa, jos toinen tyrkyttää. Ei tulisi mieleenkään itse maksaa kovaa ylihintaa sokerista tai fruktoosi- tai glukoosisiirapista.

Siskoni toi tuliaiseksi suklaata ja nutellakeksejä. Suklaata en syö, mutta keksejä kyllä. Mikäli en söisi edes keksejä, en tekisi kenellekään mieliksi. Toki olen perheellinen, että muille maistuu. Ja mikäli en söisi edes keksejä, olisi hän tuonut vaikka pähkinäsekoituksen minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mun energiankulutus sitten tavoittepainossani on 1305 kcal/vrk ja sen verran nyt olen syyskuusta alkaen syönyt."

Onko tavoitepainosi varmasti terve? Tuokuulostaa tajuttoman pieneltäenergiankulutukselta, kun olen oppinut siihen ettei alle 1500 kcal/vrk syömällä saisi laihduttaa.

Olen eri, mutta mä laihdutin max. 900 kcal/vrk ja lenkkeilin lisäksi. Kilot ovat pysyneet poissa nyt jo 25 vuotta. Ei tuommoista 1500/vrk "sääntöä" ole olemassakaan.

Jo ikääntynyt muistisairas kuluttaa tuon 1500kcal ihan vaan vaikka istumalla. Mieti minkä verran kuluttaa muistisairas, joka liikkuu koko ajan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni tässäkin ketjussa kehuilee laihtuneensa, vaikka on huijannut laihdutuslääkkeillä. 

Älä nyt jaksa. Hormonipohjaiset laihdutuslääkkeet ovat tulleet jäädäkseen. Lihavuus on nykyisin kansansairaus, ja hyvin nopeasti tuo lääke on muodossa tai toisessa lähes jokaisen keski-ikäisen lääkelistalla. Siinä on myös puolensa; kaikki rahastavat ns hyvinvointivalmentajat ja laihdutusmaakarit voivat taas paeta hyväksikäyttämästä ihmisiä varjoihin.

Huijaamista se silti on. Laihduttaminen onnistuu ilman lääkkeitä. On laiskaa laihduttaa laihdutuslääkkeillä. 

Sinä tiedät tietysti enemmän kuin asiantuntijat, joiden mielestä myös laihdutuslääkkeille on paikkansa. 

Nämä "asiantuntijat" ovat lääkefirmojen lobbareita. Ymmärrätkö mikä miljoonabisnes laihdutuslääkkeiden ympärillä pyörii. Totta helvetissä siinä väitetään valkoinen mustaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointtini oli se, että jos ei hermo kestä mitään kilo kuukaudessa-meininkiä, on täysin mahdollista ja sallittua laskea kalorit todella alas eikä siihen kuole eikä saa mitään puutostauteja. Eri asia sitten jos näännyttää itseään vuosikausia.

Jossain on kuitenkin kaloriraja, jonka alittaminen aiheuttaa väkisinkin merkittäviä riskejä terveydelle. Ja mitä vähemmillä kaloreilla mennään, sitä enemmän huomiota täytyy tietysti kiinnittää siihen mitä syö, jotta kroppa saa varmasti kaiken tarvitsemansa. 900 kcal/vrk on niin vähän, etten ainakaan minä uskaltaisi laihduttaa niin vähillä kaloreilla tukeutumatta paljon VLCD-valmisteisiin. 

Spurgutkin elää vanhoiksi juomalla ja eivät juuri syö mitään joten yliarvostettua tuo vitamiinien ja hivenaineiden saanti.

Vain syöminen on terveydelle vaarallista ei juominen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihdutin aikoinani paljon ja siksi käyn joka aamu puntarilla, että se pysyy samana. Ilman punnitsemista söisin taas liikaa. Pätkäpaastolla aloitin viisi vuotta sitten, vieläkin jätän iltapalan ja päivällisen pois. Liki 20 kiloa pudotin, nyt olen normaalipaininen.

Pakkomielle ei ole hyvästä. Itselle tulee olla armollinen.

Mikä tuossa oli pakkomiellettä? Jollakin tavallahan uudet elämäntavat täytyy saada arkeen ja tekojen tasolle, ja jos se onnistuu käymällä päivittäin puntarilla, se on järkevä tapa. 

5 vuotta pätkäpaastolla, eikä hallitse painoaan?! Jotain kyllä täytyy muuttaa, jotta puntarista pääsee eroon. 

"Tämän vuoksi laihdutuksen jälkeen pitää ottaa tavaksi säännöllinen aamupunnitus, joko päivittäin tai ainakin viikoittain. Muuten lihoo takaisin. Eikä se ole pakkomielle, vaan terveydenhoitoa."

Olen normaalipainoinen. Tosin nyt keski-iässä huomaan painon hiipivän ylöspäin. Vaatteet alkaa kiristää ja muutaman vuoden takaisissa valokuvissa näytän paljon simpsakammalta. Yritän siis sanoa ettei vaakaa tarvitse tuijottaa. Vaatteista sen huomaa. Itse pyrin siihen etten osta isompaa kokoa koskaan. Kun housut kiristää, tiukennan ruokavaliota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole missään tarjolla herkkua ja lihottava ruokaa,ellei sitä itse omasta tahdosta osta ja laita suuhun sitte. 

Ennenkin oli herkkuja ihan samanlain,niitä vain ei ostettu joka ikinen päivä.

Ajattele nuorta miestä, jota uusi hyväkroppainen tyttöystävä tulee seksikkääseen alusasuun pukeutuneena houkuttelemaan seksiin. Kuinka vaikeaa miehen olisi kieltäytyä seksistä, kun sitä tekee kovasti mieli? Pystyisikö hän vastustamaan kiusausta kerta toisensa jälkeen, jos tyttöystävä yrittää parhaansa?

Ruuasta on yhtä vaikea kieltäytyä, jos kroppa suorastaan vaatii syömään. 

Miksi seksi ja hyväkroppaisuus liitetään toisiinsa? Me ollaan ihan tavallisia kropaltamme mieheni kans. Mikäli meidän eteen laitettaisiin kuin hyvämallinen hyväänsä, kääntyisimme vain toisiamme kohden. Ruuan laadun voi valita. Liki 6kymppisiä ollaan. Nuoruuden rakastettuja.

Joku kysyi miten normaalipainoiset syö pizzaa. Minä en ole koskaan ollut ylipainoinen. Syön pizzan viimeistä murua myöten ja tulen ähkyyn. En edes muista milloin olisin käynyt pizzalla, joten harvinaisilla ahminnoilla ei ole kokonaisuuden kannalta väliä. Vastaavasti joskus jää lounaat syömättä kun on kiirettä tai stressi/murheet vievät ruokahalut.

Olen kuitenkin joskus pudottamalla pudottanut painoa painoluokkaurheilua varten päästäkseni alempaan sarjaan ja silloin ajattelin _koko_ajan_ ruokaa. Silloin en olisi unohtanut syödä, enkä silloin olisi syönyt pizzaa. Nuo alhaisten kalorien dieetit on psyykelle ihan eri asia kuin elintapojen säätäminen.

Joskus paino on noussut kun on tullut joku pysyvämpi tapa kuten säännöllinen käyminen lounasravintoloissa. Sitten vain olen lopettanut tavan kun olen huomannut että pari kiloa on tullut. En silloin osta karkkia tai syö muutakaan roskaa. Normaalipainossa on helppo säätää energiansaantia ja muutamassa viikossa palauttaa paino takaisin. Eli ei se laihdutuksen jälkeinen elämäkään ole varmasti mitään jatkuvaa kitumista vaan sitä 80/20-ajattelua että kun energiansaanti on suurimmaksi osaksi kohdallaan niin satunnaisilla pizzoilla ei ole mitään merkitystä.

Yksi ystäväni laihdutti painonvartijoiden pisteillä eli mittaamalla kaiken. Toinen  laihdutti treenaamalla hulluna ja lisäämällä kasviksia yms. Ensimmäinen kai omaksui arkeen kohtuullisen syömisen ja jälkimmäinen muutti elämäntapansa erittäin aktiiviseksi ja urheilulliseksi, vaikka edelleen rakastaa mässäillä. Keinoja ylläpitoon on siis kaksi: kohtuullinen syöminen tai kova kulutus. Ehkä kolmaskin: kohtuullinen urheilu ja kohtuullinen herkuttelu.

Vierailija kirjoitti:

"Ei ole missään tarjolla herkkua ja lihottava ruokaa,ellei sitä itse omasta tahdosta osta ja laita suuhun sitte. 

Ennenkin oli herkkuja ihan samanlain,niitä vain ei ostettu joka ikinen päivä."

Olet väärässä. Ruokaympäristö on muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana valtavasti. Esim. karkkeja ja sipsejä myydään nykyään säännönmukaisesti sellaisissa jättipusseissa, joista 1980-lapset tuskin osasi edes haaveilla.

Pertti Mustajoki on kirjoittanut blogissaan myös ruokaympäristössä tapahtuneista muutoksista ja selittää tieteellisiin tutkimuksiin perustuen, miten ne on vaikuttanut ihmisten lihomiseen. Kannattaa lukea. 

En sotkeutuisi. Vm-71

Vierailija kirjoitti:

Nämä "asiantuntijat" ovat lääkefirmojen lobbareita. Ymmärrätkö mikä miljoonabisnes laihdutuslääkkeiden ympärillä pyörii. Totta helvetissä siinä väitetään valkoinen mustaksi. 

Ymmärrätkö itse, millainen miljoonabisnes lääkkeettömien laihdutusmenetelmien ympärillä pyörii? Enkä todellakaan tarkoita pelkästään laihdutusvalmisteita vaan myös ravitsemusneuvontaa, laihdutusoppaita, henkilökohtaisia valmentajia, muita tsemppareita, laihduttajien tukiryhmiä yms. Mikset ajattele, että laihdutuslääkkeiden vastustus johtuu siitä että lääkkeettömillä laihdutusmenetelmillä tienaavat ihmiset pelkää menettävänsä rahasamponsa?