Lue keskustelun säännöt.
Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki
20.07.2025 |
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/8694755
Tuossa kerrotaan lääkäristä, joka päivysti juhannuksena 2000-luvun alussa ja 3 iäkästä naista oli kokenut itsensä niin yksinäiseksi, eträ olivat yrittäneet tap paa itsensä. Konkretisoitui, että ovat juhlapäivänä yksin eikä kenenkään tärkeän kanssa.
Suomalaisten itsekeskeisyys on aivan kauheaa mielestäni.
Eikö tänne saa perhekeskeisyyttä muuta kuin pakolla? (Saisihan sen, jos lakiin palautettaisiin 60-luvulla poistettu vaatimus, että lapset hoitavat vanhempansa.)
Onko muiden kulttuurien yhteisöllisyys pakosta vai halusta.
Väitän, että eroamiset ja yksilökeskeisyys ovat myös nuorten pahoinvoinnin juurisyy.
Kommentit (1145)
Vierailija kirjoitti:
"Sieltä se taas tuli. Oli meillä commodorekin mutta oli myös ihan oikea microsoft -kone wordilla, oiirustusohjelmilla, pasianssilla, mitä niissä oli. Lapset teki koulutehtäviään.
Kännyköissä oli jo ainakin tekstiviesti kun kuopusta hätyyttelin kotiin tai hän pyysi jostain hakemaan. Muistelen, esikoinen valmistui joskus noin 98. Hänellä oli , mikähän se oli nimeltään, työkännykkänä semmonen että melkeen muistelen hänen lukeneen sillä sähköpostejaankin.
Kuopus on päälle 40, ollut kotoa pois 20 vuotta. Lapsesi siis on häntä vanhempia?
---
Minä olen itse 50 v ja lapseni yli 20 v. Kyllä toki heidän varhaislapsuudessaan oli IS keskustelupalsta, tekstarit, matopeli ja joku pieni matkapelikin. Telkkariakin saivat katsoa kohtuudella. En vaan voi ihan tätä aikaa kutsua vielä someajaksi, vaikka kuinka haluaisit. Eikä asia edes liity koko keskusteluun. Pointtini oli se, että
Mä muistan 2000- luvun vierailuilta lapsiperheissä, että koko suku pakotettiin keskittymään lapsiin.Katsottiin tv-ruudulta 100 kuvaa lapsista ja hirveä show lapsilla päällä ja sitä ois pitänyt ihastella. Oisinpa ollut boomer ja saanut puhua aikuisten juttuja lasten puuhatessa omiaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtää miksi hoitokodeissa ei käy ketään kuin jouluna ja äitienpäivänä.
Hyvät keski-ikäiset, noudattakaa nyt omia neuvojanne, hankkikaa ystäviä joiden kanssa voitte puhua. Ihan sama pätee teihin kuin mitä neuvotte vanhuksia .
Varmaan se tietokoneita osaamaton 93 v oppii paljon ja muistisairaus estyy kun tunnin selitätte työpaikkanne uutta atk- järjestelmää, ongelmia siitä ja kouluttajan huonoa ulosantia.
Onko se ihan mahdotonta vanhuksen kuunnella, kun lapsi kertoo jostain työpaikan järjestämästä juhlasta, alkavista yt-neuvotteluista, uusista työkavereista, työkaverista, joka on samalta seudulta kotoisin kuin vanhempi, työkaverin läksiäisistä, johon oli hankittu harvinaisen hyvä täytekakku, lapsen saamasta bonuksesta tai joululahjasta, työtehtävien muutoksesta työkierron kautta, työpaikan muutosta? Ei helvetti sitä yksityiskohta
Mun 90v äiti puhuu tähtikartoista ja lukemistaan elämänkerroista. 40+ naapuri puhuu lapsestaan..Voin sanoa, että vanhuksen jutut on kiinnostavammat.
Vierailija kirjoitti:
"Mun mielestä meidän ikäluokka on onnistunut huonommin kuin omat vanhempamme..Olen 48 eli noin samanikäinen kanssasi."
Meidän ikäluokassa lapsilta on puuttunut rajoja ja pettymyksiä on madallettu. Heidän puolestaan on tehty liikaa asioita. On menty toiseen ääripäähän. Se miten he kohtelevat meitä vanhoina jää nähtäväksi. Itse ainakin olen koittanut olla enemmän läsnä ja antaa lapsieni olla lapsia eikä mitään minikokoisia aikuisia. Mutta varmaan itsekin olen liikaa siloitellut lapsieni polkua. Minusta emme ole onnistunut huonommin emmekä paremmin, mutta vierheitä on tehty ja tullaan myös jatkossa tekemään.
Mun mielestä olemme onnistuneet paremmin. Omat boomerivanhempani epäonnistuivat ihan perusjutussa - he vihasivat lapsiaan. Miten sitä voisi alittaa? Kun sain omat lapset tajusin rakkauden tulevan automaattisesti! Heidän on siis pitänyt tehdä joka päivä kovia valintoja ja mennä vastoin luontoa, että äiti ei halua suojella poikasiaan vaan häpäistä ja hylkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mun mielestä meidän ikäluokka on onnistunut huonommin kuin omat vanhempamme..Olen 48 eli noin samanikäinen kanssasi."
Meidän ikäluokassa lapsilta on puuttunut rajoja ja pettymyksiä on madallettu. Heidän puolestaan on tehty liikaa asioita. On menty toiseen ääripäähän. Se miten he kohtelevat meitä vanhoina jää nähtäväksi. Itse ainakin olen koittanut olla enemmän läsnä ja antaa lapsieni olla lapsia eikä mitään minikokoisia aikuisia. Mutta varmaan itsekin olen liikaa siloitellut lapsieni polkua. Minusta emme ole onnistunut huonommin emmekä paremmin, mutta vierheitä on tehty ja tullaan myös jatkossa tekemään.
Mun mielestä olemme onnistuneet paremmin. Omat boomerivanhempani epäonnistuivat ihan perusjutussa - he vihasivat lapsiaan. Miten sitä voisi alittaa? Kun sain omat lapset tajusin rakkauden tulevan automaattisesti! Heidän on siis pitänyt tehdä joka päivä kovia
En tunnista kuvauksestasi boomereita..Kuulostaa, että sulla on aika epätyypillinen ikäpolvikokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omin itse muutama vuosi sitten yön yli päivystyksessä tarkkailussa ja siinä samalla tuli nähtyä miten tyylikkäästi vanhus voi hyppyyttää samalla paikkakunnalla asuvia lapsiaan.
Vanhus oli tuotu ambulanssilla sairaalaan sydänkohtausepäilyn vuoksi. Ambulanssin oli keskellä yötä soittanut tytär, jonka vanhus oli ensin herättänyt. Samainen tytär tuli hakemaan vanhusta aamuyöllä, kun mitään hätää ei ollutkaan. Vanhus soitteli myös muille lapsilleen aamuyöllä.
Sydänkohtaus olikin närästys, johon oli lääkitys, mutta sitä vanhus ei ollut ottanut. Lapsilleen hän asian kommunikoi... Ei tälle täällä voida tehdä mitään, tulkaa hakemaan pois. Ei sanaakaan närästyksestä, eikä lääkkeen ottamatta jättämisestä.
Siinä valvoi moni lapsi keskellä työviikkoa.
Mä voisin olla työ tytär enkä ole yhtään pahoillani tilanteesta. Nä
Oletko ollut miten kauan öisin heräteltävänä? Samaan aikaan töissä? Hoitanut oman perheesi? Onko sinulle käynyt, niin että lopulta et itse saa unta? Lopulta siinä menee ihan oikeasti oma terveys, jos ei rajoja laita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus nro 905: kokemukseni ei ole epätyypillinen sukupolvelleni ( olen syntynyt aivan 60-l lopussa). Täällä on pitkä ketju 70-l syntyneiden kokemuksia ja ne on kuin omaa päiväkirjaa lukisi satoina kopioina. Jos sulla oli rakastavat vanhemmat niin hienoa.
Mä en tarvinnut tänään lapsiani tänne juttuseuraksi enkä asentamaan lamppuja kattoon. Reipas nuorimies kävi tekemässä homman ja juttelikin samalla mun kanssani. Tuli ihan sovitusti eikä tarvinnut alkaa säätämään, milloin muilta hommiltaan mahdollisesti ehtisi. Eikä ollut edes kallis. Sovittiin jo, että syksymmällä otan taas yhteyttä, kunhan oloneuvospäiväni alkaa ja pääsen jatkamaan kuolinsiivoukseni tekemistä. Mulla tulee olemaan monenlaista hommaa hänelle enkä edes harkitse, että pyytäisin lapsiani tekemään ne hommat. Saan kaiken paljon nopeammin valmiiksi, kun maksan palvelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten tulisi kuunnella lapsiaan mutta mitään eivät saisi sanoa.
Aamulla silmäilin keskustelua missä 50- vuotiaat haukkuivat äitejään ja anoppejaan. Aina se on eri mieltä ja neuvoo.
.
Olethan muistanut ohjeistaa miniöille kesäverhojen vaihdot ja mansikoiden pakastukset? Mansikat tietenkin itse poimien, ei mitään valmiita laatkoita. Sitten onkin mustikka-aika ja viinimarjapensaiden tyhjennys ja mehujen keitto. Syksyllä sitten sienten ja mustikkaan.
Jos miniä höpisee jotain punkeista, niin sanot ettei niistä ollut 80-lubullakaan mitään haittaa, pyörivät omissa porukoissaan 😎
Voi olla noinkin muttei koske minua. Miniäni ovat fiksumpia kuin minä ja käyvät kasaamassa luomupelloilta mansikat. Minulla ei
"Miksi puhut vanhuksista kuin idiooteista? Mistä ylimielisyys kumpuaa?"
Tämä ihmetyttää koko ajan, kun ketjua luen. Ihmisillä todella huono plla.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mä en tarvinnut tänään lapsiani tänne juttuseuraksi enkä asentamaan lamppuja kattoon. Reipas nuorimies kävi tekemässä homman ja juttelikin samalla mun kanssani. Tuli ihan sovitusti eikä tarvinnut alkaa säätämään, milloin muilta hommiltaan mahdollisesti ehtisi. Eikä ollut edes kallis. Sovittiin jo, että syksymmällä otan taas yhteyttä, kunhan oloneuvospäiväni alkaa ja pääsen jatkamaan kuolinsiivoukseni tekemistä. Mulla tulee olemaan monenlaista hommaa hänelle enkä edes harkitse, että pyytäisin lapsiani tekemään ne hommat. Saan kaiken paljon nopeammin valmiiksi, kun maksan palvelusta.
Miksi pidät itseäsi vanhuksena? Sitä aina ihmettelen? Puhut ikäänkuin olisit verrattavissa 80-vuotiaaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko keski-ikäinen yksinäinen jos se vanha äiti yksiössään on ainut kuuntelija jonka pitäisi kuunnella henkilön työasiat, muistaa työkavereiden nimet, virkistyspäivät, henkilön harrastukset, ihailla golfin tasoitusta ja hauiksen vahvuutta, uusia vaatteita, lomamatkoja?
Tokihan niistäkin saa puhua jos vanhus on niistä kiinnostunut. Mutta jos silloin tällöin käy sen verran aikuisuutta voisi löytyä että puhuu vanhusta kiinnostavista asioista. Vaikka on 50 kertaa kuullut millaista oli lapsena/nuorena sota-aikana, missä tapasi puolisonsa, 50-luvun muistoja työelämästä jne
Mäpä kysyn, miksi pitää olla niin, että vain toinen puh
"Parasta muistisairauksien ehkäisyä on oppia koko ajan uutta. Joten vanhus, joka ei suostu kuuntelemaan muiden juttuja, kusee omiin muroihinsa."
Voi luoja. Tää menee jo yli kaiken ymmärryksen.
Mut tällä perusteella palstalaiset kaikki syyllistyy tuohon, kun ketään eivät jaksa kuunnella. Tervemenoa vaan maistisairausmaahan...
Vierailija kirjoitti:
Vastaus nro 905: kokemukseni ei ole epätyypillinen sukupolvelleni ( olen syntynyt aivan 60-l lopussa). Täällä on pitkä ketju 70-l syntyneiden kokemuksia ja ne on kuin omaa päiväkirjaa lukisi satoina kopioina. Jos sulla oli rakastavat vanhemmat niin hienoa.
Se oli kamala ketju. Jonkun piti käydä piano-ja balettitunneilla vaikkei ois hotsittanut. Aku ankkaa ei saanut lukea ruokapöydässä ja vieraita piti tervehtiä ennen omaan huoneeseen menoa. Diskoon ei päässyt eikä saanut muodikkaimpia farkkuja. Itkin ja luin ketjua joskus miten kamalia vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omin itse muutama vuosi sitten yön yli päivystyksessä tarkkailussa ja siinä samalla tuli nähtyä miten tyylikkäästi vanhus voi hyppyyttää samalla paikkakunnalla asuvia lapsiaan.
Vanhus oli tuotu ambulanssilla sairaalaan sydänkohtausepäilyn vuoksi. Ambulanssin oli keskellä yötä soittanut tytär, jonka vanhus oli ensin herättänyt. Samainen tytär tuli hakemaan vanhusta aamuyöllä, kun mitään hätää ei ollutkaan. Vanhus soitteli myös muille lapsilleen aamuyöllä.
Sydänkohtaus olikin närästys, johon oli lääkitys, mutta sitä vanhus ei ollut ottanut. Lapsilleen hän asian kommunikoi... Ei tälle täällä voida tehdä mitään, tulkaa hakemaan pois. Ei sanaakaan närästyksestä, eikä lääkkeen ottamatta jättämisestä.
Siinä valvoi moni lapsi keskellä työviikkoa.
Mä voisin olla työ t
10 vuotta..Toki rajat piti asettaa..Sairaala reissuja pidin tärkeinä, mutta en hypännyt ostamaan kesken työpäivät mansikoita pakastimeen (kuten hulluimmat odotukset oli).
Raskasta oli, kyllä..Kuten yöheräilyt ja valvomisesta lasten kanssa..Nyt nuo molemmat on takana päin..Olen iloinen, että jaksoin olla läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mä en tarvinnut tänään lapsiani tänne juttuseuraksi enkä asentamaan lamppuja kattoon. Reipas nuorimies kävi tekemässä homman ja juttelikin samalla mun kanssani. Tuli ihan sovitusti eikä tarvinnut alkaa säätämään, milloin muilta hommiltaan mahdollisesti ehtisi. Eikä ollut edes kallis. Sovittiin jo, että syksymmällä otan taas yhteyttä, kunhan oloneuvospäiväni alkaa ja pääsen jatkamaan kuolinsiivoukseni tekemistä. Mulla tulee olemaan monenlaista hommaa hänelle enkä edes harkitse, että pyytäisin lapsiani tekemään ne hommat. Saan kaiken paljon nopeammin valmiiksi, kun maksan palvelusta.
Miksi pidät itseäsi vanhuksena? Sitä aina ihmettelen? Puhut ikäänkuin olisit verrattavissa 80-vuotiaaseen.
En pidä itseäni vanhuksena vaan annan vain esimerkin, että asioita voi hoitaa muullakin tavalla kuin vaivaamalla lapsiaan. Kannattaa opetella ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mä en tarvinnut tänään lapsiani tänne juttuseuraksi enkä asentamaan lamppuja kattoon. Reipas nuorimies kävi tekemässä homman ja juttelikin samalla mun kanssani. Tuli ihan sovitusti eikä tarvinnut alkaa säätämään, milloin muilta hommiltaan mahdollisesti ehtisi. Eikä ollut edes kallis. Sovittiin jo, että syksymmällä otan taas yhteyttä, kunhan oloneuvospäiväni alkaa ja pääsen jatkamaan kuolinsiivoukseni tekemistä. Mulla tulee olemaan monenlaista hommaa hänelle enkä edes harkitse, että pyytäisin lapsiani tekemään ne hommat. Saan kaiken paljon nopeammin valmiiksi, kun maksan palvelusta.
Miksi pidät itseäsi vanhuksena? Sitä aina ihmettelen? Puhut ikäänkuin olisit verrattavissa 80-80-vuotiaaseen
Nykypäivän 80 -vuotiaat kyllä hyödynsivät aikuisia lapsiaan huomattavasti nuorempinakin ollessaan itse vielä työelämässä. Kuinkahan monta kertaa tehtiin autotallin raivausta tyhjäksi, vain huomataksemme sen jälleen täyttyneen.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus nro 905: kokemukseni ei ole epätyypillinen sukupolvelleni ( olen syntynyt aivan 60-l lopussa). Täällä on pitkä ketju 70-l syntyneiden kokemuksia ja ne on kuin omaa päiväkirjaa lukisi satoina kopioina. Jos sulla oli rakastavat vanhemmat niin hienoa.
Se oli kamala ketju. Jonkun piti käydä piano-ja balettitunneilla vaikkei ois hotsittanut. Aku ankkaa ei saanut lukea ruokapöydässä ja vieraita piti tervehtiä ennen omaan huoneeseen menoa. Diskoon ei päässyt eikä saanut muodikkaimpia farkkuja. Itkin ja luin ketjua joskus miten kamalia vanhempia.
Muut nyt on peruskäytöstapoja, mutta koitapa harrastaa jotain mitä oikeasti inhoat 10 vuotta. Jutellaan sitten lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus nro 905: kokemukseni ei ole epätyypillinen sukupolvelleni ( olen syntynyt aivan 60-l lopussa). Täällä on pitkä ketju 70-l syntyneiden kokemuksia ja ne on kuin omaa päiväkirjaa lukisi satoina kopioina. Jos sulla oli rakastavat vanhemmat niin hienoa.
Se oli kamala ketju. Jonkun piti käydä piano-ja balettitunneilla vaikkei ois hotsittanut. Aku ankkaa ei saanut lukea ruokapöydässä ja vieraita piti tervehtiä ennen omaan huoneeseen menoa. Diskoon ei päässyt eikä saanut muodikkaimpia farkkuja. Itkin ja luin ketjua joskus miten kamalia vanhempia.
Tämä kai oli vitsi? Kun juuri nuo käytöstavat ja muiden huomioiminen puutuu nykylapsilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tyhmää tekstiä monelta. Mikä ihmisiä vaivaa nykyään kun on näin kovat arvot monella? Sen vanhuksen pitäisi olla kiva ja herttainen, suorittaa elämäänsä loppuun saakka, että lapset voivat hänet hyväksyä. Vanha ei saa olla sellainen kuin hän lopulta on.
Ajatelkaa vaikka muutamia entisiä presidenttejämme, vähänkö se aikanaan matkustivat, kirjoittivat kirjoja, pitivät puheita ja elivät hyvin sosiaalista elämää. Harrastuksia oli. Silti heille tuli muistisairaus.
Eivät vanhat ihmiset valitse itse osaansa, eivät he valitse muistisairautta tai muitakaan sairauksia tai sitä miten pitkään ovat hoivilla. Vanhuus, aika, sairaudet kenties onnettomuudet vaan tekevät heistä sellaisia kuin he ovat. Siinä kun tulee sairauksia ja liikuntakyky heikkenee ihmisen elinpiiri kapenee ja reviiri pienenee. Tulee väsymystä ja huonoa oloa niin, ettei jaksa enää
Aikoinaan kävimme hoitokodissa katsomassa tätiämme, joka oli lapseton. Lopun aika lähestyi ja poikani kanssa paikalle ehdittiin. Tätini ei vaikuttanut olevan enää tässä maailmassa, mutta loppuun asti häntä silitin ja paikalla olimme viimeisen henkäyksen tullessa.
Voi olla, että omatunto olisi soimannut, jos olisin silloin jättänyt käymättä. Ihan sama. Mutta ajatus on todella kamala, et tätini siinä kohtaa olisi ollut yksin. Ei hoitajista kukaan huoneessa viettänyt aikaa. Välillä laittoivat pahanmakuista ainettä kielenpäälle, nähdäkseen, onko vielä elossa.
Hän ei ollut minun lempi-ihminen lapsuudessa. Oli tiukka ja vähän pelottava. Aikuisena opin suhtautumaan ymmärryksellä, kun opin tietämään hänen elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tyhmää tekstiä monelta. Mikä ihmisiä vaivaa nykyään kun on näin kovat arvot monella? Sen vanhuksen pitäisi olla kiva ja herttainen, suorittaa elämäänsä loppuun saakka, että lapset voivat hänet hyväksyä. Vanha ei saa olla sellainen kuin hän lopulta on.
Ajatelkaa vaikka muutamia entisiä presidenttejämme, vähänkö se aikanaan matkustivat, kirjoittivat kirjoja, pitivät puheita ja elivät hyvin sosiaalista elämää. Harrastuksia oli. Silti heille tuli muistisairaus.
Eivät vanhat ihmiset valitse itse osaansa, eivät he valitse muistisairautta tai muitakaan sairauksia tai sitä miten pitkään ovat hoivilla. Vanhuus, aika, sairaudet kenties onnettomuudet vaan tekevät heistä sellaisia kuin he ovat. Siinä kun tulee sairauksia ja liikuntakyky heikkenee ihmisen elinpiiri kapenee ja reviiri pienenee. Tulee
Noinhan se menee, kun kasvaa aidosti aikuisempi ja oppii armollisuutta muita ihmisiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus nro 905: kokemukseni ei ole epätyypillinen sukupolvelleni ( olen syntynyt aivan 60-l lopussa). Täällä on pitkä ketju 70-l syntyneiden kokemuksia ja ne on kuin omaa päiväkirjaa lukisi satoina kopioina. Jos sulla oli rakastavat vanhemmat niin hienoa.
Se oli kamala ketju. Jonkun piti käydä piano-ja balettitunneilla vaikkei ois hotsittanut. Aku ankkaa ei saanut lukea ruokapöydässä ja vieraita piti tervehtiä ennen omaan huoneeseen menoa. Diskoon ei päässyt eikä saanut muodikkaimpia farkkuja. Itkin ja luin ketjua joskus miten kamalia vanhempia.
Tämä kai oli vitsi? Kun juuri nuo käytöstavat ja muiden huomioiminen puutuu nykylapsilta.
Nuo olen kyyneleet silmissä poiminut kevyemmästä päästä. Äideillä oli turkkeja ja koruja mutta lapsi ei saanut terveyssiteitä. Sitä jankjaustahan se oli, ettei ollut siteitä eikä rintaliivejä ja lujat säännöt.
"Mun mielestä meidän ikäluokka on onnistunut huonommin kuin omat vanhempamme..Olen 48 eli noin samanikäinen kanssasi."
Meidän ikäluokassa lapsilta on puuttunut rajoja ja pettymyksiä on madallettu. Heidän puolestaan on tehty liikaa asioita. On menty toiseen ääripäähän. Se miten he kohtelevat meitä vanhoina jää nähtäväksi. Itse ainakin olen koittanut olla enemmän läsnä ja antaa lapsieni olla lapsia eikä mitään minikokoisia aikuisia. Mutta varmaan itsekin olen liikaa siloitellut lapsieni polkua. Minusta emme ole onnistunut huonommin emmekä paremmin, mutta vierheitä on tehty ja tullaan myös jatkossa tekemään.