Lue keskustelun säännöt.
Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki
20.07.2025 |
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/8694755
Tuossa kerrotaan lääkäristä, joka päivysti juhannuksena 2000-luvun alussa ja 3 iäkästä naista oli kokenut itsensä niin yksinäiseksi, eträ olivat yrittäneet tap paa itsensä. Konkretisoitui, että ovat juhlapäivänä yksin eikä kenenkään tärkeän kanssa.
Suomalaisten itsekeskeisyys on aivan kauheaa mielestäni.
Eikö tänne saa perhekeskeisyyttä muuta kuin pakolla? (Saisihan sen, jos lakiin palautettaisiin 60-luvulla poistettu vaatimus, että lapset hoitavat vanhempansa.)
Onko muiden kulttuurien yhteisöllisyys pakosta vai halusta.
Väitän, että eroamiset ja yksilökeskeisyys ovat myös nuorten pahoinvoinnin juurisyy.
Kommentit (1145)
"En tunnista kuvauksestasi boomereita..Kuulostaa, että sulla on aika epätyypillinen ikäpolvikokemus"
Minä taas tunnistan. Boomereista ei mikään erityinen lapsirakkaus näkynyt. Ero on valtava nykyajan vanhempiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus nro 905: kokemukseni ei ole epätyypillinen sukupolvelleni ( olen syntynyt aivan 60-l lopussa). Täällä on pitkä ketju 70-l syntyneiden kokemuksia ja ne on kuin omaa päiväkirjaa lukisi satoina kopioina. Jos sulla oli rakastavat vanhemmat niin hienoa.
Se oli kamala ketju. Jonkun piti käydä piano-ja balettitunneilla vaikkei ois hotsittanut. Aku ankkaa ei saanut lukea ruokapöydässä ja vieraita piti tervehtiä ennen omaan huoneeseen menoa. Diskoon ei päässyt eikä saanut muodikkaimpia farkkuja. Itkin ja luin ketjua joskus miten kamalia vanhempia.
Tämä kai oli vitsi? Kun juuri nuo käytöstavat ja muiden huomioiminen puutuu nykylapsilta.
Nuo olen kyyneleet silmissä poimi
Miullakaan ei ollut rintaliivejä.Isän sisko eli tätini sitten osti mulle kahdet ja kertoi, miksi niitä on hyvä käyttää..Sen jälkeen ostin omat. Äidillä oli paljonkin tuollaisia asioita, mitä ei opettanut. Terveyssiteistäkin kuulin koulussa ja kun menkat alkoi, otin niitä veskin kaapista, missä äiti niitä säilytti..Kaipa hän sit tajusi, että mullakin oli menkat alkaneet.
Äiti itse olin saanut tosi häveliään ja tiukan kasvatuksen, ei varmaan osannut puhua noista asioista mulle..Jostain syystä en kuitenkaan oo koskaan osannut olla katkera noista asioista ja tunnen, että mua on rakastettu , vaikka vanhemmat on olleet oman aikakautensa vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
"En tunnista kuvauksestasi boomereita..Kuulostaa, että sulla on aika epätyypillinen ikäpolvikokemus"
Minä taas tunnistan. Boomereista ei mikään erityinen lapsirakkaus näkynyt. Ero on valtava nykyajan vanhempiin.
Mun mielestä nykyajan vanhemmissa näkyy se että he pitävät lapsiaan koko maailman napoina ja vaativat kaikkia muitakin suhtautumaan lapsiinsa niin.....täysin vailla kaikkea suhteellisuudentajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En tunnista kuvauksestasi boomereita..Kuulostaa, että sulla on aika epätyypillinen ikäpolvikokemus"
Minä taas tunnistan. Boomereista ei mikään erityinen lapsirakkaus näkynyt. Ero on valtava nykyajan vanhempiin.
Mun mielestä nykyajan vanhemmissa näkyy se että he pitävät lapsiaan koko maailman napoina ja vaativat kaikkia muitakin suhtautumaan lapsiinsa niin.....täysin vailla kaikkea suhteellisuudentajua.
Oletko itse vela?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En tunnista kuvauksestasi boomereita..Kuulostaa, että sulla on aika epätyypillinen ikäpolvikokemus"
Minä taas tunnistan. Boomereista ei mikään erityinen lapsirakkaus näkynyt. Ero on valtava nykyajan vanhempiin.
Mun mielestä nykyajan vanhemmissa näkyy se että he pitävät lapsiaan koko maailman napoina ja vaativat kaikkia muitakin suhtautumaan lapsiinsa niin.....täysin vailla kaikkea suhteellisuudentajua.
Oletko itse vela?
En.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En tunnista kuvauksestasi boomereita..Kuulostaa, että sulla on aika epätyypillinen ikäpolvikokemus"
Minä taas tunnistan. Boomereista ei mikään erityinen lapsirakkaus näkynyt. Ero on valtava nykyajan vanhempiin.
Mun mielestä nykyajan vanhemmissa näkyy se että he pitävät lapsiaan koko maailman napoina ja vaativat kaikkia muitakin suhtautumaan lapsiinsa niin.....täysin vailla kaikkea suhteellisuudentajua.
Oletko itse vela?
En.
Kuka sinua on vaatinut pitämään lastaan maailman napana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En tunnista kuvauksestasi boomereita..Kuulostaa, että sulla on aika epätyypillinen ikäpolvikokemus"
Minä taas tunnistan. Boomereista ei mikään erityinen lapsirakkaus näkynyt. Ero on valtava nykyajan vanhempiin.
Mun mielestä nykyajan vanhemmissa näkyy se että he pitävät lapsiaan koko maailman napoina ja vaativat kaikkia muitakin suhtautumaan lapsiinsa niin.....täysin vailla kaikkea suhteellisuudentajua.
Oletko itse vela?
En.
Kuka sinua on vaatinut pitämään lastaan maailman napana?
En pidä. Hsvainnoin ihmisiä ympärilläni ja sitä, miten he piinaavat muita tällä odotuksellaan. Vasta olin juhlissa, jossa lapset varastivat pääroolin, rohmusivat pöydän tyhjäksi ja käyttäytyivät kaikin tavoin huonosti tavalla, jolla me boomereiden kasvattamat emme koskaan olisi tehneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapeuttina varmaan olisi hymyssä pitämistä kun viiskymppinen kertoo kurjasta lapsuudestaan, Akuakaan ei saanut ruokapöydässä lukea. Sit selittäisin että hyvä kun noin selkeän löydät kahteen eroosi, viininnappailuusia ja yt-neuvotteluihin. Pistetääs eläkehakemus.
"Miullakaan ei ollut rintaliivejä.Isän sisko eli tätini sitten osti mulle kahdet ja kertoi, miksi niitä on hyvä käyttää..Sen jälkeen ostin omat. Äidillä oli paljonkin tuollaisia asioita, mitä ei opettanut. Terveyssiteistäkin kuulin koulussa ja kun menkat alkoi, otin niitä veskin kaapista, missä äiti niitä säilytti..Kaipa hän sit tajusi, että mullakin oli menkat alkaneet.
Äiti itse olin saanut tosi häveliään ja tiukan kasvatuksen, ei varmaan osannut puhua noista asioista mulle..Jostain syystä en kuitenkaan oo koskaan osannut olla katkera noista asioista ja tunnen, että mua on rakastettu , vaikka vanhemmat on olleet oman aikakautensa vanhempia."
Minä en saanut käyttää äidin siteitä. Piti ostaa omat. Kova paikka oli 13 vuotiaalle ja hävetti niin paljon, että matkustin aina toiseen kaupunkin ostoksille. Syytä tähän käytökseen en oikein tiedä, koska oli ainoa tarvike minkä jouduin itse ostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perinnöt hyväntekeväisyyteen ihmisiltä, joilla ei ole empatiaa.
Sitten boomerit eivät olisi perineet penniäkään.
Ihmiset tekevät nykyään niin vähän lapsia, että ei tuo yksinäisyys tule ainakaan vähenemään. Kun mummi täytti 90 v., hän halusi pitää isot juhlat. Me oltiin tietysti sukulaiset paikalla, mutta kun aloin soitella vanhoille ystäville: kuollut, kuollut, asuu dementoituneena hoitokodissa, ei puhu enää eikä liiku, kuollut. Kyllä siinä oli mummilla surua kun ei yhtään vanhaa ystävää tai tuttava löytynyt, joka olisi päässyt juhliin. Ja ukkikin kuoli jo yli 10 vuotta aiemmin. Mummin siskoista yksi eli vielä silloin, mutta asui kaukana ja oli 94 ja hauras. Eihän sitä koskaan tiedä, miten elämä menee, mutta ainakin itse olen ajatellut, että jos pitkään saa elää, kävisivät nyt edes omat lapset silloin tällöin. Ei auttamassa mutta pitämässä seuraa, etten kuole yksinäisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin kyllä arjessa pitää enemmän yhteyttä vanhempiini ja puolison vanhempiin. Vanhemmat ihmiset tekevät vain asioista todella hankalia järjestää kummallisine rajoitteineen. Yksi iso juttu on henkinen vanheneminen, eli se ettei osata muodostaa ja ylläpitää yhteyksiä muiden kuin oman ikäisten kanssa. Ei nuorempi ikäpolvi tunne teidän piirejänne 70-luvulta, miten olisi jos loisitte tämän päivän muistoja yhdessä aikaa viettäen?
Jos nyt tehtäisiin aikahyppäys eteenpäin sairasvuoteelle ja vanhempiani hoitaisivat he keihin ovat eniten panostaneet aikaansa viimeisen 10v aikana olisi isäni top 3: 1. Paras ystävänsä 2. Ex-naisystävä 3. Tutut harrastuspiireistä ja äitini top 3: 1. Miesystävänsä 2. Eläimet 3. Tutut harrastuspiireistä
Minä, veljeni ja siskoni ollaan molempien listalla korkeintaan neljännellä sijalla. Enkä tarkoita, että jokaisen pitää pyhittää lapsensa ykkössijalle koko loppuelämäkseen, mutta ihan vaan pohdintamielessä omasta ajankäytöstään. Jokaisella ihmisellä aika on rajallista - miten ihmeessä päädyt tilanteeseen, jossa annat enemmän aikaasi pinnallisille hyvänpäiväntutuille kuin omalle lapsellesi, jonka kanssa (yleensä) olet asunut 18v ajan ja tuntenut tämän koko elämän?
Itsellä on vielä pienet lapset enkä halua päätyä samanlaiseen tilanteeseen. Siksi ihan avoimesti pohdin enkä syyllistä. Meidän sisarusparvi on ihan tavallisia ihmisiä joilla menee hyvin, mutta joiden vanhempia kiinnostaa varsin vähänlaisesti omien lastensa ja lastenlastensa kuulumiset ja ajanvietto yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä arjessa pitää enemmän yhteyttä vanhempiini ja puolison vanhempiin. Vanhemmat ihmiset tekevät vain asioista todella hankalia järjestää kummallisine rajoitteineen. Yksi iso juttu on henkinen vanheneminen, eli se ettei osata muodostaa ja ylläpitää yhteyksiä muiden kuin oman ikäisten kanssa. Ei nuorempi ikäpolvi tunne teidän piirejänne 70-luvulta, miten olisi jos loisitte tämän päivän muistoja yhdessä aikaa viettäen?
Jos nyt tehtäisiin aikahyppäys eteenpäin sairasvuoteelle ja vanhempiani hoitaisivat he keihin ovat eniten panostaneet aikaansa viimeisen 10v aikana olisi isäni top 3: 1. Paras ystävänsä 2. Ex-naisystävä 3. Tutut harrastuspiireistä ja äitini top 3: 1. Miesystävänsä 2. Eläimet 3. Tutut harrastuspiireistäMinä, veljeni ja siskoni ollaan molempien listalla korkeintaan neljännellä sijalla. Enkä tarkoita, että jokaisen pitää pyhittää lapsensa ykkössijalle koko loppuelämäkseen, mutta
En mä kyllä menisi sanomaan parasta ystävää tai mies- tai naisystävää pinnallisiksi suhteisiin..Nehän on niitä suhteita, joissa ollaan aidoimmillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään eletään niin he----tin vanhoiksi. Siinä sitten vanhuksen seitsemää kymppiä lähestyvät lapset yrittää hoitaa vanhustensa asioita samalla kun tuntevat syyllisyyttä siitä että pitäisi tukea omien lasten nuoria perheitä, ja kaiken kukkuraksi digiasiointi ja byrokratia on jo niin hankalaa itsellekin, että kaiken aikaa tuntee olevansa putoamassa kärryiltä kaiken suhteen.
Olen 62- vuotias, vielä työelämässä. Puolisoni on up, alkava Parkinson ja sepelvaltimotauti. Äitini on pirteähkö 93- vuotias, joka kuitenkin tarvitsee viikoittain apua juoksevissa asioissa. Kolmen lapseni elämä sujuu heidän yrittäessään hoitaa perheen ja työelämän yhdistelmää. Itse olen kaiken tämän vuoksi töissä vain kolmena päivänä viikossa.
Olen kertonut aikuisille lapsilleni, että lopetan päiväni 85-vuotiaana. En välttämättä depression takia, vaan koska kauemmin eläminen ei tuota enää mitään hyvää kenellekään.
Aivan ehdottomasti pitäisi olla mahdollisuus avustettuun itsemurhaan jonkin tietyn ikäisenä esim 85v. Pakko ei tietenkään olisi. Mutta nyt tämä keskustelu alkoi vanhojen ihmisten itsemurhayrityksistä. Nyt kun heitä saatiin " pelastettua" jatkamaan elämäänsä, niin huomioidaanko mitenkään sitä , että millaista elämää he elävät eteenpäin. Jatkuuko kärsimys vai tuleeko helpotusta yksinäisyyteen jollain tavalla?
Riippuu vanhuksesta, osa arvostelee ja haukkuu läheisiään ja sitten ei niiden kanssa haluta viettää aikaa, ainakaan juhlapyhinä.
Kotihoito eläkeläiselle maksaa.
Tässä Pirkanmaan hyvinvointialueen kotihoidon maksuja.
www.pirha.fi/asiakkaalle/asiakasmaksut/ikaantyneiden-palvelujen-maksut/…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun yhteenveto. Harva aikuinen haluaa antaa vanhemmilleen aikaa ja huomiota, edes kutsua kylään, vaan sättii täällä vanhempiaan ja vaatii ja vaatii edelleen kuin 4 v.. Ette auttaneet, ootte tommosia tai tämmösiä, vaatii sitä vanhempaansa yhteydenpitoon ja tuppaamaan itseään kylään. Sitten huomenna valittaisi, aina se soittaa, tulee lauantaisin kutsumatta kylään eikä tuo ees kahvipullaA. Ruokaakin odottaa.
Mistä moinen katkeruus? Onko aihe sinulle henkilökohtaisesti vaikea?
Tuskin on katkera, ehkä enemmänkin huvittunut ja lukenut tätä palstaa ennenkin. Tuo oli nimittäin niin osuva yhteenveto palstan eri ketjuista.
Eri
Nro 935: "Aivan ehdottomasti pitäisi olla mahdollisuus avustettuun itsemurhaan jonkin tietyn ikäisenä esim 85v. Pakko ei tietenkään olisi. Mutta nyt tämä keskustelu alkoi vanhojen ihmisten itsemurhayrityksistä. Nyt kun heitä saatiin " pelastettua" jatkamaan elämäänsä, niin huomioidaanko mitenkään sitä , että millaista elämää he elävät eteenpäin. Jatkuuko kärsimys vai tuleeko helpotusta yksinäisyyteen jollain tavalla?"
Tuon artikkelin lääkäri oli yrittänyt järjestää näille vanhuksille psykoterapiaa, mutta kollega oli ohjeistanut, että heidän tehtävä on elvyttää potilaita ja muille ammattilaisille kuuluu jatkohoito. Sitä artikkeli ei kerro, järjestyikö jatkohoito ja jos, niin miten.
"Mun 90v äiti puhuu tähtikartoista ja lukemistaan elämänkerroista. 40+ naapuri puhuu lapsestaan..Voin sanoa, että vanhuksen jutut on kiinnostavammat."
Ei minuakaan kiinnosta naapurin lapset, koska en tunne heitä. Oletan silti, että äidillä riittää kiinnostusta kuulla omien lastensa elämästä. Kuuntelen kyllä, jos äitini puhuu tähtikartoista, mutta en silloin, jos se on ainoa puheenaihe.
Vanhusten omat käytöstavat ja muiden huomioiminen ovat siis huipussaan? 😌