Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsiperheelliset: Miten toimitte lapsivihamielisten ystävienne kanssa? Onko välit menneet vai siedättekö?
23.07.2025 |
Täällä juuri tuli vastaan joku henkilö, joka ei kuulemma näe ystäviään kuin silloin kun he voivat liikkua ilman lapsia. Minusta tämä kuulosti ihan käsittämättömältä: joku vihaa lapsia niin paljon että ei haittaa vaikka ei pystyisi ystäviään näkemään. Ja ystävän pitäisi aina järjestää lapsivapaa tätä itsekästä varten. Millainen ihminen edes kutsuu itseään toisen ystäväksi jos ei siedä hänen lapsiaan?
Eri asia tietysti jos toive nähdä ilman lapsia lähtee lapsen vanhemmasta. Tai on toive joskus tehdä jotain (esim. käydä festareilla) ja lapsia ei voi ottaa mukaan.
Tuntuu jotenkin että taustalla on joku ajatus, että lapset/lapsettomuus on joku invidualistinen itsensäilmaisun tapa: Minä olen valinnt tämän elämäntyylin ja sinä tuon. Lapset eivät kuitenkaan ole mitään lemmikkejä, tai elämäntyyli. He ovat eläviä ja hengittäviä persoonia ja ystävällesi luultavasti elämän tärkeimmät ihmiset.
Jos vihaat ystäväsi lapsia, et ole tosiystävä.
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran toin sylivauvan mukanani naapurissa asuvalle kaverille. Vauva oli hiljaa koko ajan, minulla oli viltti jolla suojasin sohvan kun laskin hänet hetkeksi alas. Kaveri vaan puhisi kärttyisen näköisenä, katsoin parhaaksi lähteä pian.
Lapsiviha ei ole normaalia. Ei niistä pitää tarvitse, mutta aggression tunteet eivät ole biologiankaan kannalta normaaleja.
Tavallaan lapsi on vähän kuin koira, et voi ottaa mukaan sopimatta .Sit kun.tunnet ihmisen paremmin ja tiedät, et lapsi/ koira on tervetullut, voit viedä kysymättä.
Jos kutsuu vauvan äidin kotiinsa, niin oletuksena myös vauva tulee mukana, koska vauvoja ei saa jättää yksin. Koiran sen sijaan saa jättää yksin vierailun ajaksi. En minä ainakaan alkaisi mököttää ja mulkoilla, jos ystäväni tulisi tapaamaan minua vauvaikäinen lapsensa mukanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on joitain ystäviä, jotka katosivat kuin Pieru Saharaan, kun sanoin että saa tulla vauvaa katsomaan. Jos ei käy katsomassa ystävän vauvaa, ei ole ystävä. Piste. Emme ole enää ystäviä, toki tervehdin jos tulevat kadulla vastaan.
Jos ei koe vauvoja kiinnostaviksi? Voi kerran käväistä toki moikkaamassa, se on kohteliasta, mutta ei sen vauvan kanssa tarvitse sen enempää olla tekemisissä.
Aika itsekäs ja kylmä tapa ajatella, jos kehtaa kuvitella itsensä toisen ystäväksi.
Jos hankin lemmikiksi ison hämähäkin, en oleta että muut ovat siitä kiinnostuneita, tulevat katso
Koska vauva on ihminen, kuten sinäkin. En minäkään nuorena ollut erityisen kiinnostunut toisten vauvoista ja pienistä lapsista, mutta samaa porukkaa he olivat kuin minäkin. Kohtelin heitä niinkuin olisin itse halunnut aikuisten kohtelevan minua silloin, kun olin lapsi.
No ei niitä kaltoinkohdella pidä tietenkään , ei vaan tartte olla tekemisissä jos ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarvitse lapsivihamielisiä ystäviä. Lapset menee joka tilanteessa ystävien edelle.
Ja pian sinulla ei ystäviä juuri olekaan.
Onko lapsivihamielinen ystävä ystävä ollenkaan?
Ja kukaanhan ei koskaan ole tiennyt etukäteen ystävistään että he eivät pidä lapsista....
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi haluaisin viettää aikaa sellaisen ihmisen kanssa, jota ei kiinnosta minun elämäni tärkein asia ollenkaan. Eli jos joku ehdottaa "lapsivapaata" poistan koko tyypin kaverilistoiltani saman tien. Etsiköön muuta seuraa.
Ei sinuakaan kiinnosta toisten tärkeät asiat.
Joillakin ihmisillä ei ole normaalisti kehittynyttä mielitajua; ymmärrystä oman itsensä ja muiden rajoista tai siitä että erillisillä ihmisillä on oma mieli. Erillinen mieli joka ei ole sama kuin minäminäminä tyypin mieli.
Tuollaiset mielitajuttomat ihmiset, eivät ymmärrä miten muut ei ole heidän jatkeitaan ja yhteisen mielen jakavia rajattomia hahmoja, yleisönä heidän persoonallisessa yksityisessä omassa elämässään. Statisteja, npc-hahmoja.
Kun mielitajuton ihminen kohtaa kriisin ja hänen maailmansa pysähtyy, niin hän suuttuu ja on vihainen statisteille, kuinka he kehtaavat, ja röyhkeästi julkeavat jatkaa omaa elämäänsä, vaikka mielitajuttoman siippa on juuri kuollut, ja mielitajuton haluaa pysähtyä.
Kun mielitajuton saa lapsen ja humpsahtaa siihen kuplaansa, niin hän on taas vihainen muille, ketkä oman erillisen mielensä kanssa, julkeavat olla palvomatta mielitajuttoman pilalle paapomaa kakaraa. Miten ne kehtaa, kun minulla on tämä perheeni tässä, miten ne kehtaa olla pitämättä sitä omana prioriteettinään, kun minäkin pidän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tehokkaasti ystävät ja kaverit katosivat kun sain lapsia, sen jälkeen olen aika rauhaksiin saanut olla. Edellisen kerran muistaakseni tapasin yhtä vuonna 2019.
M42
Vierailija kirjoitti:
Aina se kääntyy siihen että lapsettomilta/lapsivapailta vaaditaan sopeutumista lapsiperheiden arkeen, mutta jos ehdottaa päinvastaista, alkaa uhriutumiskilpailu, marttyyrien kilpajuoksu ja lapsivihan huutelu. Vaihtakaa jo levyä.
Totta tosiaan, jos lapsilla on se toinenkin vanhempi kuvioissa, en ymmärrä ollenkaan miksi ei voisi lähteä joskus tapaamaan ystäviä ilman lapsiakin. Shoppailemaan ja kahville tai syömään, tai vaikka viettämään "tyttöjen iltaa". Lasten mukana ollessa kaikki tapahtuu väistämättä lasten ehdoilla ja on kuitenkin aikalailla erilaista, kuin silloin kun ollaan aikuisten kesken. Luulisi, että tuollainen pieni tuuletuminen, pieni hetki omaa aikaa silloin tällöin tekisi ihan hyvää sille pikkulapsiarjessa elävällekin.
Ja perheen äidit hei, väitättekö oikeasti, ettei sillä lasten isällä koskaan ole omia menoja ilman lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä ei ole normaalisti kehittynyttä mielitajua; ymmärrystä oman itsensä ja muiden rajoista tai siitä että erillisillä ihmisillä on oma mieli. Erillinen mieli joka ei ole sama kuin minäminäminä tyypin mieli.
Tuollaiset mielitajuttomat ihmiset, eivät ymmärrä miten muut ei ole heidän jatkeitaan ja yhteisen mielen jakavia rajattomia hahmoja, yleisönä heidän persoonallisessa yksityisessä omassa elämässään. Statisteja, npc-hahmoja.
Kun mielitajuton ihminen kohtaa kriisin ja hänen maailmansa pysähtyy, niin hän suuttuu ja on vihainen statisteille, kuinka he kehtaavat, ja röyhkeästi julkeavat jatkaa omaa elämäänsä, vaikka mielitajuttoman siippa on juuri kuollut, ja mielitajuton haluaa pysähtyä.
Kun mielitajuton saa lapsen ja humpsahtaa siihen kuplaansa, niin hän on taas vihainen muille, ketkä oman erillisen mielensä kanssa, julkeavat olla palvomatta mielitajuttoman pilalle paapomaa kakaraa.
Mulla ei ole lapsia joita pitäisi sinun mukaasi palvoa, mutta arvomaailma on mulle tärkeä juttu. Kyllä niiden pitäisi ystävien kesken jokseenkin samanlaiset olla. En voi pitää täysin aikuistuneena ihmistä, joka puhuu lapsista kuten sinä puhut kommentissasi.
Toinen sanoo että ei palvotaan pilalle paapomaan kakaraa, niin se tekee ihmisestä ei-aikuisen?
Onko vähän hysteerisestä ja yliherkkää hyperventilointia taas?
Kakara kakara kakara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen sanoo että ei palvotaan pilalle paapomaan kakaraa, niin se tekee ihmisestä ei-aikuisen?
Onko vähän hysteerisestä ja yliherkkää hyperventilointia taas?
Kakara kakara kakara.
Lue nyt uudelleen nää sun kommentit ja mieti sitten.
Ap ei taida tietää, että lemmikitkin on eläviä ja hengittäviä persoonia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loputon omasta lapsesta jauhaminen on vain keino saada itselleen huomiota ja päästä pätemään. Ei sellaista kukaan jaksa kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Loputon omasta lapsesta jauhaminen on vain keino saada itselleen huomiota ja päästä pätemään. Ei sellaista kukaan jaksa kuunnella.
Miten liittyy tähän? Voihan lapsesta jauhaa vaikka lapsi olisi hoidossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän tarkoittaa juuri sitä mitä kirjoitti.
Vapaata aikaa ei ole elämässä kovin paljoa. Itse en missään nimessä kuluttaisi niitä arvokkaita hetkiä siihen että olen roikkumassa mukana jossain lasten riemuissa.
Tämä ei tarkoita lapsivihaa vaan sitä että kun tavallisesti ei ole edes yhtä vapaata viikossa niin silloin kun on haluaa käyttää sen itselleen mieluisalla tavalla eikä uhrautua toisten mielen mukaan.
Kuvitellaan että kaverisi puolisonsa kanssa on alkanut iäkkään ja muistisairaan vanhempansa omaishoitajaksi. Ja hän olettaa että tietysti tämä vanhus tulee olemaan aina paikalla kun tapaatte. Mutta ette voi tavata teidän vanhassa lempikahvilassa kun ei sinne pääse rollaattorin/pyörätuolin(/vaunujen) kanssa, itseasiassa hän rajoittaa vaihtoehtoja aika reilustikin, joten pääasiassa tapaatte vain heidän luonaan tai muussa _heille_ helpossa paikassa. Keskustelunne katkeaa vähän väliä kun vanhus alkaa ihmetellä missä hän on (vaikka olisi kotona) tai puhumaan jostain ihan täysin aiheeseen liittymättömästä. Kerrot jotain itsellesi tärkeää ja kaverisi huomio yhtäkkiä menee siihen että haisee paska. Hän alkaa siinä edessäsi tekemään mitä tilanteessa täytyy ja sanoo et "joo jatka vaan" mutta hän selkeästi ei kuuntele kertomasi.
Mutta tämähän ei sinua haittaisi pätkääkään, eikös niin? Ei kävisi mielessäkään että ehdottaisit että tämän kaverin puoliso tästä eteenpäin hoitaisi vanhusta sen tunnin-pari kun harvoin pääsette näkemään, onhan hänkin kuitenkin tämän vanhuksen hoitaja. Ehei, ei tulisi kuuloonkaan, kun ethän sinä ole vanhusten vihaaja.
Vierailija kirjoitti:
Hän tarkoittaa juuri sitä mitä kirjoitti.
Vapaata aikaa ei ole elämässä kovin paljoa. Itse en missään nimessä kuluttaisi niitä arvokkaita hetkiä siihen että olen roikkumassa mukana jossain lasten riemuissa.
Tämä ei tarkoita lapsivihaa vaan sitä että kun tavallisesti ei ole edes yhtä vapaata viikossa niin silloin kun on haluaa käyttää sen itselleen mieluisalla tavalla eikä uhrautua toisten mielen mukaan.
Tuo on aivan riittävä perustelu. Toisaalta perustelua ei ole pakko olla ollenkaan. Jokainen päättää itse missä seurassa liikkuu eikä se päätös kuulu muille.
Vierailija kirjoitti:
LOL. Nykyään lapsivihaksi määritellään mielivaltaisesti mitä sattuu.
Se että haluaa elää lapsivapaata elämää, ei liity lasten vihaamiseen. Siinä nautitaan omasta vapaudesta ja onnesta. Viha sen sijaan kuluttaa ihmistä ja se on haitallista.
Mikä kiikastaa kun et hyväksy muiden elämää - mutta oletat että muiden pitää hyväksyä sinun elämäsi kuten sinä tahdot? Miksi olet niin itsekäs? Vaadit muilta mutta et itseltäsi.
Niin sitä se nykyisin, jos haluaa mennä ystävän kanssa rauhassa kahville juttelemaan, niin eikö se onnistu parhaiten kun ei ole lapset mukana. Ja oikeasti pienten lasten kanssa toivoo itsekin pientä hetkeä ilman yhtään lasta
Lapsenvahteja saa rahalla. Ja kait lapsella on myös toinen vanhempi.
Kaikki sen tietää mutta lastenvahdista ei haluta maksaa.
Kyllä lapsille hoitaja järjestyy jos vain haluaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten teidän piireissä toimitaan mutta kyllä meillä miehetkin tapaavat toisiaan lasten kanssa.
Meillä on esimerkiksi on tietty määrä iltoja kummallekin omiin juttuihin. Toinen meistä käyttää oman ajan enemmän harrastuksiin ja näkee ihmisiä niin että lapsi on mukana. Toisella on vähemmän harrastuksia joten käy enemmän näkemässä kavereita ilman lasta.
Tämäkin voi olla joskus syynä: sen oman ajan haluaa käyttää esimerkiksi tavoitteelliseen harrastukseen eikä tuhlata ystäviin. Ystäviä kun voi nähdä myös lapsen kanssa, urheilu tms taasen ei onnistu. Jos ystävä ei missään tapauksessa halua olla tekemisissä lasten kanssa niin ehkä hän ei ole oikea ihminen perheellisen ihmisen elämään.
"Ei halua TUHLATA aikaa ystäviin" ?????
Alue: Aihe vapaa
Onko lapsivihamielinen ystävä ystävä ollenkaan?