Väsynyt parisuhteeseen: asumusero

Eihän se tietysti miehen ajatus ollut, että muutan vuokralle niin miksi miehen pitäisi kuluihinkaan osallistua?

Ap

Tulee vahvat wt-vibat

Vierailija kirjoitti:

Tulee vahvat wt-vibat

Eiköhän me kaikki olla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hemmetin sotkua: Yhteistä asuntolainaa on vielä jäljellä, eikä sitä voi jättää lyhentämättä,

Kai se varakas mies sen yksin maksaa loppuun, jos lähdet, tai myytte talon. Ihan teennäistä. Onko tämä siis provo? 

Sitten on myös niin, että jos ei erotakaan, niin miehen säästöpotti kasvaa edelleen ha minun pienenee tässä tilanteessa. Sitten väännetään rahasta.. Miehellä on enemmän rahaa niin hänellä on myös enemmän päätösvaltaa.

Ap

Minä kanssa kun silloin kauan sitten otin eron, niin mies oli sitä mieltä, että haluan "vierasta munaa." Joka kerta kun otin puheeksi, että tästä ei tule mitään, niin alkoi se sama laulu.  Mikään muu syy hänelle ei tullut mieleen, tai ei kelvannut.

Se oli niin typerää, että olisin nauranut, ellei olisi suututtanut niin paljon.

Taustalla tietysti se, että mies oli itse varsinainen naisten perässä juoksija.  Kai hän sitten kuvitteli, että minäkin olisin yhtä innokas miesten perään.  Sanoin kyllä hänelle monet kerrat, että kun susta eroon pääsen, en yhtäkään miestä enää kaipaa.

Mies kävi töissä ja toi kyllä hyvin rahaa kotiin, ettei siinä mielessä ollut ongelmia, mutta kaikki ylimääräisensä hän joi.  Viimeiset yhteiset vuodet oli suurin piirtein joka päivä kännissä.  Nyt joku ihmettelee, että kävi töissä ja oli kännissä.  Kyllä.  Näin oli.  Oli jo töissäkin kännissä ja kuulin, että ns. viimeistä varoitusta vaille.  Lisäksi vuorotyö soi mukavasti välipäiviä, jolloin voi vetää räkäkännit.

Mutta sitkeästi piti kiinni uskomuksestaan, että minä halusin vain vierasta miestä.  Alkoi ärsyttää sekin, että meillä oli puolivalmis talo.  Ostimme sen aikanaan puolivalmiina ja alettiin innokkaasti tekemään sitä loppuun, kunnes siitä ei sitten tullut yhtään mitään.  Tajusin, että tuon miehen kanssa ei valmistu ikinä.  

Sinne jäi sitten puolivalmiiseen taloonsa asumaan.  

Ei nykyään minun tietääkseni ole enää mitään asumuseroja, ei siis ainakaan virallisesti.  Mutta tietysti voi muuttaa erilleen.  Minä en tahtonut enää olla minkäänlaisessa sitoumuksessa mieheen.  Mies, joka sylkee päälle, on kyllä jo alinta kastia, älä jää häneen riippumaan.  Hän ei pidä sinua arvossa.  Ota ero ja jätä hänen puheensa taaksesi, saat paremman elämän vielä.  Muuta vaikka mihin loukkoon ensi alkuun, kunhan saat asiasi järjestykseen.  Minäkin muuton lapsen kanssa sellaiseen pieneen vinttikammariiin, siinä meni yksi vuosi ja sitten sain oikein ihanan vuokra-asunnon, kun ihmisiltä kyselin tietääkö kukaan sellaista.  Ja sitten yksi työkaveri tiesi.  Siitä alkoi uusi elämä.

Eroa ihan virallisesti omaisuus jakoon ja elatusmaksuista virallinen päätös. Jos mies ihmeellisesti myöhemmin muuttuu, niin voitte jatkaa suhdetta tapailuemalla, mutta tuskin sinä enää sitä silloin haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hemmetin sotkua: Yhteistä asuntolainaa on vielä jäljellä, eikä sitä voi jättää lyhentämättä,

Kai se varakas mies sen yksin maksaa loppuun, jos lähdet, tai myytte talon. Ihan teennäistä. Onko tämä siis provo? 

Sitten on myös niin, että jos ei erotakaan, niin miehen säästöpotti kasvaa edelleen ha minun pienenee tässä tilanteessa. Sitten väännetään rahasta.. Miehellä on enemmän rahaa niin hänellä on myös enemmän päätösvaltaa.

Ap

Täh? Eli sillä jolla on säästössä enemmän rahaa on päätösvalta perheen asioista? Höpöhöpö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valvottaminen ja naamalle sylkeminen ovat sellaisia asioita, että ero on ainoa oikea ratkaisu.

Yhtäkään ylilyöntiä ei tule antaa anteeksi, vaikka olisi sen kohtelun vähän ansainnutkin?

Ap kuvaisi täysin myrkyllistä ja väkivaltaista suhdetta. Ei ole kyse yhdestä "ylilyönnistä".

Naamalle sylkeminen ja valvottaminen ei ole kyllä muutenkaan mitään vähäisiä ylilyöntejä normaalin rajoissa. Jos sinusta kuvattu kuulostaa tavallisilta riidoilta ja "ylilyönneiltä" parisuhteessa, niin todennäköisesti itse käyttäydyt henkisesti (ehkä fyyisestikin) väkivaltaisesti omissa suhteissasi, ja normaalin käsite ja toisen peruskunnioitus ja terveet rajat ovat sinulta täysin hämärtyneet. 

Suhteen realistisen tilan kertoo ne pahimmat hetket, ei parhaimmat. On todellakin raja, kuinka alas huonollakin hetkellä ja vihaisena voi mennä. Jos "ylilyönteinä" käydään ihan alhaisissa pohjamudissa, kuten syljetään naamalle (!), niin suhteella ei ole mitään todellista ja lähellekään tervettä pohjaa olemaakaan. 

Ero kuvatunlaisesta suhteesta, tai ainakin ensihätään tosiaan vaikka erilleen muutto, jotta tilanne saadaan edes akuutisti rauhoitettua, jonka jälkeen sitten voi miettiä jatkotoimenpiteitä, on kyllä ainoa oikea ratkaisu. Tuonkaltaisissa parisuhteissa, missä ei ole mitään rajoja millekään käytökselle, ihmisiä myös joskus kuolee "ylilyönteinä". Turvakotikin voisi olla tuossa tilantessa sopiva paikka hakeutua, sillä erotilanne eskaloi vakavan väkivallan vaaraa.

Ap kertoi aloituksessa, että suhde on monella tavalla väkivaltainen, ja sinä puhut "ylilyönnistä"?

Minunkin väkivaltainen ex-puolisoni käytti usein tuota ylilyönti-sanaa vähätelläkeen ja normalisoidakseen jälkeenpäin vaikkapa omia täysin älyttömiä raivokohtauksiaan, joita joskus sai, ilman mitään kunnon järjellistä syytä. 

Nautin suunnattomasti tilanteestasi! Kiitos, että kerroit! Sain valtavan energiabuustin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko kuulosta ilkeältä ja halpamaiselta. Luiskaan vaan ja kohti uusia seikkailuja.

Epätoivoinen hän on. Toivon, ettei hän ripustautuisi niin paljon. Hänen elämällään on arvo ilman minuakin, hän ei vain näe sitä.

Ap

Kontrolloiva ja väkivaltainen hän on. Epätoivoinen voi olla ilman noitakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä sen päätät, se on sinun elämäsi. Ihan sama mitä mieltä miehesi on. Pelasta lapsesi samalla. Päälle sylkevä mies ei vaikuta kovin isälliseltä.

Lapsille hän on loistava isä. Kaikki nämä kohdistuvat vain minuun. Lapset jäisivät isälleen, ei minulla ole syytä heitä viedä.

Ap

Ei hän todellakaan ole "loistava siä" , jos näyttää lapsilleen tuollaista mallia kotona siitä miten toisia ihmisiä, puolisoan, lastensa äitiä, voi kohdella.

Mutta hyvä jos tuonkaltainen käytös ei kohdistu lapsiin. Ei vaikuta kuitenkaan siltä, että osaisit nähdä hänen käytöstään kovinkaan realistisesti ja selvästi, joten en ole kyllä tuosta varma, että muiltakaan osin olisi niin loistava isä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hemmetin sotkua: Yhteistä asuntolainaa on vielä jäljellä, eikä sitä voi jättää lyhentämättä,

Kai se varakas mies sen yksin maksaa loppuun, jos lähdet, tai myytte talon. Ihan teennäistä. Onko tämä siis provo? 

Sitten on myös niin, että jos ei erotakaan, niin miehen säästöpotti kasvaa edelleen ha minun pienenee tässä tilanteessa. Sitten väännetään rahasta.. Miehellä on enemmän rahaa niin hänellä on myös enemmän päätösvaltaa.

Ap

Täh? Eli sillä jolla on säästössä enemmän rahaa on päätösvalta perheen asioista? Höpöhöpö.

Siinä mielessä joo, että hänestä tuhlaan perheen rahoja, kun en saa säästettyä kuten hän.

Vierailija kirjoitti:

Taas jää kuulematta toisen osapuolen näkemys, ja ap toki maalaa kuvan itsestään uhrina. 

Läpyläpy 

Valitettavasti vauva-palstalla ei ole erillistä osiota parisuhdekeskusteluille, joissa on kaksi aloittajaa, suhteen molemmat osapuolet. Olisihan sekin tietty hieno juttu jos olisi sellaistakin keskustelua.

Mutta nyt ei ole, joten koitahan pärjätä. läpyläpy.

Ap ei kuvannut itseään uhrina, vaan kuvasi tilanteen, ja kyllä, tietenkin ennen kaikkea omasta näkökannastaan katsottuna, kuten tekee jokainen joka kertoo elämästään, ja kuten täällä keskustelupalstalla teitenkin tehdään. En ymmärrä miksi se on sinulle ongelma, osuuko jotenkin arkaan piteeseen omassa elämässäsi, vain mitä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valvottaminen ja naamalle sylkeminen ovat sellaisia asioita, että ero on ainoa oikea ratkaisu.

Yhtäkään ylilyöntiä ei tule antaa anteeksi, vaikka olisi sen kohtelun vähän ansainnutkin?

Ap kuvaisi täysin myrkyllistä ja väkivaltaista suhdetta. Ei ole kyse yhdestä "ylilyönnistä".

Naamalle sylkeminen ja valvottaminen ei ole kyllä muutenkaan mitään vähäisiä ylilyöntejä normaalin rajoissa. Jos sinusta kuvattu kuulostaa tavallisilta riidoilta ja "ylilyönneiltä" parisuhteessa, niin todennäköisesti itse käyttäydyt henkisesti (ehkä fyyisestikin) väkivaltaisesti omissa suhteissasi, ja normaalin käsite ja toisen peruskunnioitus ja terveet rajat ovat sinulta täysin hämärtyneet. 

Suhteen realistisen tilan kertoo ne pahimmat hetket, ei parhaimmat. On todellakin raja, kuinka alas huonollak

Niin siis joskus vuosia sitten otettiin molemmat yhteen sillä tavalla, että ylilyönnistä voi syyttää ihan molempia. Käytös ei pysynyt asiallisena. Mutta kuten kerroin, itse lopetin sen kauan sitten, enkä ole enää sortunut edes huutamaan. 

Oltiin itseasiassa molemmat aika pitkään ilman mitään tälläistä ja nyt sitten kävi näin. Ajattelin siis, että tyhmät riidat olis menneen talven lumia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eihän se tietysti miehen ajatus ollut, että muutan vuokralle niin miksi miehen pitäisi kuluihinkaan osallistua?

Ap

No ei hän nyt ihan osaton tilanteen syntyyn jtaida olla...

Pidähän puolesi, mies näköjään vetää omaan suuntaansa niin paljon kuin pystyy, eikä edes koita olla reilu. 

Mutta onnea omalle asunnolle! Hienoa, että sait sen hommattua, nyt saat tilaa ja rauhaa vähän setviä tilannetta. Miehesi myös manipuloi selvästi sinua ja siksikin on todella hyvä, että saat siihen vähän etäisyyttä, että alat nähdä asioita selvemmin ja realistisemmin

Jännä että tuo kasvoille sylkeminen on jonkun mielestä aivan alhaisinta mitä voi toiselle tehdä. Fyysinen väkivalta on kyllä paljon pahempaa. Tai itse olisin mieluummin ottanut kasvoille sylkemisen, kuin tiedon siitä että kuka tahansa ämm ä joka hoipertelee kadulla vastaan, olisi parempi vaimo kuin minä. Tai että elämä kanssani on koko ajan ollut pelkkää silkkaa pas kaa.

Ap, miehesi näyttää olevan myös fiksoitunut rahaan, koska kertomasi mukaan näkee tärkeäksi että hän ei missään nimessä menetä rahaa itse. Tuo on itse asiassa varsin tyypillistä käytöstä monelle miehelle että raha on se heidän arvomaailmassaan ehdoton ykkönen. Itse kun aikoinaan erosin pitkästä avioliitosta, jätin kaikki huonekalut ja kodin tavarat miehelle, ja aloitin itse ihan alusta. Olin tietysti turhankin lepsu, mutta koin että koska itse olin se lähtijä, niin mies masentui tästä entisestään eikä olisi varmaan saanut mitään itselleen hankittua, vaikka ei se varsinaisesti rahasta ollut kiinni. Molemmat tienasimme suurin piirtein yhtä hyvin. Talo toki myytiin ja se puoliksi kuten oli omistuskin ollut.

Toisessa lyhyemmässä suhteessa mies oli varakas mutta niin pihi että pelkäsi hullunlailla ,että joku käyttäisi hyväkseen hänen rakkaita rahojaan. Elelee tänä päivänäkin yksin ja ihailee pankkitiliään, mihinkään muuhun ei kiinnostus juurikaan riittäne. En tietenkään jäänyt tuollaista katselemaan,vaikken mitään rahoittajaa itselleni kaivannutkaan .Mutta esimerkiksi   vaikkapa joka ikisen yhdessä  ulkona  nautitun lounaan  tai pullakahvit pistettiin aina sentilleen puoliksi. Ei tietenkään tullut mieleenkään että kun minun luonani aika paljon oltiin, niin tietysti tarjosin kaikki ruoat ja juomat ja toki parempi näin koska jos mies olisi noista hankinnoista vastannut niin todennäköisesti oltaisiin syöty 1 tarjousmaksalaatikko puoliksi. 

Että kannattaa ap miettiä myös mitkä ovat ne todelliset arvot miehelläsi ja mitkä ovat hänen todelliset asenteet lastensa äitiin. 

Vierailija kirjoitti:

"Kaikki materia, jota mies ostaa, on erossa kuitenkin yhteistä. Eri juttu, jos alkaa tuhlata palveluihin, esim. hierontaan, parturiin, liikuntaan, matkoihin."

 

Kun ei olla edes sovittu mistään varsinaisesta erosta vielä, vaan sanoin haluavani omaa tilaa miettiä asioita ja sanoin myös, että toivoisin asumuseron laukaisevan tämän negatiivisen vuorovaikutuksen kehän ja vääntämisen. Painotin hänelle, että en ole aloittamassa mitään uutta suhdetta tai muuta sellaista. Ymmärrän toki, ettei hän luota siihen. 

Ap

Todennäköisesti se parantaakin sinun oloasi, mutta kuten huomaat, ei todennäköisesti miehen, kun hyökkää kimppuusi noin.

Joka tapauksessa parisuhteessa tulisi olla sen verran ilmaa muutenkin, ettei asumuseroa tarvitsisi harkita. Miten olisi alkuun vaikka erilliset makuuhuoneet. Oletko opettanut miehen tavoille, jotka eivät ole kestäviä (esim. että saa koko ajan siittää)? Jos olet, niin varaudu romahdukseen, raivokohtaukseen, ja siihen että hän alkaa etsimään siitoskohteita sitten muualta. Yleensä miehellä menee sellainen 5-10 vuotta tajuta, ettei se ole kestävä ja mahdollinen tapa olla ja elää. Jotkut kantavat kaunaa hautaansa asti ja tekevät todella typeriä asioita päästäkseen jatkamaan siittämistä. Sinun kannattaa oikeastaan unohtaa se mitä mies tekee ja huolehtia siitä, että hoidat omat asiasi oikein. Et kanna miehesi karmaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, miehesi näyttää olevan myös fiksoitunut rahaan, koska kertomasi mukaan näkee tärkeäksi että hän ei missään nimessä menetä rahaa itse. Tuo on itse asiassa varsin tyypillistä käytöstä monelle miehelle että raha on se heidän arvomaailmassaan ehdoton ykkönen. Itse kun aikoinaan erosin pitkästä avioliitosta, jätin kaikki huonekalut ja kodin tavarat miehelle, ja aloitin itse ihan alusta. Olin tietysti turhankin lepsu, mutta koin että koska itse olin se lähtijä, niin mies masentui tästä entisestään eikä olisi varmaan saanut mitään itselleen hankittua, vaikka ei se varsinaisesti rahasta ollut kiinni. Molemmat tienasimme suurin piirtein yhtä hyvin. Talo toki myytiin ja se puoliksi kuten oli omistuskin ollut.

Toisessa lyhyemmässä suhteessa mies oli varakas mutta niin pihi että pelkäsi hullunlailla ,että joku käyttäisi hyväkseen hänen rakkaita rahojaan. Elelee tänä päivänäkin yksin ja ihailee pankkitiliään, mihinkään muuhun ei k

Usein varakas on juuri tuota: pihi ja itse loinen. Näin hän tekee varallisuutensa, kuppaamalla muita, usein häntä paljon vähävaraisempia.

Vetovoimaa kannattaa tarkastella objektiivisesti. Miksi tämä mies vaikuttaa viehätävältä itselle. Onko se juurikin se kovuus ja häikäilettömyys. Ja voisiko parisuhteen sijaan ottaa vaan mallia ja oppia siitä, laittaa kovan kovaa vastaan. 

Tein itse näin miehelle joka vonkasi minulta koko ajan asioita ja manipuloi. Aloin vaan vonkaamaan takaisin (eri asioita). Lopulta suhde päättyi siihen, että hänen mielestään en ollut antanut hänelle mitään - vaikka hänkään ei ollut antanut minulle mitään minun vonkaamiani asioita. Opetelkaa tunnistamaan loiset ja energiavampyyrit. Miettikää mitä itse arvostatte ja mistä olette valmiita maksamaan. Jos siihen ei kuulu miesseura niin älkää maksako siitä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valvottaminen ja naamalle sylkeminen ovat sellaisia asioita, että ero on ainoa oikea ratkaisu.

Yhtäkään ylilyöntiä ei tule antaa anteeksi, vaikka olisi sen kohtelun vähän ansainnutkin?

Ap kuvaisi täysin myrkyllistä ja väkivaltaista suhdetta. Ei ole kyse yhdestä "ylilyönnistä".

Naamalle sylkeminen ja valvottaminen ei ole kyllä muutenkaan mitään vähäisiä ylilyöntejä normaalin rajoissa. Jos sinusta kuvattu kuulostaa tavallisilta riidoilta ja "ylilyönneiltä" parisuhteessa, niin todennäköisesti itse käyttäydyt henkisesti (ehkä fyyisestikin) väkivaltaisesti omissa suhteissasi, ja normaalin käsite ja toisen peruskunnioitus ja terveet rajat ovat sinulta täysin hämärtyneet. 

Suhteen realistisen tilan kertoo ne pahimmat hetket, ei parhaimmat. On todellakin raja, kuinka alas huonollak

Jeps. Rikollinen mieli -sarjassa haastateltu lastensa äidin tappaja totesi vaan, että eihän hän siinä hetkessä mitään järkevää ajatellut. Jos on taipumusta pimahtaa ja turvautua väkivaltaan niin melko arpapeliä koska se väkivallan väline on puukko sitten.

Ylipäätään suhteiden ei pitäisi olla koskaan niin tiiviitä, että mitään riitoja edes pääsee syntymään. Jos riitoja on, niin suhde on lähtökohtaisestikin väärällä pohjalla, jonkinlainen riippuvuus- tai hyväksikäyttöjärjestely.

Itse en usko enää asioiden selvittämiseen. Suhteen perusta on valettu ja ihmisen luonne muovattu lapsuudessa. Vaatii todella pitkän ja intensiivisen aivopesujakson muuttaa tällaisia asioita - suurimmalla osalla ihmisistä ei ole resursseja, kykyä tai halua tällaista tehdä. Jotkut ovat jopa tyytyväisiä väkivaltaiseen elämäänsä.