Mies raivostuu ihan tavanomaisista asioista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa todella hankalalta. Itse eroaisin jo lapsen hyvinvoinnin takia

Tämä! Älä jää odottamaan, koska käy suutuksissaan jommankumman päälle.

Olet mielisairas kun heität tuollaisia väitöksiä. Olen 100% varma, että jos sinulla olisi perhe, olisit heitä kohtaan väkivaltainen. Sellaisia te naiset olette. Väkivaltaisia.

Naiset ovat väkivaltaisempia kuin miehet mutta eivät saa samanlaista vahinkoa aikaan muuten kuin vauvojen kanssa.

Niin, mitä nyt 98% väkivaltarikollisista miehiä... mutta naiset kai siihenkin syypäitä jollain tavalla.

Meillä oli lapsuudessani samanlaista ja toivoin koko lapsen sydämelläni, että äiti eroasi isästä ja me muutettaisiin pois ja saataisiin elää rauhassa! Mutta eihän se eronnut. Hymisteli, huokaili, koittakaa-nyt-olla-ettei-iskä-suutu.

 

Me oltiin lapsia!! Ei lapsi osaa ennakoida ja varoa mistä aikuinen mies suuttuu. Varsinkin kun se oikein hakemalla hakee jonkun syyn. Koko ajan piti kävellä munankuorilla: piti yrittää olla hermostuttamasa iskää ja sitten piti lohduttaa ja yrittää piristää äitiä jolla oli taaskin paha mieli, kun ukko rähjäsi jostain mikroskooppisesta, usein keksitystä asiasta.

Lasten kasvatus ja opettaminem ja ohjaus tapahtui meillä pohjalta, että kyllä luulis jo tajuavan, sanohan sen jo järkikin että sekä aina -ittumaisesti todeten, että no kyllä luulis sitte ens kerralla jo tietävän.

Meistä kasvoi epävarmoja alisuoriutujia, jotka ei uskalla yrittää eikä jakseta pärjätä. Minua paljon tyhmemmät menee työelämässä ohi, koska uskaltavat. Varsinkin veljilleni mieheksi kasvaminen oli vaikeaa kun isältä ei saanut mitään tukea, vaan päinvastoin.

Niin ja arvaapa, onko meillä avoimet ja läheiset välit kumpaankaan? Muutimme kaus kotiseudulta ja siellä ei käydä kuin kerran parissa vuodessa. Lähinnä koen suorastaan vihaa äitiä kohtaan, joka vaan jäi siihen kärsimään ja jännittämään ja me lapset samaa kokemaan.

Että jos miehelläsi on vähänkään älliä, suosittelen vakavaa keskustelua ja mieluiten jotain käytös/reagointineuvontaa ulkopuoliselta. Jos taas on ihan pers. häiriöinen kuzpää, niin pakkaa lapsi ja kamat mukaan ja lähde. Voitte paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo meillä sama, mutta tulee geeneistä ja lapsuudenkodin tavoista. Isänsä samanlainen raivostuja. Työstressi pahentaa tilannetta, lomilla on lepposampi. Teinit vaan naureskelee, että taas se iskä ragee. 

Käyttäytymisestä perimä selittää noin puolet, toisen puolen selittää, millaisissa olosuhteissa joutuu kasvamaan lapsuutensa.

Isä sanoi aina veljelleni katsoa äitiä, näet tyttären. Miksi tätä ei voisi soveltaa myös meihin naisiin, katso sitä lapsuuden perhettä. Ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa. Kun itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin. 

Jotkut sen sijaan haluavat välttää toistamasta vanhempiensa tekemät virheet eivätkä edes suostu tulemaan samanlaisiksi persooniksi. Hyvä niin.

Niinpä, nyt hyvitetään esim omille lapsille se oma paska lapsuus. Ja sitten ihmellään kun tuolla kaduilla räjähdysherkkiä ihmisiä, joiden pettymyksensietokyky on nolla. Sit ihmetellään kun ne ei saa kavereita, eikä tule kenenkään kanssa toimeen. Haetaan penskalle joku diagnoosi ja syytetään ongelmia "neuroepätyypillisyydestä".

Vierailija kirjoitti:

Tuo on väkivaltaa, henkistä väkivaltaa.

Kohdistuu kaikkiin perheessä.

 

Tämä. Sun pitäisi suojella lastasi. 

Ikävää kun tunteet tulevat pelottavina ja hallitsemattomina. Olisiko taustalla uupumusta? Arki kuluttaa. Työt, perhe kaikki velvoitteet ja vastuut? Pikkuhiljaa venyttää pinnan tollaseen survival modeen jossa purkautuu mitättömyyksien kohdalla ulos.

Vastuu on ärhentelijällä,  mutta jotain apua ja tukea olisi hänen hyvä saada. Oletteko koittaneet purkaa syitä miksi hän on niin kireä? Aikuisten kesken. Jos menee huutamiseksi / riehumiseksi, niin tarvitaan ehkä ulkopuolistakin apua kuumakallelle. 

Mutta rivien välistä on luettavissa että hän tekee paljon perheenne eteen, olisikohan joukossa tällaista ajattelua, että hänen on pakko yrittää ostaa kaikkialla arvostusta tekemällä asioita. Ja jos palaute tekemisestä ei ole hyvää, niin menee ihon alle, kun hänen itsetuntonsa kulminoituu niin vahvasti ton suorittamisen ympärille? Tää on aika yleistä miehillä. Monesti näkyy vaan enemmän kodin ulkopuolisessa suorittamisessa kuin mansikoiden pakastamisessa, mutta mekanismit lienee samat. 

Toivottavasti löytyy ratkaisut. Netin kautta en rupee erokorttia heiluttelemaan, kun en mistään mitään tiedä teidän tilanteestanne. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lapsuudessani samanlaista ja toivoin koko lapsen sydämelläni, että äiti eroasi isästä ja me muutettaisiin pois ja saataisiin elää rauhassa! Mutta eihän se eronnut. Hymisteli, huokaili, koittakaa-nyt-olla-ettei-iskä-suutu.

 

Me oltiin lapsia!! Ei lapsi osaa ennakoida ja varoa mistä aikuinen mies suuttuu. Varsinkin kun se oikein hakemalla hakee jonkun syyn. Koko ajan piti kävellä munankuorilla: piti yrittää olla hermostuttamasa iskää ja sitten piti lohduttaa ja yrittää piristää äitiä jolla oli taaskin paha mieli, kun ukko rähjäsi jostain mikroskooppisesta, usein keksitystä asiasta.

Lasten kasvatus ja opettaminem ja ohjaus tapahtui meillä pohjalta, että kyllä luulis jo tajuavan, sanohan sen jo järkikin että sekä aina -ittumaisesti todeten, että no kyllä luulis sitte ens kerralla jo tietävän.

Meistä kasvoi epävarmoja alisuoriutujia, jotka ei uskalla yrittää eikä jakseta pärjätä. Minua paljo

Kuin minun kynästäni tämä teksti sillä erolla ette  aina lohduttanut äitiä kun olin kädet korvilla omassa huoneessa itkemässä kun raivoäijä taas jostakin keksitystä mesoaa. Meillä ei todellakaan saanut samalla tavalla raivota kuin se äijä. Monesti pisti kämpän palasiksi ja niitä sotkuja siivottiin harva se kuukausi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa todella hankalalta. Itse eroaisin jo lapsen hyvinvoinnin takia

Tämä! Älä jää odottamaan, koska käy suutuksissaan jommankumman päälle.

Olet mielisairas kun heität tuollaisia väitöksiä. Olen 100% varma, että jos sinulla olisi perhe, olisit heitä kohtaan väkivaltainen. Sellaisia te naiset olette. Väkivaltaisia.

Naiset ovat väkivaltaisempia kuin miehet mutta eivät saa samanlaista vahinkoa aikaan muuten kuin vauvojen kanssa.

Niin, mitä nyt 98% väkivaltarikollisista miehiä... mutta naiset kai siihenkin syypäitä jollain tavalla.

Tärkeää on juurikin löytää syyllinen . . . ja suljetaan silmät kaikilta muilta asiaan liittyviltä tekijöiltä, kuten syrjäytymiseltä, mielenterveysongelmilta ja päihteidenkäytöltä, jne,

Selittäkää miten ero olisi hyvä ratkaisu? Väitätte, että siinä lapsi saisi vihdoin rauhallisen kodin, jossa ei tarvitse pelätä. No niin saisikin, joka toinen viikko. Ja joka toinen viikko kodin, jossa joutuu pelkäämään entistä pahemmin, kun äiti ei ole siellä turvana. Eli kyllä lapsen elämä tuossa menisi vielä pahemmaksi ja vielä ahdistavammaksi. Ne joka toiset viikot äidin rauhallisessa kodissakin tulisi menemään sitä isäviikkoa pelätessä.

Kuulostaapa kamalalta. Odotin rähjäämisellä, että olis raivonnut, uhkaillut, riehunut jostain väärinpäin kenkähyllyyn laitetusta kengästä.

Mutta siis mies putsasi mansikoita pakkaseen ja turhautui, kun muut vaan mussuttaa marjoja ympärillä eikä tarjoudu spontaanisti olemaan edes vähän avuksi? (Mikä muuten tuossa tilanteessa olisi ihan kohteliasta kysyä, että voinko auttaa).

Mies ostanut vahingossa vääränlaista kalaa kaupasta, jonka kuitenkin putsannut itse parhaansa mukaan ja tehnyt siitä ruuan perheelleen, jolloin perheen lapsi valittaa ettei voi syödä sitä, kun oli pari ruotoa (kyseessä sen ikäinen lapsi, että tarjoutuu jatkossa itse ostamaan kalansa). Kyllä minäkin loukkaantuisin lapsen kiittämättömästä käytöksestä. Ehkä mies vähän ylireagoi, mutta kyllä se kertoo vähän siitäkin, että siinä menee raja. 

Minusta sinun ja lapsen olisi hyvä vähän miettiä omaa käytöstänne noissa tilanteissa. Toki ärhentely on mieheltä väärin, mutta olisiko perheeltä voinut tilanteessa saada vähän tukea eikä silmien pyörittelyä tai uhriutumista?

Jos nuo on miehen pahimmat synnit, niin olet kyllä oikeassa, että parempaa tuskin sinkkumarkkinoilta saat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa todella hankalalta. Itse eroaisin jo lapsen hyvinvoinnin takia

Tämä! Älä jää odottamaan, koska käy suutuksissaan jommankumman päälle.

Olet mielisairas kun heität tuollaisia väitöksiä. Olen 100% varma, että jos sinulla olisi perhe, olisit heitä kohtaan väkivaltainen. Sellaisia te naiset olette. Väkivaltaisia.

Naiset ovat väkivaltaisempia kuin miehet mutta eivät saa samanlaista vahinkoa aikaan muuten kuin vauvojen kanssa.

 "Kolmannes naisista ja vajaa viidennes miehistä on kokenut pari suhteessaan joskus fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai niillä uhkailua. Henkistä vakivaltaa on kokenut lähes puolet naisista ja 42 prosenttia miehistä."

Tilastokeskus

Eroa luonnevikaisesta ja pelasta edes lapset. On se kumma, kun nainen rähjää, niin heti hyssytellään, ja kun mies rähjää, pitäisi muka vaan paapoa ja ymmärtää loputtomiin. Ei tarvitse. Masennuskaan ei oikeuta kohtelemaan puolisoa ja perhettä paskasti, ja kyllä ne sen tietävätkin. T bipo 2:n onnellinen vanha vaimo.

Selitättekö vielä, miten ne lapset pelastetaan tuollaiselta isältä? Te jotka sanotte että pelasta edes lapset. Haluan kuulla pelastamiseen jonkun konkreettisen, Suomen lain ja oikeuskäytännön mukaisen keinon, joka on käytännössä mahdollista toteuttaa. 

 

Naisenhan on ihan helppo pelastaa itsensä tuollaiselta mieheltä. Sen kun eroaa. Mutta mites ne lapset siis pelastetaan?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa kamalalta. Odotin rähjäämisellä, että olis raivonnut, uhkaillut, riehunut jostain väärinpäin kenkähyllyyn laitetusta kengästä.

Mutta siis mies putsasi mansikoita pakkaseen ja turhautui, kun muut vaan mussuttaa marjoja ympärillä eikä tarjoudu spontaanisti olemaan edes vähän avuksi? (Mikä muuten tuossa tilanteessa olisi ihan kohteliasta kysyä, että voinko auttaa).

Mies ostanut vahingossa vääränlaista kalaa kaupasta, jonka kuitenkin putsannut itse parhaansa mukaan ja tehnyt siitä ruuan perheelleen, jolloin perheen lapsi valittaa ettei voi syödä sitä, kun oli pari ruotoa (kyseessä sen ikäinen lapsi, että tarjoutuu jatkossa itse ostamaan kalansa). Kyllä minäkin loukkaantuisin lapsen kiittämättömästä käytöksestä. Ehkä mies vähän ylireagoi, mutta kyllä se kertoo vähän siitäkin, että siinä menee raja. 

Minusta sinun ja lapsen olisi hyvä vähän miettiä omaa käytöstänne noissa tilanteissa. Tok

Edelleenkään en tiedä tapauksesta enempää. Mutta miettikää aselmaa, jos rähjääjä noissa esimerkeissä olisi perheen äiti? Löytyisikö ymmärrystä ja selityksiä helpommin? Kuten se turhautuminen siihen, että kaikkensa yrittää mutta mikään ei riitä ( Usein virheellinen oletus joka lähtee lähinnä kuormittumisesta ja uupumisesta)  

Sen ilmaisu naisille on sallitumpaa kuin miehille? Ymmärrättävää sekin, koska miehen ärhentely nähdään usein syystäkin tuhoavampana kuin naisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa kamalalta. Odotin rähjäämisellä, että olis raivonnut, uhkaillut, riehunut jostain väärinpäin kenkähyllyyn laitetusta kengästä.

Mutta siis mies putsasi mansikoita pakkaseen ja turhautui, kun muut vaan mussuttaa marjoja ympärillä eikä tarjoudu spontaanisti olemaan edes vähän avuksi? (Mikä muuten tuossa tilanteessa olisi ihan kohteliasta kysyä, että voinko auttaa).

Mies ostanut vahingossa vääränlaista kalaa kaupasta, jonka kuitenkin putsannut itse parhaansa mukaan ja tehnyt siitä ruuan perheelleen, jolloin perheen lapsi valittaa ettei voi syödä sitä, kun oli pari ruotoa (kyseessä sen ikäinen lapsi, että tarjoutuu jatkossa itse ostamaan kalansa). Kyllä minäkin loukkaantuisin lapsen kiittämättömästä käytöksestä. Ehkä mies vähän ylireagoi, mutta kyllä se kertoo vähän siitäkin, että siinä menee raja. 

Minusta sinun ja lapsen olisi hyvä vähän

Edelleenkään en tiedä tapauksesta enempää. Mutta miettikää aselmaa, jos rähjääjä noissa esimerkeissä olisi perheen äiti? Löytyisikö ymmärrystä ja selityksiä helpommin? Kuten se turhautuminen siihen, että kaikkensa yrittää mutta mikään ei riitä ( Usein virheellinen oletus joka lähtee lähinnä kuormittumisesta ja uupumisesta)  

Sen ilmaisu naisille on sallitumpaa kuin miehille? Ymmärrättävää sekin, koska miehen ärhentely nähdään usein syystäkin tuhoavampana kuin naisen. 

#ällöäitimyytti

Vierailija kirjoitti:

Ikävää kun tunteet tulevat pelottavina ja hallitsemattomina. Olisiko taustalla uupumusta? Arki kuluttaa. Työt, perhe kaikki velvoitteet ja vastuut? Pikkuhiljaa venyttää pinnan tollaseen survival modeen jossa purkautuu mitättömyyksien kohdalla ulos.

Vastuu on ärhentelijällä,  mutta jotain apua ja tukea olisi hänen hyvä saada. Oletteko koittaneet purkaa syitä miksi hän on niin kireä? Aikuisten kesken. Jos menee huutamiseksi / riehumiseksi, niin tarvitaan ehkä ulkopuolistakin apua kuumakallelle. 

Mutta rivien välistä on luettavissa että hän tekee paljon perheenne eteen, olisikohan joukossa tällaista ajattelua, että hänen on pakko yrittää ostaa kaikkialla arvostusta tekemällä asioita. Ja jos palaute tekemisestä ei ole hyvää, niin menee ihon alle, kun hänen itsetuntonsa kulminoituu niin vahvasti ton suorittamisen ympärille? Tää on aika yleistä miehillä. Monesti näkyy vaan enemmän kodin ulkopuolisessa suorittamisessa kui

No meillä ei ainakaan ole uupumusta. Työ on helppoa, lapset on helppoja ja raha-asiat luistaa. Saa harrastaa ja on vapaa-aikaa. On kiukkuinen kun pitää nousta sohvalta, saako siihen tukea?

Vika aina jossain muussa kuin itsessään. Ei näe itseään. Tekee typeriä mokia/päätöksiä/ratkaisuja ja kun eivät mene kuten hän kuvitteli niin syyttää näistä muita. Ei muutu ennenkuin huomaa että hänessä itsessään vika. Isältään opittu käytös joten vaikea muuttaa. Kannattaa erota ennen kuin lapsi oppii isältään tämän käytöksen. 

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää miten ero olisi hyvä ratkaisu? Väitätte, että siinä lapsi saisi vihdoin rauhallisen kodin, jossa ei tarvitse pelätä. No niin saisikin, joka toinen viikko. Ja joka toinen viikko kodin, jossa joutuu pelkäämään entistä pahemmin, kun äiti ei ole siellä turvana. Eli kyllä lapsen elämä tuossa menisi vielä pahemmaksi ja vielä ahdistavammaksi. Ne joka toiset viikot äidin rauhallisessa kodissakin tulisi menemään sitä isäviikkoa pelätessä.

Minä olen tehnyt selväksi lapsille, että voi kertoa jos isän luona on ahdistavaa, ja exälle, että jos ei osaa käyttäytyä, alan yh:ksi. Tähän mennessä exä on ainakin tsempannut lasten kanssa ja kaikki on mennyt hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa todella hankalalta. Itse eroaisin jo lapsen hyvinvoinnin takia

Miksi se ero on aina ensimmäisenä mieleen tuleva vaihtoehto? Asiat olisi aina hyvä yrittää selvittää muilla keinoin, jo ihan sen lapsenkin takia.

Jaa. Itse kasvoin kodissa, jossa todella pieni ja mitätön asia saattoi johtaa todella ylimitoitettuun raivokohtaukseen.

Niitä jälkiä itsessäni korjailen yhä lähes nelikymppisenä.  Pelottaa edelleen aina ja kaikkialla, että teen jossakin jonkin virheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää miten ero olisi hyvä ratkaisu? Väitätte, että siinä lapsi saisi vihdoin rauhallisen kodin, jossa ei tarvitse pelätä. No niin saisikin, joka toinen viikko. Ja joka toinen viikko kodin, jossa joutuu pelkäämään entistä pahemmin, kun äiti ei ole siellä turvana. Eli kyllä lapsen elämä tuossa menisi vielä pahemmaksi ja vielä ahdistavammaksi. Ne joka toiset viikot äidin rauhallisessa kodissakin tulisi menemään sitä isäviikkoa pelätessä.

Minä olen tehnyt selväksi lapsille, että voi kertoa jos isän luona on ahdistavaa, ja exälle, että jos ei osaa käyttäytyä, alan yh:ksi. Tähän mennessä exä on ainakin tsempannut lasten kanssa ja kaikki on mennyt hyvin.

Mitä se hyödyttää, jos lapset kertoo että isän luona on ahdistavaa? Miten äiti voi vaikuttaa asiaan? Kai tiedät, että Suomessa ei voi vain alkaa yyhooksi? Oikeus ei juurikaan enää myönnä yksinhuoltajuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Selitättekö vielä, miten ne lapset pelastetaan tuollaiselta isältä? Te jotka sanotte että pelasta edes lapset. Haluan kuulla pelastamiseen jonkun konkreettisen, Suomen lain ja oikeuskäytännön mukaisen keinon, joka on käytännössä mahdollista toteuttaa. 

 

Naisenhan on ihan helppo pelastaa itsensä tuollaiselta mieheltä. Sen kun eroaa. Mutta mites ne lapset siis pelastetaan?

Mun aikana vakio oli vielä joka toinen vklp. Eihän siinä raivopää mitään suhdetta lapsiinsa ennättänyt rakennella, viina ja uusi pimpsa alkoivat nopeasti kiinnostaa enemmän. Hyvän miehen ja parisuhteen malli löytyi toisesta aviomiehestä. Isän raivopäisyys periytyi aikuiselle tyttärelle mutta on koulittu ammattiavun kanssa.