Kummallisin ruokailukokemuksenne kylässä

Aikoinani ystäväni kutsui kaveripiirimme luokseen syömään. Tuohon aikaan emme illalliskutsuja harrastaneet, mutta tämä tapahtuma tuntui olevan ystävällemme tärkeä. Veimme mukanamme muutaman viinipullon. Illallisen jälkeen jokaiselle meille ilmoitettiin sitten summa, jonka olimme emännälle velkaa. Kustannusta ei oltu edes jaettu tasan kaikkien kanssa, vaan ystäväni oli tarkkaillut kuinka paljon ja mitä kukakin söi. Joku laittoi patonginpalalleen vain yhä juustoa, toinen jopa toistakin - kas, summa oli eri. Joku otti ruokaa lisää - no mutta lisämaksu. Tuomiamme viinipulloja ei avattu, joimme emännän viinejä. Jokaisella lasilla oli hintansa. Käteisellä ei tarvinnut maksaa, mukaan sai tilinumeron ja parin päivän maksuajan.



Seuraavasta illalliskutsusta kieltäydyinkin sitten kohteliaasti.

Oluen-, viinin- ym. maistelutilaisuuksissa ei ole tarkoitus tulla känniin, vaan joka tuotetta tosiaankin vain maistellaan. Jos löytyy jokin hyvä, niin sitä voi sitten tilata itselleen himaan.



Rapujuhlissa on tosiaankin rapuja ruokana...



Jos joku tuo teille itse tekemäänsä leipää tai mitä tahansa mukanaan, niin hän voinee päättää, miten sen haluaa syötävän. Mikäli mulle tuodaan tuore leipä, leikkaan sen tarjolle. En siis jemmaa sitä itselleni. Ja jos vieras haluaa viedä jämät mukanaan, vieköön.



Oudot kokemukseni ovat lähinnä noita, että kutsutaan syömään ja sitten siellä ei olekaan mitään, vaikka olen maha muristen odottanut koko päivän.

Erityisruokavalio?

Ilmoitan, että olen vegetaristi.

Kun tulen paikalle, minulle on varattu broileria.

Kun en syö sitä, ehtoisa emäntä loukkaantuu...

No ihan vaan tiedoksi että monesti rapujuhlissa on muutakin esim alkukeitto.

tähän asti on ollut ystäväni syntymäpäivätarjoilujen helmi;

yhdistetty makea täytekakku ja voileipäkakku samaan kakkuun :)

hmm..

Ei se ollut synttärit vaan kiitospäivä! Rachelilla liimaantui keittokirjan sivut yhteen, siten tuo kakku syntyi vahindossa. Joey söi hyvällä halulla, muut vaan teeskenteli.

Se oli hauska ilta. Monican ja Rossin vanhemmatkin oli paikalla.

tähän asti on ollut ystäväni syntymäpäivätarjoilujen helmi;

yhdistetty makea täytekakku ja voileipäkakku samaan kakkuun :)

hmm..

MITEN tuo onnistuu?

täytyy olla mies asialla..

Thaimaalainen tuttavamme tarjosi meille paperipäällysteisiä karamelleja: hän tarjoili karamellit kullekin henkilökohtaisesti, avasi kääreenkin valmiiksi :)Kohteliasta ja hämmentävää.

Kaikkien sukulaisten piti ajaa kaukaa jo kirkkoon tuon äipän vaatimuksesta. Sinne sitten kukin ajoi 150-300 kilometrin päästä. Lähtö kotoa oli useimmilla 7 maissa ja joillain aikaisemminkin. Sitten pitkä konfirmaatio, jonka jälkeen siirryimme tuon sukulaisen kotiin juhlimaan. Voitte kuvitella, kuinka nälkäistä sakki oli. Pöytään tuotiin... tadaa, täytekakku ja keksejä. Ei muuta. Isäni ja eräs toinen sukulaismies alkoivat heti kahvin jälkeen hankkia lähtöä ja perustelivat suoraan, että "pitää poiketa vielä syömässä ja pitkä ajomatka muutenkin..."



Tökerö, tökerö, tökerö. Sukumme on aika pieni, vieraita oli 10-15. Olisiko ollut täysin mahdoton tarjota ruoka tuolle sakille, kun ihan kaikki oli kauempaa? Tai edes kunnolla suolaista sitten kahvipöydässä, voikkareita, pasteijoita jne.

Järjestin ensimmäiselle lapselleni ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat. Tuttavapariskuntamme toi tullessansa kaupan pakastekakun lahjaksi. Mainittavaa leinee lisäksi, että olen himoleipuri, jonka kakkuja ja leipomuksia sukulaiset ja ystävät mieluusti syövät.

käymme aina joskus ystäväperheessä kutsuttuna syömässä. Olemme joka kerta ihan äimänä, sillä sama toistuu aina, vuodesta toiseen. Jos meitä on paikalla vaikka kahdeksan, tarjolla saattaa olla vaikka salaattia, pari perunaa per nenä ja isoja pihvejä 8 kpl. Ystäväperheen mies ottaa lautaselleen tyyliin viisi perunaa ja kolme pihviä, ja osa jää kokonaan ilman. Sitten taas ihmetellään, mitä loput syövät.

Minä ainakin oletan, että jos kutsutaan useammaksi tunniksi, esim. koko illaksi vieraita, olisi myös tarjolla ruokaa. Jos ei mitään oikeaa ruokaa, niin ainakin naposteltavaa niin, ettei tule nälkä (ja en nyt puhu "bileistä", joissa on ihan luonnollistakin, että on OPM ja nyyttärimeininki).



Useammankin kerran on käynyt niin, että tarjoilu on ollut olematonta, esim. pieni pussi sipsejä, 2 dl minitomaatteja, tms. koko porukalle. Kyllä siinä oikeasti nälkä tulee, kun usein tullaan suoraan töistä!



Mielestäni emännän olisi korrektia ilmoittaa, jos useamman tunnin juhlassa/illanistujaisissa ei ole kunnollista tarjoilua. Pyytäisi sitten vaikka tuomaan jotain. Kiusallista, kun ei tiedä, pitäisikö juhliin mennä mäkkärin kautta vai ei.

Kysyin etukäteen vierailta onko heillä ruoka-allergioita, ja he ilmoittivat, että yksi on kala-allerginen. Unohdin kuitenkin tämän asian, kun oli hyvä lohifilee tarjouksessa. Muistin asian samalla hetkellä, kun kannoin ruoat pöytään. Kala-allerginen sai ruoaksi perunoita, salaattia ja leipää.

Olemme serkkuni kanssa saman ikäisiä joten voi sanoa, että olemme olleet ystäviä syntymästämme saakka. Pidämme tiiviisti yhteyttä sähköpostin ja puhelimen kautta, mutta pitkän välimatkan vuoksi näemme vain muutaman kerran vuodessa.



Olimme mieheni kanssa hänen ja hänen miehensä luona käymässä ja silloinkin silmään pisti, että ruoka tarjoiltiin eri pari astioista. Sitten myöhemmin serkkuni valitti, että ei juuri koskaan saa käyttää ns. vierasastiastoa, kun heillä käy niin harvoin vieraita. En tiedä olisinko loukkaantunut vai ollut ylpeä kuin minua ja miestäni ei pidetty vieraina vaan ilmeisesti jotenkin perheeseen kuuluvina, kun ei ilmeisesti pitänyt meitä vieraina.

Me taas ollaan suuriruokainen perhe, urheillaan koko sakki ja varsinkin lätkää pelaavat teinipojat syövät kauheita määriä. Ystäväni perheessä ruokaa on tyylliin yksi pieni jauhelihapihvi ja kaksi perunaa per nenä..tai kaksi kalapuikkoa tai kolme lihapullaa. Jälkkäriksi pöytään katetaan lautanen jossa on yksi keksi jokaiselle. Kerran oli pakettijäätelöä sellainen melkein läpinäkyvä suikale:D lisäksi ruoka on usein semmoista höttöä, ei siis todellakaan mitään täyttävää broileria tai pihvejä. Me kun vastavuoroisesti kutsutaan heitä kylään ja laitetaan tuhdit eväämme pöytään niin he taas leikkaavat esim. Kanan rintafileenkin puoliksi miehensä kanssa:D niin ja yhden tavallisen pitsan jakavat kaksi aikuista ja kolme teiniä..en pysty käsittämään:D

kaverillani on hieman erikoinen tapa kun tulee joihinkin juhliin. Normaalisti kun vieraat ottavat tarjolla olevista syötävistä kutakin lajia vähän niin tämä yksi saattaa rohmuta yhtä lajia niin, ettei muille jää sitä lainkaan. Esim. kerran olin varannut kinkkupasteijoita jokaiselle pari niin tämä yksi söi noin 7 kun "tuli oikeen himo näihin".



Mielestäni aika noloa. Mutta ei tuosta oikein viitsi sanoakaan aivan kuin jollekin lapselle..

Olemme serkkuni kanssa saman ikäisiä joten voi sanoa, että olemme olleet ystäviä syntymästämme saakka. Pidämme tiiviisti yhteyttä sähköpostin ja puhelimen kautta, mutta pitkän välimatkan vuoksi näemme vain muutaman kerran vuodessa.

Olimme mieheni kanssa hänen ja hänen miehensä luona käymässä ja silloinkin silmään pisti, että ruoka tarjoiltiin eri pari astioista. Sitten myöhemmin serkkuni valitti, että ei juuri koskaan saa käyttää ns. vierasastiastoa, kun heillä käy niin harvoin vieraita. En tiedä olisinko loukkaantunut vai ollut ylpeä kuin minua ja miestäni ei pidetty vieraina vaan ilmeisesti jotenkin perheeseen kuuluvina, kun ei ilmeisesti pitänyt meitä vieraina.

heidän äitinsä 70v syntymäpäivien kuniaksi. Paikalla oli siis heidän äitinsä, miehen veljen perhe sekä meidän perheemme.



Tarjoilut olivat ihan hyvät ja ruokaa riittävästi, mutta kaikille ei ollutkaan katettuna paikkoja pöytään. Ja näille joille ei paikkoja ollut katettuna saivat myös itse käydä hakemassa lautasensa ja lasinsa kaapista ja ruokailuvälineet laatikoista, kerätä ruuat lautaselle ja mennä toiseen huoneeseen syömään. Sama toistui myös kahvilla ruuan jälkeen. Ja miehen veli perheineen istui ihan tyytyväisenä tuossa katetussa pöydässä

Olen itse allerginen mereneläville, kananmunalle ja tomaatille erittäin pahasti. Seuraa sairaalakeikka jos niitä syön.



Kaikissa tapauksissa siis minut on KUTSUTTU syömään ja kerrottu että tehdään sellaista ruokaa jota minäkin voin syödä.



1. Emäntä alkoi tarjoilemaan salaattia jossa oli tomaattia. Sanoin hänelle, että älä minulle laita kun siinä on sitä tomaattia. Emäntä vastasi "No en minä noita tomaatteja laita, laitetaan tästä kaikkea muuta". Juu... Se ei kauheasti auta jos tomaattien seassa ollutta salaattia minulle annetaan.. No jäi se salaatti syömättä. :)



2. Pizza jossa katkarapua. Mainitsin tästä ja emäntä vastasi "Ai onko katkarapu merenelävä? No otetaan pois.." Juuuu.........



3. Kahvia ja pullaa. Erehdyin sitten ottamaan pullasta palasen ja ihmettelin kun hengitys alkoi vaikeutua. Kysyin että onko tässä kananmunaa? Emäntä vastasi että 'ei, ei ole.. Mikähän siinä.. On se kyllä voideltu kananmunalla muttei siinä muuten ole..' Joopajoo, pyysin sitten että voisiko joku heittää minut sairaalaan, nyt on tosi kyseessä.. Emäntä vastasi, notta juodaan nyt kahvit ensin! Onneks tämän emännän mies ymmärsi tilanteen vakavuuden ja lähti heittämään minua.



Kaikki siis tapahtunut saman ihmisen kotona, eri kerroilla. Pullaepisodin jälkeen päätin että ei se hänen tekemä ruoka nyt niin hyvää ole ettäkö henkeni heittäisin sen takia.

"Mentiin vanhemmilleni kylään

minä, mies ja 2 lasta. En todellakaan mitään täysihoitoa kaipaa mutta kivaa jos olisi jotain ruokaa ostettu varsinkin kun ollaan just tultu. Illalla kyseltiin mitä ruokaa oisi niin äiti tokaisi et on siellä 2 nakkia!! Sillähän sitä joo koko perhe syö!! Ei mitään lähdettiin kauppaan ostamaan syötävää ja sit olikin äiti itse hamuamassa meidän ruokia vaikka me ei saada syödä mitään hänen mielestään. "





Ikinä ei tee koskaan vieraille mitään, hänen mielestään yksi perhe pärjää tyyliin yhdellä rahkapurkilla päivän. Mutta jos itse ostamme jotain mukaan, esim. grillattavaa, on kyllä haukkana syömässä toisten ruokia ja pokkana arvostelee, jos ei ole mitään hänen mieleensä.



Huippua on se, jos äiti tulee meillä käymään, kaluaa kyllä kaapeista kaikki herkut, eikä todellakaan kysy saako ottaa. Enkä tarkoita mitään keksejä vaan jos olen vaikka ostanut annoksen itselleni katkarapusalaattia tmv. niin todellakin haluan sen syödä ITSE. Mrrrh.

eikö ole mitään lääkettä - adrenaliinikynää vai mitä niitä nyt on - mitä voisi kantaa mukana siltä varalta, että käy joku kämmi kokeneemmaltakin kokilta?

Olen itse allerginen mereneläville, kananmunalle ja tomaatille erittäin pahasti. Seuraa sairaalakeikka jos niitä syön.

Kaikissa tapauksissa siis minut on KUTSUTTU syömään ja kerrottu että tehdään sellaista ruokaa jota minäkin voin syödä.

1. Emäntä alkoi tarjoilemaan salaattia jossa oli tomaattia. Sanoin hänelle, että älä minulle laita kun siinä on sitä tomaattia. Emäntä vastasi "No en minä noita tomaatteja laita, laitetaan tästä kaikkea muuta". Juu... Se ei kauheasti auta jos tomaattien seassa ollutta salaattia minulle annetaan.. No jäi se salaatti syömättä. :)

2. Pizza jossa katkarapua. Mainitsin tästä ja emäntä vastasi "Ai onko katkarapu merenelävä? No otetaan pois.." Juuuu.........

3. Kahvia ja pullaa. Erehdyin sitten ottamaan pullasta palasen ja ihmettelin kun hengitys alkoi vaikeutua. Kysyin että onko tässä kananmunaa? Emäntä vastasi että 'ei, ei ole.. Mikähän siinä.. On se kyllä voideltu kananmunalla muttei siinä muuten ole..' Joopajoo, pyysin sitten että voisiko joku heittää minut sairaalaan, nyt on tosi kyseessä.. Emäntä vastasi, notta juodaan nyt kahvit ensin! Onneks tämän emännän mies ymmärsi tilanteen vakavuuden ja lähti heittämään minua.

Kaikki siis tapahtunut saman ihmisen kotona, eri kerroilla. Pullaepisodin jälkeen päätin että ei se hänen tekemä ruoka nyt niin hyvää ole ettäkö henkeni heittäisin sen takia.