Väsynyt parisuhteeseen: asumusero
Parisuhde täynnä ongelmia jo useamman vuoden. Kaksi alle 15 vuotiasta lastakin on.
Ehdotin miehelle asumuseroa, jotta saataisiin jotain tolkkua tähän tilanteeseen. Kierretään kehää.
Mies suuttui ehdotuksesta ja sanoi minun haluavan muuttaa vain, jotta voisin pettää. On vihainen, etten kertonut heti suunnitelmistani, vaikka olen puhunut hänelle asiasta jo pitkään. On totta, että ollaan molemmat petetty eikä luottamusta ole kummallakaan. Myönnän, että kävin vuokra-asuntoa katsomassa kertomatta siitä miehelle, mutta muuten olen kertonut ajatuksistani kyllä. Ehkä olisi pitänyt tämäkin hänelle kertoa jo ennen mitään päätöstä?
En varsinaisesti halua erotakaan, se tuntuu liian raskaalta. Mutta ei tämä toimikaan, ei näin.
Nyt tämä asumuseroasia yms menneet tapahtumat kävivät miehen hermoille niin, ettei ole antanut nukkua ja kirsikkana kakun päälle sylki naamalle. Miksi hän käyttäytyy noin? Oikeastaan tämä viimeinen sinetöi, että mulla ei taida olla vaihtoehtoja. En halua tällaista enää.
Olen joskus ollut väkivaltaisessa suhteessa ja tässäkin suhteessa on aiemmin ollut niitä ongelmia puolin ja toisin. Pitkään vaikutti sen osalta olevan jo aikuistuttu. Mutta nyt kuitenkin yksi ylilyönti. Onko mulla vaihtoehtoja enää.
Väsynyt. Mies ei halua puhua käytännön asioista tai meidän suhteesta. Syyttelee vaan, että mulla on kuitenkin uusi mies katsottuna ja siksi haluan pois. Mä vaan haluaisin omaa rauhaa ja aikaa miettiä, miten tähän on tultu ja miten tästä eteenpäin.
En minäkään hääppöinen vaimo ole, tiedän sen. Mies löytää kyllä paremmankin, jos haluaa.
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
No on lapsiraukoilla ikävä kasvuympäristö kotona! Toivottavasti heillä on keskusteluapua saatavilla.
50% avioliitoista päättyy eroon, eli traumatisoituneita lapsia riittää.
Parempi kun lapsia ei tehtäis.
Olet sinä ap kenen kanssa hyvänsä, niin sama on meininki. Hommat ei suju, ole yksin ja vaan tapailukavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on lapsiraukoilla ikävä kasvuympäristö kotona! Toivottavasti heillä on keskusteluapua saatavilla.
50% avioliitoista päättyy eroon, eli traumatisoituneita lapsia riittää.
Parempi kun lapsia ei tehtäis.
Se on totta että nykyaikana todennäköisyydet/kertoimet ovat aika surkeat. Onko riskin ottamisen arvoista? Lapsia ei voi peruuttaa kun ne kerran synnytttää. Mutta lapsettomanakin voi halutessaan alkaa tukiperheeksi, jne. jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valvottaminen ja naamalle sylkeminen ovat sellaisia asioita, että ero on ainoa oikea ratkaisu.
Yhtäkään ylilyöntiä ei tule antaa anteeksi, vaikka olisi sen kohtelun vähän ansainnutkin?
Valvottaminen on luokiteltu väkivallaksi.
Ja pettäminenkö ei? Silloinkaan ei paljon nukuta, vaikka kuinka haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valvottaminen ja naamalle sylkeminen ovat sellaisia asioita, että ero on ainoa oikea ratkaisu.
Yhtäkään ylilyöntiä ei tule antaa anteeksi, vaikka olisi sen kohtelun vähän ansainnutkin?
Valvottaminen on luokiteltu väkivallaksi.
Ja pettäminenkö ei? Silloinkaan ei paljon nukuta, vaikka kuinka haluaisi.
Jos kaasuvalottaa toista niin kyllä sen ainakin silloin voi laskea henkiseksi väkivallaksi.
Lopputulos silti sama: parempi lähteä suhteesta, joka ottaa enemmän, kuin antaa.
Jos turvakoti kutsuu, raivostunut puoliso pistää yhteisen kodin p*un päreiksi sillä aikaa, kun olen karussa. Mielummin odotan, että saa häkkiä ja koetan vaikka saada vuokralaisen, jossei pysty kotia myymään.
Vierailija kirjoitti:
Jos turvakoti kutsuu, raivostunut puoliso pistää yhteisen kodin p*un päreiksi sillä aikaa, kun olen karussa. Mielummin odotan, että saa häkkiä ja koetan vaikka saada vuokralaisen, jossei pysty kotia myymään.
Haluaisin uskoa, ettei mies nyt ihan noin sekopää ole.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas jää kuulematta toisen osapuolen näkemys, ja ap toki maalaa kuvan itsestään uhrina.
Läpyläpy
En ole maalannut kuvaa itsestäni uhrina, olen kertonut tässä myös omia virheitäni.
Ap
Kerroin myös, että ala-arvoista kohtelua on joskus ollut puolin ja toisin, siis myös minulta, mutta lopetin omalta osaltani, koska en halua elää niin.
Haluan olla avoin ja kohdella toista kunnioittavasti, myös silloin, kun hän ei sitä olisi ansainnut. Tiedän, ettei se ole aina helppoa, jos tulee pahasti kaltoinkohdelluksi tai huijatuksi.
Muuta vaihtoehtoa ei mielestäni kuitenkaan ole.
Ap
Silloin kun sain miehen kiinni (vihdoin, mulla oli pitkään epäilys) salasuhteesta, menetin minäkin itsekontrollin. En saanut nukuttua ja heräsin painajaisiin kyselemään mieheltä, mitä kaikkea on vielä paljastamatta jne. Tavarat lentelivät, kun tunteet oli niin voimakkaita.
En ikinä uskonut, että matto voitaisiin vetää niin totaalisesti alta. Mies on kuitenkin aina ollut hyvä isä ja siksi viikko-viikko systeemit yms. vuoden ikäisen lapsen kanssa olisivat olleet tosi ahdistavia/hankalia.
Nyt olen kasvattanut sellaisen kuoren itselleni, ettei minua saa enää sillä tavalla tolaltaan. Useampi vuosi on nyt mennyt ilman minun ylilyöntejä. Häpesin niin paljon käytöstäni ja häpeän edelleen..
Olen huomannut myös, että e-pillerien lopettaminen on tasannut mielialaa. Niin kauan, kuin en ole niitä enää syönyt, ei ole ollut tunteiden yliläikkymistäkään. Tämä ei tietenkään ole mikään syy, mutta tällaisen olen laittanut merkille. Ei enää raivareita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Asumusero ei juuri koskaan ratkaise mitään. Se johtaa lähes aina eroon.
Mutta eipä tuossa tilanteessa mitään muutakaan vaihtoehtoa taida olla. Erotkaa heti, ennen kuin väkivalta lisääntyy. Kaikki hyvä tässä suhteessa on jo ohi., eikä sitä saa takaisin. Jos löydätte uusia puolisoita, älkää pettäkö niitä.
Miksi aina hoetaan tätä, että asumusero johtaa lähes aina eroon?
Ehdotin tätä pariterapiassa vuosia sitten, kun miehen salasuhde paljastui. Saman katon alla oli niin ahdistavaa olla, molemmilla. Siihen pariterapeutti totesi, että ei kannata muuttaa erilleen, koska se etäännyttää teitä toisistanne.
Nyt mietin tätä asiaa uudelleen, todella monen vuoden jälkeen, eikä aika tosiaan ole asioita korjannut entisenlaiseksi.
Mietin vaan, että entäs jos hengähdystauko olisikin ollut vain hyväksi siinä katastrofissa?
Ap
Vierailija kirjoitti
Lapsille hän on loistava isä. Kaikki nämä kohdistuvat vain minuun. Lapset jäisivät isälleen, ei minulla ole syytä heitä viedä.
Ap
Loistava isä ei sylje lasten äidin päälle tai pakkovalvota. Älä nyt lapsia hylkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti
Lapsille hän on loistava isä. Kaikki nämä kohdistuvat vain minuun. Lapset jäisivät isälleen, ei minulla ole syytä heitä viedä.
Ap
Loistava isä ei sylje lasten äidin päälle tai pakkovalvota. Älä nyt lapsia hylkää.
Mitäs sitten, jos molemmat on joskus käyttäytynyt törkeesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumusero ei juuri koskaan ratkaise mitään. Se johtaa lähes aina eroon.
Mutta eipä tuossa tilanteessa mitään muutakaan vaihtoehtoa taida olla. Erotkaa heti, ennen kuin väkivalta lisääntyy. Kaikki hyvä tässä suhteessa on jo ohi., eikä sitä saa takaisin. Jos löydätte uusia puolisoita, älkää pettäkö niitä.
Miksi aina hoetaan tätä, että asumusero johtaa lähes aina eroon?
Ehdotin tätä pariterapiassa vuosia sitten, kun miehen salasuhde paljastui. Saman katon alla oli niin ahdistavaa olla, molemmilla. Siihen pariterapeutti totesi, että ei kannata muuttaa erilleen, koska se etäännyttää teitä toisistanne.
Nyt mietin tätä asiaa uudelleen, todella monen vuoden jälkeen, eikä aika tosiaan ole asioita korjannut entisenlaiseksi.
Mietin vaan, että entäs jos hengähdystauko olisikin ollut vain hyväksi
Voidaanko sillä 'hengähdystauolla' myös katkaista negatiivinen kommunikoinnin kierre ja aloittaa ns. puhtaalta pöydältä?
Miksi et voi vain erota? Miksi pitää roikottaa ja kiusata miestä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi et voi vain erota? Miksi pitää roikottaa ja kiusata miestä?
Kai mies itsekin voi erota, jos sitä haluaa?
Oon kertonu tässä etäisyyden ottamisesta, jotta kuulee omia ajatuksiaan.
Eikö niinkin päin voi käydä, että poissaollessa huomaakin ikävänsä? Eikä automaattisesti niin päin, että erilläänolo johtaa aina eroon?
Ap:n ukko on se kuuluisa "muuten mukava mies".
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ukko on se kuuluisa "muuten mukava mies".
.. mutta kipinä puuttuu?
Ei sitä alussa puuttunut, on toki vuosien kuluessa laimennut. Ei niitä perhosia voi jatkuvasti olla, sehän olis tosi raskasta kropalle ja mielelle.
Ei oo saanu uutta akkaa vielä nalkkiin, niin siks suuttuu sulle ku pärjäät ilman häntä ja sata varmasti on pettänyt sua mennen tullen niin on kätevää syytellä sua siit että haluat päästä pettämään.
Manipuloi sua ja on huolestuttavaa ettet tunnusta suhun kohdistuvaa väkivaltaa.
Ei meistä kukaan oo täydellinen, eikä omat virheellisyya velvoita olemaan huonossa suhteessa.
Eiköhän ne keskustelut ole keskusteltu joten lopeta puhuminen ja aloita tekeminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valvottaminen ja naamalle sylkeminen ovat sellaisia asioita, että ero on ainoa oikea ratkaisu.
Yhtäkään ylilyöntiä ei tule antaa anteeksi, vaikka olisi sen kohtelun vähän ansainnutkin?
Kato ex mies löysi paikalle. Suksi takaisin sinne mihin jo kerran menit salaa selän takana. Parempaa loppuelämää meille kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Ei oo saanu uutta akkaa vielä nalkkiin, niin siks suuttuu sulle ku pärjäät ilman häntä ja sata varmasti on pettänyt sua mennen tullen niin on kätevää syytellä sua siit että haluat päästä pettämään.
Manipuloi sua ja on huolestuttavaa ettet tunnusta suhun kohdistuvaa väkivaltaa.
Ei meistä kukaan oo täydellinen, eikä omat virheellisyya velvoita olemaan huonossa suhteessa.
Eiköhän ne keskustelut ole keskusteltu joten lopeta puhuminen ja aloita tekeminen
Mikä osuus tuosta on manipulointia?
Lähe ny jo menee