Kymmeniä kiloja laihduttaneet: Miten onnistuitte urakassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekuriakin voi kasvattaa. Aloita vaikka siitä, että sinnittelet ja siirrät seuraavan herkun syömistä aina tunnin lisää ja ennen kuin huomaatkaan olet päässyt irti jatkuvasta herkkujen syönnistä, ota vaikka porkkana ja nakerra sitä jos sinun on paklo koko ajan jauhaa jotain suussasi. Kaupassa sinun pitää opetella kiertämään ne hyllyt missä on niitä lihottavia herkkuja joihin helposti lankeat ja jotka eivät ole kaupan sinua ei juuri ketään muutakaan varten.

Et selvästikään tiedä yhtään mistä puhut. Porkkanan nakerteleminen ei riitä mihinkään, jos elimistö viestii olevansa nälänhädässä ja tarvitsevansa äkkiä roppakaupalla lisää energiaa.

Aiheesta on tehty tieteellisiä tutkimuksia, joten tuollaiset maalaisjärkeen vetoavat mutuilut olisi paras jättää sikseen. 

Tuossahan pyydettiin siirtämään herkkuihin liittyvää himoa ja korvaamalla vaikka porkkanalla. Porkkanassa on vähän kaloreita ja pureskelu tekee oman tehtävänsä. Toki olet siinä suhteessa oikeassa, mikäli henkilö tuputtaa joka syömiseen ja näläntunteeseen korkeaenergisiä tuotteita, tekee se porkkana hulluksi. Eli herkut sivuun ja hyvät ruoka-aineet rasvoineen, kuituineen käyttöön ja porkkana herkkunälkään. Vai miten se menee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla oo hoikan geenit. Olen tehnyt töitä laihtumiseni eteen. Olen tuo, joka lihoi 17kg tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Paino nousi puolessa vuodessa. Olen ennemminkin tunnesyöjä. Jätin sen karkin ja suklaan pois 3 vuotta sitten ja vuodessa putosi 10kg. Sitten aloitin elämäntaparemontin -500kcal, jonka vuoksi jojoilmiöitä, kun en osannut laskea tarkkaa kulutusta. Jätin -500 kcal pois ja aloitin syömään 5xpv, tarpeen mukaan kuitenkin proteiinia ja hyviä rasvoja ylläpitäen, hiilareitakin söin. Pääsin jo hyvään balanssiin 76 kilosta 63kiloon ja nyt kesällä lihonut 4kg. Että kyllä se on korvien välissä ja itsekurin puutteesta kiinni. Pahoittelut siitä, että jollekin on jäänyt käsitys, että olen pysynyt normaali painossa tuon 24 vuotta. 

Sinunkin lihomisellasi oli siis selvä laukaiseva tekijä eli tupakoinnin lopettaminen. Luulisi sinun ymmärtävän sitä taustaa vas

Olen tapasyöjä tupakoin tai en. Älä tule selittämään mitä minä olen! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuorottelin karppausta, pätkäpaastoa, kaalikeittodieettiä ja pidin välillä yksittäisiä mässypäiviä. Melkein kaikki kilot on tullut vuodessa takaisin.

Niin ja kiloja karisi 25 ja aikaa kului vajaa vuosi.

Miten vuodessa voi saada 25kg takaisin? Pitää mättää ihan järkyttävästi, ihan tarkoituksella ahmia. En usko.

Minä lihoin puolessa vuodessa 17kg!

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on pahempi: pakkomielle syödä liikaa vai punnita itsensä aamulla? Niin . 

No mullakin on nuita pakkomielteitä ruuan suhteen, mutten käy puntarilla. Toki mulla järki pyytää lopettamaan syömisen, kun housut ei mee kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Miten nälän sietäminen on niin vaikeaa lihaville? Siedättekö mitään muutakaan epämukavuutta? Vessahätää, kuumaa, ihottumaa, synnytyskipuja, hammassärkyä, sydänsuruja? Kaikkea ihmiselle tulee, mutta niitä on opittava sietämään? Näläntunne on tunne, sen voi ohittaa ja tehdä muuta. Siirtää, sanoa itselle, että aamulla syön, en enää tänään. 

Eli pitäisi aamupalan jälkeen kuilottaa nälissään?! 😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointtini oli se, että jos ei hermo kestä mitään kilo kuukaudessa-meininkiä, on täysin mahdollista ja sallittua laskea kalorit todella alas eikä siihen kuole eikä saa mitään puutostauteja. Eri asia sitten jos näännyttää itseään vuosikausia.

Jossain on kuitenkin kaloriraja, jonka alittaminen aiheuttaa väkisinkin merkittäviä riskejä terveydelle. Ja mitä vähemmillä kaloreilla mennään, sitä enemmän huomiota täytyy tietysti kiinnittää siihen mitä syö, jotta kroppa saa varmasti kaiken tarvitsemansa. 900 kcal/vrk on niin vähän, etten ainakaan minä uskaltaisi laihduttaa niin vähillä kaloreilla tukeutumatta paljon VLCD-valmisteisiin. 

Spurgutkin elää vanhoiksi juomalla ja eivät juuri syö mitään joten yliarvostettua tuo vitamiinien ja hivenaineiden saanti.

Tiedätkö, että näkemäsi spurgu voi olla vanhan näköinen, mutta iältään jopa alle 4kymppinen. 

Kokeilkaa tonnidiettiä. Tota saa vetää viikon verran. Tonnidietin ideana on puhdistaa kehoa. Ei kahvia,teetä,piilorasvaa tai sokereita. Pähkinöitä kehoitetaan myös välttämään. Vettä pitää juoda. Hommaa pakastevihanneksia-ja hedelmiä. Sokerittomia hedelmäkeittoja, sekä papuja. Sorbettijäätelöitä tai mochejakin voi nauttia, kunhan varmistat kalorit. Viikon jälkeen jatkat vegaanisella. Hiljalleen saatat siirtyä luomulihaan. Ala katsomaan netistä vähäkalorisia reseptejä.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaa tonnidiettiä. Tota saa vetää viikon verran. Tonnidietin ideana on puhdistaa kehoa. Ei kahvia,teetä,piilorasvaa tai sokereita. Pähkinöitä kehoitetaan myös välttämään. Vettä pitää juoda. Hommaa pakastevihanneksia-ja hedelmiä. Sokerittomia hedelmäkeittoja, sekä papuja. Sorbettijäätelöitä tai mochejakin voi nauttia, kunhan varmistat kalorit. Viikon jälkeen jatkat vegaanisella. Hiljalleen saatat siirtyä luomulihaan. Ala katsomaan netistä vähäkalorisia reseptejä.

Ennemmin syön sokeriin tehtyä mehukeittoa kuin nuo sokerittomat, jossa makeutusaineet käytössä. Toki sokeri ei mun ongelma ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä tehokas vinkki:

jätä sipisipussit ja suklaalevyt KOKONAAN pois  : )

Mutta jos ei ole syönyt niitä ennenkään niin mitä se auttaa? 

Jos et ole syönyt sipsejä ja suklaata, jätä karkit ja sokerilimut pois niin laihdut.

Kaikki eivät juo limuja tai syö karkkiakaan. Kaikki eivät pidä makeasta. Minä syön pitkin hampain kohteliaisuudesta makeaa, jos toinen tyrkyttää. Ei tulisi mieleenkään itse maksaa kovaa ylihintaa sokerista tai fruktoosi- tai glukoosisiirapista.

Kuka syö oikeasti, kun joku tyrkyttää?! 😂

Joskus täällä oli laihduttamisesta keskustelu, jossa syyllistettiin kovasti sitä, joka kieltäytyi mummon luona syömästä mummon tyrkyttämiä kahvileipiä. Kuulemma pitää ottaa ettei mummo pahoita mieltään. Minulla se tyrkyttäjä on ollut anoppi. Ratkaisin ongelman lopettamalla anopin luona vierailut.

Ensimmäisenä virheitä toisensa perään. Laihduttaminen ei tapahdu syömisen lopettamisella. Syödä pitää edelleen, mutta rasvat jättää pois. Minä esim olin todellinen juuston ystävä söin yli puoli kiloa viikossa leivän päällä leikkeleiden kanssa, aina 2-4 viipaletta per leipä ja leikkeleitä päälle. Jätin ne lähes kokonaan pois ja korvasin kurkulla, vain yksi siivu juustoa esim ei edes joka päivä. Kaksi lämmintä ruokaa ilman salaatti, jätin niistä puolet pois ja korvasin vähän isommalla määrällä salaattia, lisäksi aloin punnertamaan joka päivä 100 punnerrusta joka on yllättävän helppoa, mutta näkyy nopeasti, 2-3 kertaa viikossa vatsalihaksia 50kpl joskus lenkkeilyä. Ihan hyvässä kunnossa olen ja laihduin. Mies 40v

210

kyllä minunki anoppi tyrkytti herkkuja ja marmatti, kun en syönyt. Lättyjä kyllä söin, joten ajan kans oppi paistamaan niitä tarjolle kun mentiin. Ennemmin kuuntelin marmatusta kuin olisin pikkumaisuuttani jättänyt käymättä. En oo kysyny mieheltäni oliko hän vihjannut niistä lätyistä.

Helposti sitten kun tuli mitta täyteen. Olin aina ollut urheilullinen ja hoikka mutta sitten se tapahtui myös minulle ja lihoin 40kg. Se oli oikeesti puolessa vuodessa tiputettu kun niin vaan päätti 

Siten että ei laihduteta. Vaan se on oltava elämäntapamuutos. Muutenhan ne kilot tulee aina takaisin.

Aloin syömään säännöllisesti, 5 x päivässä. Aamupala ~7, lounas ~11-12, kevyt välipala ~15, illallinen ~17:30-18 ja iltapala ~19:30-20. Siihen päälle aikuisiällä alkanut kuntosalitreeni 2-3 x viikko. Lenkkeilyä harrastanut aina pari kertaa viikossa. Mutta tärkeintä on se mitä suuhun laittaa ja kuinka paljon. Tarpeeksi proteiinia, sopivasti hiilareita ja hyvää rasvaa. Yövuorolaisten toki pakko syödä vähän erilailla. Ammattilaiselta rohkeasti vaan hakemaan apua ruokailuihin jos siihen on mahdollisuus 😊👍

Ite jään ainakin koukkuun siihen laihtumiseen että se menee överiksi mutta ei kait sen väliä kunhan laihtuu 

aloin laihtua, kun äitini kuoli. Se oli niin suuri helpotus.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole missään tarjolla herkkua ja lihottava ruokaa,ellei sitä itse omasta tahdosta osta ja laita suuhun sitte. 

Ennenkin oli herkkuja ihan samanlain,niitä vain ei ostettu joka ikinen päivä.

Ajattele nuorta miestä, jota uusi hyväkroppainen tyttöystävä tulee seksikkääseen alusasuun pukeutuneena houkuttelemaan seksiin. Kuinka vaikeaa miehen olisi kieltäytyä seksistä, kun sitä tekee kovasti mieli? Pystyisikö hän vastustamaan kiusausta kerta toisensa jälkeen, jos tyttöystävä yrittää parhaansa?

Ruuasta on yhtä vaikea kieltäytyä, jos kroppa suorastaan vaatii syömään. 

Miksi seksi ja hyväkroppaisuus liitetään toisiinsa? Me ollaan ihan tavallisia kropaltamme mieheni kans. Mikäli meidän eteen laitettaisiin kuin hyvämallinen hyväänsä, kääntyisimme vain toisiamme kohden.

On tutkittu fakta, että miehet kiihottuu näkemästään enemmän kuin naiset. Totta kai mieskin voi valita ruman rupsahtaneen ihravuoren vaikka tarjolla olisi myös nuori timmi seksipommi, mutta siitä ei pääse mihinkään, että miehet kokee yleisesti ottaen tietynnäköiset naiset muita kiihottavampina. 

Vierailija kirjoitti:

Miten nälän sietäminen on niin vaikeaa lihaville? Siedättekö mitään muutakaan epämukavuutta? Vessahätää, kuumaa, ihottumaa, synnytyskipuja, hammassärkyä, sydänsuruja? Kaikkea ihmiselle tulee, mutta niitä on opittava sietämään? Näläntunne on tunne, sen voi ohittaa ja tehdä muuta. Siirtää, sanoa itselle, että aamulla syön, en enää tänään. 

Nälkä ei ole pelkkä päänsisäinen tunne, jonka voi ohittaa ilman seurauksia. Kova nälkä heikentää keskittymiskykyä ja tekee kärttyisäksi, näin pari asiaa mainitakseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nälän sietäminen on niin vaikeaa lihaville? Siedättekö mitään muutakaan epämukavuutta? Vessahätää, kuumaa, ihottumaa, synnytyskipuja, hammassärkyä, sydänsuruja? Kaikkea ihmiselle tulee, mutta niitä on opittava sietämään? Näläntunne on tunne, sen voi ohittaa ja tehdä muuta. Siirtää, sanoa itselle, että aamulla syön, en enää tänään. 

Nälkä ei ole pelkkä päänsisäinen tunne, jonka voi ohittaa ilman seurauksia. Kova nälkä heikentää keskittymiskykyä ja tekee kärttyisäksi, näin pari asiaa mainitakseni. 

Kyllä synnytyskipukin heikentää keskittymiskykyä ja tekee kärttyisäksi, samoin hammassärky tai kuumuus. Mutta niitä kestetään, kun on pakko.Samoin nälkää pitää opetella kestämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nälän sietäminen on niin vaikeaa lihaville? Siedättekö mitään muutakaan epämukavuutta? Vessahätää, kuumaa, ihottumaa, synnytyskipuja, hammassärkyä, sydänsuruja? Kaikkea ihmiselle tulee, mutta niitä on opittava sietämään? Näläntunne on tunne, sen voi ohittaa ja tehdä muuta. Siirtää, sanoa itselle, että aamulla syön, en enää tänään. 

Nälkä ei ole pelkkä päänsisäinen tunne, jonka voi ohittaa ilman seurauksia. Kova nälkä heikentää keskittymiskykyä ja tekee kärttyisäksi, näin pari asiaa mainitakseni. 

 

Kyllä synnytyskipukin heikentää keskittymiskykyä ja tekee kärttyisäksi, samoin hammassärky tai kuumuus. Mutta niitä kestetään, kun on pakko.Samoin nälkää pitää opetella kestämään.

Höpö höpö. Nykyisin tuohon on hormonipohjaiset laihdutuslääkkeet, jotka tosiaan vievät sen nälän kovimman kärjen. Ja kyllä - niitä voi syödä koko elämänsä. Minä laihduin 35 kg tosi nopeasti noilla. Ei tulisi mieleenikään kärvistellä nykymaailmassa - kehitys kehittyy. Toki masokisti saa olla jos kiinnostaa. Hammassäryssäkin menen hammaslääkäriin - ajatella!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nälän sietäminen on niin vaikeaa lihaville? Siedättekö mitään muutakaan epämukavuutta? Vessahätää, kuumaa, ihottumaa, synnytyskipuja, hammassärkyä, sydänsuruja? Kaikkea ihmiselle tulee, mutta niitä on opittava sietämään? Näläntunne on tunne, sen voi ohittaa ja tehdä muuta. Siirtää, sanoa itselle, että aamulla syön, en enää tänään. 

Nälkä ei ole pelkkä päänsisäinen tunne, jonka voi ohittaa ilman seurauksia. Kova nälkä heikentää keskittymiskykyä ja tekee kärttyisäksi, näin pari asiaa mainitakseni. 

 

Kyllä synnytyskipukin heikentää keskittymiskykyä ja tekee kärttyisäksi, samoin hammassärky tai kuumuus. Mutta niitä kestetään, kun on pakko.Samoin nälkää pitää opetella kestämään.

Pitääkö muiden opetella vastaavasti kestämään nälkäkiukusta aiheutuvaa tiuskimista ja muuta huonoa käytöstä? Ja jos joku ajaa nälkäisenä kolarin keskittymiskyvyn herpaantuessa, pitäisikö mahdollisten uhrien vain opetella kestämään heille aiheutuneet vahingot, koska nälkähän on sellainen asia jota nyt vaan pitää opetella kestämään - ja miten sitä voisi opetella kestämään ellei harjoittele?