Mies raivostuu ihan tavanomaisista asioista
Alkaa rasittaa koko perhettä. Hänen oma isänsä juuri samanlainen rähjääjä aina ollut.
Miehen pinna ei kestä mitään vastoinkäymisiä, tai aina saa pelätä mikä "vastoinkäyminen" hänen pinnansa saa palamaan. Ei tarvitse olla iso asia, ihan arkisia juttuja.
Nyt eilen kohtaus tuli mansikoiden pakastamisesta. Niin, eikö kuulostakin ihan naurettavalta.
Kotiin tultua lapsi ja minä syötiin, hän keksi että alkaa pussittaa esipakastettuja mansikoita samaan aikaan. Kun ei itse saanut kaadettua omasta mielestään tarpeeksi nopeasti ja osa lipasti lattialle alkoi ärhentely niin että lapsi alkoi itkeä. Apua pakastamiseen ei kysynyt , vaan meidän olisi itänyt arvata.
Samalla viikolla lohiepisodi. Kiireellä kaupassa valkkasi ruodollisen lohen aiemmin käytety ruodottoman version tilalle, jonka myös esikäsitteli omasta tahdostaan keittoon. Kun lapsi useamman ruodon suustaan kaivaneena sanoi ettei pysty keittoa syömään, oli ärähdys ettei meille jatkossa lohta sitten osteta :( tästäkin lapsi pahoitti mielensä ja itkien sanoi että voi itse maksaa kun haluaa kalaa syödä mutta ei tuota ruotoista keittoa.
Täasä alkaa pinna paukkumaan jo itselläkin kohta. Ollaanko lapsen kanssa liian herkkiä vai onko tämä muillakin tälläistä?
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa kamalalta. Odotin rähjäämisellä, että olis raivonnut, uhkaillut, riehunut jostain väärinpäin kenkähyllyyn laitetusta kengästä.
Mutta siis mies putsasi mansikoita pakkaseen ja turhautui, kun muut vaan mussuttaa marjoja ympärillä eikä tarjoudu spontaanisti olemaan edes vähän avuksi? (Mikä muuten tuossa tilanteessa olisi ihan kohteliasta kysyä, että voinko auttaa).
Mies ostanut vahingossa vääränlaista kalaa kaupasta, jonka kuitenkin putsannut itse parhaansa mukaan ja tehnyt siitä ruuan perheelleen, jolloin perheen lapsi valittaa ettei voi syödä sitä, kun oli pari ruotoa (kyseessä sen ikäinen lapsi, että tarjoutuu jatkossa itse ostamaan kalansa). Kyllä minäkin loukkaantuisin lapsen kiittämättömästä käytöksestä. Ehkä mies vähän ylireagoi, mutta kyllä se kertoo vähän siitäkin, että siinä menee raja.
Minusta sinun ja lapsen olisi hyvä vähän miettiä omaa käytöstänne noissa tilanteissa. Tok
Jos näitä räjähtelyjä on jatkuvasti, niin ei se ole muille hyvää elämää. Meinaat että kun mies itse sekoilee ja mokailee, pitäisi koko perheen rientää paapomaan? Miksi muun perheen pitäisi keskeyttää ruokailu, kun isä keksii alkaa pussittamaan mansikoita? Ai kun perheenpää keksii yhtäkkiä jotain, kaikkien pitää heti avuksi, ettei herra vain suutu?
Kyllä aikuinen ihminen osaa suhtautua arkisiin vastoinkäymisiin ilman räjähtämistä.
Onnea. Lapsesi kärsii koko loppuelämänsä sympaattisen hermoston ylikuormituksesta ja keho on jatkuvassa hälytystilassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää kun tunteet tulevat pelottavina ja hallitsemattomina. Olisiko taustalla uupumusta? Arki kuluttaa. Työt, perhe kaikki velvoitteet ja vastuut? Pikkuhiljaa venyttää pinnan tollaseen survival modeen jossa purkautuu mitättömyyksien kohdalla ulos.
Vastuu on ärhentelijällä, mutta jotain apua ja tukea olisi hänen hyvä saada. Oletteko koittaneet purkaa syitä miksi hän on niin kireä? Aikuisten kesken. Jos menee huutamiseksi / riehumiseksi, niin tarvitaan ehkä ulkopuolistakin apua kuumakallelle.
Mutta rivien välistä on luettavissa että hän tekee paljon perheenne eteen, olisikohan joukossa tällaista ajattelua, että hänen on pakko yrittää ostaa kaikkialla arvostusta tekemällä asioita. Ja jos palaute tekemisestä ei ole hyvää, niin menee ihon alle, kun hänen itsetuntonsa kulminoituu niin vahvasti ton suorittamisen ympärille? Tää on aika yleistä miehillä. Monesti näkyy va
No meillä ei ainakaan ole uupumusta. Työ on helppoa, lapset on helppoja ja raha-asiat luistaa. Saa harrastaa ja on vapaa-aikaa. On kiukkuinen kun pitää nousta sohvalta, saako siihen tukea?
Oletko AP?
Toki jotkut on vaan laiskoja ärhentelijöitä. Vikaa päässä, välittäjäaineissa, kasvatuksessa ja ihan geeneissä. Mutta ei kaikki... Miehet eikä naiset.
Kaikki kuormitus ei muuten näy päälle päin. Vaikka kaikki ns. olisi helppoa ja hyvin, niin ei se välttämättä ole pinnan alla niin kun vähän sitä pintaa raaputtaa ja taustoja avaa. Helppo työ näkyy helppona joskus sen vuoksi että tekijä on niin hyvä. Ja tekee sitä 100% koko ajan. Se kuluttaa loppuun pikkuhlijaa kun oletustaso on mukautunut siihen, että yhtään löysää ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella erikoiselta jos lapsi on niin vanha että voi itse maksaa kalansa kun haluaa syödä mutta sitten itkee mitättömistä asioista.
Ilkeyttä. Sait sanottua kuitenkin jotain. Helpottiko?
Onhan tuo sinunkin purkauksesi sukua itkemiselle.
Vierailija kirjoitti:
Onnea. Lapsesi kärsii koko loppuelämänsä sympaattisen hermoston ylikuormituksesta ja keho on jatkuvassa hälytystilassa.
Olisiko miehellä samaa ongelmaa? Ja onko hänellä oikeutta kärsiä sellaisesta? Toki jos hän ei apua hae / tilanne muutu, voi olla parempi muun perheen jatkaa eri suuntiin. Jos ilmapiiri oikeasti on raskas koko perheelle.
Sääliksi käy lapsi. Minkälaisen mallin saa parisuhteesta ja rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Terveisiä Porvooseen.
Oikeastaan toivottavasti Tämä.
Mutta aihe on kyllä varmasti tuttu tuhansille ja taas tuhansille perheellisille. Ja ongelmatkin ihan oikeita. Eikä ns. viihteeksi kirjoitettuja Porvoon uutisia
Vierailija kirjoitti:
Selitättekö vielä, miten ne lapset pelastetaan tuollaiselta isältä? Te jotka sanotte että pelasta edes lapset. Haluan kuulla pelastamiseen jonkun konkreettisen, Suomen lain ja oikeuskäytännön mukaisen keinon, joka on käytännössä mahdollista toteuttaa.
Naisenhan on ihan helppo pelastaa itsensä tuollaiselta mieheltä. Sen kun eroaa. Mutta mites ne lapset siis pelastetaan?
Tähän kaivattaisiin vielä vastausta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitättekö vielä, miten ne lapset pelastetaan tuollaiselta isältä? Te jotka sanotte että pelasta edes lapset. Haluan kuulla pelastamiseen jonkun konkreettisen, Suomen lain ja oikeuskäytännön mukaisen keinon, joka on käytännössä mahdollista toteuttaa.
Naisenhan on ihan helppo pelastaa itsensä tuollaiselta mieheltä. Sen kun eroaa. Mutta mites ne lapset siis pelastetaan?
Tähän kaivattaisiin vielä vastausta!
En ole alkuperäinen pelastuksen vaatia. Mutta olettaisin, että oletus on että viranomaiset ovat kykeneviä tunnistamaan todelliset ongelmat miehen käytöksessä ja niiden haitallisuus lapsille. Rajoitettu tapaamisoikeus tai yksinhuoltajuus vissiin lopputuloksena näissä tapauksissa, jos viranomainen on samaa mieltä aiheesta.
Pelastaminen ei välttämättä olekkaan niin mutkaton juttu. Mutta olettaisin, että tuollaista haetaan takaa.
Ja monesti homma menee myös niin, että kelvoton isä jättäytyy kyllä oma-aloitteisestikkin pois lasten kasvuympäristöstä. Jolloin tuo ongelma hoituu sitä kautta.
Jotenkin epäilen että aloituksen kaltaisessa esimerkissä kävisi niin. Ellei sitten isä tee sitä ns velvollisuuden tunnosta, kun on ensin sisäistänyt että on haitaksi lapsilleen. Oli asia sitten oikeasti niin tai ei.
Tämä aloitus laittoi miettimään sitä, miten tärkeää on osata pitää puolensa. Kun joku ärjymällä räyhää, niin sinä ärähdät takaisin. Suutut. Näytät että minulle (ja lapsille) ei puhuta tuolla tavalla. Joku kypsempi persoona voisi tietysti sanoa että jämäkkä sanominen ja itse rauhallisena pysyminen olisi tärkeää, mutta yleensä nämä perhettään tyrannisoivat tyypit pitävät rauhallisuutta ja viilipyttymäisyyttä lammasmaisena alistuvuutena. Vaikka kuinka sulla olisi se looginen ja järkevä pointti. Ei, on syytä opetella se selkärangasta heti ilmoille tuleva vastaärähdys.
Ap:n esimerkeistä huomaa, että siellä perhe jo munankuorilla kävelee niin hiljaisesti, ettei edes uskalleta sanoa reaktion pelossa että "hei, osta mieluummin sitä ruodotonta kalaa" tai "syödään ensin, niin sulla on sitten paremmin tilaa laittaa ne mansikat". Siis sellaista ihan normaalia keskustelua vältetään, minkä seurauksena tyranni sitten marttyyrina paahtaa menemään, tolskaa ja epäonnistuu ja sitten syyttää omasta turhautumisestaan perhettään. Joka ei uskalla hänelle sanoa/ehdottaa järkevämpää toimintatapaa, saati sanoa että suus kiinni. Moni luulee että vasta-aggressio aiheuttaa tilanteen eskaloitumista, mutta valitettavasti asia on yleensä juuri toisin päin. Alistuminen ja varominen ärsyttää sitä aggressiivista henkilöä entisestään, vasta-aggressio taas yleensä pysäyttää henkilön. Se on vähän kuin omien rajojen näyttämistä, että nyt riittää. Suuttuminen tuollaisessa tilanteessa on ihan ok. Valitettavasti monet luonteeltaan räyhääjät vain etsii kumppaneikseen ne kaikkein kilteimmät, jotka eivät osaa suuttua.
Lasten kasvuympäristö tuollaisessa perhedynamiikassa on kamala, jollei ap ota erilaista asennetta suhteessa räyhääjään. Ja se asennoitumisen muuttaminen on hankalaa tuossa vaiheessa, kun toiselle on jo muodostunut tuollainen räyhäämistapa. Se pitäisi laittaa heti poikki. Voihan ap yrittää keskustella asiasta miehen ollessa rauhallisempi, esimerkiksi kysyä haluaako mies, että omat lapset pelkäävät häntä ja että haluaako hän olla samanlainen isä lapsilleen, kuin oma räyhääjäisänsä on.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on aina ollut äreä aamuisin. Johtunee uniapneasta, koska nukkuu jokaisena iltapäivänä parin tunnin päiväunet. Välillä kiukkuilee nälkäkiukkua kuin pikkulapsi.
Yleensä suljen vain korvani, mutta on päiviä, jolloin itsekin huonosti nukkuneena ja väsyneenä suutun siitä ainaisesta äkäilystä ja rutinasta. Kaikki on kuulemma perseestä jääkaapin ovea ja kahvinkeitintä myöden. Kengät hankaa, ummetus vaivaa ja polveenkin koskee.
Siunaa varjele, että pistin tässä yhtenä yönä alakerran takaoven kiinni, koska läpiveto oli riittävästi viilentänyt asuntoa. Saakelinmoinen huuto ja ulina alkoi aamulla siitä, kuinka hän oli joutunut nukkumaan huonosti kuumuuden vuoksi ja käymään yöllä vessassakin kolme kertaa. Vastasin, että hän nukkuu aina huonosti ja on käynyt vessa usein ympäri vuoden viimeiset 10 vuotta.
Iän myötä tuntuu, että jatkuva ärtyneisyys vain lisääntyy ja pohdin, viitsinkö mokomaa en
Uniapnea ei vissiin hoidossa oikein? Hoito auttais.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitättekö vielä, miten ne lapset pelastetaan tuollaiselta isältä? Te jotka sanotte että pelasta edes lapset. Haluan kuulla pelastamiseen jonkun konkreettisen, Suomen lain ja oikeuskäytännön mukaisen keinon, joka on käytännössä mahdollista toteuttaa.
Naisenhan on ihan helppo pelastaa itsensä tuollaiselta mieheltä. Sen kun eroaa. Mutta mites ne lapset siis pelastetaan?
Tähän kaivattaisiin vielä vastausta!
En ole alkuperäinen pelastuksen vaatia. Mutta olettaisin, että oletus on että viranomaiset ovat kykeneviä tunnistamaan todelliset ongelmat miehen käytöksessä ja niiden haitallisuus lapsille. Rajoitettu tapaamisoikeus tai yksinhuoltajuus vissiin lopputuloksena näissä tapauksissa, jos viranomainen on samaa mieltä aiheesta.
Pelastaminen ei välttämättä olekkaan ni
Oletat väärin. Viranomaisia ei kiinnosta se, että joku räjähtelee ja huutaa ja lapset pelkää. Eri asia sitten jos on fyysistä väkivaltaa. Siltikään viranomaisia ei välttämättä kiinnosta. Mietippä vaikka Vilja Eerikan tapausta, siinä äiti oli yrittänyt viranomaisilta saada lukuisia kertoja apua siihen miten isä kohtelee lasta. Eipä saanut, ja siksi kävi miten kävi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitättekö vielä, miten ne lapset pelastetaan tuollaiselta isältä? Te jotka sanotte että pelasta edes lapset. Haluan kuulla pelastamiseen jonkun konkreettisen, Suomen lain ja oikeuskäytännön mukaisen keinon, joka on käytännössä mahdollista toteuttaa.
Naisenhan on ihan helppo pelastaa itsensä tuollaiselta mieheltä. Sen kun eroaa. Mutta mites ne lapset siis pelastetaan?
Tähän kaivattaisiin vielä vastausta!
En ole alkuperäinen pelastuksen vaatia. Mutta olettaisin, että oletus on että viranomaiset ovat kykeneviä tunnistamaan todelliset ongelmat miehen käytöksessä ja niiden haitallisuus lapsille. Rajoitettu tapaamisoikeus tai yksinhuoltajuus vissiin lopputuloksena näissä tapauksissa, jos viranomainen on samaa mieltä aiheesta.
Oletat väärin. Viranomaisia ei kiinnosta se, että joku räjähtelee ja huutaa ja lapset pelkää. Eri asia sitten jos on fyysistä väkivaltaa. Siltikään viranomaisia ei välttämättä kiinnosta. Mietippä vaikka Vilja Eerikan tapausta, siinä äiti oli yrittänyt viranomaisilta saada lukuisia kertoja apua siihen miten isä kohtelee lasta. Eipä saanut, ja siksi kävi miten kävi.
Kauheaa sanoa, mutta virheitä sattuu. Isossa kuvassa ei varmasti voi sanoa, etteikö viranomaisia kiinnostaisi. Ja kirjoitinhan, että se on oletus... Ei koko totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on aina ollut äreä aamuisin. Johtunee uniapneasta, koska nukkuu jokaisena iltapäivänä parin tunnin päiväunet. Välillä kiukkuilee nälkäkiukkua kuin pikkulapsi.
Yleensä suljen vain korvani, mutta on päiviä, jolloin itsekin huonosti nukkuneena ja väsyneenä suutun siitä ainaisesta äkäilystä ja rutinasta. Kaikki on kuulemma perseestä jääkaapin ovea ja kahvinkeitintä myöden. Kengät hankaa, ummetus vaivaa ja polveenkin koskee.
Siunaa varjele, että pistin tässä yhtenä yönä alakerran takaoven kiinni, koska läpiveto oli riittävästi viilentänyt asuntoa. Saakelinmoinen huuto ja ulina alkoi aamulla siitä, kuinka hän oli joutunut nukkumaan huonosti kuumuuden vuoksi ja käymään yöllä vessassakin kolme kertaa. Vastasin, että hän nukkuu aina huonosti ja on käynyt vessa usein ympäri vuoden viimeiset 10 vuotta.
Iän myötä tuntuu, että jatkuva ärtyneisy
Testokorvausta nuo kestomarisijat ja -ärisijät ovat vailla.
Nepsy?
Mun äiti tuollainen, räjähteli kuormittuneena ja välillä muutenkin. Mitään logiikkaa ei ollut mielialanvaihteluissa. Isä oli paljon töissä ja kotona ollessa hyssytteli.
Kyllä se rikkoo lapsen kun joutuu munankuorilla kävelemään ja varautumaan räyhäämiseen :( . Ei ole hyvä pidemmän päälle.
Joko mies hillitsee itsensä tai lähdette pois kokonaan? Ei kai tuossa muuta vaihtoehtoa (järkevää sellaista) ole.
Niin kauan meillä kasvatetaan rikkinäisiä lapsia, kun lapsen vanhemman huono käytös selitetään johtuvaksi helteestä, stressistä, rahahuolista, uniapneasta, perheenjäsenten silmien pyörittelystä tai väärään aikaan nauramisesta.
Jos huonosti käyttäytyvä aikuinen ihminen ei yhdestä puheeksiotosta näe omia vikojaan ja korjaa käytöstään, on sen ihmisen syytä jatkaa elämäänsä yksin. Kenenkään ei kuulu elää kotonaan vähän varovasti varpaillaan toisten tunnetiloja haistellen.
Vierailija kirjoitti:
Väsymys, stressi, masennus? Silloin ihminen usein suuttuu mitättömistä asioista. Minulla on kokemusta oman miehen kohdalla samasta ja ei ole helppo tie ollut. Mutta juttele miehen kanssa hänen käytöksestään ja kerro miten se vaikuttaa lapseen. Aikuinen ihminen voi opetella käyttäytymään eri tavoin jos haluaa, vaikka helppoa se varmaan ei ole.
Joillakin tämä turhasta raivoaminen (kuin pikkulapsi) jatkuu läpi elämän. Myös eläkkeellä...
"Onko ihme, jos tutkimuksissa näyttää tulevan esille paljon naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, kun sitä on lähdetty etsimään noin yhdeksän kertaa useammin kuin miehiin kohdistuvaa? "
Miten sitä etsitään? Kyllä tutkimuksissa lähtökohtaisesti tutkitaan molemmat sukupuolet.
Just luin eun tekemästä kyselytutkimuksesta, joka tehdään siis kaikissa eun maissa, miehille ja naisille. Otanta on iso. Sen mukaan lähisuhdeväkivallassa n 70% on miesten aiheuttamaa ja 30% naisten.
Laikki väkivalta on aina pahasta. Tämä ei ole kilpailu, eikä tässä ole voittajia. Väkivallantekijätkin voivat huonosti.