Lue keskustelun säännöt.
Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki
20.07.2025 |
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/8694755
Tuossa kerrotaan lääkäristä, joka päivysti juhannuksena 2000-luvun alussa ja 3 iäkästä naista oli kokenut itsensä niin yksinäiseksi, eträ olivat yrittäneet tap paa itsensä. Konkretisoitui, että ovat juhlapäivänä yksin eikä kenenkään tärkeän kanssa.
Suomalaisten itsekeskeisyys on aivan kauheaa mielestäni.
Eikö tänne saa perhekeskeisyyttä muuta kuin pakolla? (Saisihan sen, jos lakiin palautettaisiin 60-luvulla poistettu vaatimus, että lapset hoitavat vanhempansa.)
Onko muiden kulttuurien yhteisöllisyys pakosta vai halusta.
Väitän, että eroamiset ja yksilökeskeisyys ovat myös nuorten pahoinvoinnin juurisyy.
Kommentit (1145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 80. Ei mun 50+ lapsilla mitään ruuhkavuosia enää ole. Yhdellä on vielä ens talven abi kotona.
En silti tarkoita että heidän tarvitsee minua muistaa , saati "passata."
Tämä! Mä tiedän monia 50v , jotka priorisoi aikuisten lastensa muutot yms. normaaliin aikuiselämään liittyvät asiat ohitse menojen, jotka liittyvät heidän omien vanhempiensa henkeen ja terveyteen.
Mun ajatusmaailman mukaan pikkulapset ja heikot vanhukset menee tärkeysjärjestyksessä ykköseksi, aikuiset terveet ihmiset pääosin ei niin paljon apua tarvitse.
Niin, kaikkien muiden tarpeet ovat siis turhia ja vähäpätöisiä paitsi näiden vanhusten, joita saattaa olla jopa neljä kappaletta pommittamassa yhtä perhettä henkeen ja terveyteen liittyvillä tarpeillaan.
Puoliso sai soiton isältään kesken ty
Kuten omien lasten , myös vanhusten avunpyynnöt pitää itse arvioida ja laittaa tärkeysjärjestykseen.
Jos vanhus joutuu sairaalaan, on hänen rinnallaan olo tärkeämpää kuin aikuisen lapsen kattiloiden ostoon osallistuminen. Jos aikuinen lapsi joutuu sairaalaan, on se tärkeämpää kuin mummon verhojen ripustus. Entäs lapsen kattilat vai mummon verhot? Sanoisin, että aikuinen lapsi todennäköisesti kykener kattilat valitsemaan jos ei ole ihan avuttomaksi kasvatettu.. Mummo taas olisi jo ne verhonsa ripustanut, jos siihen edelleen kykenisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden, joiden mielestä vanhus pitäisi panna koko ajan ykköseksi ja huomioida kaikessa, pitäisi hieman ajatella kokonaiskuvaa, eikä vaan sentimentaalisesti rypeä jonkun yksittäisen vanhuksen mahdollisessa seurankaipuussa.
Olemme ihmiskunnan historiassa aivan poikkeuksellisessa tilanteessa: ihmiset elävät vanhemmaksi kuin koskaan, mutta terveitä, elinvoimaisia vuosia ei juurikaan ole tullut lisää, vaan pelkästään se raihnaisuusvaihe on pidentynyt.
Yhdellä perheellä voi olla neljä huonokuntoista vanhusta viihdytettävänä. Hyvässä lykyssä vieläpä mummut ja papat ovat eronneet, että ei voi edes kahta vanhusta viihdyttää yhdellä käynnillä.
Asutaan kauempana suvusta ja perheestä kuin koskaan. Usein ei asuta edes samassa läänissä.
Ihmiset elävät niin pitkään, että sillä vanhusten lapsella alkaa olla omia lastenlapsia, joihin se luulta
Samaan aikaan nämä vanhukset tekevät päätöksiä, jotka vaikuttavat heidän lastensa elämään. Äiti kielsi kotihoitajan sovitut päivittäiset käynnit. Samaan aikaan valitteli, että kaatuilee. Lapsiin etäisyyttä 300 km.
Kotihoitoa ei voi pakottaa kenenkään kotiin eli joutui vain odottamaan milloin äiti kaatuu niin pahasti että jää sinne lattialle. Meni muutama vuosi ja äiti oli kaatuneena 1-3 vuorokautta. Nyt sitten pysyvästi hoitokodissa, liikuntakyky nolla.
"Sieltä se taas tuli. Oli meillä commodorekin mutta oli myös ihan oikea microsoft -kone wordilla, oiirustusohjelmilla, pasianssilla, mitä niissä oli. Lapset teki koulutehtäviään.
Kännyköissä oli jo ainakin tekstiviesti kun kuopusta hätyyttelin kotiin tai hän pyysi jostain hakemaan. Muistelen, esikoinen valmistui joskus noin 98. Hänellä oli , mikähän se oli nimeltään, työkännykkänä semmonen että melkeen muistelen hänen lukeneen sillä sähköpostejaankin.
Kuopus on päälle 40, ollut kotoa pois 20 vuotta. Lapsesi siis on häntä vanhempia?
---
Minä olen itse 50 v ja lapseni yli 20 v. Kyllä toki heidän varhaislapsuudessaan oli IS keskustelupalsta, tekstarit, matopeli ja joku pieni matkapelikin. Telkkariakin saivat katsoa kohtuudella. En vaan voi ihan tätä aikaa kutsua vielä someajaksi, vaikka kuinka haluaisit. Eikä asia edes liity koko keskusteluun. Pointtini oli se, että 2000-2010 oltiin paremmin henkisesti läsnä kuin nyt ja paremmin fyysisesti paikalla kuin 80-luvulla. Toivon, että tällä on ollut positiivisia vaikutuksia näiden nuorten aikuisten lapsuuteen. Virheitä toki meidänkin ikäluokka on tehnyt, mutta toisin kuin sinä, minä voin sen myöntää.
No koska heillä ei kiinnostanut hoitaa lastenlapsia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 80. Ei mun 50+ lapsilla mitään ruuhkavuosia enää ole. Yhdellä on vielä ens talven abi kotona.
En silti tarkoita että heidän tarvitsee minua muistaa , saati "passata."
Tämä! Mä tiedän monia 50v , jotka priorisoi aikuisten lastensa muutot yms. normaaliin aikuiselämään liittyvät asiat ohitse menojen, jotka liittyvät heidän omien vanhempiensa henkeen ja terveyteen.
Mun ajatusmaailman mukaan pikkulapset ja heikot vanhukset menee tärkeysjärjestyksessä ykköseksi, aikuiset terveet ihmiset pääosin ei niin paljon apua tarvitse.
Niin, kaikkien muiden tarpeet ovat siis turhia ja vähäpätöisiä paitsi näiden vanhusten, joita saattaa olla jopa neljä kappaletta pommittamassa yhtä perhettä henkeen ja terveyteen liittyvillä tarpeillaan
Mitä ajattelit siellä sairaalassa tapahtuvan? Monen hengen huoneessa? Meillä se vanhus yleensä nukkui, oli vaikea saada hereille. Ei tunnista kunnolla ihmistä, eikä ympäristöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kun kuolevat. Aina tiellä ja edessä. Antakaa nyt edes vanhusten päättää omasta elämästään. Tietävät olevansa hyödyttömiä.
Vierailija kirjoitti:
No koska heillä ei kiinnostanut hoitaa lastenlapsia
He ovat ensimmäinen sukupolvi jota ei ole kiinnostanut hoitaa ketää. Lapset pistivät päiväkotiin ja vanhenpansa vanhainkotiin. Tietävät mitä laitostuminen ja se siinä pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 80. Ei mun 50+ lapsilla mitään ruuhkavuosia enää ole. Yhdellä on vielä ens talven abi kotona.
En silti tarkoita että heidän tarvitsee minua muistaa , saati "passata."
Tämä! Mä tiedän monia 50v , jotka priorisoi aikuisten lastensa muutot yms. normaaliin aikuiselämään liittyvät asiat ohitse menojen, jotka liittyvät heidän omien vanhempiensa henkeen ja terveyteen.
Mun ajatusmaailman mukaan pikkulapset ja heikot vanhukset menee tärkeysjärjestyksessä ykköseksi, aikuiset terveet ihmiset pääosin ei niin paljon apua tarvitse.
Niin, kaikkien muiden tarpeet ovat siis turhia ja vähäpätöisiä paitsi näiden vanhusten, joita saattaa olla jopa neljä kappaletta pommittamassa yhtä perhettä henkeen ja terveyteen liittyvillä tarpeillaan
Jumalako sinä olet, joka sanelet minkä pitää kenenkin mielestä olla tärkeää? Sairaalassa oleva vanhus saa hoitoa, miksi siis ei saisi tehdä ennalta sovittua kattilanostoreissua OMAN LAPSENSA kanssa? Vai onko boomerin niin vaikea ymmärtää, että osa meistä välittää lapsistaan ja tahtoo viettää niiden kanssa aikaa?
Tai vanhuksen verhot, olkoot ilman tai maksakoot niiden ripustuksesta. Minä ainakin inhoan verhojen ripustamista ja on aivan varma etten niitä kenenkään muun kotiin tule missään olosuhteissa ripustamaan. Jos joku tahtoo verhot ikkunoihinsa , hoitakoot itse. En tajua miksi pitäisi piiaksi ruveta kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Omin itse muutama vuosi sitten yön yli päivystyksessä tarkkailussa ja siinä samalla tuli nähtyä miten tyylikkäästi vanhus voi hyppyyttää samalla paikkakunnalla asuvia lapsiaan.
Vanhus oli tuotu ambulanssilla sairaalaan sydänkohtausepäilyn vuoksi. Ambulanssin oli keskellä yötä soittanut tytär, jonka vanhus oli ensin herättänyt. Samainen tytär tuli hakemaan vanhusta aamuyöllä, kun mitään hätää ei ollutkaan. Vanhus soitteli myös muille lapsilleen aamuyöllä.
Sydänkohtaus olikin närästys, johon oli lääkitys, mutta sitä vanhus ei ollut ottanut. Lapsilleen hän asian kommunikoi... Ei tälle täällä voida tehdä mitään, tulkaa hakemaan pois. Ei sanaakaan närästyksestä, eikä lääkkeen ottamatta jättämisestä.
Siinä valvoi moni lapsi keskellä työviikkoa.
Mä voisin olla työ tytär enkä ole yhtään pahoillani tilanteesta. Närästystä ja sydäntapahtumia ei voi erottaa toisistaan oireiden perusteella ja yöllä yksinään herännyt vanhus on varmasti pelästynyt tilannetta..Vanhukselta myös helposti menee ohi, mitä lääkäri sanoo ja se mitä sinä kuulit lääkärin kertovan, ei välttämättä mennyt vanhuksen jakeluun.
Mun mielestä sun asenne on kylmä ja ikäihmisten todellisuutta ymmärtämätön..Sama kuin hankkisi, miten jonkun parsn yö meni valvoessa kun lapsi huusi peläten mörköjä sängyn alla. Turha olla tukena, kun eihän mörköjä ole.Eri asia, jos siellä oikea mörkö on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sieltä se taas tuli. Oli meillä commodorekin mutta oli myös ihan oikea microsoft -kone wordilla, oiirustusohjelmilla, pasianssilla, mitä niissä oli. Lapset teki koulutehtäviään.
Kännyköissä oli jo ainakin tekstiviesti kun kuopusta hätyyttelin kotiin tai hän pyysi jostain hakemaan. Muistelen, esikoinen valmistui joskus noin 98. Hänellä oli , mikähän se oli nimeltään, työkännykkänä semmonen että melkeen muistelen hänen lukeneen sillä sähköpostejaankin.
Kuopus on päälle 40, ollut kotoa pois 20 vuotta. Lapsesi siis on häntä vanhempia?
---
Minä olen itse 50 v ja lapseni yli 20 v. Kyllä toki heidän varhaislapsuudessaan oli IS keskustelupalsta, tekstarit, matopeli ja joku pieni matkapelikin. Telkkariakin saivat katsoa kohtuudella. En vaan voi ihan tätä aikaa kutsua vielä someajaksi, vaikka kuinka haluaisit. Eikä asia edes liity koko keskusteluun. Pointtini oli se, että
Mun mielestä meidän ikäluokka on onnistunut huonommin kuin omat vanhempamme..Olen 48 eli noin samanikäinen kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
"Sieltä se taas tuli. Oli meillä commodorekin mutta oli myös ihan oikea microsoft -kone wordilla, oiirustusohjelmilla, pasianssilla, mitä niissä oli. Lapset teki koulutehtäviään.
Kännyköissä oli jo ainakin tekstiviesti kun kuopusta hätyyttelin kotiin tai hän pyysi jostain hakemaan. Muistelen, esikoinen valmistui joskus noin 98. Hänellä oli , mikähän se oli nimeltään, työkännykkänä semmonen että melkeen muistelen hänen lukeneen sillä sähköpostejaankin.
Kuopus on päälle 40, ollut kotoa pois 20 vuotta. Lapsesi siis on häntä vanhempia?
---
Minä olen itse 50 v ja lapseni yli 20 v. Kyllä toki heidän varhaislapsuudessaan oli IS keskustelupalsta, tekstarit, matopeli ja joku pieni matkapelikin. Telkkariakin saivat katsoa kohtuudella. En vaan voi ihan tätä aikaa kutsua vielä someajaksi, vaikka kuinka haluaisit. Eikä asia edes liity koko keskusteluun. Pointtini oli se, että
Lapsenlapset ovat lastesi ikäisiä mutta kyllä he pienestä ovat tietokoneitten kanssa vehdanneet. Ylen lasten sivuilta oli semmosia helppoja tehtäviä , osasivat vähän ruotsia joten myös siltä ruotsinkieliseltä lastensivuilta. Kerran olivat meillä, ruutuaika loppui mutta vajaa 4 v meni koneelle, ei osannut lukea mutta kone näyttö päälle , näkömuistilla osasi jotain yytä painaa, joka tapauksessa ratkoi jotain tehtävää siellä kun huomasin mitä touhusi.
Isänsä tuolla alalla niin vehkeitä kotona oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 80. Ei mun 50+ lapsilla mitään ruuhkavuosia enää ole. Yhdellä on vielä ens talven abi kotona.
En silti tarkoita että heidän tarvitsee minua muistaa , saati "passata."
Tämä! Mä tiedän monia 50v , jotka priorisoi aikuisten lastensa muutot yms. normaaliin aikuiselämään liittyvät asiat ohitse menojen, jotka liittyvät heidän omien vanhempiensa henkeen ja terveyteen.
Mun ajatusmaailman mukaan pikkulapset ja heikot vanhukset menee tärkeysjärjestyksessä ykköseksi, aikuiset terveet ihmiset pääosin ei niin paljon apua tarvitse.
Niin, kaikkien muiden tarpeet ovat siis turhia ja vähäpätöisiä paitsi näiden vanhusten, joita saattaa olla jopa neljä kappaletta pommittamassa yhtä perh
En ole boomer. En vain arvosta omalle ikäluokalleni tyypillistä helikopteri vanhemmuutta. Itsekeskeiset aikuiset kasvattaneet avuttomia lapsia. Raha kulkee kyllä mobileoay: llä.
Ihmeellisiä yleistyksiä. Suurin osa ihmisistä auttaa omia vanhempiaan ja pitää yhteyttä. Tietysti on sitten sellaisia kuten minun isäni, jolla oli sekä mielenterveys- että päihdeongelma. Kumpaankaan ei saanut koskaan kunnolla hoitoa kun aina oli väärässä paikassa. Mielenterveyspuolelta laittoivat pois, koska ensin piti hoitaa se päihdeongelma. Ja päihdehoidossa pääsi katkaisuun muttei sen pidemmälle ikinä, koska oli mielenterveyspotilas. Pompottelua. Kerran psyk.päivystyksestä olivat lähettäneet tavalliseen päivystykseen, koska oli heidän mielestään harhainen siksi kun oli juonut viikon. Ei se ollut edes sillä kertaa juonut viikkoa vaan vanhoissa potilaskertomuksissa oli lukenut, Tavallisesta päivystyksestä taas oli heitetty ulos, koska ei siellä mielenterveyttä hoideta eikä psyykelääkkeitä määrätä. Sitten oli mennyt vanhan äitinsä luo, siis mummolaan. Mummo hoiti, pesi pyykit, laittoi ruuat ja silloin vielä siihen pystyi. Minähän en isääni alkanut koskaan hoitaa, ja hän kuolikin jo 64 v. Mummoa auttelin siivoamalla ja hoitamalla asioita, mutta meillä oli niin pitkä välimatka, että ei siitä paljon hänelle apua ollut. Hänen toinen lapsensa asuu Ruotsissa, on asunut -70-luvulta lähtien eikä käynyt kyllä omia vanhempiaan katsomassa kuin kesäisin muutaman päivän. Mummo lähetti kuulemani mukaan sinne jatkuvasti rahaa lapsenlapsilleen, kun Ruotsissa oli muka kaikki niin kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 80. Ei mun 50+ lapsilla mitään ruuhkavuosia enää ole. Yhdellä on vielä ens talven abi kotona.
En silti tarkoita että heidän tarvitsee minua muistaa , saati "passata."
Tämä! Mä tiedän monia 50v , jotka priorisoi aikuisten lastensa muutot yms. normaaliin aikuiselämään liittyvät asiat ohitse menojen, jotka liittyvät heidän omien vanhempiensa henkeen ja terveyteen.
Mun ajatusmaailman mukaan pikkulapset ja heikot vanhukset menee tärkeysjärjestyksessä ykköseksi, aikuiset terveet ihmiset pääosin ei niin paljon apua tarvitse.
Niin, kaikkien muiden tarpeet ovat siis turhia ja vähäpätöisiä paitsi näiden vanhusten, joita saattaa olla jopa neljä kappaletta pommittamassa yhtä perh
Sinä olet sen vanhemman OMA LAPSI
'Jumalako sinä olet, joka sanelet minkä pitää kenenkin mielestä olla tärkeää? Sairaalassa oleva vanhus saa hoitoa, miksi siis ei saisi tehdä ennalta sovittua kattilanostoreissua OMAN LAPSENSA kanssa? Vai onko boomerin niin vaikea ymmärtää, että osa meistä välittää lapsistaan ja tahtoo viettää niiden kanssa aikaa?
Tai vanhuksen verhot, olkoot ilman tai maksakoot niiden ripustuksesta. Minä ainakin inhoan verhojen ripustamista ja on aivan varma etten niitä kenenkään muun kotiin tule missään olosuhteissa ripustamaan. Jos joku tahtoo verhot ikkunoihinsa , hoitakoot itse. En tajua miksi pitäisi piiaksi ruveta kenellekään. "
Lisäksi on vanhuksia, jotka eivät mene vanhainkotiin eikä kukaan kotihoitajakaan kelpaa. Kaatuilevat usein kotonaan tai voi olla muutakin vaivaa mikä toistuu. He ovat todella usein sairaalassa, koska eivät kykene oikeasti asumaan yksin. Valitettavaa on, ettei se läheinen voi aina kiitää sinne sairaalaan, vaan edelle menee työt ja monet muut sovitut asiat. Sitten ne vanhukset siellä valittaa yksinäisyyttä, kun kukaan ei vieraile. Kuolevaa vanhusta sen sijaan kaikki tutut ovat menneet katsomaan, joten en pidä tätä tyypillisenä käytöksenä missään ikäluokassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 80. Ei mun 50+ lapsilla mitään ruuhkavuosia enää ole. Yhdellä on vielä ens talven abi kotona.
En silti tarkoita että heidän tarvitsee minua muistaa , saati "passata."
Tämä! Mä tiedän monia 50v , jotka priorisoi aikuisten lastensa muutot yms. normaaliin aikuiselämään liittyvät asiat ohitse menojen, jotka liittyvät heidän omien vanhempiensa henkeen ja terveyteen.
Mun ajatusmaailman mukaan pikkulapset ja heikot vanhukset menee tärkeysjärjestyksessä ykköseksi, aikuiset terveet ihmiset pääosin ei niin paljon apua tarvitse.
Niin, kaikkien muiden tarpeet ovat siis turhia ja vähäpätöisiä paitsi näiden vanhusten, joita saattaa
Niin. Jos aika kanssani oli tärkeää, olisi viettänyt sitä silloin kun minä olin yhteistä aikaa vailla. Ei nyt, kun minun oma lapseni puolestaan tarvitsee minua.
Juna meni jo, boomer.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 80. Ei mun 50+ lapsilla mitään ruuhkavuosia enää ole. Yhdellä on vielä ens talven abi kotona.
En silti tarkoita että heidän tarvitsee minua muistaa , saati "passata."
Tämä! Mä tiedän monia 50v , jotka priorisoi aikuisten lastensa muutot yms. normaaliin aikuiselämään liittyvät asiat ohitse menojen, jotka liittyvät heidän omien vanhempiensa henkeen ja terveyteen.
Mun ajatusmaailman mukaan pikkulapset ja heikot vanhukset menee tärkeysjärjestyksessä ykköseksi, aikuiset terveet ihmiset pääosin ei niin paljon apua tarvitse.
Niin, kaikkien muiden tarpeet ovat siis turhia ja vähäpätöisiä paitsi näiden vanhusten, joita saattaa
Sama kylmä asenne tulee siirtymään seuraavaan ja seuraavaan polveen näillä ihmisillä.. Jokainen polvi hylkää vanhempansa kun kattiloiden maksu loppuu.
Ihmiskunnan historiaa en pitkälle muista mutta ainakin 60-70-luvulla maaseutu, itä-suomi , pohjois-suomi tyhjeni kaupunkeihin. Kauas muutettiin lapsuuskodista, osa ruotsiinkin.
Teollisuuskaupunkeihin rakennettiin lähiöitä, siel juurettomat ihmiset yrittivät kasvattaa lapsiaan ihan eri ympäristössä kuin mitä itse kasvaneet. Lähiöissä oli ongelmia paljon nuorilla ja aikuisillakin. Eikä ollut niitä mummoja hoitamassa kuten joku jaksaa tolkuttaa.
Siinä mielessä joskus hämmästelen, meillä sieltä kaukaa lähteneillä on nyt niissä vuokralähiöissä kasvaneet kolme akateemista aikuista, tosin hekin nyt kaukana muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 80. Ei mun 50+ lapsilla mitään ruuhkavuosia enää ole. Yhdellä on vielä ens talven abi kotona.
En silti tarkoita että heidän tarvitsee minua muistaa , saati "passata."
Tämä! Mä tiedän monia 50v , jotka priorisoi aikuisten lastensa muutot yms. normaaliin aikuiselämään liittyvät asiat ohitse menojen, jotka liittyvät heidän omien vanhempiensa henkeen ja terveyteen.
Mun ajatusmaailman mukaan pikkulapset ja heikot vanhukset menee tärkeysjärjestyksessä ykköseksi, aikuiset terveet ihmiset pääosin ei niin paljon apua tarvitse.
Niin, kaikkien muiden tarpeet ovat siis turhia ja vähä
Traumasi on siirtynyt lapsillesi..Harmi, ettet saanut sitä käsiteltyä.
Juuri näin. Lisäksi nämä nykypäivän vanhukset ovat olleet jo pitkään eläkkeellä. Äitini eläkeikä oli 58 v.